Otsikko kuvastaa Wilmaa. On se hassun hauska ja niin pirun energinen. Muut koiramme katsovat pitkin nenänvartta sen vauhtia ja hömpötyksiä ;). Osaa toki rauhoittuakin, viimeistään sen kuuluisan, pistävän tuijotuksen jälkeen. Eli ei ole sentään samanlainen kuin Ruttu (RIP rakas kurttuhuuli) joka ei ollut koskaan paikallaan - unissaankin tassut väpättivät.
Pakkaset sitten tulivat. Ollaan ahkerasti Aten kanssa lämmitetty takkaa ja Ate on kaivanut mönkijän tallista lumitöiden tekoon. Takkatuli on kyllä niin kaunista ja rauhallista katsottavaa. Tykkään. Kylmyyttä voisi olla kyllä vähän vähempi. Lumimäärä on ok, mutta kun mittarilukema laskee alle -15 asteen niin hiippisraukat joutuu tyytymään vaan hankijuoksuun :(. Tai lähinnä Nemo joka jostain syystä jäätyy aivan totaalisesti noilla lukemilla jo lyhyessä ajassa. Nismo on kyllä aikamoinen karpaasi! Niinpä olen lenkkien vähentyessä keksinyt niille muuta puuhaa kuten temppuja ja tottista ihan sisätiloissa. Possunsaparot toimivat myös hyvin virikkeenä ja muistaahan kissat huolehtia niiden painimaan pääsystä.
Wilman turkki on kasvanut ihan älyttömästi!!! Katikin tänään mainitsi asiasta. On tullut housuja ja hapsuja mahan alle sekä tassuihin enempi. Selän päältä laskeutuu aika lupaavasti myös aikamoinen karvamäärä. Kiiltoakin siinä on mukavasti, kiitos lohiöljyn! Ollaan alettu harjoittelemaan juoksemista, seisomista ja hampaiden katsomista. Hyvin antaa tutkia ja jopa siirrellä jalkoja joka taasen on Hiskille aivan liikaa. Juokseekin ihan nätisti, mitä nyt kehumisen jälkeen saattaa vetää överit ja yrittää syliin ;). Tottisteltukin on, vähän joka päivä ja kyllä se oppii nopeasti. Ruokakuppi on paras motivaattori, ahne kun on. Leikkiäkin jo osaa ja uskaltaa repiä ihan hulluna vastaan. Välillä meinaa Hiskin kanssa tulla sanomista kun kumpikaan ei voi siitä samasta lelusta päästää irti. Juuri tultiin Wilman kanssa lenkiltä missä ihmeteltiin metsäneläimiä.
Perjantaina meillä oli duunissa myyntikokous ja pikkujoulut. Käytiin kokeilemassa jääveistoa eikä ollut helppoa! Kokemus sekin tietysti :). Lauantaina mä sitten vietin iltaa ystävien joukossa vauvakutsuilla - kyllä glögi maistui ja naurusta tuli taas monta lisävuotta. Kiitos!
Ei voitettu Aten kanssa lotossa tälläkään viikolla - höh! Meille sopisi ihan mainiosti että jäätäisiin vaan kotiin huomenna :D !
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
28.11.2010
24.11.2010
Keskittymisvaikeuksia
Huh! Kylläpäs tulee lunta ja tuulee niin pirusti. Juuri hetki sitten tuli Nismon ja Nemon kanssa lenkiltä ja lentoonhan ne meinasi lähteä! Kiitos Katille ja Pimulle seurasta :)
Eilen oli taas hallitreenien vuoro. Hiskillä oli PIENIÄ keskittymisvaikeuksia. Se on jostain syystä aina ollut rakastunut Luluun - mustaan vesikoiraan joka ei ole lainkaan kiinnostunut Hiskistä. Alkuun mä ajattelin että Lululla on varmaan juoksu lähellä, mutta eihän se aina voi olla. Ärsyttävää vilkuilua sun muuta. Melkein meni pinna ja muutama karjaisukin pääsi että löydettiin yhteinen sävel. Sitten kun se löytyi niin osattiinhan me! Oli toki myös sellaistakin paljon mitä ei enää osatakaan. Oon yrittäny saada kontakteille nopeutta koska hipsii ja hipsii..noh, ojasta allikkoon - nyt se tulee lujaa mutta ei todellakaan pysähdy! Pelkkiä kontakteja siis ja sitten juoksuttamista namille ja lelulle että ei voi loikata yli.Ihan jees mutta miten löytää lopullinen tasapaino? Treenaamalla vaan ahkerasti? Keppeihin on tullut potkua ja pää laskenut. Hypyillä kääntymiseen kiinnitettiin myös huomiota ja pitkiin kuljetuksiin, erityisesti A-esteen ohi. Olin molempiin ihan tyytyväinen Hiskin osalta, kun vaan saisi aina järkeä niihin omiin askeliin.
Sirkuskoira Nemo teki vaikka mitä temppuja!!! Se kiersi tolppia oikealta ja vesemmalta, pujotteli jalkojen välistä, juoksi merkille joka oli milloin mikäkin..seisoi takajaloillaan ja tasapainoili, pyöri ympyrää. Tämähän on muutenkin ihan normaalia Nemoa, mutta tällä kertaa ihan käskystä toimi, ei ominpäin ;). Se jaksaisi vaikka ja kuinka ilman mitään väsymyksen merkkejä - kunhan hommassa saa vain tehdä täysiä ja siitä saa ihan mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa!
Herra Pim eli Nismo harjoitteli kovasti rallyn AVO kylttejä ja kertaili kaikkia vanhojakin juttuja. Pidin sen ensin kiinni kun ajattelin että ottaa kuitenkin häiriötä toisista koirista. Väärässä olin ja hetken päästä napsasinkin hihnan pois. Komensi kovasti palkkaa alkuun mutta siitäkin pääsee kun muistaa näyttää että käsi on tyhjä. Silti se tekee ihan yhtä innokkaasti mikä on ihan loistohomma! Pikkuisia vaikeuksia on pysähdyksestä täyskäännöksessä kun se tehdään oikealle. Jää herkästi liian taakse ja kun pitäisi tulla heti suoraan ja jos korjaa niin se menee rallyssa tuplaistumiseksi mikä on hylätty siltä kyltiltä.
Nismolla on muuten jo jotain hajua miten agikeppejä pujotellaan!
Wilma ja Ate olivat kotona ahkerasti tokoilleet ja on se vaan nopea oppimaan! Malttiakin riittää jo enemmän! Ate on vaan hieman kritisoinut Wilman luoksetulon tyyliä. Nenu osuu juuri sopivasti haaroväliin ennen istumista :D !
Töissä meni tänään ylimyöhään - blaah..muutenkin aina arkisin on niin vähän aikaa olla kotona.
Eilen oli taas hallitreenien vuoro. Hiskillä oli PIENIÄ keskittymisvaikeuksia. Se on jostain syystä aina ollut rakastunut Luluun - mustaan vesikoiraan joka ei ole lainkaan kiinnostunut Hiskistä. Alkuun mä ajattelin että Lululla on varmaan juoksu lähellä, mutta eihän se aina voi olla. Ärsyttävää vilkuilua sun muuta. Melkein meni pinna ja muutama karjaisukin pääsi että löydettiin yhteinen sävel. Sitten kun se löytyi niin osattiinhan me! Oli toki myös sellaistakin paljon mitä ei enää osatakaan. Oon yrittäny saada kontakteille nopeutta koska hipsii ja hipsii..noh, ojasta allikkoon - nyt se tulee lujaa mutta ei todellakaan pysähdy! Pelkkiä kontakteja siis ja sitten juoksuttamista namille ja lelulle että ei voi loikata yli.Ihan jees mutta miten löytää lopullinen tasapaino? Treenaamalla vaan ahkerasti? Keppeihin on tullut potkua ja pää laskenut. Hypyillä kääntymiseen kiinnitettiin myös huomiota ja pitkiin kuljetuksiin, erityisesti A-esteen ohi. Olin molempiin ihan tyytyväinen Hiskin osalta, kun vaan saisi aina järkeä niihin omiin askeliin.
Sirkuskoira Nemo teki vaikka mitä temppuja!!! Se kiersi tolppia oikealta ja vesemmalta, pujotteli jalkojen välistä, juoksi merkille joka oli milloin mikäkin..seisoi takajaloillaan ja tasapainoili, pyöri ympyrää. Tämähän on muutenkin ihan normaalia Nemoa, mutta tällä kertaa ihan käskystä toimi, ei ominpäin ;). Se jaksaisi vaikka ja kuinka ilman mitään väsymyksen merkkejä - kunhan hommassa saa vain tehdä täysiä ja siitä saa ihan mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa!
Herra Pim eli Nismo harjoitteli kovasti rallyn AVO kylttejä ja kertaili kaikkia vanhojakin juttuja. Pidin sen ensin kiinni kun ajattelin että ottaa kuitenkin häiriötä toisista koirista. Väärässä olin ja hetken päästä napsasinkin hihnan pois. Komensi kovasti palkkaa alkuun mutta siitäkin pääsee kun muistaa näyttää että käsi on tyhjä. Silti se tekee ihan yhtä innokkaasti mikä on ihan loistohomma! Pikkuisia vaikeuksia on pysähdyksestä täyskäännöksessä kun se tehdään oikealle. Jää herkästi liian taakse ja kun pitäisi tulla heti suoraan ja jos korjaa niin se menee rallyssa tuplaistumiseksi mikä on hylätty siltä kyltiltä.
Nismolla on muuten jo jotain hajua miten agikeppejä pujotellaan!
Wilma ja Ate olivat kotona ahkerasti tokoilleet ja on se vaan nopea oppimaan! Malttiakin riittää jo enemmän! Ate on vaan hieman kritisoinut Wilman luoksetulon tyyliä. Nenu osuu juuri sopivasti haaroväliin ennen istumista :D !
Töissä meni tänään ylimyöhään - blaah..muutenkin aina arkisin on niin vähän aikaa olla kotona.
23.11.2010
Itseluottamus kasvaa!
Wilma on kotiutunut upeasti. Onhan se sellainen sählä ja säätäjä kylläkin - ihan erilainen kuin Hiski! Varsinkin ruoka-aikaan. Ei millään malttaisi avata korvia käskylle koska kupissahan on RUOKAAAAA! Pysyy kyllä nätisti käskyn alla mutta tarjoaa mielellään maahanmenoa kun sitä ollaan niin paljon harjoiteltu. Eilen illalla Aten kanssa ja tänä aamuna mun kanssa se kyllä malttoi jo kuunnella ja ottaa perusasennon. Kauniisti killittää kontaktissa.
Wilmahan ulkoilee jo vapaana. Ne painaa Hiskin kanssa pitkin pihaa ja metsiä niin että lumi pölisee! Eilen me Wilman kanssa viipoteltiin taas kylille tutkimaan ihmisiä, autoja, mopoja ja koiria. Kiva nähdä miten sen itseluottamus kasvaa silmissä. Siskoni olivat sopivasti kaupan pihalla ja tietysti Wilmaa hipelöivät. Vähän se oli ujo tilanne, mutta muiskautti Wilma sitten suukonkin Bealle ;). Nameja syötiin ja tutkittiin mielenkiintoisia liukuovia.
Itseluottamuksen kasvu näkyy myös leikeissä. Repii lelua ihan hurjalla innolla ja lähteekin jo sen perään sekä tuo sen itse takaisin vedettäväksi. On kuitenkin myös ymmärtänyt että me aloitamme leikin. Ei siis roudaile jatkuvasti jotain. Eilen se myös bongasi lenkillä pari tyhjää tölkkiä ja ai että miten kivoja ne olikaan!
Erikoiskykynä tytöllä on kovaa ja korkealta kiljuminen. Kun tulee kotiin/aamulla kun herätään/kun kehuu niin häntä heiluu ihan vimmatusti ja kiljuminen alkaa ;). Energiaa siis riittää. Säännöt alkavat olla aika hyvin selvillä kuten myös se, että sisällä meillä ei yksinään hösötetä. Osaa siis rauhoittua ja öisin nukkuu kuin tukki. Mitään ei toistaiseksi ole hajonnut (koputtaa puuta) eikä muutakaan häiriökäytöstä ole ilmennyt. Ihana, mustaturkkinen kakara :)
Nismo ja Nemo meinasivat muuten eilen ratketa onnesta saadessaan harvnaista, mutta suurinta mahdollista herkkua : possunsaparoa! Nemo ei tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua ja kantoi herkkua ensin ympäriinsä vinkuen eli "jutellen". Nismon häntä heilui koko syömisen ajan :D .
Tänään hallille! Wilma ja Ate jäävät kotiin tokoilemaan :)
Wilmahan ulkoilee jo vapaana. Ne painaa Hiskin kanssa pitkin pihaa ja metsiä niin että lumi pölisee! Eilen me Wilman kanssa viipoteltiin taas kylille tutkimaan ihmisiä, autoja, mopoja ja koiria. Kiva nähdä miten sen itseluottamus kasvaa silmissä. Siskoni olivat sopivasti kaupan pihalla ja tietysti Wilmaa hipelöivät. Vähän se oli ujo tilanne, mutta muiskautti Wilma sitten suukonkin Bealle ;). Nameja syötiin ja tutkittiin mielenkiintoisia liukuovia.
Itseluottamuksen kasvu näkyy myös leikeissä. Repii lelua ihan hurjalla innolla ja lähteekin jo sen perään sekä tuo sen itse takaisin vedettäväksi. On kuitenkin myös ymmärtänyt että me aloitamme leikin. Ei siis roudaile jatkuvasti jotain. Eilen se myös bongasi lenkillä pari tyhjää tölkkiä ja ai että miten kivoja ne olikaan!
Erikoiskykynä tytöllä on kovaa ja korkealta kiljuminen. Kun tulee kotiin/aamulla kun herätään/kun kehuu niin häntä heiluu ihan vimmatusti ja kiljuminen alkaa ;). Energiaa siis riittää. Säännöt alkavat olla aika hyvin selvillä kuten myös se, että sisällä meillä ei yksinään hösötetä. Osaa siis rauhoittua ja öisin nukkuu kuin tukki. Mitään ei toistaiseksi ole hajonnut (koputtaa puuta) eikä muutakaan häiriökäytöstä ole ilmennyt. Ihana, mustaturkkinen kakara :)
Nismo ja Nemo meinasivat muuten eilen ratketa onnesta saadessaan harvnaista, mutta suurinta mahdollista herkkua : possunsaparoa! Nemo ei tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua ja kantoi herkkua ensin ympäriinsä vinkuen eli "jutellen". Nismon häntä heilui koko syömisen ajan :D .
Tänään hallille! Wilma ja Ate jäävät kotiin tokoilemaan :)
22.11.2010
On se ennen kääntynyt??
Huhheijaa!!! Kylläpäs mahtui viikonloppuun vaikka ja mitä! Kilometrejäkin kertyi yli 400..mihinköhän voisi kirjoittaa ja vaatia bensan hinnan alennusta? Pikkujoulutkin tuli ja meni - olipas mukavaa olla! Kiitos myös äänestäjille luottamuksesta - hallitukseen 2011 niin että heilahti. Kiitos.
Lauantaina Ate sai jäädä hoffien kanssa kotiin ja mä pakkasin pikkuiset rakkaat autoon ja nokka kohti Janakkalaa. Pelotti ihan sikana. Ate oli ihana ja soitti juuri ennen rataa saaden mua vähän rauhoittumaan. Kyseessä oli siis Nismon ekat AVO luokan kisat. Tavoitteena oli että koira pysyy hanskassa eikä lähde kehästä ahtaassa hallissa joka oli täynnä koiria. Nismo kun on niin äärimmäisen sosiaalinen...NOT. Maalissa me sitten tuuletettiinkin ihan mijoonaa - tavoite täyttyi vaikka ei nousutulosta tullutkaan! Nismo ei välittänyt pätkääkään muista, olen niin tyytyväinen. Lisäksi se ei huutanut yhtään. Ohjaaja kyllä mokaili sitten senkin edestä. Kolme väärin tehtyä kylttiä - hyvä minä. Jos kyltissä lukee että koira eteen ja oikealta sivulle niin sehän kannattaa ottaa vasemmalta ja virheen huomatessaan jättää kyltti uusimatta?? Erityisen ylpeä olen "hyppy, juoksus" kyltistä. Irtosi hyvin hypylle ja tuli kauniisti takaisin seuraamaan sen jälkeen. Sivuaskeleet meni myös hyvin. Liikkeestä maahanmeno..meni kyllä mutta kun pitäisi mennä joko etupää edellä tai sitten pudota suorilta jaloilta niin meni takapää edellä. Höh. Kaikenkaikkiaan oikein passeli suoritus! Ystäväni Elina aloitti alo luokassa samoissa kisoissa saaden kaikille kolmelle koiralleen nousutuloksen! Caro sai vielä upeasti täydet 100 pistettä! Onnea Elina :). Nismo ja Nemo saivat nauttia ulkoilmasta ja viereisestä metsästä jossa kävin niitä juoksuttamassa ennenkuin lähdettiin kotiin.
Kati tulikin meille jo hyvissä ajoin ja me siinä ehkä saatettiin Aten kanssa jo pikkuisen kaataa ennen kokoukseen lähtöä ;). Kiitos illasta, nauratti niin että tuli taas monta vuotta lisää elinaikaa. Järjestelyt meni ihan superisti, kiitos Päivi vaivannäöstä!
Eilen me käytiin Hiskin kanssa korkkaamassa kakkosluokka agilityssa! Iltakisat onneksi ;)! Mulla ei ollut odotukset kauhean korkealla, koska suurin osa ajasta on mennyt nyt Wilmaan ja hiippureihin, joten Hiskin treenaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Pihakontakteihin ja kerran viikossa hallitreeneihin. Eihän meidän pitänyt tänä vuonna enää mennä mutta toisin kävi. Kisat olivat Hyvinkäällä ja tuomarina Anne Savioja. Me ollaan onnistuttu Annen radoilla AINA ryssimään niin että se on varmaan pyöritellyt silmiään..nyt onneksi näytettiin että edes jotain osataan ;). Hiski oli ennen ekaa rataa ihan kammottava - riekkui ja rähjäsi, loikki ja pomppi. Meinasi hermo palaa. Rata oli hauska, mutta ansoitettu ja niin meidän rata hylkääntyikin jo esteelle nro 4. A:lta piti saada käännettyä putkeen 90 astetta ja edessä oli rengas. Jätin kontaktille (se pysähty!) ja otin muka hyvin haltuun. Pöh, hoffi haukahti kohdalla, meni läpi ohjauksen, renkaaseen, siitä putkeen ja sitten tuli kysymään että mihis nyt? Piru. Muutoin ihan jees rata ja hyvät kontaktit. Pysähtyi myös puomin alastulolla.
Toinen rata tuntui kamalan kiemuraiselta ja vaikealta. Tuskailin kun ohjaajia oli rataantutustumisessa 35 eli ei todella ollut tilaa miettiä mitään "just eikä melkeen" askeleita ja mulle jäikin sellainen juosten kustu olo koko tutustumisen jälkeen. Alkuun hyppy, pituus ja siitä tiukka käännös hypylle. Moni koira valahti pituudelta suoraan putkeen mutta mä onnistuin saamaan Hiskin oikeaan suuntaan, joskin se ei ollut mikään kauhean kaunis eteneminen. Ekassa ennakoivassa valssissa huomasin jotain hassua?? Miksi se ei käänny?? Hiski on ollut kohtalaisen (niin isolla ruholla)hyvä esteen päällä kääntymisissä ja ennakoivissa käännöksissä ja se tekee yleensä tiukkojakin kurveja. Nyt se valui ja valui ja suurin osa käännöksistä tuntui siltä että se vaan sinkoili esteeltä toiselle lukematta mun ohjausta lainkaan. Vippaus ja sen jälkeinen saksalainen saatiin kyllä hienosti onnistumaan ja siitä vienti putkeen..kuuluttajakin kehui ja olin itsekin siihen tyytyväinen. Keppien sisäänmeno jees mutta tällä kertaa kontaktit hilkulla. Kiitos valumisen, kalastelun ja hitaiden kontaktien tuloksena yliaikanolla. Perskele. En tiedä (tai en osaa hahmottaa) oliko ihanneaika normi vai tiukka, mutta paljon tuli yliaikanollia molemmilta radoilta sekä mineille ja medeille myös. Tietää taas mitä treenata ja täytyy ottaa tutkintaan tuo kääntyminen - olen tyytyväinen :).
Aten kanssa vietiin sunnuntaina aamusta Wilma ja Hiski peltolenkille. Wilmaakin pystyy pitämään jo vapaana ja Hiskiähän se seuraa vaikka maailman ääriin. Pysyy kyllä meijänkin kanssa ja tulee kutsuttaessa. Oli oikein hauskaa katsoa niiden painimista :) !!! Molemmat veti ihan lumimyyrinä pitkin peltoja ja meteli oli sitä luokkaa että naapurusto varmaan luuli että on suurikin koiratappelu käynnissä :D ! Kyllä meitä nauratti niiden touhut, hauskoja ihania.
Wilma edistyy kovaa vauhtia niin arkiasioissa kuin tokojutuissakin. Kaukokäskyt (istu-maahan) on aika hyvällä mallilla, samoin sivulletulo ja seuraaminenkin (imuutuksella toki). Paikallaanmakuukin sujuu, samoin luoksetulo :).
Lauantaina Ate sai jäädä hoffien kanssa kotiin ja mä pakkasin pikkuiset rakkaat autoon ja nokka kohti Janakkalaa. Pelotti ihan sikana. Ate oli ihana ja soitti juuri ennen rataa saaden mua vähän rauhoittumaan. Kyseessä oli siis Nismon ekat AVO luokan kisat. Tavoitteena oli että koira pysyy hanskassa eikä lähde kehästä ahtaassa hallissa joka oli täynnä koiria. Nismo kun on niin äärimmäisen sosiaalinen...NOT. Maalissa me sitten tuuletettiinkin ihan mijoonaa - tavoite täyttyi vaikka ei nousutulosta tullutkaan! Nismo ei välittänyt pätkääkään muista, olen niin tyytyväinen. Lisäksi se ei huutanut yhtään. Ohjaaja kyllä mokaili sitten senkin edestä. Kolme väärin tehtyä kylttiä - hyvä minä. Jos kyltissä lukee että koira eteen ja oikealta sivulle niin sehän kannattaa ottaa vasemmalta ja virheen huomatessaan jättää kyltti uusimatta?? Erityisen ylpeä olen "hyppy, juoksus" kyltistä. Irtosi hyvin hypylle ja tuli kauniisti takaisin seuraamaan sen jälkeen. Sivuaskeleet meni myös hyvin. Liikkeestä maahanmeno..meni kyllä mutta kun pitäisi mennä joko etupää edellä tai sitten pudota suorilta jaloilta niin meni takapää edellä. Höh. Kaikenkaikkiaan oikein passeli suoritus! Ystäväni Elina aloitti alo luokassa samoissa kisoissa saaden kaikille kolmelle koiralleen nousutuloksen! Caro sai vielä upeasti täydet 100 pistettä! Onnea Elina :). Nismo ja Nemo saivat nauttia ulkoilmasta ja viereisestä metsästä jossa kävin niitä juoksuttamassa ennenkuin lähdettiin kotiin.
Kati tulikin meille jo hyvissä ajoin ja me siinä ehkä saatettiin Aten kanssa jo pikkuisen kaataa ennen kokoukseen lähtöä ;). Kiitos illasta, nauratti niin että tuli taas monta vuotta lisää elinaikaa. Järjestelyt meni ihan superisti, kiitos Päivi vaivannäöstä!
Eilen me käytiin Hiskin kanssa korkkaamassa kakkosluokka agilityssa! Iltakisat onneksi ;)! Mulla ei ollut odotukset kauhean korkealla, koska suurin osa ajasta on mennyt nyt Wilmaan ja hiippureihin, joten Hiskin treenaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Pihakontakteihin ja kerran viikossa hallitreeneihin. Eihän meidän pitänyt tänä vuonna enää mennä mutta toisin kävi. Kisat olivat Hyvinkäällä ja tuomarina Anne Savioja. Me ollaan onnistuttu Annen radoilla AINA ryssimään niin että se on varmaan pyöritellyt silmiään..nyt onneksi näytettiin että edes jotain osataan ;). Hiski oli ennen ekaa rataa ihan kammottava - riekkui ja rähjäsi, loikki ja pomppi. Meinasi hermo palaa. Rata oli hauska, mutta ansoitettu ja niin meidän rata hylkääntyikin jo esteelle nro 4. A:lta piti saada käännettyä putkeen 90 astetta ja edessä oli rengas. Jätin kontaktille (se pysähty!) ja otin muka hyvin haltuun. Pöh, hoffi haukahti kohdalla, meni läpi ohjauksen, renkaaseen, siitä putkeen ja sitten tuli kysymään että mihis nyt? Piru. Muutoin ihan jees rata ja hyvät kontaktit. Pysähtyi myös puomin alastulolla.
Toinen rata tuntui kamalan kiemuraiselta ja vaikealta. Tuskailin kun ohjaajia oli rataantutustumisessa 35 eli ei todella ollut tilaa miettiä mitään "just eikä melkeen" askeleita ja mulle jäikin sellainen juosten kustu olo koko tutustumisen jälkeen. Alkuun hyppy, pituus ja siitä tiukka käännös hypylle. Moni koira valahti pituudelta suoraan putkeen mutta mä onnistuin saamaan Hiskin oikeaan suuntaan, joskin se ei ollut mikään kauhean kaunis eteneminen. Ekassa ennakoivassa valssissa huomasin jotain hassua?? Miksi se ei käänny?? Hiski on ollut kohtalaisen (niin isolla ruholla)hyvä esteen päällä kääntymisissä ja ennakoivissa käännöksissä ja se tekee yleensä tiukkojakin kurveja. Nyt se valui ja valui ja suurin osa käännöksistä tuntui siltä että se vaan sinkoili esteeltä toiselle lukematta mun ohjausta lainkaan. Vippaus ja sen jälkeinen saksalainen saatiin kyllä hienosti onnistumaan ja siitä vienti putkeen..kuuluttajakin kehui ja olin itsekin siihen tyytyväinen. Keppien sisäänmeno jees mutta tällä kertaa kontaktit hilkulla. Kiitos valumisen, kalastelun ja hitaiden kontaktien tuloksena yliaikanolla. Perskele. En tiedä (tai en osaa hahmottaa) oliko ihanneaika normi vai tiukka, mutta paljon tuli yliaikanollia molemmilta radoilta sekä mineille ja medeille myös. Tietää taas mitä treenata ja täytyy ottaa tutkintaan tuo kääntyminen - olen tyytyväinen :).
Aten kanssa vietiin sunnuntaina aamusta Wilma ja Hiski peltolenkille. Wilmaakin pystyy pitämään jo vapaana ja Hiskiähän se seuraa vaikka maailman ääriin. Pysyy kyllä meijänkin kanssa ja tulee kutsuttaessa. Oli oikein hauskaa katsoa niiden painimista :) !!! Molemmat veti ihan lumimyyrinä pitkin peltoja ja meteli oli sitä luokkaa että naapurusto varmaan luuli että on suurikin koiratappelu käynnissä :D ! Kyllä meitä nauratti niiden touhut, hauskoja ihania.
Wilma edistyy kovaa vauhtia niin arkiasioissa kuin tokojutuissakin. Kaukokäskyt (istu-maahan) on aika hyvällä mallilla, samoin sivulletulo ja seuraaminenkin (imuutuksella toki). Paikallaanmakuukin sujuu, samoin luoksetulo :).
18.11.2010
Opetellaan arkea ja kontakteja
Hih, ei sentään vielä agikontakteja ;)..tottis ensin ja siinä sivussa sitten pikkuhiljaa kun sen aika on. Tai mistä sitä tietää vaikka se ei menisi sitä ollenkaan? Toivoisin kuitenkin että kyllä :). On kuitenkin alkuun pikkuisen tärkeämpiäkin juttuja kuin agility.
Mulla ainakin kunto nousee kohisten! Wilmurikulmuri vaatii vielä aika paljon keskittymistä lenkillä minulta, joten olen vienyt sitä toistaiseksi yksin ja Nismoa&Nemoa sitten erikseen. Eilen Wilman ja mun kanssa oli myös Kati ja Pimu. Kävelivät alkuun meijän perässä ja ekat muutamat metrit Wilma vilkuili taaksepäin että mikä ihme tuolta oikein tulee. Muutaman murahduksenkin päästi. Alkukankeuden jälkeen viipoteltiinkin ihan normaalisti eikä kumpikaan yrittänyt mitään pomppuloikkaa tai saanut hepuleita. Taas tuli hyviä ohituksiakin matkalla ja myös yksi pieni koira tuli yllättäen meitä tervehtimään, suoraan Wilman mahan alle meni pyörimään. Pikkuisen säikähdin siinä pimeässä kun en ehtinyt ollenkaan reagoida. Noh, Wilma otti asian aika rennosti eikä muutoinkaan välittänyt pimeässä hiippailevista ihmisistä tai koirista vaan korvat hörössä viipotteli. Tosi hienosti se kyllä menee jo hihnassa, ei juurikaan vedä ja auton tullessa/kutsuttaessa tulee heti vierelle ja hakee kontaktia.
Pysähdyimme matkalla Saukkola Cityyn - jossa siis on ihan kaksi kauppaa, kaksi pankkia, kirjasto ja huoltoasema :D ! Kuitenkin ihmisten tuomaa häiriötä + haukkuvia koiria, mopoja jne. Herrasmiehet eli Ate ja Hiski saapuivat paikalle ylväästi autolla ;). Ate puuhasteli Wilman kanssa ensin ja minä katselin ja opiskelin. Sitten tein itse ja lähinnä pointtina oli saada siihen kontaktia ja seurautettua lennosta - namilla imuuttaen. Olin TODELLA positiivisesti yllättynyt! Sellaisessa häiriössä, alle viikon meillä olleena - se oikeasti toimi ja teki! Maahanmenoja ja istumisia, heti "kaukokäsky" versioina edestä - tosi jees. Onhan siinä pentumaisuutta, onhan sillä lyhyttä pinnaa jne mutta olin niin tyytyväinen. Upeaa :) !
Loppumatka meni ihan yhtä hyvin kuin alkukin. Löysällä hihnalla ohi monista "möröistä" kuten rapisevista puskista, silloista, veden kohinasta, pimeydessä seisovista ihmisistä jne..ei mitään haukkua tai murinaa. Taitava Wilmurikulmuri.
Tosi hyvin se on kotiutunut ja kun ei tehdä mitään niin meillä on jo pääosin rauha maassa ja koirat nukkuu / makoilee paikallaan. Öisin kuuluu tyytyväinen kuorsaus ja jos aletaan liikaa söhöttämään, julma mulkaisu toimii ja ne menee pötkölleen. Nemon kanssa mä oon kyllä luovuttanu - se sykyilee aina aikansa ja sitten menee maate, oon antanu sille poikkeusluvan itse valita ;).
Vieraiden vastaanottaminen on aloitettu niin että haukkua saa, mutta peffan on pysyttävä maassa ja haukun on loputtava kun käsketään. Paikallaanolo toimi eilen yllättävän hyvin, mutta haukkumisen lopettamista sai kyllä muistutella pari kertaa. Meni kuitenkin vastaan eikä pakitellut :)
Tänään me mennään hiippureiden kanssa kyläilemään illalla Nina siskolle - jos se on siinä kondiksessa että jaksaa ottaa meijät vastaan.
Mulla ainakin kunto nousee kohisten! Wilmurikulmuri vaatii vielä aika paljon keskittymistä lenkillä minulta, joten olen vienyt sitä toistaiseksi yksin ja Nismoa&Nemoa sitten erikseen. Eilen Wilman ja mun kanssa oli myös Kati ja Pimu. Kävelivät alkuun meijän perässä ja ekat muutamat metrit Wilma vilkuili taaksepäin että mikä ihme tuolta oikein tulee. Muutaman murahduksenkin päästi. Alkukankeuden jälkeen viipoteltiinkin ihan normaalisti eikä kumpikaan yrittänyt mitään pomppuloikkaa tai saanut hepuleita. Taas tuli hyviä ohituksiakin matkalla ja myös yksi pieni koira tuli yllättäen meitä tervehtimään, suoraan Wilman mahan alle meni pyörimään. Pikkuisen säikähdin siinä pimeässä kun en ehtinyt ollenkaan reagoida. Noh, Wilma otti asian aika rennosti eikä muutoinkaan välittänyt pimeässä hiippailevista ihmisistä tai koirista vaan korvat hörössä viipotteli. Tosi hienosti se kyllä menee jo hihnassa, ei juurikaan vedä ja auton tullessa/kutsuttaessa tulee heti vierelle ja hakee kontaktia.
Pysähdyimme matkalla Saukkola Cityyn - jossa siis on ihan kaksi kauppaa, kaksi pankkia, kirjasto ja huoltoasema :D ! Kuitenkin ihmisten tuomaa häiriötä + haukkuvia koiria, mopoja jne. Herrasmiehet eli Ate ja Hiski saapuivat paikalle ylväästi autolla ;). Ate puuhasteli Wilman kanssa ensin ja minä katselin ja opiskelin. Sitten tein itse ja lähinnä pointtina oli saada siihen kontaktia ja seurautettua lennosta - namilla imuuttaen. Olin TODELLA positiivisesti yllättynyt! Sellaisessa häiriössä, alle viikon meillä olleena - se oikeasti toimi ja teki! Maahanmenoja ja istumisia, heti "kaukokäsky" versioina edestä - tosi jees. Onhan siinä pentumaisuutta, onhan sillä lyhyttä pinnaa jne mutta olin niin tyytyväinen. Upeaa :) !
Loppumatka meni ihan yhtä hyvin kuin alkukin. Löysällä hihnalla ohi monista "möröistä" kuten rapisevista puskista, silloista, veden kohinasta, pimeydessä seisovista ihmisistä jne..ei mitään haukkua tai murinaa. Taitava Wilmurikulmuri.
Tosi hyvin se on kotiutunut ja kun ei tehdä mitään niin meillä on jo pääosin rauha maassa ja koirat nukkuu / makoilee paikallaan. Öisin kuuluu tyytyväinen kuorsaus ja jos aletaan liikaa söhöttämään, julma mulkaisu toimii ja ne menee pötkölleen. Nemon kanssa mä oon kyllä luovuttanu - se sykyilee aina aikansa ja sitten menee maate, oon antanu sille poikkeusluvan itse valita ;).
Vieraiden vastaanottaminen on aloitettu niin että haukkua saa, mutta peffan on pysyttävä maassa ja haukun on loputtava kun käsketään. Paikallaanolo toimi eilen yllättävän hyvin, mutta haukkumisen lopettamista sai kyllä muistutella pari kertaa. Meni kuitenkin vastaan eikä pakitellut :)
Tänään me mennään hiippureiden kanssa kyläilemään illalla Nina siskolle - jos se on siinä kondiksessa että jaksaa ottaa meijät vastaan.
17.11.2010
Kuhinaa ja sutinaa
Ensiksi täytyy laittaa linkki. En voisi olla ylpeämpi rakkaasta miehestäni joka on askeleen lähempänä unelmaansa - ensimmäistä Dagdahoff pentuetta. Mitään ei ole vielä kiveenhakattu koska luonto voi päättääkin toisin,mutta suunnitelmia on. Sivut ovat alkutekijöissään (Aten mielestä, mun mielestä ne on hienot :) ) . Tässä ne olisi, onneksi olkoon Ate :) , oon niin ylpeä ja innoissani tästä itsekin. DAGDAHOFF
Eilen olin ekaa kertaa hallitreeneissä. NuPu varasi Showlinkin hallin syksyksi ja kevääksi, treeniaika tiistaisin 18-20. Hmm..noh, en sen enempää tänne laita kyseisestä asiasta tai lähinnä ärtymyksestä jota se on saanut aikaan. Elina on järkkäillyt niiden kanssa juttuja parhaansa mukaan. Halli ei todella ollut eilen treenikunnossa kuin osittain ja senkin sai ihan itse siivota roskista..hmm..Noh, pääasia että saatiin rata pystyyn ja eikun tekemään! Mä toin radan, jossa aiheena tuplaputket, vekkaukset (kiitos Saija opeista :) ) ja lähinnä ohjauksen ennakointi kokonaisuudessaan. En keskittynyt kouluttamiseen sen enempää vaan Elina hanskasi sen ihan yksin - kiitos. Olen lupautunut aloittamaan kouluttamisen vasta tammikuun alusta.
Otin mukaani Nismon, Nemon ja Hiskin - WilmuriKulmuri sai jäädä kotiin Aten ja kissojen kanssa. Sen mielestä se oli ihan kamala asia, miksi muut pääsee ja mä en?! Ate kuitenkin sanoi että se oli rauhoittunut nopeasti - hienoa! Ne olivat myös treenailleet luoksetuloa yms sekä ajelleet kylillä :).
Nemo kun näki agiesteet, se ei tiennyt miten päin se olisi ollut! Voi sitä touhun määrää :). Tehtiin ihan nopeasti vaan tuplaputkea, sieltä kääntöjä ja käännöstä etenemisiä A:lle tai putkeen toiseen päähän. On sen kanssa vaan helppo mennä. Tuntuu niin sujuvalta ja helpolta :). Lisäksi me tehtiin temppuja. Mä oon sitä opettanut mun jalkojen välistä pujottelemaan ja peruuttamaan. Peruutus on tuntunut haasteelliselta jostain syystä, mutta kun naksua käyttää niin hoksaa nopeammin mitä haetaan. Temppuiluun sen käyttö onkin ihan ihanne - ainakin Nemolle.
Räks räks, wuf ja hau - mitä tehdään?? Että sellaisia terveisiä Nismolta. Vinoja perusasentoja - blaah..jää taas kamalan taakse ja huutaa siellä häntä heiluen. Meinasi jo hermo palaa..sitten otettiin aikalisä. Istuttiin hetki ihan hiljaa ja paikallaan, silittelin ja juttelin. Se auttoi :). Perusasennotkin suoristu kummasti, seuraaminen oli täpäkkää. Täyskäännökset suoraan peruasennosta perusasentoon alkaa olemaan kohtuullisia kunhan en ponkase liian lujaa liikkeelle. Oikealle on selkeesti vaikeampi. Sivuaskeleissa rintamasuunta kääntyy väkisinkin hetkeksi..mitenköhän sen opettaisin, hmm..isolla koiralla se tuntuu helpommalta. Hyvä häiriötreeni myös - ihan uusi paikka ja paljon koiria + agirata vieressä.
Naiset sekoittivat Hiskin kupolin ja uusi paikka...ihanaakin ihanempi Unna sai kaihoisia katseita Hiskiltä, mutta kunnon käskytyksellä sain sen toimimaan! Mä sain sen toimimaan! Vaikka ei ollut aitoja, ei näkösuojia, ei mitään ja koiria oli paljon..jes! Pujottelun sisäänmenoja, hidas mutta ei tehnyt virheitä. A:n alastulokontaktit..otti joka kerralla, mutta lähti ilman lupaa eli palautin ja seisotin siellä pitkään sen jälkeen sekä kävin palkkaamassa. Putkille takaaleikkaukset ja irrotukset oli tosi jees - wau! Mun täytyisi olla tarkempi siinä käsi alhaalla = pysy "kädessä", käsi ylhäällä = ole hyvä ja lennä etiäpäin. Eilen se kaarratti hemmetin kauas muutaman hypyn jälkeen ja mä ihmettelin että missä mättää kunnes tajusin että vikahan oli ylläriylläri mun viuhtovissa ja epäselkeissä käsissä. Kyllä se siinä pysyy jos kunnolla ohjaa ja liitelee sitten kun antaa luvan. Otin sen kanssa yleisellä tasolla eilen aika rauhallisesti (eli en juuri lelupalkannut tai innostanut) koska matto on...noh..ilmastointiteippi on aika liukas.
Toiminnantäyteinen ilta oli - tuli siinä Unnaakin kuvattua ja papereitakin täytettyä. Mä olin kyllä lähinnä vaan viestinviejä :). Kun tultiin kotiin, Wilma meinasi ratketa liitoksistaan! Kamala uikutus ja vinkuna, häntä heilui niin että epäilin sen lähtevän lentoon :). Kyllä on Aten kanssa ollut hymy herkässä Wilman kanssa, on se sellainen sohlari. Aamusta on kiva yrittää nousta iiiiiiihan hiljaa ettei Ate vaan heräisi kun toinen on ratkeamispisteessä heti herätessään! Erikoistaitona on myös tunkea märkä kuono suoraan silmämunaan ja puhaltaa sinne lämmintä ilmaa :D. Aamusta me opeteltiin vähän sivulle-tuloa. Aten kanssa juteltiin, että ehkä se takaa kiertäminen on paras vaihtoehto. Jotenkin mä vierastan sitä "pyöräyttämis" taktiikkaa, vaikka olen Nismonkin niin opettanut. Paikallaanoloa treenataan ruokakupilla kovasti ja kasvatetaan malttia. Luoksetuloa ja irtioloharjoituksia on tehty viestitaktiikalla kotipihassa aamuisin. Mä irrotan ja Ate kutsuu - hyvin on toiminut :).
Tänään olisikin sitten ohjelmaa lenkkeilyn, tottiksen ja kaffittelun merkeissä kun Kati tulee meille Pimun kanssa - jee!
Eilen olin ekaa kertaa hallitreeneissä. NuPu varasi Showlinkin hallin syksyksi ja kevääksi, treeniaika tiistaisin 18-20. Hmm..noh, en sen enempää tänne laita kyseisestä asiasta tai lähinnä ärtymyksestä jota se on saanut aikaan. Elina on järkkäillyt niiden kanssa juttuja parhaansa mukaan. Halli ei todella ollut eilen treenikunnossa kuin osittain ja senkin sai ihan itse siivota roskista..hmm..Noh, pääasia että saatiin rata pystyyn ja eikun tekemään! Mä toin radan, jossa aiheena tuplaputket, vekkaukset (kiitos Saija opeista :) ) ja lähinnä ohjauksen ennakointi kokonaisuudessaan. En keskittynyt kouluttamiseen sen enempää vaan Elina hanskasi sen ihan yksin - kiitos. Olen lupautunut aloittamaan kouluttamisen vasta tammikuun alusta.
Otin mukaani Nismon, Nemon ja Hiskin - WilmuriKulmuri sai jäädä kotiin Aten ja kissojen kanssa. Sen mielestä se oli ihan kamala asia, miksi muut pääsee ja mä en?! Ate kuitenkin sanoi että se oli rauhoittunut nopeasti - hienoa! Ne olivat myös treenailleet luoksetuloa yms sekä ajelleet kylillä :).
Nemo kun näki agiesteet, se ei tiennyt miten päin se olisi ollut! Voi sitä touhun määrää :). Tehtiin ihan nopeasti vaan tuplaputkea, sieltä kääntöjä ja käännöstä etenemisiä A:lle tai putkeen toiseen päähän. On sen kanssa vaan helppo mennä. Tuntuu niin sujuvalta ja helpolta :). Lisäksi me tehtiin temppuja. Mä oon sitä opettanut mun jalkojen välistä pujottelemaan ja peruuttamaan. Peruutus on tuntunut haasteelliselta jostain syystä, mutta kun naksua käyttää niin hoksaa nopeammin mitä haetaan. Temppuiluun sen käyttö onkin ihan ihanne - ainakin Nemolle.
Räks räks, wuf ja hau - mitä tehdään?? Että sellaisia terveisiä Nismolta. Vinoja perusasentoja - blaah..jää taas kamalan taakse ja huutaa siellä häntä heiluen. Meinasi jo hermo palaa..sitten otettiin aikalisä. Istuttiin hetki ihan hiljaa ja paikallaan, silittelin ja juttelin. Se auttoi :). Perusasennotkin suoristu kummasti, seuraaminen oli täpäkkää. Täyskäännökset suoraan peruasennosta perusasentoon alkaa olemaan kohtuullisia kunhan en ponkase liian lujaa liikkeelle. Oikealle on selkeesti vaikeampi. Sivuaskeleissa rintamasuunta kääntyy väkisinkin hetkeksi..mitenköhän sen opettaisin, hmm..isolla koiralla se tuntuu helpommalta. Hyvä häiriötreeni myös - ihan uusi paikka ja paljon koiria + agirata vieressä.
Naiset sekoittivat Hiskin kupolin ja uusi paikka...ihanaakin ihanempi Unna sai kaihoisia katseita Hiskiltä, mutta kunnon käskytyksellä sain sen toimimaan! Mä sain sen toimimaan! Vaikka ei ollut aitoja, ei näkösuojia, ei mitään ja koiria oli paljon..jes! Pujottelun sisäänmenoja, hidas mutta ei tehnyt virheitä. A:n alastulokontaktit..otti joka kerralla, mutta lähti ilman lupaa eli palautin ja seisotin siellä pitkään sen jälkeen sekä kävin palkkaamassa. Putkille takaaleikkaukset ja irrotukset oli tosi jees - wau! Mun täytyisi olla tarkempi siinä käsi alhaalla = pysy "kädessä", käsi ylhäällä = ole hyvä ja lennä etiäpäin. Eilen se kaarratti hemmetin kauas muutaman hypyn jälkeen ja mä ihmettelin että missä mättää kunnes tajusin että vikahan oli ylläriylläri mun viuhtovissa ja epäselkeissä käsissä. Kyllä se siinä pysyy jos kunnolla ohjaa ja liitelee sitten kun antaa luvan. Otin sen kanssa yleisellä tasolla eilen aika rauhallisesti (eli en juuri lelupalkannut tai innostanut) koska matto on...noh..ilmastointiteippi on aika liukas.
Toiminnantäyteinen ilta oli - tuli siinä Unnaakin kuvattua ja papereitakin täytettyä. Mä olin kyllä lähinnä vaan viestinviejä :). Kun tultiin kotiin, Wilma meinasi ratketa liitoksistaan! Kamala uikutus ja vinkuna, häntä heilui niin että epäilin sen lähtevän lentoon :). Kyllä on Aten kanssa ollut hymy herkässä Wilman kanssa, on se sellainen sohlari. Aamusta on kiva yrittää nousta iiiiiiihan hiljaa ettei Ate vaan heräisi kun toinen on ratkeamispisteessä heti herätessään! Erikoistaitona on myös tunkea märkä kuono suoraan silmämunaan ja puhaltaa sinne lämmintä ilmaa :D. Aamusta me opeteltiin vähän sivulle-tuloa. Aten kanssa juteltiin, että ehkä se takaa kiertäminen on paras vaihtoehto. Jotenkin mä vierastan sitä "pyöräyttämis" taktiikkaa, vaikka olen Nismonkin niin opettanut. Paikallaanoloa treenataan ruokakupilla kovasti ja kasvatetaan malttia. Luoksetuloa ja irtioloharjoituksia on tehty viestitaktiikalla kotipihassa aamuisin. Mä irrotan ja Ate kutsuu - hyvin on toiminut :).
Tänään olisikin sitten ohjelmaa lenkkeilyn, tottiksen ja kaffittelun merkeissä kun Kati tulee meille Pimun kanssa - jee!
15.11.2010
Wilma-Suomi-Wilma
Erittäin mielenkiintoista seurata Wilman touhuja, suhtautumisisa erilaisiin asioihin, ihmisen lukutaitoa, toisten koirien kielten ymmärtämistä..kokeilemista ja erehtymistä. Kaiken niiden perusteella yritetään koko ajan luoda jotain vastauksia siihen, millainen koira se oikeastaan onkaan. Ymmärryksen ollessa kohdillaan, tietää myös enemmän että miten kouluttaa ja millä kouluttaa, kuinka pitkiä aikoja jne..
Kovasti se on jo kiintynyt meihin. Yritän parhaan kykyni mukaan olla huomioimatta sitä kun tulen ulkoota sisälle koska kuulen, että se jää itkemään oven taakse jos menen ulos. Varsinkin jos hiippikset pääsevät ulkoilemaan tai lenkille niin se on kauheaa. Yhden eroahdistuneen koiran kanssa eläneenä tähän on heti pakko puuttua huomaamattomuudella koska jos tilanne siihen pääsee, taival on niin perkeleen pitkä että sen saa pois. Vaikka Wilma olisi umpiunessa se varmasti ponkasee sekunnissa pystyyn jos kuulee mun tai Aten ottavan askelia :). Jos menee vessaan, voi olla aika varma että se pötköttelee oven takana odottamassa.
Ruokahalu on kyllä ihan mieletön! Se on jo verrattavissa melkein Nemon ahneuteen joka kiskaisee ruokansa joka aamu ja ilta niin että hyvä kun henki kulkee. Nismo ja Hiski taasen syövät arvokkaan hitaasti ja nautiskellen. Eilen illalla mä laitoin ruokia kaikille valmiiksi ja odotin että Ate ja Hiski tulevat sisälle. Wilma ei voinut ymmärtää ettei kuppia saa HETI. Sitten sen aivotoiminta selkeästi käynnistyi - miten saisin ruokakipon?? Se meni istumaan..odotti hetken ja haki kontaktia minuun. Kokeili maahanmenoa ja taas katseli minua. Sitten taas istumaan. En reagoinut mitenkään ja sitten siltä loppui pinna. Se sai hoffihepulin - loikki pari kertaa ilmaan, juoksi ympyrän keittiön pöydän ympäri ja tuli viereeni istumaan. Mua nauratti ihan hirmuisesti, mutta yritin olla vaan niinkuin en huomaisi. Sitten kun vihdoin Hiski tulin sisälle ja se sai ruoan niin voi sitä ahmimisen määrää! Ollaan annettu nappulaa jonka nimeä en muista, mutta se on korkealaatuista, viljatonta ja sisältää yrttejä yms luonnon juttuja. Lisäksi lohiöljyä ja ruoanjämiä. Kauniisti odottaa lupaa (vapautusta) ruokakupille vuoroin istuen tai maaten ja hakee kontaktia hyvin.
Turkki sillä on todella kiiltävä ja hyväntuntuinen. Vaikuttaa että sille tulee pitkä ja hyvä karva sekä näyttävät korvahapsut :). Häntä onkin jo aikamoinen viuhka. Ate sitä harjaili viikonloppuna eikä tuo ollut moksiskaan. Eilen me sitten leikattiin kynnet. Tiesin, ettei tykkää tassujen koskemisesta joten arveltiinkin että sanomista tulee. Ollaan hipelöity sen kinttuja aina ohi mennen jotta tottuisi. Nameja käteen ja Ate leikkasi. Yritti napata ja pois tilanteesta, mutta hoffipalaverin jälkeen oli sitä mieltä että leikatkaa sitten mutta en tykkää tästä yhtään. Niinpä pienen väännön jälkeen kaikki kynnet tuli pätkittyä. Hampaatkin tutkittiin ja hienosti antoi katsoa!
Tässä hoffikaksikko yhteiskuvassa :)
Eilen me kokeiltiin tarhailua niin että molemmat hoffit menevät tarhaan. Voi sitä riemun määrää! Ne paahtoivat peräkanaa aivan miljoonaa pitkin ja poikin. En tiedä onko Wilma koskaan tarhaillut, mutta Hiskin rauhallinen suhtautuminen asiaan helpotti varmaan hommaa, koska hetken päästä molemmat retkottivat siellä unta kupoliin vetäen. Pizzakuski piti tietysti haukkua kuten asiaan kuuluu :) ! Hiippurat kävivät morjenstamassa Wilmaa tarhan läpi - tai lähinnä Nismo joka meni sinne röyhistelemään. Nemo oli sitä mieltä että oon nähny ton jo monesti ja kai se on ihan ok. Oon yrittänyt ottaa niiden tutustumisen rauhallisesti ettei tule mitään konflikteja ja toistaiseksi olen positiivisesti yllättynyt.
Lenkkeilyt ovat sujuneet yllättävän hyvin Wilman kanssa. Autotien vieressä kun kävelee niin saa olla tarkkana koska sillä on taipumusta yrittää ottaa auto kiinni kun se on kohdalla! Ajoissa kun lukee koiraa, sen korvien asentoa ja terästäytymistä autoon niin ehtii myös kieltämään ja jos komento tulee ajoissa, ei yritä hyppiä. Eilen kun lenkkeilimme Pirkkulan lenkin (n. 7 km) niin matkan varrelle mahtui paljon koiria, autoja, kävelijöitä, juoksijoita, polkupyöriä, lapsia...kaikenlaista. Wilma suhtautuu kaikkeen uteliaasti ja mielellään jää katselemaan ja ihmettelemään asioita. Ei murise tai peruuttele. Koirat olisivat sen mielestä hirmuisen kivoja, mutta keskitymme nyt ohittamiseen. Vaikka vastaantulija olisi haukkuva koira tai oikein kunnollakin rähjäävä niin Wilma vain katselee. Toki tämä vaatii taas hyvää ennakointia, haltuunottoa ja palkkaa hyvistä suorituksista.
Koiraa Wilma puhuu ihan kohtuullisesti. Hiskin kanssa se leikkii yllättävänkin rajusti ja yrittää niskan päälle sekä napsia hännästä ja persvilloista, mutta kun Hiskin hermo loppuu ja se ärähtää niin Wilma antaa periksi. Sama ruokakupilla. Wilma syö nopeammin kuin Hiski, mutta uskoo kun Hiski vilauttaa legojaan omalla kupillaan ettei sinne ole asiaa.
Lauantaina meillä oli Kati ja Katja. Kati oli tuttu ja ihana mutta Katjaa se vähän mulkoili. Meni kuitenkin hetken päästä ottamaan namia ja sitten oli kuin ei huomaisikaan. Nina kävi eilen ja sitä vastaan Wilma meni pihalla ihan onnessaan häntä heiluen. Nuuskittuaan oli taas niinkuin ei huomaisikaan. Aten loistoehdotus olikin, että lenkeillä pysäyttelisi tuttuja ihmisiä ja antaisi niiden syöttää sitä ja tutkia hampaita jne. Älkää ihmetelkö jos mä tuun hihasta nykimään ja kysymään voitteko katsoa Wilman suuhun :D !
Kehumisesta se sekoaa.."taitava tyttö" saa sen sellaiseen olotilaan että huonekalut kaatuu :D ! Malttia ei kauheasti vielä ole, mutta pikkujuttuja tehdään koko ajan ja lenkilläkin ottaa hyvin kontaktia kun sitä pyytää..
Viimekin yönä makkarimme lattialle nukkui kaksi rauhallista hoffia. Hiippurat nukkuu eri tilassa, ihan mun mielenterveyden vuoksi kun pelkään että niille sattuu jotain jos jäävät jalkoihin.
Kovasti se on jo kiintynyt meihin. Yritän parhaan kykyni mukaan olla huomioimatta sitä kun tulen ulkoota sisälle koska kuulen, että se jää itkemään oven taakse jos menen ulos. Varsinkin jos hiippikset pääsevät ulkoilemaan tai lenkille niin se on kauheaa. Yhden eroahdistuneen koiran kanssa eläneenä tähän on heti pakko puuttua huomaamattomuudella koska jos tilanne siihen pääsee, taival on niin perkeleen pitkä että sen saa pois. Vaikka Wilma olisi umpiunessa se varmasti ponkasee sekunnissa pystyyn jos kuulee mun tai Aten ottavan askelia :). Jos menee vessaan, voi olla aika varma että se pötköttelee oven takana odottamassa.
Ruokahalu on kyllä ihan mieletön! Se on jo verrattavissa melkein Nemon ahneuteen joka kiskaisee ruokansa joka aamu ja ilta niin että hyvä kun henki kulkee. Nismo ja Hiski taasen syövät arvokkaan hitaasti ja nautiskellen. Eilen illalla mä laitoin ruokia kaikille valmiiksi ja odotin että Ate ja Hiski tulevat sisälle. Wilma ei voinut ymmärtää ettei kuppia saa HETI. Sitten sen aivotoiminta selkeästi käynnistyi - miten saisin ruokakipon?? Se meni istumaan..odotti hetken ja haki kontaktia minuun. Kokeili maahanmenoa ja taas katseli minua. Sitten taas istumaan. En reagoinut mitenkään ja sitten siltä loppui pinna. Se sai hoffihepulin - loikki pari kertaa ilmaan, juoksi ympyrän keittiön pöydän ympäri ja tuli viereeni istumaan. Mua nauratti ihan hirmuisesti, mutta yritin olla vaan niinkuin en huomaisi. Sitten kun vihdoin Hiski tulin sisälle ja se sai ruoan niin voi sitä ahmimisen määrää! Ollaan annettu nappulaa jonka nimeä en muista, mutta se on korkealaatuista, viljatonta ja sisältää yrttejä yms luonnon juttuja. Lisäksi lohiöljyä ja ruoanjämiä. Kauniisti odottaa lupaa (vapautusta) ruokakupille vuoroin istuen tai maaten ja hakee kontaktia hyvin.
Turkki sillä on todella kiiltävä ja hyväntuntuinen. Vaikuttaa että sille tulee pitkä ja hyvä karva sekä näyttävät korvahapsut :). Häntä onkin jo aikamoinen viuhka. Ate sitä harjaili viikonloppuna eikä tuo ollut moksiskaan. Eilen me sitten leikattiin kynnet. Tiesin, ettei tykkää tassujen koskemisesta joten arveltiinkin että sanomista tulee. Ollaan hipelöity sen kinttuja aina ohi mennen jotta tottuisi. Nameja käteen ja Ate leikkasi. Yritti napata ja pois tilanteesta, mutta hoffipalaverin jälkeen oli sitä mieltä että leikatkaa sitten mutta en tykkää tästä yhtään. Niinpä pienen väännön jälkeen kaikki kynnet tuli pätkittyä. Hampaatkin tutkittiin ja hienosti antoi katsoa!
Tässä hoffikaksikko yhteiskuvassa :)
Eilen me kokeiltiin tarhailua niin että molemmat hoffit menevät tarhaan. Voi sitä riemun määrää! Ne paahtoivat peräkanaa aivan miljoonaa pitkin ja poikin. En tiedä onko Wilma koskaan tarhaillut, mutta Hiskin rauhallinen suhtautuminen asiaan helpotti varmaan hommaa, koska hetken päästä molemmat retkottivat siellä unta kupoliin vetäen. Pizzakuski piti tietysti haukkua kuten asiaan kuuluu :) ! Hiippurat kävivät morjenstamassa Wilmaa tarhan läpi - tai lähinnä Nismo joka meni sinne röyhistelemään. Nemo oli sitä mieltä että oon nähny ton jo monesti ja kai se on ihan ok. Oon yrittänyt ottaa niiden tutustumisen rauhallisesti ettei tule mitään konflikteja ja toistaiseksi olen positiivisesti yllättynyt.
Lenkkeilyt ovat sujuneet yllättävän hyvin Wilman kanssa. Autotien vieressä kun kävelee niin saa olla tarkkana koska sillä on taipumusta yrittää ottaa auto kiinni kun se on kohdalla! Ajoissa kun lukee koiraa, sen korvien asentoa ja terästäytymistä autoon niin ehtii myös kieltämään ja jos komento tulee ajoissa, ei yritä hyppiä. Eilen kun lenkkeilimme Pirkkulan lenkin (n. 7 km) niin matkan varrelle mahtui paljon koiria, autoja, kävelijöitä, juoksijoita, polkupyöriä, lapsia...kaikenlaista. Wilma suhtautuu kaikkeen uteliaasti ja mielellään jää katselemaan ja ihmettelemään asioita. Ei murise tai peruuttele. Koirat olisivat sen mielestä hirmuisen kivoja, mutta keskitymme nyt ohittamiseen. Vaikka vastaantulija olisi haukkuva koira tai oikein kunnollakin rähjäävä niin Wilma vain katselee. Toki tämä vaatii taas hyvää ennakointia, haltuunottoa ja palkkaa hyvistä suorituksista.
Koiraa Wilma puhuu ihan kohtuullisesti. Hiskin kanssa se leikkii yllättävänkin rajusti ja yrittää niskan päälle sekä napsia hännästä ja persvilloista, mutta kun Hiskin hermo loppuu ja se ärähtää niin Wilma antaa periksi. Sama ruokakupilla. Wilma syö nopeammin kuin Hiski, mutta uskoo kun Hiski vilauttaa legojaan omalla kupillaan ettei sinne ole asiaa.
Lauantaina meillä oli Kati ja Katja. Kati oli tuttu ja ihana mutta Katjaa se vähän mulkoili. Meni kuitenkin hetken päästä ottamaan namia ja sitten oli kuin ei huomaisikaan. Nina kävi eilen ja sitä vastaan Wilma meni pihalla ihan onnessaan häntä heiluen. Nuuskittuaan oli taas niinkuin ei huomaisikaan. Aten loistoehdotus olikin, että lenkeillä pysäyttelisi tuttuja ihmisiä ja antaisi niiden syöttää sitä ja tutkia hampaita jne. Älkää ihmetelkö jos mä tuun hihasta nykimään ja kysymään voitteko katsoa Wilman suuhun :D !
Kehumisesta se sekoaa.."taitava tyttö" saa sen sellaiseen olotilaan että huonekalut kaatuu :D ! Malttia ei kauheasti vielä ole, mutta pikkujuttuja tehdään koko ajan ja lenkilläkin ottaa hyvin kontaktia kun sitä pyytää..
Viimekin yönä makkarimme lattialle nukkui kaksi rauhallista hoffia. Hiippurat nukkuu eri tilassa, ihan mun mielenterveyden vuoksi kun pelkään että niille sattuu jotain jos jäävät jalkoihin.
14.11.2010
Mustaturkkinen lapsi :)
Pitkän etsinnän jälkeen, monta kertaa pettyneenä, monta kertaa toivoneena...nyt se vihdoin tapahtui. Sitten kun tapahtui niin kaikki kävikin niin äkkiä, että en ole ollenkaan edes tajunnut koko hommaa...mutta nyt se siis on totta - meillä asuu 9 kk ikäinen Wilma, Mytologins Xiren III . Mä oon onnesta sykkyrällä ja sekaisin..en voi uskoa että tämä on totta! Ate järjesti käytännön asiat, onhan Wilma kuitenkin hänen, vaikka saankin sen kanssa puuhailla niin paljon kuin haluan :).
Kuvassa Wilmaa naurattaa jokin ihan kauheasti, kopsasin kuvan Aten blogista, ei olla ehditty ottaa vielä mitään kunnon poseerauskuvia, kaikki aikanaan.
Matka tämän mustuaisen luo oli pitkä. Perjantaina lähdimme Katin kanssa aamusta kohti Kuopiota - reilut 450 km per suunta! Mä ajoin mennessä ja Ate onneksi ehdotti menemistä hänen autollaan missä on kunnon häkki ja diesel on halvempaa. Kati on kyllä huippu - jos apua tarvitsee niin se on vaan automaattisesti mukana ihan innoissaan. En voi koskaan Kati kiittää niin paljon kuin pitäisi, ihana ystävä. Matka taittui kyllä suhteellisen helposti, jutellessa aika menee nopeasti. 60 km ennen määränpäätä mua alkoi jännittää han hirmuisesti...
Hihna kourassa soitettiin ovikelloa ja toivoin parasta kun ovi aukesi. Ihmettelin miksei kuulu haukuntaa - siellähän pitäisi olla hoffi, pihavahti! Astuin eteiseen ja näin Wilman. Tutkiskellen tuijotteleva mustakuono istui kiltisti paikallaan ja minut nähdessään alkoi vimmatusti haukkua. Käytöksessä näki heti pentumaisuutta ja epävarmuutta - ei oikein tiedä itsekään kuka ja mikä on..Sen oli vaikea luottaa minuun. Rauhoittui heti alkuhaukkumisen jälkeen, mutta jos liikuin, aloitti uudestaan. Juttelin Wilmalle aika pitkäänkin, syötin namia ja palkkasin pannan nuuskimisesta, joka minun täytyi sille yrittää pujottaa. Hetki siinä kesti, mutta kun luottamus oli voitettu niin se katseli minua rauhallisesti ja lähti mukaamme. Autoon se meni kuin vanha tekijä, mutta ulkona ujostutti ihmiset ja äänet. Matkusti todella kauniisti - ei inahdustakaan kuulunut. Pysähdyttiin muutaman kerran matkalla ja mä mietin, että mitä tapahtuu kun avaan takaluukun. Odottaako siellä ihan ymmällään oleva koira joka on sitä mieltä että sinä et kättäsi tänne laita?! Avasin luukun ja annoin sen katsella minua, ihmisiä ja koiria jotka palloilivat auton vieressä. Se tutki innokkaasti ja kun avasin häkin oven Wilma käyttäytyi niin kuin oltaisiin aina tunnettu. Häntä heilui vimmatusti ja se uteliaasti tutki hajuja ja tuli välillä pummimaan taskustani syötävää - meidän luottamussuhde oli siis alkanut kehkeytyä heti :) ! Pari muutakin pysähdystä meni yhtä mallikkaasti, ei mitään merkkejä mistään arastelusta.
Kotonahan meitä odotettiin kovasti. Ate ja Hiski olivat ulkona vastassa. Pimeydessä seisonut kaksikkokaan ei saanut Wilmaa säikkymään vaan se innokkaasti meni katsomaan Hiskiä ja mikä hupaisinta - yritti heti niskan päälle :D ! Atea se tervehti myös häntä heiluen ja innosta loikkien. Tuukka ja Lassikin saivat heti hoffisuukot otsaansa ja matot menivät rullalle - Wilma oli kotona.
Hiippikset ja kissat näytettiin vasta seuraavaa päivänä kunnolla. Nismo oli tyypilliseen tapaansa tappomeiningillä alkuun ja Nemo taasen tyypilliseen tapaansa ei jaksa olla kiinnostunut jos sitä ei mene ahdistelemaan. Tarkkana saa olla kun Wilma on sellainen pentumainen säheltäjä. Hiippikset katsoivat tulokasta juuri niin ylpeänä kun kuvittelin - eihän tuo jää tänne tai ainakaan varaa meidän nukkumapaikkoja tai aikaa :D. Pikkuhiljaa niin hyvä tulee. Kissat ovat saaneet kyytiä, mutta suhteellisen hellästi. Välillä joudutaan Aten kanssa puuttumaan jos meno yltyy. Hiski on ollut aivan sekaisin ja huono olokin on kaikesta innostuksesta tullut. Nyt se on jo rauhoittunut ja tuumannut että on kiva leikkikaveri.
Ruoka tuolle ainakin maistuu!!! Kuppi tyhjenee ennätysvauhtia ja nameja se on lenkilläkin koko ajan pummimassa, tämähän ei ollenkaan ole huono asia vaan päinvastoin. Huonoina puolina tietysti se että ennen ollaan voitu jättää vaikka mitä ruokaa tasoille, mutta nyt täytyy olla tarkkana tai ne ovat jo kadonneet Wilman kitaan.
Pari päivää ollaan nyt tutustuttu ja tehty kaikenlaista. Pääasiana keskitytään sosiaalistamiseen ja lenkkeilyyn. Aten kanssa on ihana sopia, kun molemmat ovat samaa mieltä asioista ja tavoitteista. Ei tule mitään turhia sanomisia ja voidaan pohtia yhdessä. Kun yhdessä tehdään niin kyllä siitä hyvä tulee! Kuluneen kahden päivän aikana ollaan ihmetelty ihmisiä, toisia koiria, pihoilla heiluvia keinuja ja kahisevia roskapusseja..se suhtautuu kaikkeen terveellä uteliaisuudella ja ohituksetkin ovat menneet mallikkaasti. Jämptisti kun sanoo että "nyt mennään" niin ei edes yritä mitään pomppimisia. Selkeästi kuitenkin kokeilee. Energiaa tuolla on kuin pienessä kylässä! Eilenkin lenkkeiltiin heti aamusta n. 6-7 km, Ate touhusi sen kanssa päivällä, treenasimme molemmat sen kanssa tottiksen alkeita, taas lenkkeilimme ja autoilimme, kävimme kylillä nuuskimassa ja illalla vielä minä kävin sen kanssa kuuntelemassa mopojen ääniä sun muuta niin silti sen asenne oli että voitaisiinko vielä puuhailla jotain? Ihana energiapakkaus - juuri sitä mitä ollaan etsitty! Osaa kyllä rauhoittuakin ja nyt jo toisena yönä uudessa kodissa nukkui ihan rauhaksiin ja hiljaa , pienen tuhinan kera. Aamulla tosin tunki sänkyyn mun viereen :).
Aika näyttää mitä kaikkea me aletaan Wilman kanssa tekemään :) . Nyt keskitymme suhteen luomiseen ja perusjuttuihin sekä siihen että saadaan sille hyvä kunto ja kunnon lihakset. Voi vitsit..mä oon niin onnessani ja mikä sen kivempaa kuin Aten kanssa katsella lapsen kehitystä :).
Kiitos Stina !
Kuvassa Wilmaa naurattaa jokin ihan kauheasti, kopsasin kuvan Aten blogista, ei olla ehditty ottaa vielä mitään kunnon poseerauskuvia, kaikki aikanaan.
Matka tämän mustuaisen luo oli pitkä. Perjantaina lähdimme Katin kanssa aamusta kohti Kuopiota - reilut 450 km per suunta! Mä ajoin mennessä ja Ate onneksi ehdotti menemistä hänen autollaan missä on kunnon häkki ja diesel on halvempaa. Kati on kyllä huippu - jos apua tarvitsee niin se on vaan automaattisesti mukana ihan innoissaan. En voi koskaan Kati kiittää niin paljon kuin pitäisi, ihana ystävä. Matka taittui kyllä suhteellisen helposti, jutellessa aika menee nopeasti. 60 km ennen määränpäätä mua alkoi jännittää han hirmuisesti...
Hihna kourassa soitettiin ovikelloa ja toivoin parasta kun ovi aukesi. Ihmettelin miksei kuulu haukuntaa - siellähän pitäisi olla hoffi, pihavahti! Astuin eteiseen ja näin Wilman. Tutkiskellen tuijotteleva mustakuono istui kiltisti paikallaan ja minut nähdessään alkoi vimmatusti haukkua. Käytöksessä näki heti pentumaisuutta ja epävarmuutta - ei oikein tiedä itsekään kuka ja mikä on..Sen oli vaikea luottaa minuun. Rauhoittui heti alkuhaukkumisen jälkeen, mutta jos liikuin, aloitti uudestaan. Juttelin Wilmalle aika pitkäänkin, syötin namia ja palkkasin pannan nuuskimisesta, joka minun täytyi sille yrittää pujottaa. Hetki siinä kesti, mutta kun luottamus oli voitettu niin se katseli minua rauhallisesti ja lähti mukaamme. Autoon se meni kuin vanha tekijä, mutta ulkona ujostutti ihmiset ja äänet. Matkusti todella kauniisti - ei inahdustakaan kuulunut. Pysähdyttiin muutaman kerran matkalla ja mä mietin, että mitä tapahtuu kun avaan takaluukun. Odottaako siellä ihan ymmällään oleva koira joka on sitä mieltä että sinä et kättäsi tänne laita?! Avasin luukun ja annoin sen katsella minua, ihmisiä ja koiria jotka palloilivat auton vieressä. Se tutki innokkaasti ja kun avasin häkin oven Wilma käyttäytyi niin kuin oltaisiin aina tunnettu. Häntä heilui vimmatusti ja se uteliaasti tutki hajuja ja tuli välillä pummimaan taskustani syötävää - meidän luottamussuhde oli siis alkanut kehkeytyä heti :) ! Pari muutakin pysähdystä meni yhtä mallikkaasti, ei mitään merkkejä mistään arastelusta.
Kotonahan meitä odotettiin kovasti. Ate ja Hiski olivat ulkona vastassa. Pimeydessä seisonut kaksikkokaan ei saanut Wilmaa säikkymään vaan se innokkaasti meni katsomaan Hiskiä ja mikä hupaisinta - yritti heti niskan päälle :D ! Atea se tervehti myös häntä heiluen ja innosta loikkien. Tuukka ja Lassikin saivat heti hoffisuukot otsaansa ja matot menivät rullalle - Wilma oli kotona.
Hiippikset ja kissat näytettiin vasta seuraavaa päivänä kunnolla. Nismo oli tyypilliseen tapaansa tappomeiningillä alkuun ja Nemo taasen tyypilliseen tapaansa ei jaksa olla kiinnostunut jos sitä ei mene ahdistelemaan. Tarkkana saa olla kun Wilma on sellainen pentumainen säheltäjä. Hiippikset katsoivat tulokasta juuri niin ylpeänä kun kuvittelin - eihän tuo jää tänne tai ainakaan varaa meidän nukkumapaikkoja tai aikaa :D. Pikkuhiljaa niin hyvä tulee. Kissat ovat saaneet kyytiä, mutta suhteellisen hellästi. Välillä joudutaan Aten kanssa puuttumaan jos meno yltyy. Hiski on ollut aivan sekaisin ja huono olokin on kaikesta innostuksesta tullut. Nyt se on jo rauhoittunut ja tuumannut että on kiva leikkikaveri.
Ruoka tuolle ainakin maistuu!!! Kuppi tyhjenee ennätysvauhtia ja nameja se on lenkilläkin koko ajan pummimassa, tämähän ei ollenkaan ole huono asia vaan päinvastoin. Huonoina puolina tietysti se että ennen ollaan voitu jättää vaikka mitä ruokaa tasoille, mutta nyt täytyy olla tarkkana tai ne ovat jo kadonneet Wilman kitaan.
Pari päivää ollaan nyt tutustuttu ja tehty kaikenlaista. Pääasiana keskitytään sosiaalistamiseen ja lenkkeilyyn. Aten kanssa on ihana sopia, kun molemmat ovat samaa mieltä asioista ja tavoitteista. Ei tule mitään turhia sanomisia ja voidaan pohtia yhdessä. Kun yhdessä tehdään niin kyllä siitä hyvä tulee! Kuluneen kahden päivän aikana ollaan ihmetelty ihmisiä, toisia koiria, pihoilla heiluvia keinuja ja kahisevia roskapusseja..se suhtautuu kaikkeen terveellä uteliaisuudella ja ohituksetkin ovat menneet mallikkaasti. Jämptisti kun sanoo että "nyt mennään" niin ei edes yritä mitään pomppimisia. Selkeästi kuitenkin kokeilee. Energiaa tuolla on kuin pienessä kylässä! Eilenkin lenkkeiltiin heti aamusta n. 6-7 km, Ate touhusi sen kanssa päivällä, treenasimme molemmat sen kanssa tottiksen alkeita, taas lenkkeilimme ja autoilimme, kävimme kylillä nuuskimassa ja illalla vielä minä kävin sen kanssa kuuntelemassa mopojen ääniä sun muuta niin silti sen asenne oli että voitaisiinko vielä puuhailla jotain? Ihana energiapakkaus - juuri sitä mitä ollaan etsitty! Osaa kyllä rauhoittuakin ja nyt jo toisena yönä uudessa kodissa nukkui ihan rauhaksiin ja hiljaa , pienen tuhinan kera. Aamulla tosin tunki sänkyyn mun viereen :).
Aika näyttää mitä kaikkea me aletaan Wilman kanssa tekemään :) . Nyt keskitymme suhteen luomiseen ja perusjuttuihin sekä siihen että saadaan sille hyvä kunto ja kunnon lihakset. Voi vitsit..mä oon niin onnessani ja mikä sen kivempaa kuin Aten kanssa katsella lapsen kehitystä :).
Kiitos Stina !
11.11.2010
Pikainen kertomus :)
Musta tuntuu, että meillä on yhtäkkiä (ihan puun takaa) niin monta rautaa tulessa Aten kanssa että huh ja IIK !!!
Normien kotitreenien, käpsyttelyn, ulkoilun ja leikkimisen lisäksi mä kävin tänään oikein kentällä nuuskimassa. Pakkasin koko ryhmän autoon ja sain lisäksi seurakseni Katin ja Tainan - kiitos!
Nismo tutustui AVO luokan kyltteihin koska kisat ovat reilun viikon päästä! Mites tässä nyt näin kävi?? Mä ajattelin että perun kun tulikin luokkanousu..mutta sitten en perunutkaan ja tässä sitä ollaan. Me kyllä Nismon kanssa päätettiin että käydään siellä kurkkaamassa missä mennään :). Ollaanko kaukana AVO tuloksesta..tänään olin erittäin positiivisesti yllättynyt sen istu/täyskäännös oikeaan/istu (tehdään paikallaan) sekä sama vasempaan..se vaan osasi sen?! Sitten taas askel oikealle (myös paikallaan) niin ettei rintamasuunta käänny olikin vaikea..nousee poikittain ylös vaikka alkaa ja lopettaa hyvään perusasentoon. Tehtiin me agilityakin ja huomasin että sillä ei ole edes aikomusta kysellä multa mitään esteiden välissä - se että onko se hyvä vai huono asia kun vaatiessa ohjautuu - en tiedä vielä, mietitään :D .
Nemo pikkuinen oli sirkusapina ja agikiituri. Se jopa porsastelee agikentällä kun intoa on enemmän kuin korvia..hassu! Jos ei ota "kiinni" niin suhahtelee ihan omille esteille. Oon edelleen niin tyytyväinen siihen, miten puhtaasti se nykyään liikkuu kun hyppiminen on lopetettu ja noudatettu Niinan ohjeita. Kontrolliaika pitäisi varata vaan. Opettelimme myös jalkojen välistä pujottelua, peruuttamista ja tehtiin sitä kaikkein kivointa - eteen lähetystä. Suhteellisen korkealle nousevat hiekanjyvät lämmittävät sydäntä kun Nemo lähtee luvan saatuaan eteen :D. Kati ehdotti meille koiratanssia yhteiseksi lajiksi..hmm..ehkä me keksitään joku bling-bling ja käydään vetäsee se joskus yleisölle ;)
Hiskula piskula - mikä A:n alastulokontakti!!! Ollaan menossa Saijalle tehoihin ylihuomenna ja todellakin toivon että se esittää yhtä komeat alasmenot sielläkin...(please!). Kepitkään ei huonot olleet..pujotellessa sivuetäisyys alkaa olla verkoilla jo kohdillaan eikä puolellakaan oikein enää väliä mutta jotenkin se sisäänmenolle eteneminen KAUKAA ei oikein tahdo luonnistua. Noh, rauhaksiin etäisyyttää siihen koska osaa lyhyeltä matkalta kyllä. Miksi mä en edelleenkään käytä sitä apuohjaajaa? Meillä oli kyllä hirmuisen hauskaa..palkkasin paljon lelulla jota revittiinkin sitten yhessä pitkin ja poikin :)
Tekisi mieli sanoa enemmän mutta ei vielä!
Rakastan...niin hirmuisen kovasti..
Normien kotitreenien, käpsyttelyn, ulkoilun ja leikkimisen lisäksi mä kävin tänään oikein kentällä nuuskimassa. Pakkasin koko ryhmän autoon ja sain lisäksi seurakseni Katin ja Tainan - kiitos!
Nismo tutustui AVO luokan kyltteihin koska kisat ovat reilun viikon päästä! Mites tässä nyt näin kävi?? Mä ajattelin että perun kun tulikin luokkanousu..mutta sitten en perunutkaan ja tässä sitä ollaan. Me kyllä Nismon kanssa päätettiin että käydään siellä kurkkaamassa missä mennään :). Ollaanko kaukana AVO tuloksesta..tänään olin erittäin positiivisesti yllättynyt sen istu/täyskäännös oikeaan/istu (tehdään paikallaan) sekä sama vasempaan..se vaan osasi sen?! Sitten taas askel oikealle (myös paikallaan) niin ettei rintamasuunta käänny olikin vaikea..nousee poikittain ylös vaikka alkaa ja lopettaa hyvään perusasentoon. Tehtiin me agilityakin ja huomasin että sillä ei ole edes aikomusta kysellä multa mitään esteiden välissä - se että onko se hyvä vai huono asia kun vaatiessa ohjautuu - en tiedä vielä, mietitään :D .
Nemo pikkuinen oli sirkusapina ja agikiituri. Se jopa porsastelee agikentällä kun intoa on enemmän kuin korvia..hassu! Jos ei ota "kiinni" niin suhahtelee ihan omille esteille. Oon edelleen niin tyytyväinen siihen, miten puhtaasti se nykyään liikkuu kun hyppiminen on lopetettu ja noudatettu Niinan ohjeita. Kontrolliaika pitäisi varata vaan. Opettelimme myös jalkojen välistä pujottelua, peruuttamista ja tehtiin sitä kaikkein kivointa - eteen lähetystä. Suhteellisen korkealle nousevat hiekanjyvät lämmittävät sydäntä kun Nemo lähtee luvan saatuaan eteen :D. Kati ehdotti meille koiratanssia yhteiseksi lajiksi..hmm..ehkä me keksitään joku bling-bling ja käydään vetäsee se joskus yleisölle ;)
Hiskula piskula - mikä A:n alastulokontakti!!! Ollaan menossa Saijalle tehoihin ylihuomenna ja todellakin toivon että se esittää yhtä komeat alasmenot sielläkin...(please!). Kepitkään ei huonot olleet..pujotellessa sivuetäisyys alkaa olla verkoilla jo kohdillaan eikä puolellakaan oikein enää väliä mutta jotenkin se sisäänmenolle eteneminen KAUKAA ei oikein tahdo luonnistua. Noh, rauhaksiin etäisyyttää siihen koska osaa lyhyeltä matkalta kyllä. Miksi mä en edelleenkään käytä sitä apuohjaajaa? Meillä oli kyllä hirmuisen hauskaa..palkkasin paljon lelulla jota revittiinkin sitten yhessä pitkin ja poikin :)
Tekisi mieli sanoa enemmän mutta ei vielä!
Rakastan...niin hirmuisen kovasti..
6.11.2010
Enemmän kuin sata jänistä :)
Tänään Porvoossa rallytoko -kisoissa Nismon kanssa. Nemo oli tietysti myös seuramiehenä mukana :). Mira oli myös Balun & Nuuskun kanssa ja matka taittuikin oikein mukavasti samassa autossa. Pitkä päivä on takana...oltiin siellä aamupäivästä klo 10.30 ja kotona puoli kuuden aikaan, huh!
Ekana haluan onnitella ihan hirmuisesti Miraa sekä tietysti hänen koiriaan, sillä Nuusku nappasi 99 pistettä ja nousutuloksen sekä kolmannen sijan!!! Balu oli mölliluokassa ja sai reilut 80 pistettä - tosi hienoa menoa oli molemmilla :) ! JEE ja halauksia vielä kerran!
Nismo on siitä outo, että se toimii kisoissa paremmin kuin kotona tai kentällä. Jotenkin se yrittää osaamisellaan epätoivoisesti paikata mun jännitystä, raukka pieni. Se oli ihmeen kuuliainen ahtaassa hallissa joka oli täynnä koiria ohjaajineen..räkytti jonkin verran ennen rataa, mutta oli kuulolla käskyille kuitenkin. Rataantutustumisessa jännitin liikkeestä maahan ja oikealta sivulle kylttejä..Nismo oli lähtökyltillä jo tyypillinen itsensä. Häntä heilui vimmatusti ja kontakti oli niin täpäkkä, että toinen etutassukin oli ilmassa. Tuomarin lupa ja eikun liikkeelle. Sitten se yhtäkkiä otti jonkin hajun ja mursi kontaktin. Bongasi matosta jonkin läiskän ja nyhti sitä hampaillaan hetken..hetki tietysti tuntui ikuisuudelta. Minä olisin antanut meille tästä kyltistä -10 pistettä, mutta tuomari rokotti siitä vain -2 pistettä. Toki tekihän se sitten itse kyltin, mutta ei se ollut hanskassa, siksi olisin itse hylännyt kyltin ;)..siitä eteenpäin se olikin sitten se ihana Nismo jonka kanssa on kiva tehdä ja mennä. Tirehtöörimarssia parhaimmillaan, jopa edisti yhdessä kohtaa niin, että saatiin -1 piste kontrollin puutteesta. Kaikki kyltit mitä pelkäsin, meni paremmin kuin hyvin. Yksi käännös oli hieman löysähkö ja siinä hihna kiristyi, josta myös virhe. Lopputuloksena 93 pistettä - kolmas nousutulos ja RTK1 !!!!
Tämä on meille enemmän kuin sata jänistä. Jo pelkästään se, että pystymme loistamaan hienolla yhteistyöllä niin kovassa häiriössä. En voisi olla tyytyväisempi pieneen karvaiseen ystävääni :). Suhteen luomisessa on mennyt pitkään, mutta nyt kun se toimii, olemme tiimi ja nautimme yhdessä tekemisestä. Vautsi ja vau!!! Loppupalkkana toimi iki-ihana kissanruoka ja tietysti se, että söimme sen yhdessä - minä kyllä vaan toimin pidikkeenä, en maistanut :D ! Kiitos Nismo - WE DID IT!!!
Nemo nautti päivästä ulkoilun, seurustelun ja temppuilun merkeissä. Ne on Nismon kanssa niin hirmuisen erilaisia. Nemo vaan huitelee menemään kaikkien ihmisten luo ja nuuskaisee suurinta osaa koiristakin, välittämättä kuitenkaan kenestäkään mitenkään erityisesti. Se hösöttää ja suhailee - välillä tekee pari temppua, heiluttaa häntää, juttelee kurnutuksellaan ja puuhastelee. Nemo on aina sen näköinen, että pari tärkeää projektia on kesken :D.
KIITOS Mira ihan tuhannesti koko päivästä :) !
Oli kiva juoda kotona pullakaffeet Nismon menestyksen kunniaksi ja käydä läpi kisoja. Ate raasu on kipeänä :(...silti se sitkeästi vaan oli tänäänkin ajamassa jälkeä, vielä kun kelit antaa periksi. Huomenna me lähdetään yhdessä niiskuttelemaan ja yskimään pentunäyttelyyn - kivaa :) !!!
On hyvä olo - onnellinen mieli.
p.s perjantaina mä treenasin kaikki kolme agilityn merkeissä..lyhyesti :
- Hiski oppi vihdoin siistejä poispäinkäännöksiä ja irtosi hyvin lähetyksiin, kontaktit semi -ok :)
- Nismo teki jo 10 esteen rataa ihan puhtaana nollana
- Nemo puuhasteli ilman rimoja aivan onnesta soikeana naksu-palkalla
Kivaa oli vaikka yskitti niin pirusti!
Ekana haluan onnitella ihan hirmuisesti Miraa sekä tietysti hänen koiriaan, sillä Nuusku nappasi 99 pistettä ja nousutuloksen sekä kolmannen sijan!!! Balu oli mölliluokassa ja sai reilut 80 pistettä - tosi hienoa menoa oli molemmilla :) ! JEE ja halauksia vielä kerran!
Nismo on siitä outo, että se toimii kisoissa paremmin kuin kotona tai kentällä. Jotenkin se yrittää osaamisellaan epätoivoisesti paikata mun jännitystä, raukka pieni. Se oli ihmeen kuuliainen ahtaassa hallissa joka oli täynnä koiria ohjaajineen..räkytti jonkin verran ennen rataa, mutta oli kuulolla käskyille kuitenkin. Rataantutustumisessa jännitin liikkeestä maahan ja oikealta sivulle kylttejä..Nismo oli lähtökyltillä jo tyypillinen itsensä. Häntä heilui vimmatusti ja kontakti oli niin täpäkkä, että toinen etutassukin oli ilmassa. Tuomarin lupa ja eikun liikkeelle. Sitten se yhtäkkiä otti jonkin hajun ja mursi kontaktin. Bongasi matosta jonkin läiskän ja nyhti sitä hampaillaan hetken..hetki tietysti tuntui ikuisuudelta. Minä olisin antanut meille tästä kyltistä -10 pistettä, mutta tuomari rokotti siitä vain -2 pistettä. Toki tekihän se sitten itse kyltin, mutta ei se ollut hanskassa, siksi olisin itse hylännyt kyltin ;)..siitä eteenpäin se olikin sitten se ihana Nismo jonka kanssa on kiva tehdä ja mennä. Tirehtöörimarssia parhaimmillaan, jopa edisti yhdessä kohtaa niin, että saatiin -1 piste kontrollin puutteesta. Kaikki kyltit mitä pelkäsin, meni paremmin kuin hyvin. Yksi käännös oli hieman löysähkö ja siinä hihna kiristyi, josta myös virhe. Lopputuloksena 93 pistettä - kolmas nousutulos ja RTK1 !!!!
Tämä on meille enemmän kuin sata jänistä. Jo pelkästään se, että pystymme loistamaan hienolla yhteistyöllä niin kovassa häiriössä. En voisi olla tyytyväisempi pieneen karvaiseen ystävääni :). Suhteen luomisessa on mennyt pitkään, mutta nyt kun se toimii, olemme tiimi ja nautimme yhdessä tekemisestä. Vautsi ja vau!!! Loppupalkkana toimi iki-ihana kissanruoka ja tietysti se, että söimme sen yhdessä - minä kyllä vaan toimin pidikkeenä, en maistanut :D ! Kiitos Nismo - WE DID IT!!!
Nemo nautti päivästä ulkoilun, seurustelun ja temppuilun merkeissä. Ne on Nismon kanssa niin hirmuisen erilaisia. Nemo vaan huitelee menemään kaikkien ihmisten luo ja nuuskaisee suurinta osaa koiristakin, välittämättä kuitenkaan kenestäkään mitenkään erityisesti. Se hösöttää ja suhailee - välillä tekee pari temppua, heiluttaa häntää, juttelee kurnutuksellaan ja puuhastelee. Nemo on aina sen näköinen, että pari tärkeää projektia on kesken :D.
KIITOS Mira ihan tuhannesti koko päivästä :) !
Oli kiva juoda kotona pullakaffeet Nismon menestyksen kunniaksi ja käydä läpi kisoja. Ate raasu on kipeänä :(...silti se sitkeästi vaan oli tänäänkin ajamassa jälkeä, vielä kun kelit antaa periksi. Huomenna me lähdetään yhdessä niiskuttelemaan ja yskimään pentunäyttelyyn - kivaa :) !!!
On hyvä olo - onnellinen mieli.
p.s perjantaina mä treenasin kaikki kolme agilityn merkeissä..lyhyesti :
- Hiski oppi vihdoin siistejä poispäinkäännöksiä ja irtosi hyvin lähetyksiin, kontaktit semi -ok :)
- Nismo teki jo 10 esteen rataa ihan puhtaana nollana
- Nemo puuhasteli ilman rimoja aivan onnesta soikeana naksu-palkalla
Kivaa oli vaikka yskitti niin pirusti!
4.11.2010
Näyttelytreeniä, rallytokoa, sadetta, räkää ja myyrä
Ei sentään - en ole itse innostunut menemään kehään, vaan sain ihan kunnian seurata, kun Ate piti pikaisia näyttelytreenejä tuleville kehään menijöille - Ninalle ja Ringalle. Sekä koirat, että omistajat menevät kehään elämänsä ensimmäistä kertaa sunnuntaina Lohjalla olevaan pentunäyttelyyn. Oli suuri ilo katsoa hymyilevää Atea, vaikka satoikin kovasti ja maa oli täynnä vesilätäköitä. Rakas. Molemmilla meni myös mun näkemyksen mukaan ihan hyvin. Pomo myös seisoi kauniisti pöydällä - voi kunpa se tekisi saman myös sitten sunnuntaina. Ninaa jännittää ihan hirveesti. Onneksi pääsee mukaan sparraamaan sitä..onpas kiva Aten kanssa lähteä ihan katsomaan näyttelyä, eikä osallistua itse edes kepon roolissa koska me ollaan vähintäänkin hupaisa näky häkin, repun, lippujen, lappujen ja kauhean metelin + hoffin kera näyttelypaikalla :D !
Lauantaina Nismo ja minä lähdetään metsästämään meijän ensimmäistä koularia. Vaikka se onkin epävirallinen, niin tärkeä etappi meille kuitenkin. Tuli sitä tai ei, pitkälle ollaan jo tultu meijän mittapuussa. RTK1 siis hakusessa :). Mira starttaa myös ekaa kertaa rallytokossa molempien, Nuuskun ja Balun kanssa. Katseltiin juuri aikatauluja ja todettiin että siellä meneekin sitten koko päivä. Kiva kuitenkin lähteä yhessä porukassa!!!
Tulevien kisojen johdosta mä sitten eilen pidin pienet rally-sulkeiset Miralle ja Elinalle. Tosi kivasti meni kummallakin ja kaikilla heidän koirilla :). Sadetta tosiaan riitti, mutta koiria se ei juuri haitannut. Käytiin läpi kaikki ALO kyltit ja muistuttelin niistä tyypillisistä virheistä, mitä tokoharrastajille varsinkin tulee liian helposti..rallytokossa kun "sivulle" ei tarkoita perusasentoa, vaan sitä että koira ottaa kyllä ohjaajan vasemman puolen, kontaktin ja jatkaa siitä suoraan liikettä. Niin helposti se takamus vaan tuppaa menemään maahan..ja kun täytyy osata tulla "sivulle" sekä oikealta kiertäen, että vasemmalta pyörähtäen..kaikenmoisia koukeroita :). Nismo ja Nemo pääsivät myös treenaamaan ja voi että kun niillä oli energiaa. Tein molempien kanssa muutamat meille hankalat kyltit ja Nismoa seurautin lennosta. Se oli ihana, ehkä turhan äänekäs ajoittain, mutta muuten niin täpsäkkä ja hyvässä kontaktissa! Nemo sai taas hymyn huulille ehtiessään tehdä viisi asiaa pelkän "sivu" käskyn aikana :) .
Räkää riittää..pää on ihan tukossa ja yskiminen alkaa olla sitä luokkaa, että lima puskee oksennuksena ulos. Voi kun tulisi pian terveeksi..
Nismo se sitten eilen kunnostautui vielä iltamyöhään ja nappasi myyrän tai hiiren pihalta! Mä päästin ne ulos ja ehdin nähdä pihavalon kajastuksessa pakoon pötkivän elukan. Nismo hetkeäkään empimättä hyökkäsi sen kimppuun, TAPPORAVISTELI sitä ilmassa ja kantoi suussaan nurkan taakse! Minä tietysti tossut vintturassa paahdoin perään ja kun sain sen taas näkyviin, se nuuski kovasti maata ja etsi ilmeisesti saalistaan joka oli päässyt karkuun. Sitkeä kaveri, nuuski ja etti aika pitkäänkin. Vähänkö mä oon ylpeä..mun pieni "tappaja". En olisi kyllä uskonut..Nemo (joka odotti iltaluuta) oli ihan ihmeissään koko tapahtumasta ja hösötti vaan jaloissa sen näköisenä että "mitä täällä koohotetaan, saako sen luun jo nyt?" :D. Aten kommentti oli kyllä paras..se kehui ja rapsutti Nismoa ja sanoi "ja mä kun luulin ettei teistä ole mihinkään" ..justiinsa ;).
Hiski muuten pujotteli eilen verkoilla pikaiseen sekä teki muutaman A:n kontaktin. Olipas se taitava!!! Palkkana toimi uusi näätä, kiitos Ringa!!! (ja pitkät sille joka varasti edellisen) ..tänään aamulla paskakaivon tyhjentäjä meinasi saada äkkilähdön kun se saapasteli meijän pihaan tosta noin vain ja Hiski oli ulkona. Hiski pysähtyi kyllä Aten ekasta komennosta, mutta haukkui raivoisasti eikä kaivon tyhjentäjä siltikään pysähtynyt, kuin neljännellä kerralla kun Ate huusi?! Ihme tyyppi.
Viikonloppua odotellessa..
Lauantaina Nismo ja minä lähdetään metsästämään meijän ensimmäistä koularia. Vaikka se onkin epävirallinen, niin tärkeä etappi meille kuitenkin. Tuli sitä tai ei, pitkälle ollaan jo tultu meijän mittapuussa. RTK1 siis hakusessa :). Mira starttaa myös ekaa kertaa rallytokossa molempien, Nuuskun ja Balun kanssa. Katseltiin juuri aikatauluja ja todettiin että siellä meneekin sitten koko päivä. Kiva kuitenkin lähteä yhessä porukassa!!!
Tulevien kisojen johdosta mä sitten eilen pidin pienet rally-sulkeiset Miralle ja Elinalle. Tosi kivasti meni kummallakin ja kaikilla heidän koirilla :). Sadetta tosiaan riitti, mutta koiria se ei juuri haitannut. Käytiin läpi kaikki ALO kyltit ja muistuttelin niistä tyypillisistä virheistä, mitä tokoharrastajille varsinkin tulee liian helposti..rallytokossa kun "sivulle" ei tarkoita perusasentoa, vaan sitä että koira ottaa kyllä ohjaajan vasemman puolen, kontaktin ja jatkaa siitä suoraan liikettä. Niin helposti se takamus vaan tuppaa menemään maahan..ja kun täytyy osata tulla "sivulle" sekä oikealta kiertäen, että vasemmalta pyörähtäen..kaikenmoisia koukeroita :). Nismo ja Nemo pääsivät myös treenaamaan ja voi että kun niillä oli energiaa. Tein molempien kanssa muutamat meille hankalat kyltit ja Nismoa seurautin lennosta. Se oli ihana, ehkä turhan äänekäs ajoittain, mutta muuten niin täpsäkkä ja hyvässä kontaktissa! Nemo sai taas hymyn huulille ehtiessään tehdä viisi asiaa pelkän "sivu" käskyn aikana :) .
Räkää riittää..pää on ihan tukossa ja yskiminen alkaa olla sitä luokkaa, että lima puskee oksennuksena ulos. Voi kun tulisi pian terveeksi..
Nismo se sitten eilen kunnostautui vielä iltamyöhään ja nappasi myyrän tai hiiren pihalta! Mä päästin ne ulos ja ehdin nähdä pihavalon kajastuksessa pakoon pötkivän elukan. Nismo hetkeäkään empimättä hyökkäsi sen kimppuun, TAPPORAVISTELI sitä ilmassa ja kantoi suussaan nurkan taakse! Minä tietysti tossut vintturassa paahdoin perään ja kun sain sen taas näkyviin, se nuuski kovasti maata ja etsi ilmeisesti saalistaan joka oli päässyt karkuun. Sitkeä kaveri, nuuski ja etti aika pitkäänkin. Vähänkö mä oon ylpeä..mun pieni "tappaja". En olisi kyllä uskonut..Nemo (joka odotti iltaluuta) oli ihan ihmeissään koko tapahtumasta ja hösötti vaan jaloissa sen näköisenä että "mitä täällä koohotetaan, saako sen luun jo nyt?" :D. Aten kommentti oli kyllä paras..se kehui ja rapsutti Nismoa ja sanoi "ja mä kun luulin ettei teistä ole mihinkään" ..justiinsa ;).
Hiski muuten pujotteli eilen verkoilla pikaiseen sekä teki muutaman A:n kontaktin. Olipas se taitava!!! Palkkana toimi uusi näätä, kiitos Ringa!!! (ja pitkät sille joka varasti edellisen) ..tänään aamulla paskakaivon tyhjentäjä meinasi saada äkkilähdön kun se saapasteli meijän pihaan tosta noin vain ja Hiski oli ulkona. Hiski pysähtyi kyllä Aten ekasta komennosta, mutta haukkui raivoisasti eikä kaivon tyhjentäjä siltikään pysähtynyt, kuin neljännellä kerralla kun Ate huusi?! Ihme tyyppi.
Viikonloppua odotellessa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)