Lauantaina me vietettiin Nupulaisten kanssa PK-päivää. Mukana oli kahdeksan koirakkoa. Jostain ihmeen syystä kahdeksasta osallistujasta 3 oli hoffeja ;). Aloitettiin päivä heti aamusta eli koirat ja niiden ohjaajat kentälle klo 9. Mä menin vähän pelonsekaisin tuntein paikalle koska Ruttu oli ollut edellisen yön Elisalla ja Jenillä yökylässä...ja kun Ruttu ei ole niitä helpoimpia ja rauhallisimpia yövieraita. Elisa oli kuitenkin saanut Rutun hyvin ojennukseen ja olivat ne sitten nukkuneetkin kaikki! Aivan mahtavaa :). Aamulla oli ekana vuorossa BH-kaavio jonka Ate (the ylijumala) tuomaroi ja arvosteli. Päätettiin siinä sitten koirakoiden numerot ja mä olin Rutun kanssa numero 3. Sain ensin nähdä siis Elisan ja Jenin sekä Minnan ja Nukan suorituksen. Henna ja Mimmi olivat mun ja Rutun pari. Käytin Rutulla namia siten, että annoin sen haistaa alussa lihapullan palaa mun kädessä ja liikkeiden välissä toistin saman mutta en antanu sen syödä palkkaa. Herättelin sitä vaan siihen. BH-kaavio on pitkä ja ei me olla koskaan niin pitkää pätkää nykästy putkeen ilman palkkaa. Mä nyt pilkon Rutun suoritusta muutamaan osaan ja laitan omat arvosteluni.
Seuraaminen
Aten mielestä ilman hihnaa parempi, mun mielestä ilman hihnaa jätätti parissa kohtaa. Toisaalta tiedän, että Ate tarkoitti sitä, että tuen liikaa hihnaan ja annan pakotteen jos kontakti murtuu. Pidin oikeaa kättä seurautettaessa rinnan päällä ja se piti hyvin kontaktia pääosin. Käännöksissä osassa teki ok kulman, täyskäännöksissä kiersi todella kaukaa. Juostessa seuraamiseen olin tyytyväinen, ei pomppinut tai edistänyt yhtään. HYVÄ!
Perusasennot
Vaadin suoria ja korjailinkin niitä, mutta meijän uusi äänensävy (kimeähkö) sivu -käskyyn on tuonut nopeutta (kiertää takaa) ja suoruutta sekä herättää Ruttua siihen "mitä tehään" -intoon.
Liikkeestä istuminen
Steppasin ja varmistelin käskyn kohdalla tarkoituksella. Jäi istumaan ja pysyi siellä. Meni myös heti käskystä. Silti nää jäävät liikkeet on niitä meijän ongelmakohtia...
Liikkeestä maahanmeno
Annoin voimakkaan käsimerkin mutta ei tarvinnut tuplakäskyä. Treeniä treeniä tähänkin ja paljon....
Luoksetulo
Jäi ensin nuuskimaan maata, palautin paikalle ja otin uusiksi niin tuli innokkaasti ja hyvin suoraan eteen, mikä tärkeintä: TÖRMÄÄMÄTTÄ! Otti myös hyvin vasta käskystä perusasennon eikä ennakoinut yhtään.
Ihmisryhmä
Jätätti mutta ei ollut kiinnostunut kenestäkään. Rutun kohdalla tosi hyvä piirre...mikä ei sitten kyllä näkynytkään enää kaupunkiosuudessa...prkele.
Paikallaanmakuu
Tämähän kestää yhtä kauan kuin oman parin suoritus kestää ja koiraan ollaan selin. Ei noussut mutta vaihtoi lonkkaa ja mönki sivulle muutaman sentin, samoin eteen....ei hyvä.
Yleisesti ottaen olin kuitenkin tottisosuuteen tyytyväinen. Atekaan ei pahasti ruoskinut mua mistään (paitsi sitten kotona, mutta se onkin toinen juttu ;) ) joten olin vielä tyytyväisempi. Käsimerkeistä ja muista tuplakäskyistä sain noottia...niinkuin aina Atelta...miksei ihminen opi?!
Sitten kylätreeni eli oikealta nimeltään kaupunkiosuus, mutta kun Saukkola ei oo kaupunki niin siksi kylätreeni. Haettiin Essosta vähän vauhtia ruoan ja kahvittelun merkeissä ja sitten Siwan pihalle ja yksitellen koirat autoista. Teimme häiriönkin itse eli juostiin, ohiteltiin, esitettiin humalaisia....joten kaikki voi kuvitella miten pitkään meitä siinä Siwan pihalla katsottiin :)?! Kaupunkiosuus siis mittaa sitä miten koira suhtautuu liikenteeseen, pyöriin, lapsiin, toisiin koiriin ja miten se reagoi jäädessää yksin kiinni aitaan/tolppaan omistajan käydessä asioilla. Ate ja Hiski toimi häiriönä :). Mulle ainakin se oli suuri helpotus koska en mä taas yllättäen nähny mitään muuta kuin vaan ne kaksi kuvaruudussani :) :) ! Kuitenkin ennen niiden näkemistä/kohtaamista vastaan tuli huutava hullu joka esitti pyöräilijää ilman pyörää (Elisa), melkein päinkävelevät naiset tupakit huulessa (Minna ja Kati), invamerkkiä hakkaava epämääräinen tyyppi (Minna) ja itsekseen puliseva ohittaja (Maija)...Ruttu ei haukkunut eikä nyt ihan päin persettä käyttäytynyt mutta kyllä se oli ihan liian kiinnostunut ihmisistä ja veti niitä kohti osan matkaa. Ja taas tuli Atelta tästä ruoskaa (voitte kuvitella kuinka kipeät pakarat mulla on !!) ...kiinni jäädessään Ruttu ei reagoinut mitenkään ohittaviin ihmisiin tai koiraan. HYVÄ!
Mitä sitä voi metsään enempää kaivata jos mukana on kaikki koirat, se johon saattaa ehkä olla ihan niinku r********, ystäviä, kahvia ja suklaata?? Ei sitä voi enempää edes pyytää...ja eikun jälkiä tallomaan!!
Ruttu on ollut kooho jäljellä ja pyörinyt ja hyörinyt niin että sitä on ollut vaikea pitää...lauantaina se ajoi jäljen paremmin kuin koskaan aikaisemmin!! Malttoi rauhottua jäljen alkuun hyvin, eteni ilman pyörimistä ja piti nenää maassa koko jäljen ajan! Parissa kohtaa ajoi n.puoli askelta jäljen sivussa mutta haki takaisin ja kerran nyppäsin sen takaisin jäljelle. Tein täysin suoran jäljen eikä se edes mikään ihan huiman pitkä ollut, mutta juuri sopiva Rutulle kun malttoi keskittyä ja tarkasti eteni. Maasto oli aivan mahtavaa kun näki itse vähän kohtaakin mistä oli mennyt. Kirput menivät myös molemmat jäljen..talloin todella lyhyet kun on ollut vähän pidempi tauko edellisestä kerrasta ja on haasteellista jättää palkkaa sinne askeleelle kun kyseessä on 2 x chihuahua..ne syövät äkkiä yhdellä jäljellä kahden päivän ruoan. Niillekkin moemmille suorat jäljet ja hymyilytti kuunnella sitä pientä, mutta kiihkeää tuhinaa sen Rutun kamalan kroosauksen ja kuolajojojen jälkeen ;). Nemo pyöri aika paljonkin ja nosti päätään minulta neuvoa kysyen mutta Nismo the Mimmukka mennä nuuskutti häntä heiluen vauhdilla koko jäljen! Nismo muisti myös kehujen jälkeen käyttäytyä arvokkaasti ja tepasteli taas tirehtöörimarssia takaisin autolle :).
Tietysti tällaisen päivän jälkeen kaikki haluaa kouluttajalta kunnon palautteen, joten metsästä lähdettyämme oli vaatteiden vaihdon, nopean suihkun ja naamankohennuksen hetki. Kaikki osallistujat tulivat Atelle terassille lonkeron,siiderin ja vodkan merkeissä kuuntelemaan palautettaan. (vai miten se meni? puhuttiinko me ees koirista?? )
Loppuillasta, karaokesta, automatkasta, omenapuusta, jägermaisterista, kainalo-otteesta, riisuumisesta ja tanssitaivutuksista kertoisin myös, mutta voipi olla että Ate ei kamalasti innostuisi ;). Sunnuntaina oli muuten erikoinen aamu...mä ulkoilutin yksin kaikki koirat ja kävin oikein erikseen herättämässä Aten siinä kympin jälkeen..sillä oli oksennustauti varmaankin kun oli niin kamalan huonovointinen ;). Mä tietysti sitä siinä pidin hyvänä ja paijailin enkä yhtään kuittaillu että saattoi se olla myös se alkoholi, joka on tehny kepposet ;). Tai ei sitä kyllä tarvinnut arvuutella...mä jouduin koko sunnuntai päivän pitämään hengityssuojaa tai olisin itsekin ollut humalassa ;).
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
28.8.2009
Omenapäiset propellikorvat treeneissä
...muuten...ennen kun mennään itse aiheeseen niin ootteko tehny koskaan niin että ootte töissä (konttoriduunissa, myyntityössä) ja istutte siinä työpöydän äärellä...noh, perjantain kunniaksi tulee mieleen että mitäs jos huudattaisi koneelta parit hyvät tanssibiisit...ja kun se biisi on hyvä niin eihän sitä voi olla paikallaan vaan on pakko tanssia..ja tietysti pöydällä...on muuten todella vapauttavaa :)! Työkaverit alkoivat näyttää siltä että on aika soittaa valkotakkisille (TAAS! Joka perjantai joutuu niiden kyydissä kotio? )joten ei sitä uskalla kyllä tehdä yhtä biisiä pidempään...
Tänään on muuten surun päivä. Munhan on vaikea luopua tavaroista ja vaatteista ja laukuista, lompakoista, kengistä....vaikka ne olisi rikki. Jotenkin vaan kiinnyn kauheasti materiaaliin..ja tänään on siis mun tärkeiden mustien kiiltostreettien (kengät) viimeinen elinpäivä. Voi nyyh! Päätin tänään että ne saa viimeisen päivän palvella tänään töissä ja sitten menevät roskiin..koska siis kannat on halki ja toisessa ei oo koko jalan mitalta pohjaa..muuten ne on ihan hyvät! Ja ne muistuttaa mua yhdestä helvetin "hauskasta" matkasta Viroon. Nyt on kuitenkin niiden aika mennä kenkien taivaaseen ;). Mun viimeksi pois heitetty lompakko sai muuten oikein saattuemarssinkin keskellä Ateenan katua kun oltiin duunireissulla. Duunikaverit käski ostamaan uuden lompakon (siis pakotti) ja saattoivat sitten vanhan lompakon roskikseen. :)
Sitten aiheeseen eli otsikon mukaiset pikkuotukset Nismo & Nemo treenasivat eilen kumpikin. Nismo teki tottista ja Nemo agia. Nismon toiminta sai mut taas naurun ja itkun rajamaille. Sehän toimii tosi hyvin ja vahvassa kontaktissa seuraamisessa jos ei koe joutuvansa liikaa painostetuksi. Taas toisaalta jos sitä ei kunnolla käskytä, se alkaa rötväillä. Hankala tapaus siis..Noh, eilen seurautin sitä käännöksillä ja täyskäännöksillä ja paria jätättämistä kulmissa lukuunottamatta se toimi hyvin ja tepasteli pikkupomon elkein. Perusasennot se otti vinoon pysähdyksestä, ei pahasti mutta kuitenkin. Mä ensin ohjasin sen namilla suoraan perusasentoon, mutta meni pomppimikseksi ja käskytin kunnolla. Noh, ensin se käskystä tuli sivulle, mutta kun alkoi uudelleen rötväillä ja vaadin siltä niin se paineistui ja oli taas sen näköinen että "auttakaa, toi hakkaa ja pahoinpitelee mua" jonka jälkeen meni lukkoon ja jouduin hetken odottamaan että se ylipaine purkautui pois. Haasteellista kun Rutulta taas voi ja pitää vaatia, Nemoltakin voi vaatia tiettyyn rajaan ilman painetta ja Nismo taasen päivästä riippuen vetää "yli" jos oikein vaatii. Koita tässä nyt sitten ohjaajana aina mukautua kunkin tarpeisiin ja muistaa erot...
Nemo näki eilen lajitoverinsa kun Heli tuli pentukurssille pienen piiperönsä kanssa :) ! Innoissaan nuuskutti pientä, mutta luovutti kun toista vähän jännitti eikä se lähtenyt leikkimään. Suloinen se oli!
Pentutreenien jälkeen Nemo ottikin sitten agilitya. Keppejä, keppejä ja keppejä. Intoa riitti ja mulla meinas hermo loppua kun ampui ulos kepeiltä toka vikassa välissä joka kerta kun ohjasin normaalisti vieressä juosten. En tietenkään palkannut enkä jäänyt hieromaan vaan otin aina alusta ja loppujen lopuksi jouduin peruuttaen tehdä 100% varman suorituksen josta hyvä palkka ja uudestaan varma suoritus. Tänään/huomenna voisi kokeilla taas jo normaaliohjauksella. Puomia mentiin myös niin että minä juoksen kaukana puomista ja Nemon täytyy sillonkin tietysti tehdä kontakti eikä hypätä alas vaikka seisoisin missä. Tämä meni todella hyvin! Samoin ohjaukset. Otettiin ihan yhdellä hypyllä takaakiertoja, normaalihyppyjä, valssia, takaaleikkausta, persjättöä..Nemo luki todella hyvin mun liikkeitä ja sillä oli hyvä vauhti, jee!
Huomenna on PK päivä ja se onkin sitten Rutun päivä. Pojat lähtee kyllä mukaan, Nismo saa tehdä jäljen ja Nemo esineruudun (jos ei ole liian korkea aluskasvillisuus ;) ) , mutta pääosin on tiikeripukuisen kaverin päivä. Vähänkö kivaa lähteä Aten kanssa yhdessä heti aamusta koirahommiin ja olla koko päivä metsässä ja katsoa muiden suorituksia, arvostella mikä meni pieleen ja mitä voisi tehdä toisin....JIPII!
Tänään on muuten surun päivä. Munhan on vaikea luopua tavaroista ja vaatteista ja laukuista, lompakoista, kengistä....vaikka ne olisi rikki. Jotenkin vaan kiinnyn kauheasti materiaaliin..ja tänään on siis mun tärkeiden mustien kiiltostreettien (kengät) viimeinen elinpäivä. Voi nyyh! Päätin tänään että ne saa viimeisen päivän palvella tänään töissä ja sitten menevät roskiin..koska siis kannat on halki ja toisessa ei oo koko jalan mitalta pohjaa..muuten ne on ihan hyvät! Ja ne muistuttaa mua yhdestä helvetin "hauskasta" matkasta Viroon. Nyt on kuitenkin niiden aika mennä kenkien taivaaseen ;). Mun viimeksi pois heitetty lompakko sai muuten oikein saattuemarssinkin keskellä Ateenan katua kun oltiin duunireissulla. Duunikaverit käski ostamaan uuden lompakon (siis pakotti) ja saattoivat sitten vanhan lompakon roskikseen. :)
Sitten aiheeseen eli otsikon mukaiset pikkuotukset Nismo & Nemo treenasivat eilen kumpikin. Nismo teki tottista ja Nemo agia. Nismon toiminta sai mut taas naurun ja itkun rajamaille. Sehän toimii tosi hyvin ja vahvassa kontaktissa seuraamisessa jos ei koe joutuvansa liikaa painostetuksi. Taas toisaalta jos sitä ei kunnolla käskytä, se alkaa rötväillä. Hankala tapaus siis..Noh, eilen seurautin sitä käännöksillä ja täyskäännöksillä ja paria jätättämistä kulmissa lukuunottamatta se toimi hyvin ja tepasteli pikkupomon elkein. Perusasennot se otti vinoon pysähdyksestä, ei pahasti mutta kuitenkin. Mä ensin ohjasin sen namilla suoraan perusasentoon, mutta meni pomppimikseksi ja käskytin kunnolla. Noh, ensin se käskystä tuli sivulle, mutta kun alkoi uudelleen rötväillä ja vaadin siltä niin se paineistui ja oli taas sen näköinen että "auttakaa, toi hakkaa ja pahoinpitelee mua" jonka jälkeen meni lukkoon ja jouduin hetken odottamaan että se ylipaine purkautui pois. Haasteellista kun Rutulta taas voi ja pitää vaatia, Nemoltakin voi vaatia tiettyyn rajaan ilman painetta ja Nismo taasen päivästä riippuen vetää "yli" jos oikein vaatii. Koita tässä nyt sitten ohjaajana aina mukautua kunkin tarpeisiin ja muistaa erot...
Nemo näki eilen lajitoverinsa kun Heli tuli pentukurssille pienen piiperönsä kanssa :) ! Innoissaan nuuskutti pientä, mutta luovutti kun toista vähän jännitti eikä se lähtenyt leikkimään. Suloinen se oli!
Pentutreenien jälkeen Nemo ottikin sitten agilitya. Keppejä, keppejä ja keppejä. Intoa riitti ja mulla meinas hermo loppua kun ampui ulos kepeiltä toka vikassa välissä joka kerta kun ohjasin normaalisti vieressä juosten. En tietenkään palkannut enkä jäänyt hieromaan vaan otin aina alusta ja loppujen lopuksi jouduin peruuttaen tehdä 100% varman suorituksen josta hyvä palkka ja uudestaan varma suoritus. Tänään/huomenna voisi kokeilla taas jo normaaliohjauksella. Puomia mentiin myös niin että minä juoksen kaukana puomista ja Nemon täytyy sillonkin tietysti tehdä kontakti eikä hypätä alas vaikka seisoisin missä. Tämä meni todella hyvin! Samoin ohjaukset. Otettiin ihan yhdellä hypyllä takaakiertoja, normaalihyppyjä, valssia, takaaleikkausta, persjättöä..Nemo luki todella hyvin mun liikkeitä ja sillä oli hyvä vauhti, jee!
Huomenna on PK päivä ja se onkin sitten Rutun päivä. Pojat lähtee kyllä mukaan, Nismo saa tehdä jäljen ja Nemo esineruudun (jos ei ole liian korkea aluskasvillisuus ;) ) , mutta pääosin on tiikeripukuisen kaverin päivä. Vähänkö kivaa lähteä Aten kanssa yhdessä heti aamusta koirahommiin ja olla koko päivä metsässä ja katsoa muiden suorituksia, arvostella mikä meni pieleen ja mitä voisi tehdä toisin....JIPII!
27.8.2009
Tokoa tiikeripuvussa & Agia kuumenevalla ninjalla ;)
Täytyy sanoa, että on aika haasteellisia nykyään nuo TOKOn ryhmätreenit...ei muuten mitään mutta kun Ate niitä pitää niin keskittyminen saattaa herpaantua siitä itse aiheesta ja koko aika menee kouluttajan tuijotteluun ;)...noh, onneksi eilen niin kävi ihan vaan pari kertaa ja muuten malttoi keskittyä :). Tiikeripukuinen kengurumies Ruttu oli taas yliaktiivisella koohkaustuulella joten ekat 5 min meni siihen että sen sai SUORAAN perusasentoon ja säilyttämään katsekontaktin. Muista koirista se ei juuri ottanut tällä kertaa häiriötä, se oli vain turhan innokas ja veti kenguruloikkaa sen alkuajan...(nyt seuraavaksi tähän tuli sellainen 5 minuutin ajatuskatkos kun mä keskityin johonkin iiiiihan muuhun kuin tokoon ;) ) ....seuraavaksi kerrattiin läksyt eli nopea maahanmeno. Mua nauratti itseäkin kun sydän hypähti kurkkuun lauseesta "nyt kotiläksyjen tarkastus"...pelotti jos ei osattaiskaan :) ! Nopea maahanmeno ei onneksi ollut meille ongelma vaan meni nappiin, wohou! Aina on mutta niinkuin tässäkin koska eihän sitä voi olla täysin tyytyväinen ikinä...muuten ei kehity :). Eli nopea maahanmeno oli hyvä, mutta se sivulle takaisin nouseminen! Shaakeli että oli hidas! Mä vaadin,vaadin ja vaadin ja innostinkin mutta hitaasti Ruttu silti nousi vaikka hitaus ei muuten kuulu sen luonteeseen kyllä pätkääkään. Tässä meillä on siis treenattavaa. Sitten liikkeestä seisomista. Meijän käsky STO pysäyttää ihan ok:sti,mutta mä joudun edelleen käyttämään voimakasta käsistopperia lisänä :(..yhessä vaiheessa sen sai jo jättää pois ja pysähty, nyt on alkanut hiipiä perässä sen puoli askelta ja sitten pysähtyy joten oli palattava alkutekijöihin. Oon aina palkannutkin vierestä/taakse ettei kokisi tarvetta hiipimiseen...hmh..Seuraaminen oli Rutulla eilen todella nättiä! Se ei ollut liian tiivis (muuten joutuu potkimaan), ei edistänyt, säilytti kontaktin koko matkan, myös lähdössä..siihen olin oikein tyytyväinen! Me ollaan palkka taas vaihdettu oikeaan käteen ja vasen ihan normisti alhaalla. Toimi!
Tokon jälkeen olikin sitten PK-tottista ja mä en ottanut Rutulla muuta kuin kolme eteenmenoa. Irtoaa todella hyvin ja liikkuu koko matkan täysiä mutta se hallinta, se hallinta....mulla ei oo siihen mitään otetta kun se on päässyt palkalle. Perkele...joten jatkossa sitten joko juoksen ja nappaan kiinni palkalta tai sitten otan siihen jonkun avustamaan. Muuten menee Rutulla ihan sikailuksi. Luoksetuloa meijän on myös treenattava ihan tosissaan! Törmäilystä on päästävä..
Potilas ninja Hiski sai eilen tehdä agia ilman hyppyjä. Ei se enää arista lapaa/jalkaa mutta Ate ei vielä uskalla hypyttää mikä on ihan viisasta. Eli mentiin putkia, keppejä ja puomia. Hiski oli HIEMAN innokkaalla tuulella ja me käytiin alkuun, puoliväliin,loppuun ja vähän siinä välissäkin tiukkoja palavereja siitä että mun ohjaavaa kättä ei kuulu nielaista vaan sitä kuuluu lukea ja seurata ;). Hiski kuunteli se tyypillinen "ai minä vai" ilme kuonollaan ja korvat tarkkana ihmetteli miksi mä sitä ojensin. Hiski pujottelee jo tosi kivasti ja on löytäny rytminkin siihen liikkeeseen. Se vaan kuumenee niistä kepeistä aivan sairaasti...ei meinaa millään tulla ohjaukseen kun tulee ulos kepeiltä vaan käy ylikierroksilla. Ihanaa että on innokas ja vauhtia löytyy mutta jarrutkin täytyy olla. Puomin vieressä mä en edelleenkään uskalla juosta vaan kävelen vieressä ja himmailen sitä alastulolle ettei tule yhtään lipsumista ja kontaktivirhettä..eikä hyppyä niskaan ;). Tosi nopeasti se edelleen kehittyy ja tietyille esteille ottaa jo vaikeitakin ohjauskuvioita vastaan. Sormet oikein syyhyä tehdä sillä hyppyrataa....:). Hiski on kyllä hieno koira. Käy lajiin kuin lajiin, on tavallaan kovaluonteinen eikä vähästä hätkähdä mutta kuitenkin hyvin koulutettu ja hallinnassa koko ajan. Silti se ei ole mikään ylivietikäs vaan se on mukava työskentelypari. Tekee mielellään ja on innokas mutta ei övereissä. Ja vaikka se on aina valmis toimintaan niin sisällä jos mitään ei sen kanssa tehdä, se osaa myös rauhottua ja nauttia nukkumisesta. Ihannoin sen luonnetta kovasti. Pihalle ei vierailla ole asiaa, mutta silti esimerkiksi Aten poikien kanssa se voi ihan hyvin myllätä ja painia eikä tarvitse pelätä yhtään. Hiski on mennyt juuri oikealle ihmiselle, oikeaan kotiin. Väärissä käsissä se varmaan olisikin aikamoinen haaste..
Tänään olisi pentukoulu jonka Ate pitää ja mä hipsin ottamaan Nismolla vähän häiriöharjoituksia, seuraamista ja sivulle tuloja. Nemo saa tehdä pikaiset keppitreenit ja hyppyjä. Kisat olisi ensi viikolla..möllit joo mutta kuitenkin!
Ja ettei hehkutus ihanista aamuista loppuisi näin kesken viikon niin loppuun vielä hirveästi onnellisia hymyjä ja sydämen tykytyksiä...on se vaan niin ihana. <3 ;)
Tokon jälkeen olikin sitten PK-tottista ja mä en ottanut Rutulla muuta kuin kolme eteenmenoa. Irtoaa todella hyvin ja liikkuu koko matkan täysiä mutta se hallinta, se hallinta....mulla ei oo siihen mitään otetta kun se on päässyt palkalle. Perkele...joten jatkossa sitten joko juoksen ja nappaan kiinni palkalta tai sitten otan siihen jonkun avustamaan. Muuten menee Rutulla ihan sikailuksi. Luoksetuloa meijän on myös treenattava ihan tosissaan! Törmäilystä on päästävä..
Potilas ninja Hiski sai eilen tehdä agia ilman hyppyjä. Ei se enää arista lapaa/jalkaa mutta Ate ei vielä uskalla hypyttää mikä on ihan viisasta. Eli mentiin putkia, keppejä ja puomia. Hiski oli HIEMAN innokkaalla tuulella ja me käytiin alkuun, puoliväliin,loppuun ja vähän siinä välissäkin tiukkoja palavereja siitä että mun ohjaavaa kättä ei kuulu nielaista vaan sitä kuuluu lukea ja seurata ;). Hiski kuunteli se tyypillinen "ai minä vai" ilme kuonollaan ja korvat tarkkana ihmetteli miksi mä sitä ojensin. Hiski pujottelee jo tosi kivasti ja on löytäny rytminkin siihen liikkeeseen. Se vaan kuumenee niistä kepeistä aivan sairaasti...ei meinaa millään tulla ohjaukseen kun tulee ulos kepeiltä vaan käy ylikierroksilla. Ihanaa että on innokas ja vauhtia löytyy mutta jarrutkin täytyy olla. Puomin vieressä mä en edelleenkään uskalla juosta vaan kävelen vieressä ja himmailen sitä alastulolle ettei tule yhtään lipsumista ja kontaktivirhettä..eikä hyppyä niskaan ;). Tosi nopeasti se edelleen kehittyy ja tietyille esteille ottaa jo vaikeitakin ohjauskuvioita vastaan. Sormet oikein syyhyä tehdä sillä hyppyrataa....:). Hiski on kyllä hieno koira. Käy lajiin kuin lajiin, on tavallaan kovaluonteinen eikä vähästä hätkähdä mutta kuitenkin hyvin koulutettu ja hallinnassa koko ajan. Silti se ei ole mikään ylivietikäs vaan se on mukava työskentelypari. Tekee mielellään ja on innokas mutta ei övereissä. Ja vaikka se on aina valmis toimintaan niin sisällä jos mitään ei sen kanssa tehdä, se osaa myös rauhottua ja nauttia nukkumisesta. Ihannoin sen luonnetta kovasti. Pihalle ei vierailla ole asiaa, mutta silti esimerkiksi Aten poikien kanssa se voi ihan hyvin myllätä ja painia eikä tarvitse pelätä yhtään. Hiski on mennyt juuri oikealle ihmiselle, oikeaan kotiin. Väärissä käsissä se varmaan olisikin aikamoinen haaste..
Tänään olisi pentukoulu jonka Ate pitää ja mä hipsin ottamaan Nismolla vähän häiriöharjoituksia, seuraamista ja sivulle tuloja. Nemo saa tehdä pikaiset keppitreenit ja hyppyjä. Kisat olisi ensi viikolla..möllit joo mutta kuitenkin!
Ja ettei hehkutus ihanista aamuista loppuisi näin kesken viikon niin loppuun vielä hirveästi onnellisia hymyjä ja sydämen tykytyksiä...on se vaan niin ihana. <3 ;)
26.8.2009
Lehmäkuvioitu minikiituri
Kyllä virettä ja virtaa riitti eilen Nemolla agitreeneissä!! Pieni kiituri meni sen minkä jaloistaa pääsi ja pysyi kuitenkin 90 % rata-ajasta ohjauksessa. Marju oli tehnyt kivan radan missä oli etua jos sai koiran irtoamaan putkille ja puomille ja Nemohan irtoaa joten rata oli meille niiltä osin ihan omiaan! Välistävetoja oli myös ja Nemo vaati kyllä aikamoisen kropanliikkeen että sain sen varmasti kääntymään mikä tietysti teki myös pitkiä kaarroksia kun varmistelin..ja ne kepit...putkelta suoraan kepeille ja Nemo haki oikean välin mutta pujotteli surkeasti. Tässä on kyllä peiliin katsomisen paikka. Kepit piti ohjata meinaan "väärältä" puolelta ja me ollaan tehty todella vähän siltä puolelta keppejä. Typerä minä siis. Enemmän siis keppitreenejä ja välistävetoja. Pituus ja muuri meni yllättävän hyvin vaikka Nemo jäi pituudella vähän mun taakse. Otettiin sitten keinua ja rengasta ihan yksittäisinä radan ulkopuolella ja ne meni molemmat todella hyvin. Keinulle voi jo lähettää kulmasta kuin kulmasta ja itse irtaantua jo pitkälle ennen kontakitpinnalta vapautusta. Yleisesti olen todella tyytyväinen Nemoon ja sen eiliseen vauhtiin!
Nismolla ja Rutulla olikin eilen ihan tylsän tympeä päivä...ei siis treenejä. Hauskaa näytti Rutulla kyllä olevan kun se pääsi työpäivän jälkeen Atelle tarhaan. Koska tarhassa on oma rakas pallo! Ostin sille viikonloppuna sellaisen lentopallon ja jalkapallon risteytyksen näköisen pallon ja se saa tarhassa ollessaan sillä leikkiä. Voi sitä riemun määrää kun pääsi pallon luokse! Ensin sitä käytiin häntä heiluen tervehtimässä, sitten sitä paiskattiin tassulla pari kertaa, pompittiin ympäri ja ylikin ja loppujen lopuksi pallo otettiin suuhun ja häntä heiluen Ruttu juoksi sen kanssa ympäri tarhaa. On se höntti....ja mä oon lepsunu kun annan sen yksin leikkiä...täytyy katsoa vaikuttaako se mihinkään. Jos vaikuttaa niin pallo pois. Mä kun yleisesti en anna koirien leikkiä yksinään millään vaan kun leikitään niin leikitään minun kanssani ja päätän koska leikki loppuu.
Eilen mä taas itse kuumenin hieman kun ohjasin jatkoryhmäläisten agitreenjeä ennen omiani. Vaadin aika paljon oppilailta, mutta toistaiseksi olen vielä suosiossa niiden keskuudessa ;). En anna yhtään rötväillä ja vaikka joskus menee tahkoamiseksi niin jos koiralla vire riittää niin sitten sitä kohtaa hiotaan ja hiotaan. Ryhmässä on muutama todella hyvä koira jotka pääsevät pitkälle kunhan tekevät ahkerasti töitä! "Juokse perkele lujempaa äläkä löntystele sen koiran perässä" -kommentin olisi voinut kyllä ehkä jättää huutamatta ;). Onneksi ohjaaja otti sen neuvona ja toimi seuraavalla kerralla paremmin! Ensi tiistaina kentällä onkin sitten möllikisat ja mä aijon osallistua sekä Nemolla että Hiskillä. Hiskillä vain on lapa tai jokin siitä vierestä vähän venähtänyt kun astui huonosti fillarilenkillä...mutta oli aamulla taasen jo normaali jalkansa kanssa joten katsotaan saisinko treenattua sitä loppuviikosta. Hiski on siis pari päivää ollut nyt sairaslomalla...mutta eihän se osaa olla paikallaan tai hyppimättä innostuksissaan vaan vetää ninjaliikkeitä tämän tästä :) !
Ate oli taas aamulla mun kanssa kävelemässä, *JJJEEEEE* :) :) :) ! Ruttu taasen rymisteli tyypilliseen tapaansa ympäri metsiä ja tutki kaiken mitä voi tutkia..Tosiaan auto on edelleen huollossa, joten mennään Aten kanssa samaa matkaa sen duuniin asti ja bussimatkoja (että mä vihaan busseja) lukuunottamatta on ollut tosi kiva lähteä samaan aikaa ja käydä Rutun kanssa yhdessä ulkoilemassa. Ei kerrota Atelle että mä oon ehkä ihan hulluna siihen.....;)
Kappelo, siis Nappi, Aten hiirikissa taas eilen todisti kuinka hyvä hälytysjärjestelmä se on jos tontille tulee vieras kissa. Sen päivänen karjunta (juu se ei ole enää maukumista) ja murina alkaa että kuuluu sisälle asti! On se hyvä kissa :).
Ainiin...jos jollain on tarvetta niin MYYDÄÄN ÄITI !!! Tosi kiva jos sen seurassa laittaa korvatulpat eikä haittaa että se puuttuu kaikkeen ja löytää draamaa kaikesta. Niin ja jos jotain asioita voi säätää ja sotkea niin siinäkin se on tosi hyvä! Kyllä teatterikoulu ja Kauniit & Rohkeat on paljon menettäny kun ei oo sitä ottanu hommiin. Niin ja jos sä äiti muuten luet tätä niin joo, kyllä mä susta oikeasti tykkään, oothan sä sentään synnyttäny mut ;). Perkele....
Nismolla ja Rutulla olikin eilen ihan tylsän tympeä päivä...ei siis treenejä. Hauskaa näytti Rutulla kyllä olevan kun se pääsi työpäivän jälkeen Atelle tarhaan. Koska tarhassa on oma rakas pallo! Ostin sille viikonloppuna sellaisen lentopallon ja jalkapallon risteytyksen näköisen pallon ja se saa tarhassa ollessaan sillä leikkiä. Voi sitä riemun määrää kun pääsi pallon luokse! Ensin sitä käytiin häntä heiluen tervehtimässä, sitten sitä paiskattiin tassulla pari kertaa, pompittiin ympäri ja ylikin ja loppujen lopuksi pallo otettiin suuhun ja häntä heiluen Ruttu juoksi sen kanssa ympäri tarhaa. On se höntti....ja mä oon lepsunu kun annan sen yksin leikkiä...täytyy katsoa vaikuttaako se mihinkään. Jos vaikuttaa niin pallo pois. Mä kun yleisesti en anna koirien leikkiä yksinään millään vaan kun leikitään niin leikitään minun kanssani ja päätän koska leikki loppuu.
Eilen mä taas itse kuumenin hieman kun ohjasin jatkoryhmäläisten agitreenjeä ennen omiani. Vaadin aika paljon oppilailta, mutta toistaiseksi olen vielä suosiossa niiden keskuudessa ;). En anna yhtään rötväillä ja vaikka joskus menee tahkoamiseksi niin jos koiralla vire riittää niin sitten sitä kohtaa hiotaan ja hiotaan. Ryhmässä on muutama todella hyvä koira jotka pääsevät pitkälle kunhan tekevät ahkerasti töitä! "Juokse perkele lujempaa äläkä löntystele sen koiran perässä" -kommentin olisi voinut kyllä ehkä jättää huutamatta ;). Onneksi ohjaaja otti sen neuvona ja toimi seuraavalla kerralla paremmin! Ensi tiistaina kentällä onkin sitten möllikisat ja mä aijon osallistua sekä Nemolla että Hiskillä. Hiskillä vain on lapa tai jokin siitä vierestä vähän venähtänyt kun astui huonosti fillarilenkillä...mutta oli aamulla taasen jo normaali jalkansa kanssa joten katsotaan saisinko treenattua sitä loppuviikosta. Hiski on siis pari päivää ollut nyt sairaslomalla...mutta eihän se osaa olla paikallaan tai hyppimättä innostuksissaan vaan vetää ninjaliikkeitä tämän tästä :) !
Ate oli taas aamulla mun kanssa kävelemässä, *JJJEEEEE* :) :) :) ! Ruttu taasen rymisteli tyypilliseen tapaansa ympäri metsiä ja tutki kaiken mitä voi tutkia..Tosiaan auto on edelleen huollossa, joten mennään Aten kanssa samaa matkaa sen duuniin asti ja bussimatkoja (että mä vihaan busseja) lukuunottamatta on ollut tosi kiva lähteä samaan aikaa ja käydä Rutun kanssa yhdessä ulkoilemassa. Ei kerrota Atelle että mä oon ehkä ihan hulluna siihen.....;)
Kappelo, siis Nappi, Aten hiirikissa taas eilen todisti kuinka hyvä hälytysjärjestelmä se on jos tontille tulee vieras kissa. Sen päivänen karjunta (juu se ei ole enää maukumista) ja murina alkaa että kuuluu sisälle asti! On se hyvä kissa :).
Ainiin...jos jollain on tarvetta niin MYYDÄÄN ÄITI !!! Tosi kiva jos sen seurassa laittaa korvatulpat eikä haittaa että se puuttuu kaikkeen ja löytää draamaa kaikesta. Niin ja jos jotain asioita voi säätää ja sotkea niin siinäkin se on tosi hyvä! Kyllä teatterikoulu ja Kauniit & Rohkeat on paljon menettäny kun ei oo sitä ottanu hommiin. Niin ja jos sä äiti muuten luet tätä niin joo, kyllä mä susta oikeasti tykkään, oothan sä sentään synnyttäny mut ;). Perkele....
25.8.2009
Nemo on palannut agikentille!!
Rakas pieni kirppu, minikokoinen dalmatialainen, lehmäkuvioinen urpo...pikku natiainen NEMO on palannut agikentille!!!! Sairasloma on siis virallisesti ohi, oireita ei ole toistaiseksi (eikä toivottavasti enää ikinä) enää ilmaantunut ja kaikinpuolin tämä 2,2 kg pöljä voi oikein hyvin :) !! HURRAA huutoja Nemolle!!!!
Nemo saa osallistua nyt alkuun Nupun mölleihin 1.9 ja katsotaan siitä sitten mitä jatkossa tehdään, koska virallisiin jne..täytyy osata ottaa itse rauhallisesti ja tarkkailla Nemoa koska ei sekään ole tarkoitus että harrastus kuluttaa sen lopetuskuntoon :(.
Eilen siis Nemo veti ihan pitkähköt agitreenit mun kanssa kaksin. Intoa riitti ja testasin sen estevarmuutta. Tein paljon lähetyksiä ja ohjasin takaa eli huutelin vain esteitä ja pidin huolta oman kropan suunnasta. Nemo oli todella innokas ja suoritti hyvin. Vähän pitäisi sen kaarroksia saada vielä pienemmiksi ja käännöksiä nopetettua, mutta siinäkin ollaan menty eteenpäin kiitos jaakotuksen ja vippauksen. Nemo kun täytyy saada jo esteellä todella selkeästi käännettyä koska se ei tee nopeita käännöksiä maassa vaan juoksee aina puolikaaren. Eilen mä myös taas harmittelin että vaikka se on estevarma ja innokas, sen kanssa on mukava tehdä töitä niin onhan se silti hidas :(...ei noin pienillä jaloilla pääse lujempaa. Nyt varsinkin kun on Hiskin kanssa mennyt niin se tuntuu entistä hitaammalta. Mahtaako meijän vauhti virallisissa riittää...Höh...
Nismo otti eilen seuraamistreeniä käännöksillä ja täyskäännöksillä. Pikkukaveri marssi todella täpäkkänä ja tosi hyvässä kontaktissa. Nismossa on ihan hirveästi potentiaalia nyt kun sen motivaation on saanut jälleen kohdilleen. Kun sen paikallaanmakuun saisi 99 % varmaksi niin voisin varata Nismolle BH kokeen...käsittääkseni se olisi ensimmäinen chihuahua joka kokeen olisi suorittanut. Kaupunkiosuus ei sille kyllä ole ongelma, Lohjalla kun ollaan ennen kirppujen kanssa asuttu ja ne on ollu mun matkassa millon missäkin. Eikä kyllä muukaan kun sitä seuraamista siinä on se suurin osa tottisosuudella...mutta se perkeleen paikallaanmakuu...noh, treeniä vaan niin kyllä se sen oppii. Olis se kyllä siistiä saada suoritettua. Ennen kaikkea se olisi todella hyvää mainosta rodulle ja seurakoirille yleensä. Kyllä nekin käyttäytymiskokeesta selviävät jos ovat peruskoulutettuja.
Kirput on alkaneet taas haukkumaan Rutulle. TODELLA raivostuttava tapa...muuten kun eivät oikeastaan juurikaan räksytä. Tarkempi kuri siis taas tähän asiaan..
Ruttu toimi eilen huonosti...muiden koirien häiriö oli intopiukealle tiikeripojalle eilen liikaa. Mursi kontaktin, oli kiinnostunut muista koirista, ei totellut käskyjä...vaatimalla vaatien sain sen tekemään pienen pätkän seuraamista, pari täpäkkää perusasentoa, nopean maahanmenon, palkkasin lelulla ja vein autoon ilman sen suurempaa huomiota. Meillä on möllitoko kolmen viikon päästä ja mua ärsyttää kun se osaa...ja kun se tekee, se tekee kauniita suorituksia...mutta ne toiset koirat...toki asiassa ollaan menty huimasti eteenpäin mutta ei tarpeeksi. Oon selkeästi yrittäny mennä sen kanssa siitä mistä aita on matalin. Nyt on viimeistään ne hetket kun täytyy vaatia, vaatia ja vaatia. Mun ärsytystä ei muuten yhtään lieventäny se että Ate tokosi Rutulla myös ja se toimi hyvin...mrr....Ate sanoi että se on se auktoriteetti..ja oikeassahan se on, kuten yleensäkin.
Aamulla oli oikein ihanaa kun Ate tuli mun mukaan juoksuttamaan Ruttua. Oli tosi kiva kävellä yhdessä aikaisin aamulla kun on vielä sellainen kirpeä ja kostea ilma...ja ihan hiljaista. *onnellinen hymy*
Tänään on taas agitreenien vuoro. Mulla on ryhmälle pari kikkaa mielessä :) !
Nemo saa osallistua nyt alkuun Nupun mölleihin 1.9 ja katsotaan siitä sitten mitä jatkossa tehdään, koska virallisiin jne..täytyy osata ottaa itse rauhallisesti ja tarkkailla Nemoa koska ei sekään ole tarkoitus että harrastus kuluttaa sen lopetuskuntoon :(.
Eilen siis Nemo veti ihan pitkähköt agitreenit mun kanssa kaksin. Intoa riitti ja testasin sen estevarmuutta. Tein paljon lähetyksiä ja ohjasin takaa eli huutelin vain esteitä ja pidin huolta oman kropan suunnasta. Nemo oli todella innokas ja suoritti hyvin. Vähän pitäisi sen kaarroksia saada vielä pienemmiksi ja käännöksiä nopetettua, mutta siinäkin ollaan menty eteenpäin kiitos jaakotuksen ja vippauksen. Nemo kun täytyy saada jo esteellä todella selkeästi käännettyä koska se ei tee nopeita käännöksiä maassa vaan juoksee aina puolikaaren. Eilen mä myös taas harmittelin että vaikka se on estevarma ja innokas, sen kanssa on mukava tehdä töitä niin onhan se silti hidas :(...ei noin pienillä jaloilla pääse lujempaa. Nyt varsinkin kun on Hiskin kanssa mennyt niin se tuntuu entistä hitaammalta. Mahtaako meijän vauhti virallisissa riittää...Höh...
Nismo otti eilen seuraamistreeniä käännöksillä ja täyskäännöksillä. Pikkukaveri marssi todella täpäkkänä ja tosi hyvässä kontaktissa. Nismossa on ihan hirveästi potentiaalia nyt kun sen motivaation on saanut jälleen kohdilleen. Kun sen paikallaanmakuun saisi 99 % varmaksi niin voisin varata Nismolle BH kokeen...käsittääkseni se olisi ensimmäinen chihuahua joka kokeen olisi suorittanut. Kaupunkiosuus ei sille kyllä ole ongelma, Lohjalla kun ollaan ennen kirppujen kanssa asuttu ja ne on ollu mun matkassa millon missäkin. Eikä kyllä muukaan kun sitä seuraamista siinä on se suurin osa tottisosuudella...mutta se perkeleen paikallaanmakuu...noh, treeniä vaan niin kyllä se sen oppii. Olis se kyllä siistiä saada suoritettua. Ennen kaikkea se olisi todella hyvää mainosta rodulle ja seurakoirille yleensä. Kyllä nekin käyttäytymiskokeesta selviävät jos ovat peruskoulutettuja.
Kirput on alkaneet taas haukkumaan Rutulle. TODELLA raivostuttava tapa...muuten kun eivät oikeastaan juurikaan räksytä. Tarkempi kuri siis taas tähän asiaan..
Ruttu toimi eilen huonosti...muiden koirien häiriö oli intopiukealle tiikeripojalle eilen liikaa. Mursi kontaktin, oli kiinnostunut muista koirista, ei totellut käskyjä...vaatimalla vaatien sain sen tekemään pienen pätkän seuraamista, pari täpäkkää perusasentoa, nopean maahanmenon, palkkasin lelulla ja vein autoon ilman sen suurempaa huomiota. Meillä on möllitoko kolmen viikon päästä ja mua ärsyttää kun se osaa...ja kun se tekee, se tekee kauniita suorituksia...mutta ne toiset koirat...toki asiassa ollaan menty huimasti eteenpäin mutta ei tarpeeksi. Oon selkeästi yrittäny mennä sen kanssa siitä mistä aita on matalin. Nyt on viimeistään ne hetket kun täytyy vaatia, vaatia ja vaatia. Mun ärsytystä ei muuten yhtään lieventäny se että Ate tokosi Rutulla myös ja se toimi hyvin...mrr....Ate sanoi että se on se auktoriteetti..ja oikeassahan se on, kuten yleensäkin.
Aamulla oli oikein ihanaa kun Ate tuli mun mukaan juoksuttamaan Ruttua. Oli tosi kiva kävellä yhdessä aikaisin aamulla kun on vielä sellainen kirpeä ja kostea ilma...ja ihan hiljaista. *onnellinen hymy*
Tänään on taas agitreenien vuoro. Mulla on ryhmälle pari kikkaa mielessä :) !
24.8.2009
Metsän henki (tai mulle hallusinaatio lääkitys ;) )
Nonni...mun uuden kämpän (siis sen mitä on siivottu ja puunattu ja nyt sinne voi jo koiria viedä...ite siellä ei voi vielä nukkua...) metsikössä asuu joku hullu eläin. Siis kämpän ovesta alkaa suoraan metsä ja kahtena iltana peräkkäin viime viikolla metsästä kuului ihan hullua meteliä. Oksia meni poikki ja selkeästi näkyi että puskissa liikkui joku ISO otus. Eikä siinä, mähän ajattelin ensin että hirvihän se siellä ja haukutin Ruttua. Noh, eipä lähteny karkuun vaan liikkui ulko-oven edessä metsikössä vaan sivusuunnassa eikä ottanut askeltakaan poispäin. Pelkurina (ja pimeä kammoisena) en uskaltanut mennä pusikkoon katsomaan vaan rauhottelin Ruttua ja laitoin sen takaisin autoon. Ruttu ei siis vain pelkästään haukkunut vaan murisi niskakarvat pystyssä ja yritti tunkea metsään väkisin. Soitin Atelle hysteerisenä etten uskalla mennä sisälle enkä tehä mitään muutakaan kun en yhtään tiedä mikä se on..Ate neuvoi heittämään metsään jotain. Noh, mä kipitin pari kourallista soraa ja viskasin äänen suuntaan. Taas meni oksia poikki ja kauhea rytinä, mutta se mikä se ikinä olikaan ei liikkunut poispäin vaan sivuttain/paikallaan. Soitin Ninalle ja pyysin sitä paikalle. Se kuuli myös sen metelin ja Ruttu reagoi siihen heti kun sen otti taas autosta ja puski väkisin äänen suuntaan. Muuten se ei pimeässä hauku..kaksin Ninan kanssa me uskaltauduttiin sitten Ruttu pissattamaan ja viemään se sisälle eikä selvinnyt mikä se ääni oli...aamulla kuitenkin pihalla olleita patjoja oli siirretty n. 5-10 metriä...joo, on voinut olla tuuli mutta en usko. Seuraavana iltana sama ääni illalla ja samassa kohtaa. Hain Aten myös katsomaan mutta yllättäen sen tultua ei ääntä kuulunut eikä mitään jälkiäkään metsästä löytynyt :(...onneksi Nina kuuli edellisenä päivänä saman kuin minä ja näki puskien liikkuvan. Tiedän että siellä oli/on joku iso otus ja ahistaa kun en tiedä mikä ja onko se vaarallinen...kun ei se Ruttua kyllä pelännyt pätkääkään.
Lomapäivät meni ihan liian äkkiä...mutta sain mä paljon aikaankin. Sain siivottua tosiaan sen kämpän lattiasta kattoon, nini että siellä voi jotenkin olla ja ilahdutin Ateakin siivoamalla myös sen kodin :). Mä tein myös ruokaa ja hei kukaan ei kuollut tai saanut mahakipua!!! Lisäksi ma sain itselleni onnellisen mielen, paljon hymyilyä ja mukavia hetkiä :). <3
Tosiaan viikonloppu oli poikkeuksellisesti epäkoiramainen...ei treenejä..ei näyttelyitä...ei kisoja. Toki pyörihän kaikki jaloissa, normilenkit yms mutta ei mitään ylimääräistä. Silti oli oikein ihanaa!
Eilen me Aten kanssa taas ylitettiin itsemme. Ensin oltiin puolukassa (IHAN OIKEESTI!). Kerättiin myös karviaisia puolukoiden sekaan ja tehtiin niistä ihan itte omin pikku kätösin mehujäätä! Mauasta ei kyllä olla ihan varmoja mutta kuitenkin...iltasella nykästiin sellainen 8 km fillarilenkki ja Hiski tietysti jolkotteli mukana. Oli ne kyllä hauskan näköinen kaksikko Aten kanssa, mutta hyvin sujui ja mä nauraa räkätin siellä perässä ;). Mua kyllä myös nauratti se että mitenköhän mun ja Rutun kävisi jos ottaisin sen kenguruloikkineen fillarin viereen?! Sairaalareissu varmaankin....
Lomapäivät meni ihan liian äkkiä...mutta sain mä paljon aikaankin. Sain siivottua tosiaan sen kämpän lattiasta kattoon, nini että siellä voi jotenkin olla ja ilahdutin Ateakin siivoamalla myös sen kodin :). Mä tein myös ruokaa ja hei kukaan ei kuollut tai saanut mahakipua!!! Lisäksi ma sain itselleni onnellisen mielen, paljon hymyilyä ja mukavia hetkiä :). <3
Tosiaan viikonloppu oli poikkeuksellisesti epäkoiramainen...ei treenejä..ei näyttelyitä...ei kisoja. Toki pyörihän kaikki jaloissa, normilenkit yms mutta ei mitään ylimääräistä. Silti oli oikein ihanaa!
Eilen me Aten kanssa taas ylitettiin itsemme. Ensin oltiin puolukassa (IHAN OIKEESTI!). Kerättiin myös karviaisia puolukoiden sekaan ja tehtiin niistä ihan itte omin pikku kätösin mehujäätä! Mauasta ei kyllä olla ihan varmoja mutta kuitenkin...iltasella nykästiin sellainen 8 km fillarilenkki ja Hiski tietysti jolkotteli mukana. Oli ne kyllä hauskan näköinen kaksikko Aten kanssa, mutta hyvin sujui ja mä nauraa räkätin siellä perässä ;). Mua kyllä myös nauratti se että mitenköhän mun ja Rutun kävisi jos ottaisin sen kenguruloikkineen fillarin viereen?! Sairaalareissu varmaankin....
19.8.2009
Hiskin "verijälki" & ohjauskuvioita & tokoa raitapaitaisen Rutun kanssa
Maanantaina mä vein Hiskin metsään juoksentelemaan niin Ate sai rauhassa keskittyä töiden jälkeen normi arkijuttuihin. Eikun verkkarit jalkaan, hullu musta ninja hihnaan ja pusikkoon. Laskin sen tietysti irti tien ylityksen jälkeen ja seuraavat 5 minuuttia menikin sitten hihitellessä kun Hiski paahtoi ympyrää, puolikaarta, ilmaloikkaa, kieri sammaleessa ja loppujen lopuksi nousi mustikoiden keskeltä niin, että varvuja jäi koko sen turkki täyteen :). Kun kerroin tätä takaisin tultua Atelle, niin se väitti että Hiski yritti vain maastoutua ja sulautua luontoon. Metsä oli tietysti tuttu Hiskille, mutta mä kävelin vähän miten sattuu joka sitten myöhemmin kostautukin...mutta ennen sitä tapahtui jotain muuta, Hiski suoritti itsenäisesti verijäljen. Kesken toohkauksensa se pysähtyi, nuuhki hetken ilmaa, löi nenän maahan ja alkoi määrätietoisesti jäljestää. Nenä ei matkalla noussut maasta kertaakaan ja vauhtia oli! Olin jo varautunut huutamaan sitä pois hajun perästä, mutta näin itsekin kohteen...Hiski jäljesti kuolleen supikoiran. Ei koskenut supikoiraan, nuuhki ihan vierestä ja nätisti tuli pois kun kutsuin. Kävin itse vielä kurkkaamassa sitä ja ei varmaan kauaa ollut kuolleena koska turkki oli todella hyväkuntoinen eikä mun mielestä haissut raadolle. Noh...me jatkettiin matkaa ja mun ois todella pitänyt uskoa Hiskiä ja mennä sen reittejä...koska me päädyttiin n. 0,5 - 1 km päähän siitä mihin meijän oikeasti piti mennä...hups! Aikamoista ryteikköä oli loppumatka kun rämmittiin takaisin Aten luo. Hauskaa oli kuitenkin :) ! Hiski on kyllä niin ihanan uuno...ja mäkin alan ymmärtää mitä sillä hoffihuumorilla oikein meinataan :).
En mä sitten eilen uskaltanut vielä Nemon kanssa ihan virallisiin agitreeneihin. Jos selkä kuitenkin kipeytyy taas?? Aloitellaan tällä viikolla loppuviikosta kevyesti taas tottumaan treenirytmiin..koska kuitenkin eilen kävin kouluttamassa, otin kirput kentälle mukaan. Molemmat teki sisääntuloja kepeille, ihan ekaa väliä pelkästään molemmin puolin ohjattuna ja palkkaa vaan sisäänmenon jälkeen. Nismo rötväili...sen mielestä olisi pitänyt tehdä jotain paaaaaaljon vauhdikkaampaa kuin sisääntuloa kepeille ;). Nemo taasen meni hyvin, innolla ja pysyi ohjauksessa sisäänmenossa mutta mä oon mokannu sen kanssa siinä, että en ole mennyt keppejä itse ns "väärältä" puolelta ja Nemo ei tajua pujottelusta puoliakaan jos oon toisella puolella kuin normaalisti. Otin molmepien kirppujen kanssa myös sylikäännöksiä ja poispäinkäännöksiä ilman esteitä, ihan kentällä ja kentän ulkopuolella vaan. Nismo meni todella nätisti ja kääntyi pienemmälläkin "vippaisulla" ! Nismolla oli muutenkin eilen ihmeellisen paljon motivaatiota tehdä yhteistyötä, JES! Nemo taasen luki ohjausta oudosti...se pyörähti ihan omiin suuntinsa alkuun ja teki paikallaan ihme piruetteja. Ihan kuin se olisi unohtanut nämä asiat? Alkukankeuden jälkeen kyllä luki mua paremmin, mutta ei kyllä normaaliin Nemo tyyliin. Pääasia että sekin suoritti innokkaasti vaikka ei ihan nappiin mennytkään.
Ruttu tokosi eilen kuin ajatus!!!!!!!Välillä siis se parin päivän tauko tekee hyvää. Siinä oli tajuton määrä virtaa, energiaa, miellyttämisen halua ja kaiken kukkuraksi se pysyi näillä ominaisuuksilla mulla vielä hyvin näpissä! Ei mitään turhaa pomppuloikkaa tms, vaan puhtaita ja innokkaita suorituksia todella voimakkaassa kontaktissa. Sivulle tuloissa oikein "nuollen" mun jalkoja haki täysin suoran perusasennon ja otti kontaktin heti. Seuraamisessa ei tehnyt sitä tyypillistä eli ensin vilkaisee maahan, sitten eteen, sitten vasta kontakti vaan oli koko ajan kontaktissa. Luki tosi hyvin mun kävelyä, teki nopeita täyskäännöksiä ja pysähdyksistä haki suoran, ryhdikkään perusasennon. Liikkeestä maahanmenossa oikein PUTOSI maahan heti käskystä, JES! Luoksetulossa otin lyhyen matkan törmäilyn vuoksi, otti spurtin mutta hidasti ja ilman törmäystä jäi eteen istumaan. Liikkeestä seisomisessa jouduin antamaan tuplakäskyn ja käsiavun eli tietää mitä tänään voisi treenata virallisten TOKO treenien jälkeen :). Ate palaa siis tänään koulutuskentille kesälomiltaan (vaikka onhan se siellä silti heilunut kun ei saa oltua ;) ) ja viralliset TOKO + Pk treenit alkaa jälleen! Mulla on kyllä kesälläkin ollut se etu, että oon saanu vongattua Aten välillä vähän yksityisesti opettamaan ;).
Ruttu tuli mun mukaan töihin..toistaiseksi se on ollut taasen ihan nätisti. Alkaakohan se aikuistua??!
Loppuviikko olisikin sitten vapaata!!! JIPII!!!! Paitsi että mulla on siivousurakka siellä uudella kämpällä...voi oksennus...onneksi suurimmat hirvitykset saatiin Aten, Elden ja poikien kanssa otettua jo pois sieltä.
Tämä viikonloppu täytyy laittaa IIIISSOILLA kehyksillä johonkin jääkaapin oveen koska mulla ja Atella ei oo mitään koirajuttuja, kisoja, näyttelyitä, ei mitään buukattu viikonlopulle :). Me molemmat katsottiin eilen kalenteria siinä uskossa että "tässä täytyy olla joku virhe".
En mä sitten eilen uskaltanut vielä Nemon kanssa ihan virallisiin agitreeneihin. Jos selkä kuitenkin kipeytyy taas?? Aloitellaan tällä viikolla loppuviikosta kevyesti taas tottumaan treenirytmiin..koska kuitenkin eilen kävin kouluttamassa, otin kirput kentälle mukaan. Molemmat teki sisääntuloja kepeille, ihan ekaa väliä pelkästään molemmin puolin ohjattuna ja palkkaa vaan sisäänmenon jälkeen. Nismo rötväili...sen mielestä olisi pitänyt tehdä jotain paaaaaaljon vauhdikkaampaa kuin sisääntuloa kepeille ;). Nemo taasen meni hyvin, innolla ja pysyi ohjauksessa sisäänmenossa mutta mä oon mokannu sen kanssa siinä, että en ole mennyt keppejä itse ns "väärältä" puolelta ja Nemo ei tajua pujottelusta puoliakaan jos oon toisella puolella kuin normaalisti. Otin molmepien kirppujen kanssa myös sylikäännöksiä ja poispäinkäännöksiä ilman esteitä, ihan kentällä ja kentän ulkopuolella vaan. Nismo meni todella nätisti ja kääntyi pienemmälläkin "vippaisulla" ! Nismolla oli muutenkin eilen ihmeellisen paljon motivaatiota tehdä yhteistyötä, JES! Nemo taasen luki ohjausta oudosti...se pyörähti ihan omiin suuntinsa alkuun ja teki paikallaan ihme piruetteja. Ihan kuin se olisi unohtanut nämä asiat? Alkukankeuden jälkeen kyllä luki mua paremmin, mutta ei kyllä normaaliin Nemo tyyliin. Pääasia että sekin suoritti innokkaasti vaikka ei ihan nappiin mennytkään.
Ruttu tokosi eilen kuin ajatus!!!!!!!Välillä siis se parin päivän tauko tekee hyvää. Siinä oli tajuton määrä virtaa, energiaa, miellyttämisen halua ja kaiken kukkuraksi se pysyi näillä ominaisuuksilla mulla vielä hyvin näpissä! Ei mitään turhaa pomppuloikkaa tms, vaan puhtaita ja innokkaita suorituksia todella voimakkaassa kontaktissa. Sivulle tuloissa oikein "nuollen" mun jalkoja haki täysin suoran perusasennon ja otti kontaktin heti. Seuraamisessa ei tehnyt sitä tyypillistä eli ensin vilkaisee maahan, sitten eteen, sitten vasta kontakti vaan oli koko ajan kontaktissa. Luki tosi hyvin mun kävelyä, teki nopeita täyskäännöksiä ja pysähdyksistä haki suoran, ryhdikkään perusasennon. Liikkeestä maahanmenossa oikein PUTOSI maahan heti käskystä, JES! Luoksetulossa otin lyhyen matkan törmäilyn vuoksi, otti spurtin mutta hidasti ja ilman törmäystä jäi eteen istumaan. Liikkeestä seisomisessa jouduin antamaan tuplakäskyn ja käsiavun eli tietää mitä tänään voisi treenata virallisten TOKO treenien jälkeen :). Ate palaa siis tänään koulutuskentille kesälomiltaan (vaikka onhan se siellä silti heilunut kun ei saa oltua ;) ) ja viralliset TOKO + Pk treenit alkaa jälleen! Mulla on kyllä kesälläkin ollut se etu, että oon saanu vongattua Aten välillä vähän yksityisesti opettamaan ;).
Ruttu tuli mun mukaan töihin..toistaiseksi se on ollut taasen ihan nätisti. Alkaakohan se aikuistua??!
Loppuviikko olisikin sitten vapaata!!! JIPII!!!! Paitsi että mulla on siivousurakka siellä uudella kämpällä...voi oksennus...onneksi suurimmat hirvitykset saatiin Aten, Elden ja poikien kanssa otettua jo pois sieltä.
Tämä viikonloppu täytyy laittaa IIIISSOILLA kehyksillä johonkin jääkaapin oveen koska mulla ja Atella ei oo mitään koirajuttuja, kisoja, näyttelyitä, ei mitään buukattu viikonlopulle :). Me molemmat katsottiin eilen kalenteria siinä uskossa että "tässä täytyy olla joku virhe".
17.8.2009
Viikonlopun säätöjä ja kikkailua
Hengissä ollaan....lauantai aamuna klo 12.00 en ollut kyllä yhtään varma että oonko hengissä enää viiden minuutin päästä vai en...kauhea tärinä,pelko,paniikki,meteli...osallistuin meinaan elämäni ensimmäistä kertaa ROMURALLIIN! Naisten sarjassa oli 9 kuskia ja mä tulin neljänneksi. Hullua touhuahan se oli. Ideana on ajaa niin kauan kun auto vaan liikkuu ja törmäillä toisiin. Rata ei ole iso, mutta tarpeeksi iso kylläkin että tuntui aika kipakasti selässä kun joku pamahti perään tai kylkeen. Mun autosta tuli esimerkiksi hantin ovi sisään ja renkaat vääntyi niin että kaikki ei enää ottanut edes maahan kiinni. Tappomeiningillä ajettiin...mun kilpailuvietti (=kilpailuhulluus) on niin korkea että ekan osuman jälkeen mä luonnollisesti sain ihan törkeän raivarin eikä tosiaan kiinnostanu sattuuko johonkuhun vai ei ;). Mä aina kiittelen Atea ja teen sen nytkin koska jos en olisi saanut sen sylissä täristä ennen autoon istumista niin väliin olisi jäänyt koko touhu! Ja miten kivalta tuntui kun se odotteli mua radan ulkopuolella :) :) :) :) !!!!!!!!
Eikä se viikonlopun hulluus siihen loppunu...systerin äijä ystävällisesti ilmoitti että koirat ei enää ole tervetulleita (=ku*ipää) heille joten jouduin tehdä pieniä hätäratkaisuja. Päivisin ei todella oo ongelmaa, Atella nyt yleensäkin on kaikki mun koirat tai vaihtelevasti joko kirput tai Ruttu. Yöt on tosiaan vaan ongelma koska Hiski ja Ruttu ei tuu toimeen keskenään. Tai ei olla uskallettu kokeilla kun on ollut tarhan läpi murinaa ja tuijottelua..Hanna T-S oli ystävällinen ja otti Rutun yöhoitoon viikonlopuksi. Sen (siis Hannan) piti anyway tänään luovuttaa mulle asuntonsa koska itse lähti Viroon opiskelemaan. Joten muutto alkaen tänään olisi tiedossa...asunnossa pitää vaan ensin hieman...hmm....siivota. Voi huoh..sinäänsä kiva että on nyt joku paikka mihin koirat voi viedä kun menee töihin mutta kyllä muuttaminen sitten on harvinaisen perseestä. Enpä mä kyllä hirveästi siellä joudu olemaan kun oon suurimman osan ajasta Aten riesana ;).
Treenattu ei sitten viikonloppuna kun muutama minuutti pätkätokoa Rutulla...ja tietty nyt jotain pikkujuttuja kirppujen kanssa. Oli niin paljon muuta hösötystä kun lauantaina iltasella lähdettiin sitten vielä baariinkin. Oli todella hauska ilta! Eikä sunnuntai aamuna ollut edes krapula! Törmäilyn johdosta oli vaan niska,hartiat ja selkä aika soirona. Eilen oli nieleminenkin vähän vaikeaa mutta tänään jo oli parempi aamulla...Ate kun osasi kertoa mikä rentouttaa ;).
Tänä aamuna oli onnellinen olo. Tuntui hyvältä olla osa ihan tavallista arkiaamua. Tuntui hyvältä juoda aamukahvit Aten kanssa ja katsella kun Lassi ja Tuukka valmistutui kouluun ja eskariin. Kaikki tuntui vaan niin parhaalta...niin kauniilta :). <3
Tänäänkään ei kyllä ehdi treenata, mutta huomenna olisiki sitten agia! Siitä sitten keskiviikkona lisää...josta tulikin mieleen että Nemo on ollut normaali (JEEEEEEE!!!) ja jatkaa agitreenejä!
Eikä se viikonlopun hulluus siihen loppunu...systerin äijä ystävällisesti ilmoitti että koirat ei enää ole tervetulleita (=ku*ipää) heille joten jouduin tehdä pieniä hätäratkaisuja. Päivisin ei todella oo ongelmaa, Atella nyt yleensäkin on kaikki mun koirat tai vaihtelevasti joko kirput tai Ruttu. Yöt on tosiaan vaan ongelma koska Hiski ja Ruttu ei tuu toimeen keskenään. Tai ei olla uskallettu kokeilla kun on ollut tarhan läpi murinaa ja tuijottelua..Hanna T-S oli ystävällinen ja otti Rutun yöhoitoon viikonlopuksi. Sen (siis Hannan) piti anyway tänään luovuttaa mulle asuntonsa koska itse lähti Viroon opiskelemaan. Joten muutto alkaen tänään olisi tiedossa...asunnossa pitää vaan ensin hieman...hmm....siivota. Voi huoh..sinäänsä kiva että on nyt joku paikka mihin koirat voi viedä kun menee töihin mutta kyllä muuttaminen sitten on harvinaisen perseestä. Enpä mä kyllä hirveästi siellä joudu olemaan kun oon suurimman osan ajasta Aten riesana ;).
Treenattu ei sitten viikonloppuna kun muutama minuutti pätkätokoa Rutulla...ja tietty nyt jotain pikkujuttuja kirppujen kanssa. Oli niin paljon muuta hösötystä kun lauantaina iltasella lähdettiin sitten vielä baariinkin. Oli todella hauska ilta! Eikä sunnuntai aamuna ollut edes krapula! Törmäilyn johdosta oli vaan niska,hartiat ja selkä aika soirona. Eilen oli nieleminenkin vähän vaikeaa mutta tänään jo oli parempi aamulla...Ate kun osasi kertoa mikä rentouttaa ;).
Tänä aamuna oli onnellinen olo. Tuntui hyvältä olla osa ihan tavallista arkiaamua. Tuntui hyvältä juoda aamukahvit Aten kanssa ja katsella kun Lassi ja Tuukka valmistutui kouluun ja eskariin. Kaikki tuntui vaan niin parhaalta...niin kauniilta :). <3
Tänäänkään ei kyllä ehdi treenata, mutta huomenna olisiki sitten agia! Siitä sitten keskiviikkona lisää...josta tulikin mieleen että Nemo on ollut normaali (JEEEEEEE!!!) ja jatkaa agitreenejä!
13.8.2009
Hullut treenaajat ;)
Kyllä me Aten kanssa eilen oltiin sekaisin. Piti vaan nopsaan käydä pyörähtämässä kentällä ja treenata omat koirat äkkiä ennenkuin arkitottisryhmät aloittavat klo 19. Oltiin kentällä vähän ennen klo 18 ja siinä se sitten vierähtikin ensin Rutun ja Hiskin tokotessa ja sen jälkeen Hiski vielä teki agia, jonka jälkeen saapui arkitottiksen kouluttajat, oppilaat ja toinenkin ryhmä ja sen oppilaat....ja eihän Ate saanut oltua ;)...siellä se pyöri oppilaiden joukossa ohjeita ja neuvoja jaellen vaikka ei ollut sen ryhmä edes. Oli ilo katsoa kun se hymyillen työskenteli koirakoiden parissa ja ohjaajat tuijottivat sitä kuin jotakin ylijumalaa ;). Atella on voimakas tyyli kouluttaa. Yksikään sana mitä se sanoo, ei mene ohi kuulijalta. Jokainen oppilas saa aina vahvan perustelun miksi mikäkin asia tehdään milläkin tavalla. Jotenkin siitä muutenkin huokuu sellainen itsevarmuus ja ennenkaikkea intohimo koirien koulutusta kohtaan. Siinähän se kello sitten löi jo yli yhdeksää kun vielä istuttiin paikallisella Essolla ja purettiin koulutusta yhen Katin kanssa, puhuttiin kisoista yms...ja tosiaan piti vaan nopsaan käydä pyörähtämässä kentällä ;). Mutta mitäpä tuo haittaa. Sai viettää laatuaikaa koirien, Aten ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa sekä huomata taas edistystä.
Eilen oli juhlallinen hetki! RUTTU THE MAN MENI LIIKKEESTÄ MAAHAN JA NOPEASTI!!!!! Tää on siis ollut meijän vaikein juttu Tokossa...menee maahan mutta kun liikkeestä pitäisi mennä niin joko valuu kuoleman hitaasti kenttään tai sitten jää seisomaan..ollaan tehty nyt se parisen viikkoa Aten ohjeiden mukaan oikein nopean maahanmenon toistoja paikallaan ja yhdellä askeleella ja eilen se täydestä liikkeestä oikein putosi maahan! Mä pomppisin riemusta!!! Ruttu selkeästi näytti siltä että nyt tuo äiti on lopullisesti seonnut kun mä hyppelehdin sen ympärillä ilosta ;). Tämä oli taas niitä palkitsevia hetkiä joita ei voi sanoin kuvailla, kun huomaa sen työnsä tuloksen...Eilen kokeiltiin myös paikallaanmakuuta niin että mä menin kontin taakse piiloon ihan hetkeksi ja Ate jäi varmistamaan ettei nouse ja lähde perään. Ja se perkele pysyi! Olin aika varma että se uteliaana tyyppinä lähtee katsomaan mihin mä oikein menin. Häiriön alaisenakin sai eilen hyvin harjoiteltua kun tosiaan tuli niitä arkitottistelijoita...Ruttu toimi alkuun koohomaiseen tapaan heikosti mutta hetken pomppisin jälkeen pysyi kontaktissa hyvin ja totteli käskyjä. Muuten se sitten eilen olikin loppuillasta niin raivostuttavalla tuulella, että mä mielessäni mittailin kuinka ison selkärepun/ovimaton/kintaat/pyyhkeen sen tiikeripuvusta saisikaan ;). Nina oli vielä illalla ihana ja halusi lenkittää sen vaikka kieltämättä huvitti katsoa niiden menoa kun Ruttu ei Ninaa oikein tottele ja jos sitä ei saa näppiin, se on ihan mahdoton...loppumatkasta oli kuulemma jo alkanut sujua ;).
Aamulla (tänään) mä en nukkunut pommiin....mutta epätoivoisesti metsästin kyllä peittoa vaikka kello soi ja olisi pitänyt heti nousta ;).
Käytin kirppujen kanssa aamulla aamupissatusajan tehokkaasti ja vein ne erikseen ulos. Ensin pienet juoksunpyrähdykset metsässä jonka jälkeen Nismo otti seuraamista. Oli todella innokas, mutta komensi ärsyttävästi. Oli todella hyvin oikeassa kohdassa, askelsi oikein ylvään näköisenä häntä heiluen mutta piti pientä haukkua pysähdyksissä ja siitä en tykkää. Toki osa menee innokkuuden piikkiin mutta otan sen komenteluna ja sellaista ei Nismolta voi ottaa edes leikkinä vastaan tai se aloittaa tuittuilun...kontaktiin olin tyytyväinen, haki tosi hyvin katsetta kun en antanut siihen vastinetta kuin vasta palkan yhteydessä! Hyvä NISMO!
Hiskin agility edistyy kyllä huimaa vauhtia. Eilen otettiin lyhyttä rataa, hypyille kääntöjä, testasin miten se lukee valssia ja lopuksi tehtiin keppejä. Hypyille käännöissä hain Hiskiltä sitä rajaa, kuinka paljon se tarvitsee tilaa ehtiäkseen lukea mun suunnan ja päästiin yhteisymmärykseen asiassa. Eilen tuli taas vaan muutama "tokohyppy" taas eli turhan korkea suoraan ilmaan loikka, mutta suunta on parempi ja targetti harjoituksia täytyy vaan enemmän tehdä. Valssin luku onnistui mallikkaasti ja valitsinkin valssauksen hypyn ja putken väliin koska putkelle Hiski irtautuu muutenkin hyvin ja se taitaakin olla sen lempieste :). Meijän treenitkin usein alkaa sillä että Hiski juoksee kentällä agilityyn varattuun päätyyn ja käy itsenäisesti suorittamassa putken jonka jälkeen jää katsomaan että tuunko mä ohjaamaan vai häh ;)! Tosiaan toissapäivänähän Hiski pujotteli vielä mun käsi suussa...eilen se pujotteli jo nopeasti eikä napsinut kättä yhtään!! HYVÄ HISKI!
Tänään mun penturyhmä suorittaa loppukokeen. Niiltä testataan seuraavat käskyt: istu,maahan,sivu,seuraa,tänne,seiso. Lisäksi koiran on pysyttävä paikallaanmakuussa 30 sekuntia ja osattava ohittaa toinen koirakko kontaktissa. Kaikki läpäisseet saavat kurssitodistuksen :). Mä varmaan taas herkistyn tänään loppukokeen aikaan...kun ne on vähän niinku mun lapsia!!
Eilen oli juhlallinen hetki! RUTTU THE MAN MENI LIIKKEESTÄ MAAHAN JA NOPEASTI!!!!! Tää on siis ollut meijän vaikein juttu Tokossa...menee maahan mutta kun liikkeestä pitäisi mennä niin joko valuu kuoleman hitaasti kenttään tai sitten jää seisomaan..ollaan tehty nyt se parisen viikkoa Aten ohjeiden mukaan oikein nopean maahanmenon toistoja paikallaan ja yhdellä askeleella ja eilen se täydestä liikkeestä oikein putosi maahan! Mä pomppisin riemusta!!! Ruttu selkeästi näytti siltä että nyt tuo äiti on lopullisesti seonnut kun mä hyppelehdin sen ympärillä ilosta ;). Tämä oli taas niitä palkitsevia hetkiä joita ei voi sanoin kuvailla, kun huomaa sen työnsä tuloksen...Eilen kokeiltiin myös paikallaanmakuuta niin että mä menin kontin taakse piiloon ihan hetkeksi ja Ate jäi varmistamaan ettei nouse ja lähde perään. Ja se perkele pysyi! Olin aika varma että se uteliaana tyyppinä lähtee katsomaan mihin mä oikein menin. Häiriön alaisenakin sai eilen hyvin harjoiteltua kun tosiaan tuli niitä arkitottistelijoita...Ruttu toimi alkuun koohomaiseen tapaan heikosti mutta hetken pomppisin jälkeen pysyi kontaktissa hyvin ja totteli käskyjä. Muuten se sitten eilen olikin loppuillasta niin raivostuttavalla tuulella, että mä mielessäni mittailin kuinka ison selkärepun/ovimaton/kintaat/pyyhkeen sen tiikeripuvusta saisikaan ;). Nina oli vielä illalla ihana ja halusi lenkittää sen vaikka kieltämättä huvitti katsoa niiden menoa kun Ruttu ei Ninaa oikein tottele ja jos sitä ei saa näppiin, se on ihan mahdoton...loppumatkasta oli kuulemma jo alkanut sujua ;).
Aamulla (tänään) mä en nukkunut pommiin....mutta epätoivoisesti metsästin kyllä peittoa vaikka kello soi ja olisi pitänyt heti nousta ;).
Käytin kirppujen kanssa aamulla aamupissatusajan tehokkaasti ja vein ne erikseen ulos. Ensin pienet juoksunpyrähdykset metsässä jonka jälkeen Nismo otti seuraamista. Oli todella innokas, mutta komensi ärsyttävästi. Oli todella hyvin oikeassa kohdassa, askelsi oikein ylvään näköisenä häntä heiluen mutta piti pientä haukkua pysähdyksissä ja siitä en tykkää. Toki osa menee innokkuuden piikkiin mutta otan sen komenteluna ja sellaista ei Nismolta voi ottaa edes leikkinä vastaan tai se aloittaa tuittuilun...kontaktiin olin tyytyväinen, haki tosi hyvin katsetta kun en antanut siihen vastinetta kuin vasta palkan yhteydessä! Hyvä NISMO!
Hiskin agility edistyy kyllä huimaa vauhtia. Eilen otettiin lyhyttä rataa, hypyille kääntöjä, testasin miten se lukee valssia ja lopuksi tehtiin keppejä. Hypyille käännöissä hain Hiskiltä sitä rajaa, kuinka paljon se tarvitsee tilaa ehtiäkseen lukea mun suunnan ja päästiin yhteisymmärykseen asiassa. Eilen tuli taas vaan muutama "tokohyppy" taas eli turhan korkea suoraan ilmaan loikka, mutta suunta on parempi ja targetti harjoituksia täytyy vaan enemmän tehdä. Valssin luku onnistui mallikkaasti ja valitsinkin valssauksen hypyn ja putken väliin koska putkelle Hiski irtautuu muutenkin hyvin ja se taitaakin olla sen lempieste :). Meijän treenitkin usein alkaa sillä että Hiski juoksee kentällä agilityyn varattuun päätyyn ja käy itsenäisesti suorittamassa putken jonka jälkeen jää katsomaan että tuunko mä ohjaamaan vai häh ;)! Tosiaan toissapäivänähän Hiski pujotteli vielä mun käsi suussa...eilen se pujotteli jo nopeasti eikä napsinut kättä yhtään!! HYVÄ HISKI!
Tänään mun penturyhmä suorittaa loppukokeen. Niiltä testataan seuraavat käskyt: istu,maahan,sivu,seuraa,tänne,seiso. Lisäksi koiran on pysyttävä paikallaanmakuussa 30 sekuntia ja osattava ohittaa toinen koirakko kontaktissa. Kaikki läpäisseet saavat kurssitodistuksen :). Mä varmaan taas herkistyn tänään loppukokeen aikaan...kun ne on vähän niinku mun lapsia!!
12.8.2009
Täpäkkää TOKOa ja pururikasta agia ;)
Mä oisin hyvin voinut jäädä lomalle...en siksi ettei tarvitsisi töitä tehdä vaan siksi että eihän mun aika riitä mihinkään töiden tekoon!!! Voisi voittaa lotossa ja vapaasti vaan treenata koiria, kiertää kisoja ja Hiskin näyttelyitä ;).
Tämä aamu ei muuten alkanut loistavasti. Heräsin 8.40 ja vaikka mulla ei oo työaikaa niin olisi hyvä olla konttorilla siinä kahdeksan pintaan. Aamu kääntyi kuitenkin mitä parhaimmaksi kun koirat vietiin ulos mun puolesta ja huolehdittiin että saan kahvia ennen lähtöä :) !!!!
Eilen mä pidin agitreenejä ja treenasin omat koirani sekä Hiskin siinä ryhmän jälkeen. Kopsasin Marjun blogista (kiitos Marju) radan pätkän, jonka ideana on että ohjaaja liikkuu mahdollsimman vähän esteiden välissä ja lähetyksellä suorittaa 9 esteen radan. Tehtiin tietysti koirakon mukaan, toiset luonnollisesti irtosivat toisia paremmin, joten ei lähdetty liian vaikeita tahkomaan. Radalla oli vierekkäin puomi ja putki ja koiran piti käskystä valita oikein. Nämä menivät kaikilla todella hyvin! Annoin parille koirakolle todella hyvää palautetta, koska ovat kesän aikana kehittyneet ihan älyttömästi. Eilen taas huomasin kuinka paljon kouluttaminen minulle antaa kun koirakot todella noudattavat ohjeitani, mutta osaavat jo tehdä radalla omiakin ratkaisuja. Henkka ja Patra ovat jo todella tykkejä! Ongelmana niillä on kontaktit ja ollaankin kesäkausi tehty VAIN kontaktilla seisottamista, ei olla otettu kontaktiesteitä osaksi rataa kertaakaan ettei pääse hyppäämään alas ennen pinnan kosketusta. Olin ylpeä niistä viime viikonlopun mölleissä Raaseporissa, neljäs sija, 15 virhepistettä joista yksikään ei ollut kontaktivirhe, aivan loistavaa! Henkka on myös kehittynyt ohjaajana ihan hirveästi.
Nemo on tosiaan treenikiellossa, mutta otin sillä eilen kolmet kepit ihan hitaalla vauhdilla. Pujotteli innokkaasti ja hyvin, joten harmitti laittaa se takaisin autoon kun ei voinut muuta tehdä..mutta terveys ensin, huvit vasta sitten kun oon varma että se on kondiksessa. Nismoa en treenannut ollenkaan, joten tänään olisi sitten sen vuoro. Taidan kyllä ottaa ihan seuraamistreenit ja kontakteja sillä, koska on taas mullitellut ulkona vapaana ja tulee vasta toisesta/kolmannesta käskystä luokse. Täytyy taas palautella sitä maan pinnalle ja hakea sitä tottistelun intoa mitä siitä kyllä löytyy kun saan sen vireeseen.
Hiski teki samaa pätkärataa kun ryhmäläisetkin. Että miten siinä oli intoa!!! Mä mokailin pariinkin kertaan ja liian ahtaasti työnsin sitä hypylle, tuloksena kielto tai riman pudotus. On vaikeaa ohjata kahta niin erikokoista koiraa, chihua ja hoffia. Nemo kun mahtuu pienestäkin välistä, ei Hiski sellaisesta sovi vaikka miten työntäisin. Kun taas ymmärsin koiran koon, teimme radan täysin onnistuneesti. Hiski hyppäsi hyvin, kääntyi esteellä ohjaukseni mukaan, haki putken TODELLA hyvin ja oli innokas. Tehtiin myös muutama putkeen lähetys kolmesta metristä niin että jäin seisomaan paikalleen ja hyvin haki putken eikä ottanut kieltoa. Lopuksi harjoiteltiin keppejä peruutustaktiikalla, jolla olen Nemollekkin kepit opettanut. Hiskille voisi kyllä paremmin toimia kuja kuin peruuttaminen mutta ei ole siihen mahdollisuutta kentällä :(. Verkoista en itse tykkää, mun mielestä koria ei opi tiivistä pujottelua verkoilla. Mielipideasioita nämäkin. Pujottelu peruuttaen meni kyllä hyvin mutta huumoriksi koska Hiski kyllä pujotteli mutta piti mun ohjaavaa kättä suussaan :) ! Toki komensin, mutta nauru tuli väkisinkin kun hoffininja roikkui kädessä ja pujotteli. Hiskin fysiikalla pujottelu luonnistui poikkeuksellisen hyvin. Ei ottanut juurikaan ylimääräisiä sivuaskeleita kepin jälkeen eikä pitkiä kaarroksia vaan oikeasti pujotteli. Ja toki ettei tämäkään kerta olisi erilainen niin taas sain Hiskin purukalustosta pakaraan radanpätkän jälkeen, tästä on tullut meille jo ihan tyyli/tapa vaikka ei kyllä saisi. Eihän se mitenkään oikeasti pure (jos purisi, mä oisin jo ilman pakaroita), mutta innostuksissaan radan jälkeen käy nappasemassa.
Hiskin agin jälkeen mä pyyhin kaiken kuolan (varmaan litra!) Aten housuihin ja hain Rutun tokoamaan. Tiikeripukuinen vauhtihirmu oli taas yllättäen aika täpäkkänä, mutta alussa huonosti kontaktissa. Onneksi korjaantui loppua kohti. Aloitin paikallaanmakuulla siten että jätin sen keskelle kenttää ja kävelin kenttää ympäri. Alussa menin liian kauas sen taakse, joten Ruttu kääntyi, mutta ei noussut ja Ate huomautti ettei nyt ihan överiksi kannata vetää. Jaa mää vai ;) ?? Pienensin ympyrää ja pysyi hyvin. Sivu-käskyjä otin montakin putkeen, jätin Rutun istumaan, otin itse pari askelta ja taas sivu-käsky. Ruttu toimi ihan ok:sti tässä, mutta Ate huomautti mun voimakkaista käsimerkeistä joista pitäisi kyllä jo päästä eroon. Oon hakenu Rutulle täysin suoraa perusasentoa ja jotenkin toi voimakas käsimerkki on jäänyt päälle. Seuraaminen toimi ihan hyvin, pieniä kontaktinmurtumisia, mutta pääosin oli tiivis (ehkä liiankin) ja kontaktissa. Luoksetulo......voi perse....se on alkanu TAAS törmäilemään!!! Tulee ihan täysiä ja aivan suoraan päin. Lyhennettiin matkaa ja käytettiin naksuääntä (kontaktiääni) hidastukseen, toimi hyvin! KIITTI ATE ;) ! Hyvä mieli jäi treeneistä, Ruttu toimi hyvin ja pysyi näpissä. Ate on kyllä korvaamaton apu treeneissä.
Ate olikin laittanut blogiinsa jo stoorin Hiskin BH kokeesta ja sen läpäisystä. UPEAA HISKI!!!! Ja onnea Ate :) ! Nyt se TK1 sitten seuraavaksi...oon seuraavissa tokokisoissa (enää siis yksi ykköstulos uupuu) kyllä vaikka Nappi (Aten hiirikissa, Hiskin saalistusvietin sytyttäjä ;) ) kainalossa, jotta Hiskin vire säilyy ihmis- ja koirahälinässä, koska siitä se on kiinni.
Tämä aamu ei muuten alkanut loistavasti. Heräsin 8.40 ja vaikka mulla ei oo työaikaa niin olisi hyvä olla konttorilla siinä kahdeksan pintaan. Aamu kääntyi kuitenkin mitä parhaimmaksi kun koirat vietiin ulos mun puolesta ja huolehdittiin että saan kahvia ennen lähtöä :) !!!!
Eilen mä pidin agitreenejä ja treenasin omat koirani sekä Hiskin siinä ryhmän jälkeen. Kopsasin Marjun blogista (kiitos Marju) radan pätkän, jonka ideana on että ohjaaja liikkuu mahdollsimman vähän esteiden välissä ja lähetyksellä suorittaa 9 esteen radan. Tehtiin tietysti koirakon mukaan, toiset luonnollisesti irtosivat toisia paremmin, joten ei lähdetty liian vaikeita tahkomaan. Radalla oli vierekkäin puomi ja putki ja koiran piti käskystä valita oikein. Nämä menivät kaikilla todella hyvin! Annoin parille koirakolle todella hyvää palautetta, koska ovat kesän aikana kehittyneet ihan älyttömästi. Eilen taas huomasin kuinka paljon kouluttaminen minulle antaa kun koirakot todella noudattavat ohjeitani, mutta osaavat jo tehdä radalla omiakin ratkaisuja. Henkka ja Patra ovat jo todella tykkejä! Ongelmana niillä on kontaktit ja ollaankin kesäkausi tehty VAIN kontaktilla seisottamista, ei olla otettu kontaktiesteitä osaksi rataa kertaakaan ettei pääse hyppäämään alas ennen pinnan kosketusta. Olin ylpeä niistä viime viikonlopun mölleissä Raaseporissa, neljäs sija, 15 virhepistettä joista yksikään ei ollut kontaktivirhe, aivan loistavaa! Henkka on myös kehittynyt ohjaajana ihan hirveästi.
Nemo on tosiaan treenikiellossa, mutta otin sillä eilen kolmet kepit ihan hitaalla vauhdilla. Pujotteli innokkaasti ja hyvin, joten harmitti laittaa se takaisin autoon kun ei voinut muuta tehdä..mutta terveys ensin, huvit vasta sitten kun oon varma että se on kondiksessa. Nismoa en treenannut ollenkaan, joten tänään olisi sitten sen vuoro. Taidan kyllä ottaa ihan seuraamistreenit ja kontakteja sillä, koska on taas mullitellut ulkona vapaana ja tulee vasta toisesta/kolmannesta käskystä luokse. Täytyy taas palautella sitä maan pinnalle ja hakea sitä tottistelun intoa mitä siitä kyllä löytyy kun saan sen vireeseen.
Hiski teki samaa pätkärataa kun ryhmäläisetkin. Että miten siinä oli intoa!!! Mä mokailin pariinkin kertaan ja liian ahtaasti työnsin sitä hypylle, tuloksena kielto tai riman pudotus. On vaikeaa ohjata kahta niin erikokoista koiraa, chihua ja hoffia. Nemo kun mahtuu pienestäkin välistä, ei Hiski sellaisesta sovi vaikka miten työntäisin. Kun taas ymmärsin koiran koon, teimme radan täysin onnistuneesti. Hiski hyppäsi hyvin, kääntyi esteellä ohjaukseni mukaan, haki putken TODELLA hyvin ja oli innokas. Tehtiin myös muutama putkeen lähetys kolmesta metristä niin että jäin seisomaan paikalleen ja hyvin haki putken eikä ottanut kieltoa. Lopuksi harjoiteltiin keppejä peruutustaktiikalla, jolla olen Nemollekkin kepit opettanut. Hiskille voisi kyllä paremmin toimia kuja kuin peruuttaminen mutta ei ole siihen mahdollisuutta kentällä :(. Verkoista en itse tykkää, mun mielestä koria ei opi tiivistä pujottelua verkoilla. Mielipideasioita nämäkin. Pujottelu peruuttaen meni kyllä hyvin mutta huumoriksi koska Hiski kyllä pujotteli mutta piti mun ohjaavaa kättä suussaan :) ! Toki komensin, mutta nauru tuli väkisinkin kun hoffininja roikkui kädessä ja pujotteli. Hiskin fysiikalla pujottelu luonnistui poikkeuksellisen hyvin. Ei ottanut juurikaan ylimääräisiä sivuaskeleita kepin jälkeen eikä pitkiä kaarroksia vaan oikeasti pujotteli. Ja toki ettei tämäkään kerta olisi erilainen niin taas sain Hiskin purukalustosta pakaraan radanpätkän jälkeen, tästä on tullut meille jo ihan tyyli/tapa vaikka ei kyllä saisi. Eihän se mitenkään oikeasti pure (jos purisi, mä oisin jo ilman pakaroita), mutta innostuksissaan radan jälkeen käy nappasemassa.
Hiskin agin jälkeen mä pyyhin kaiken kuolan (varmaan litra!) Aten housuihin ja hain Rutun tokoamaan. Tiikeripukuinen vauhtihirmu oli taas yllättäen aika täpäkkänä, mutta alussa huonosti kontaktissa. Onneksi korjaantui loppua kohti. Aloitin paikallaanmakuulla siten että jätin sen keskelle kenttää ja kävelin kenttää ympäri. Alussa menin liian kauas sen taakse, joten Ruttu kääntyi, mutta ei noussut ja Ate huomautti ettei nyt ihan överiksi kannata vetää. Jaa mää vai ;) ?? Pienensin ympyrää ja pysyi hyvin. Sivu-käskyjä otin montakin putkeen, jätin Rutun istumaan, otin itse pari askelta ja taas sivu-käsky. Ruttu toimi ihan ok:sti tässä, mutta Ate huomautti mun voimakkaista käsimerkeistä joista pitäisi kyllä jo päästä eroon. Oon hakenu Rutulle täysin suoraa perusasentoa ja jotenkin toi voimakas käsimerkki on jäänyt päälle. Seuraaminen toimi ihan hyvin, pieniä kontaktinmurtumisia, mutta pääosin oli tiivis (ehkä liiankin) ja kontaktissa. Luoksetulo......voi perse....se on alkanu TAAS törmäilemään!!! Tulee ihan täysiä ja aivan suoraan päin. Lyhennettiin matkaa ja käytettiin naksuääntä (kontaktiääni) hidastukseen, toimi hyvin! KIITTI ATE ;) ! Hyvä mieli jäi treeneistä, Ruttu toimi hyvin ja pysyi näpissä. Ate on kyllä korvaamaton apu treeneissä.
Ate olikin laittanut blogiinsa jo stoorin Hiskin BH kokeesta ja sen läpäisystä. UPEAA HISKI!!!! Ja onnea Ate :) ! Nyt se TK1 sitten seuraavaksi...oon seuraavissa tokokisoissa (enää siis yksi ykköstulos uupuu) kyllä vaikka Nappi (Aten hiirikissa, Hiskin saalistusvietin sytyttäjä ;) ) kainalossa, jotta Hiskin vire säilyy ihmis- ja koirahälinässä, koska siitä se on kiinni.
7.8.2009
Nemon väliaikadiagnoosi, agia ja iloinen jälleennäkeminen
Keskiviikkona Nemo sitten kävi lääkärissä. Ate oli kiltti ja tuli ihan vastaanotolle asti mukaan, koska mä olin mielessäni maalannut seinille jos minkälaisia piruja Nemon kunnosta ja tulevaisuudesta. Tässä kopio lausunnosta mitä saatiin:
Om.mukaan koiran käyttäytyminen muuttunut noin puolen vuoden aikana - saa säikähdys/säpsähdyskohtauksia, agilityssa ajoitttain hyppää huonosti, saattaa törmätä esteeseen jne. Haukkuminen lisääntynyt.
Yleistutkimus ok, sydän ja keuhkot ausk.ok. Raajojen asentotuntorefleksit ok, hyppyyttämistestit normaalit, reagoi silmillä liikkeeseen, pupillit reagoivat valoon normaalisti, ei nystagmusta. Palp. kipureaktiot kaularangan taivutuksesta sekä lannerangan puolivälistä.
RTG:ssä selkärangassa ei mainittavaa, maksa aavistuksen isokokoinen ja pyöreäreunainen, sydän melko pyöreä, henkitorven linja melko ylhäällä.
Kotiin Metacam-kipulääke kahden viikon ajan. Liikuntarajoitus n.kaksi viikkoa. Kontrolli ja jatkotutkimukset tarvittaessa.
Olen TODELLA tyytyväinen, että kuvat selkärangasta yms olivat normaalit. Samalla taasen todella surullinen, koska vaikka kipupisteet löytyivät ja ne nukutuksen myötä myöskin aukesivat, ei ne silti selitä Nemon kaikkia oireita. Kivusta ainakin osa kyllä on johtunut koska kun heräsi narkoosista, oli ihan eri koira. Liikkui paljon sukkelammin ja mielestäni oli muutenkin pirteämpi. Toivon kuitenkin sydämestäni, että kipulääkekuurin loputtua kaikki oireet ovat poissa ja sama vanha Nemo on tullut jäädäkseen, ilman edes niitä hetkellisiä kohtauksia. Mikäli oireet jatkuvat, menee Nemo Aistiin tutkittavaksi. Se sitten tarkoittaakin, että kyseessä on jotain neurologista...taas tässäkin, aika näyttää. Treenitaukoa on nyt sitten tosiaan ainakin se kaksi viikkoa.
Tiistaina oli mun ja Hiskin ensimmäiset mölliagikisat ja me perskeles oltiin neljänsiä!! Ihanneaika tosin oli todella löysä, alitettiin se silti vain 0,36 s. Mä tarkoituksella himmailin kyllä esteiden välillä ja puomilla että Hiski varmasti pysyy näpissä. Virhepisteitä saatiin 2 x 5, molemmat tietysti minun virheitäni ja molemmat hypyltä. Ensimmäisen vitonen oli kielto hypylle, ohjasin liian löysästi ja kiersi esteen. Toinen vitonen tuli pudonneesta rimasta, johon ohjasin typerästi liian ahtaasti eikä Hiski ehtinyt edes tajuta että siinä on hyppy. Noin yleisesti käteen jäi onnistunut fiilis. Hiski oli innokas ja jouduin pudotella siitä vauhtia, se kesti todella hyvin ohjausta meijän treenimäärään nähden ja todella kuunteli radalla. Puomi vähän jännitti, että tuleeko se ninja sieltä taas niskaan vaiko ei, mutta eihän se tullut kun otettiin rauhaksiin ja varmisteltiin kontaktit. HYVÄ HISKI!!!!! Ja isot kiitokset Atelle, joka lainasi Hiskiä :). Huomenna me nykästään sitten heti toiset mölliagit Raaseporissa...pikkasen jännittää vieras kenttä ja se herääkö Hiski huomenna huumorijalalla vai ei. Toisaalta jos se pelleilee, saadaan me ainakin monta muuta ihmistä nauramaan :). Ja hei..agility on hauska laji!!! Hih.
On ollu muutoinkin aikasten jännät pari päivää. Ate vei mut Kuhmoisiin siskonsa ja äitinsä luokse....jaiks!! Mutta ihan hyvin mä kait pärjäsin...ainakin ne vielä puhui mulle kun lähettiin takas Saukkolaan tänä aamuna :). Oli kyllä todella ihanat päivät siellä. Kun yhdistää mukavan seuran, rakkaita ihmisiä, koirat (-Ruttu rumaturpa joka oli hoidossa), auringon, luonnon, vähän lonkeroa, paljon ruokaa ja jäätelöä niin voidaan puhua täydellisestä päivästä :). Tänä aamuna oli vaan pinna hieman tiukahkolla, kun Hiski the hovawart päätti ystävällisesti, että mun ei todella tarvitse nukkua vaan voin ihan yhtä hyvin olla arvon herran patjana. Shaakeli ;) ! Mutta me sovittiin Hiskin kanssa meijän riita kun se lutsutti mun korvan märäksi. Mä oon muuten sivistynytkin matkalla Kuhmoisiin! Tiesittekö, että siellä taloja rakennetaan vetten päälle ja niitä kutsutaan venevajoiksi?! Sain hieman kuulla kuittia.. ;)
Ruttu tosiaan jäi reissun ajaksi hoitoon Ninalle ja osoitti oikein hyviä käytöstapoja, ihan oikeesti! Oon niin ylpeä Rutusta :). Se oli nauttinut lapsien paimentamisesta ja arkihulinasta niin kovin, että on nyt ihan rättipoikki tuossa mun jaloissa. Jälleennäkeminen, kun hain Rutun, oli enemmän kuin iloinen. Ruttuturpainen ukko ei meinannut pysyä tiikeripuvussaan, niin onnellinen se oli. Ja kun me ollaan sovittu että päin ei hypitä niin se teki metrin päässä ilmaloikkia, uikutti ja heilutti häntää niin että olisi voinut lähteä lentoon :). Siinä me sitten moikkailtiin eikä sitä voinut olla nauramatta. Vein Rutun uimaankin ja se mennä polskutti joessa ihan intona. On se vaan suloinen rumaturpa ja ikävähän sitä oli ehtinyt tulla.
Nyt kun Nemo on treenitauolla, aijon keskittyä enemmän Nismoon. Olisi kiva saada sillekkin vielä tälle vuodelle pari möllistarttia agissa. Ja Rutun TOKOa täytyy hieroa, samoin esineruutua. Nismo on vaan haaste...voi luoja millainen haaste se onkaan...uppiniskainen,kolmikiloinen juippi. Yhteinen sävel meillä jo on, mutta olisi kiva jos se olisi JATKUVA yheteinen sävel, ei katkonainen ;).
Ate vähän lupaili että Hiski voisi virallisiinkin mennä (agi) kun mä vähän vihjailin, että nyt menee lisenssi hukkaan kun Nemo on tauolla ;). IIIIKKK! On se vaan kyllä ihana...sekä koira että isäntä. <3
Om.mukaan koiran käyttäytyminen muuttunut noin puolen vuoden aikana - saa säikähdys/säpsähdyskohtauksia, agilityssa ajoitttain hyppää huonosti, saattaa törmätä esteeseen jne. Haukkuminen lisääntynyt.
Yleistutkimus ok, sydän ja keuhkot ausk.ok. Raajojen asentotuntorefleksit ok, hyppyyttämistestit normaalit, reagoi silmillä liikkeeseen, pupillit reagoivat valoon normaalisti, ei nystagmusta. Palp. kipureaktiot kaularangan taivutuksesta sekä lannerangan puolivälistä.
RTG:ssä selkärangassa ei mainittavaa, maksa aavistuksen isokokoinen ja pyöreäreunainen, sydän melko pyöreä, henkitorven linja melko ylhäällä.
Kotiin Metacam-kipulääke kahden viikon ajan. Liikuntarajoitus n.kaksi viikkoa. Kontrolli ja jatkotutkimukset tarvittaessa.
Olen TODELLA tyytyväinen, että kuvat selkärangasta yms olivat normaalit. Samalla taasen todella surullinen, koska vaikka kipupisteet löytyivät ja ne nukutuksen myötä myöskin aukesivat, ei ne silti selitä Nemon kaikkia oireita. Kivusta ainakin osa kyllä on johtunut koska kun heräsi narkoosista, oli ihan eri koira. Liikkui paljon sukkelammin ja mielestäni oli muutenkin pirteämpi. Toivon kuitenkin sydämestäni, että kipulääkekuurin loputtua kaikki oireet ovat poissa ja sama vanha Nemo on tullut jäädäkseen, ilman edes niitä hetkellisiä kohtauksia. Mikäli oireet jatkuvat, menee Nemo Aistiin tutkittavaksi. Se sitten tarkoittaakin, että kyseessä on jotain neurologista...taas tässäkin, aika näyttää. Treenitaukoa on nyt sitten tosiaan ainakin se kaksi viikkoa.
Tiistaina oli mun ja Hiskin ensimmäiset mölliagikisat ja me perskeles oltiin neljänsiä!! Ihanneaika tosin oli todella löysä, alitettiin se silti vain 0,36 s. Mä tarkoituksella himmailin kyllä esteiden välillä ja puomilla että Hiski varmasti pysyy näpissä. Virhepisteitä saatiin 2 x 5, molemmat tietysti minun virheitäni ja molemmat hypyltä. Ensimmäisen vitonen oli kielto hypylle, ohjasin liian löysästi ja kiersi esteen. Toinen vitonen tuli pudonneesta rimasta, johon ohjasin typerästi liian ahtaasti eikä Hiski ehtinyt edes tajuta että siinä on hyppy. Noin yleisesti käteen jäi onnistunut fiilis. Hiski oli innokas ja jouduin pudotella siitä vauhtia, se kesti todella hyvin ohjausta meijän treenimäärään nähden ja todella kuunteli radalla. Puomi vähän jännitti, että tuleeko se ninja sieltä taas niskaan vaiko ei, mutta eihän se tullut kun otettiin rauhaksiin ja varmisteltiin kontaktit. HYVÄ HISKI!!!!! Ja isot kiitokset Atelle, joka lainasi Hiskiä :). Huomenna me nykästään sitten heti toiset mölliagit Raaseporissa...pikkasen jännittää vieras kenttä ja se herääkö Hiski huomenna huumorijalalla vai ei. Toisaalta jos se pelleilee, saadaan me ainakin monta muuta ihmistä nauramaan :). Ja hei..agility on hauska laji!!! Hih.
On ollu muutoinkin aikasten jännät pari päivää. Ate vei mut Kuhmoisiin siskonsa ja äitinsä luokse....jaiks!! Mutta ihan hyvin mä kait pärjäsin...ainakin ne vielä puhui mulle kun lähettiin takas Saukkolaan tänä aamuna :). Oli kyllä todella ihanat päivät siellä. Kun yhdistää mukavan seuran, rakkaita ihmisiä, koirat (-Ruttu rumaturpa joka oli hoidossa), auringon, luonnon, vähän lonkeroa, paljon ruokaa ja jäätelöä niin voidaan puhua täydellisestä päivästä :). Tänä aamuna oli vaan pinna hieman tiukahkolla, kun Hiski the hovawart päätti ystävällisesti, että mun ei todella tarvitse nukkua vaan voin ihan yhtä hyvin olla arvon herran patjana. Shaakeli ;) ! Mutta me sovittiin Hiskin kanssa meijän riita kun se lutsutti mun korvan märäksi. Mä oon muuten sivistynytkin matkalla Kuhmoisiin! Tiesittekö, että siellä taloja rakennetaan vetten päälle ja niitä kutsutaan venevajoiksi?! Sain hieman kuulla kuittia.. ;)
Ruttu tosiaan jäi reissun ajaksi hoitoon Ninalle ja osoitti oikein hyviä käytöstapoja, ihan oikeesti! Oon niin ylpeä Rutusta :). Se oli nauttinut lapsien paimentamisesta ja arkihulinasta niin kovin, että on nyt ihan rättipoikki tuossa mun jaloissa. Jälleennäkeminen, kun hain Rutun, oli enemmän kuin iloinen. Ruttuturpainen ukko ei meinannut pysyä tiikeripuvussaan, niin onnellinen se oli. Ja kun me ollaan sovittu että päin ei hypitä niin se teki metrin päässä ilmaloikkia, uikutti ja heilutti häntää niin että olisi voinut lähteä lentoon :). Siinä me sitten moikkailtiin eikä sitä voinut olla nauramatta. Vein Rutun uimaankin ja se mennä polskutti joessa ihan intona. On se vaan suloinen rumaturpa ja ikävähän sitä oli ehtinyt tulla.
Nyt kun Nemo on treenitauolla, aijon keskittyä enemmän Nismoon. Olisi kiva saada sillekkin vielä tälle vuodelle pari möllistarttia agissa. Ja Rutun TOKOa täytyy hieroa, samoin esineruutua. Nismo on vaan haaste...voi luoja millainen haaste se onkaan...uppiniskainen,kolmikiloinen juippi. Yhteinen sävel meillä jo on, mutta olisi kiva jos se olisi JATKUVA yheteinen sävel, ei katkonainen ;).
Ate vähän lupaili että Hiski voisi virallisiinkin mennä (agi) kun mä vähän vihjailin, että nyt menee lisenssi hukkaan kun Nemo on tauolla ;). IIIIKKK! On se vaan kyllä ihana...sekä koira että isäntä. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)