Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

28.10.2014

Pikainen kiriminen, sitä ja tota!

APUA!

Miten siinä niin kävi että oli kuukauden blogia päivittämättä?

Oikeastaan aika helposti..töissä loppuvuoden ostobuumi on alkanut (hyvä niin, jos sitä ei olisi, ei olisi mulla töitä..) ja päivät ovat äärimmäisen kiireisiä. Lisäksi mun työtoimenkuvaan tupsahtelee aina välillä sellaisia ekstrajuttuja missä meneekin puolipäivää. Olen aina työssäni (myymäläpäällikkö) naureskellut sitä, miten monipuolista se onkaan. Yhtenä päivänä sitä on juhlissa edustamassa "punaisella matolla" ja toisena konttaa pölyjä pöydän alta. Joskus yhtenä päivänä hoitaa tarjoilijan virkaa, toisena hyllyttäjän, kolmantena hetkenä hukkuu paperitöihin ja neljäntenä on suunnittelemassa asiakkaalle hyllykokonaisuutta, viidentenä on koko päivän puhelimessa ja Facebookissa tekemässä markkinointia ja joskus kaikkea yhtä aikaa. Sitten siihen vielä ne pakolliset päivittäiset sekä yllättävät kiireiset ;) . Hyvä näin, ei ainakaan voi sanoa ettei olisi monipuolista. Mutta siis se pointti, ei ole ehtinyt kirjoittaa ja kotona ei voi uhrata aikaa sellaiseen, sillon on kaikkea ja paljon varsinkin :) .

Kirjoittamattomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei olisi mitään tapahtunut, päinvastoin.

Ensinnäki Herra Pim täytti jo 9 -vuotta!!! Oikea päivä oli 5.10. ja sitä juhlittiin kakun kera tottakai. Muutoin sankari vietti päiväänsä normimeningillä, metsälenkkiä ja tokotemppuja. Tässä sankari, niin rakas ja tärkeä, minun ensimmäinen, niin lähellä sydäntä.


Olen Nismon ikää miettinyt paljon viime aikoina ja välillä tullut siitä kovin surulliseksi. Väkisinkin päähän hiipii ajatus että yhteisiä vuosia on enemmän takana kuin edessä. Heitä aina läppää siitä, että Nismo on luvannut minulle elävänsä ikuisesti, mutta tiedänhän minä ettei se niin ole...ja kun parta on jo niin harmaa, uni maittaa enemmän kuin ennen..

Olen onnellinen ettei vaivoja kuitenkaan ole lainkaan ja askel nousee kevyesti kun sen aika on, lenkkejä tehdään ihan normisti ja innoissaan touhuaa tokon ja rallyn parissa edelleen. Minun hapsukorva :) !


Toinen tärkeä virstanpylväs lokakuussa oli Iitan luonnetesti. Loppupisteet olivat 101. Mietimme pitkään olisiko testi pitänyt perua ja ilmoittaa uuteen about näihin aikoihin Iitan valeraskaudesta johtuen. Juoksut ei vaikuta siihen juuri lainkaan, mutta valeraskaus tekee siitä jonkun verran torvin ja herkemmän. Testi oli monelta osin ihan Iitan näköinen, joten olisiko sillä sitten ollut väliä saako se 101 vai 121 niin en usko. Iita se silti on :)

Ohjasin sitä luonnetestissä ja olin yllättynyt miten hyvin se leikki vieraan kanssa. Puolustusta irtosi kelkalla ja hyäkkäyksessä, mutta Iitalle tyypilliseen tapaan vähän ihmetellen, ei raivokkaasti. Seinässä se ei kokenut tarpeelliseksi puolustautua eikä lähteä karkuunkaan, tuijotti silmä tarkkana hyökkääjää. Tynnyriä ja haalaria hypähti niin pirusti, mutta palasi niitä katsomaan. Pimeässä huoneessa ihmetteli että mikäs juttu se tämä on, mutta kutsusta tuli luokse. Luoksepäästävyydessä ei ollut minkäänlaista ongelmaa ja tuomarikin kehui Iitaa kivaksi ja helpoksi koiraksi. Se kuvastaa sitä hyvin, sellainen se on :) .

Kun valeraskaus oli loppuun saakka lusittu, palasi se energiamäärä takaisin! Ei sillä että se kokonaan olisi piilossa ollut, mutta vähän säästöliekillä...Ja sitä virtaahan on sitten taas riittänyt. Hiski on ollut pulassa ja yhtenä päivänä kipusi sohvalle hullua Iitaa piiloon joka vaan haluaa painia :D . Hiski ei siis koskaan tule muuten sohvalle..

Tokoa treenattiin alkukuusta oikein ahkerasti, nyt taas vähän laiskemmin...Kävimme Iitan kanssa ekassa AVO kokeessa Hannele Pörstin tuomaroitavana tuossa parisen viikkoa sitten. Iita oli itsensä eikä pysynyt minulla näpissä, energia toi virheitä, mutta hyvä niin. Ennemmin palautteleminen hallittavaan muotoon kuin sellainen perässävedettävä. Napattiin kolmostulos parilla nollalla.

Paikallaolo 8

Hyppäsi liikkurin käskystä seisomaan, muisti että se onkin perhana perusasento ja vasta tuon akan käskystä ;)


Seuraaminen 8,5 (vai 9?)

Toooosi hyvä ja energinen, vähän keuli jossain kohtaa inasen ja vika perusasento hidas.


Liikkeestä maahan 10

Ei moitittavaa.


Luoksetulo 8

Tuplakäskyn annoin liian hätäiseen. Iita hyppää ilmaan ja laskeutuu seisomaan pysäytyksessä, luulin että jatkaa hypyn jälkeen laukkaa ja hätäilin. Tuli hyvin eteen ja siitä sivulle.


Liikkestä seisominen 0

Seurasi vaan :D


Kaukokäskyt 8

Tooooosi nopeat ja hyvät vaihdot! Vikassa maahanmenossa joku aivomato ja nykäisi alas, kyynärät jäi ilmaan ja annoin tuplakäskyn.


Nouto 0

Minä tiukasti sanoin istu ja odota, mutta niin pomppasi hoffi kuin vieteri kun kapula irtosi mun kädestä. Yritti ilmasta kalastella sitä...


Estehyppy 5 (säälivitonen :D )

Lähti hyvin ja meni maahan istu -käskyllä. Sen jälkeen se heilutti vimmatusti häntää ja ryömi taaksepäin ilman että nousi...ja se peruutti ja peruutti ja peruutti..kohti hallin takaseinää aivan intopiukeena. Kunnes liikkuri sanoi että kutsu takaisin vaan. Minähän kutsuin ja kun oli niin kaukana niin sai hirmuisen vauhdin ja laskeutui hypystä suoraan mun eteen istumaan :D . Mennessään sivulle tökkäsi vielä otsaan.

Yleisvaikutelma oisko oll 7 tai 8 ?

Pörstiä nauratti ja liikkuria vielä enemmän. Minä olin onnellinen että vire oli niin korkea. Nyt se täytyy vaan pakata hallintaan ;)


Iitan kanssa on niin ihana olla kokeessa. Ei sitä kiinnosta vieras halli, siellä olevat ihmiset tai koirat. Kun tulee hallista ulos nini sen voi laskea irti ja heitellä parkkiksella frisbeetä. Eikä sitä nappaa tuon taivaallista ohikulkijat.

Iita on muuten saanut uuden kaverin, Outin staffipojan Retun. Iitan lempihommaa on juokseminen..en tiedä kuinka kauan se juoksisi jos ei vaan itse pysähtyisi. Nyt se juoksi kaksituntia putkeen ja oli maailman onnellisin kun joku jaksoi juosta sen perässä melkein yhtä kauan kuin sekin. Yleensä juoksukaverit jossain vaiheessa luovuttavat ja keskittyvät muihin juttuihin.
Tässä ystävykset hetken paikallaan (käskystä ;) ) .


Minilemmu Nemonen on taas osoittanut että on ikuinen pentukakara. Sillä ei ikä näy, ei sitten yhtään mitenkään vaan energiaa riittää vaikka muille jakaa. Nemon arkirytmiin kuuluu huomattavasti enemmän liikuntaa ja touhua kuin Nismolle, jos ei tee mun kanssa niin sitten se juoksee ja touhuaa yksinään. Viikonloppuna vietettiin niiden kanssa laatuaikaa metsätiellä kolmisin ja oli naurussa pitelemistä kun vauhtia oli (Nismossakin!) enemmän kuin järkeä. Molemmat ajohaukulla toistensa perässä, perse maata viistäen ja korvat puikkona tottakai :D
Tässä minimiehet poseeraamassa. Aina niiden kanssa tulee niin hyvälle tuulelle :)



Herra Korvasta ei nyt tähän hätään ollut kuvaa, mutta Hiski -pappa on touhunnut rallytokon ja tokon lisäksi ihan perusarkea. Vähän ettinyt tunnarikapulaa kun Iitakin etsii ja tehnyt temppuja. Ja yksi tärkeä lempihomma - pyöriä paskassa kun ollaan lenkillä, siinä paappa-Hiski on ihan mestari :D . Onneksi maa on ollut monesti jo jäässä ja turkinpesulta on säästytty.


Hiski oli perheen päällikkö seuran rallymestiksissä pokkaamalla kolmannen sijan AVOn 87 pisteellä. Hyvin teki, vähän pientä hallintakeskustelua oli meidän välillä, niinkuin meillä aina. Me Hiskin kanssa ollaan ihan kuin paita ja perse, sitten seuraavalla sekunnilla taas otsat vastakkain ja hetken päästä taas kaulakkain :D . Iita luuli mun pyöräytysohjausta eteenmenoksi, lähti kuin nappi housuista ja pölli houkutuksesta lelun kun luuli sitä palkaksi. HYL sitten siitä, mutta tekin hyvin loput. Nismo paineistui aivan tolkuttomasti ja keskeytin, otin sitten ulkopuolisena uudelleen ja teki tooosi hyvin. Olin tyytyväinen että sain olotilan murrettua ihan "koepaikalla" :) . Pikkuinen Nemonen ralleili itselleen hyväksytyn 71 pistettä. Hyvä kirppu! Menin myös lainakoira Pimulla, pätevä 97 pistettä ja kakkossija :)


Agilityn hallikausi meidän ystäväporukalla on taas alkanut. Iita on liidellyt uudella käslkytystyylillä erittäin pätevästi. Vähän herkästi karkaa kontakteille, mutta ennakointia ennakointia..Meidän porukka on taas oikein jees ja hauskaa on riittänyt! Olin yllättynyt taasen Iitan vauhdista ja jaksamisesta, se menisi vaan :) . Ei mitään nuuhkimis tai "tee sitten ite" ongelmia ole ilmaantunut. Keskittymistaso on ollut korkea ja into sitäkin isompi! Nismo ja Nemo ovat kulkeneet hallilla juoksemassa possuympyrää ja sekin näyttää niiden mielestä olevan tarpeeksi hauskaa. Hiski on piipahdellut ralleilemassa ja piipahtelee jatkossakin.


Pimeys vähän haittaa jo arkilenkkeilyä, muuten ollaan oltu liikkumisen kanssa normiahkeria :) . Hiskin kanssa vähän kädenvääntöä kuka vie ja ketä, mutta hanskassa on pysynyt. Iita on tehnyt kaverireissua Retun lisäksi Rokan kanssa kun sunnuntai-aamuna käytiin heittämässä 16 km aamulenkki. Ihana reitti, suoraan kotipihasta ja asfalttia vaan max 2 km ! Hiekkatietä ja kaunista maisemaa, kiitos Maija vielä seurasta :) ! Sunnuntaina tuli liikuttua normaaliakin enemmän kun tracker näytti yhdelle päivälle loppujen lopuksi 27 km..Pitihän sitä vielä nauttia ulkoilmasta Aten, Hiskin, Nismon ja Nemon kanssa!

Ostin Iitalle taas uudet valjaat (juu tiedän, on ihan liikaa..). Nämä on Zero DC:n pitkät mallit ja olleet nyt reilun viikon käytössä. SUPERHYVÄT! Ei nouse missään vedossa yhtään kurkkuun, pysyy napakasti paikallaan, Iita ei pääse vetämään sivuvetoa, vetoasento muutenkin hyvä. Hyvä ostos!

...ja koska mä tuhlaan aina kaikki rahani koiriin niin perjantaina päätin tuhlata itteeni ja istuin neljä tuntia kampaajalla :) . Hiuksista tuli oikein kivat, mutta neljä tuntia paikallaan on tällaiselle ikiliikkujalle aika vaikea rasti.

Ate rakas on pitänyt kasvateilleen BH -kurssia ja vielä olisi toinenkin edessä. Kivaa kun niitä näkee usein!


Sellainen pikainen kiriminen, jäi osa ja kaikkea ei aina pidä kertoakaan :). Kirjoitusvirheitä varmaan sata ja ajatus on kulkenut nopeammin kuin kirjaimet...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti