Kipeenä :(

Siskoni Nina oli Aten avustuksella järjestänyt minulle kakkujuhlat kotonaan ja kutsunut ystäviäni paikalle - aivan upea ja ihana yllätys!!! KIITOS koko sydämestä, tuntui hirmuisen hyvältä. Kaikki eivät valitettavasti olleet päässeet paikalle, mutta liuta nimiä kortissa ja lahjassa lämmittivät vielä erityisemmin mieltä. Lahja oli hieno paita joka kertoo hiippiksistä :) ! KiitosKiitosKiitos! Jatkojahan me vietettiin krouvissa Aten ja Katin kanssa ;). Ihan täysin siemauksin ei voinut nauttia sillä flunssa iski ja pää on aivan täynnä räkää :(..

Kuumetta ei ole noussut toistaiseksi kuin pikkuisen ja pieninä hetkinä, mutta yskä, yleinen huono olo, räkä ja silmien vuotaminen on sitäkin mukavempaa - NOT ! Sitkeästi silti huomenna vaan töihin..Ate oli kyllä ihana ja huolehtivainen sekä puoliväkisin kielsi kaiken ylimääräisen suhaamisen että tulisin terveeksi pian. Niinpä kuuliaisena (ja yrittäen käyttää järkeä) vaihdoin normit pitkät viikonloppulenkit vapaana juoksuttamiseen..

Lauantaina veimme Ninan kanssa Nismo, Nemon ja Pomon Saukkolan pelloille jahtaamaan toisiaan ja ah, niin ihania jäniksien ja peurojen jälkiä. Yksin emme olleet koko aikaa ja koen suurta ylpeyttä kun kaikki koirat tottelivat luoksetulo -käskyä nähdessään toisia koiria - jopa Nismo, jonka yleinen periaate on eliminoida kaikki toiset koirat maailmankartalta. Koiruudet saivat juosta ja nuuskia elämänsä kyllyydestä ja kylläpä niillä olikin hauskaa :). Mukana matkassa oli myös lastenrattaat ja pari ipanaakin eli olimme varmaan erikoinen näky koko lauman kanssa keskellä peltoa. Hirvimiehiä ei onneksi näkynyt ja mä Ninalle sanoinkin että meijän tuurilla metsästä ampuu kohta hirvi ja sen perässä ajossa oleva hirvikoira..onneksi se jäi vitsiksi.

Nismo ja Nemo ovat myös kovasti leikittäneet kissoja. Ne ovat hauska joukkio paahtaessaan ympäri taloa peräkanaa..ne oikein painii keskenään ihan kuin olisivat kaikki samaa "lajia". Tilannetta joutuu toisinaan vähän jo rajoittamaankin, kun ylikierroksia alkaa olla havaittavissa. Tuukka on myös kova kissojen leikittäjä ja me ehdimmekin Aten kanssa huokaista juuri, että onpas kissat väsyneitä..noh, olisi vissiin täytynyt jättää taas sekin sanomatta sillä hetken päästä Ate pöllytti ne alas pöydältä, josta olivat ehtineet jo syömään pitsaa, mä siivosin niiden jäljiltä vessan koska kaikki ruoka- ja vesikipot oli kaadettu ja levitetty ympäriinsä, unohtamatta alas revittyjä pyykkejä narulta. Huoh. Koplalla on niin paljon vauhtia ja energiaa että oksat pois..lisäksi ne tutkivat kaikki kaapit, heittävät sieltä tavarat alas, raapivat tapetteja (eivätkä suinkaan siihen tarkoitettuja raapimispuita) , kaatavat ja levittävät paperiroskikset yms muuta kivaa puuhaa. Onhan ne kyllä suloisiakin ja käpertyvät mielellään syliin nukkumaan.

Nyt jatkan kuuntelua - Ate soittaa kitaraa, mukavaa :)

Agihiippikset Nismo & Nemo

Eilen koulutin viimeisen kerran tälle vuodelle. Tai noh, ainakaan se ei tästä eteenpäin ole viikottaista ;) ! Vuonna 2011 sitten taas heti vkolta 2 alkaen! Itku meinasi eilen tulla silmään - ne oli niin hirmuisesti kehittyny ja ne oli niin taitavia!!! Hyvä TE!!! Niin ja superkiitokset Maijalle erityisestä lahjasta :) - olen otettu!

Väliajalla ja alkeiden jälkeen olikin sitten aikaa pienille kiitäjille - Nismolle ja Nemolle. Nemo pääsi ensin puuhastelemaan ja rimat taas maassa. Otin naksun taskusta ja sillä "hyppyytin", lähetin eteen jne. Kaarratti niin pitkät kaarrokset hyppyjen jälkeen valsseissa että siihen väliin olisi mahtunut ainakin kuusi Nemoa?! Pari kertaa palkkaa siivekkeen taakse niin parempi - mitä Nemo ei ruoan eteen tekisi :D . Tein kolmella "hypyllä" + putkella niistoja, valsseja, persjättöjä, takaaleikkauksia, sylkkäreitä ja parit vippauksetkin sekä twistin ja takaakiertoja -Nemo se vaan paahtoi häntä tötteröllä aivan innoissaan. Se lukee ihan hirmuisesti, katsoo, mutta etenee kuitenkin ja uskaltaa irrota hyvin. Mun on niin hirmuisen helppo mennä sen kanssa ja kuten olen monesti todennut - Nemo on ollut hyvä opettaja ohjaukseen. Pelkäsin hämäryyden vaikuttavan sen hahmotuskykyyn (mistä lie sekin johtuu että ajoittain siltä vaikuttaa koska silmät on kuitenkin terveet?! ) mutta ei ollut vaikutusta. Loppupalkaksi se sai kohtuullisen ison namin, jonka se päätti mennä putkeen syömään :D . Täytyi pariin kertaan tarkastaa että meni viimeistä murusta myöten..Lopuksi eteenmenoa kipolle/palkalle ja hienosti jää odottamaan että vien palkan ja malttaa kontaktissa odottaa kun palaan viereen ja annan käskyn. Kyllä sillä oli kivaa!

Nismo sitten...huhhuh...voi tuska sen kanssa. Ensinnäkin itse kentälle meno kesti melkein 5 minuuttia. Se huutaa ja koohottaa vaikka ottaa kontaktin minuun heti (Nismolle pakollinen, muuten ei tule mitään), mutta koska meillä ei haukuta niin joutuu takaisin autoon ja uusi yritys. Kolmas tai neljäs kerta taisi jo onnistua. Ärsyttävää säätämistä, mutta pakko olla ehdoton :(. Radan pätkää : A,hyppy, putki, 2 hyppyä ja putkeen. Simppeli, mutta suora pätkä eli haltuunottoja ja korvia OLISI tarvittu. Hyvin irtoaa kontaktiesteille näemmä..mutta ottaa kierroksia, menee hypyn, juoksee päättömästi ympäri kenttää, menee kaukana olevaan mutkaputkeen, juoksee puomille ja sitten tulee mun jalkoihin häntä heiluen että olinko taitava?! Uudestaan ja sama homma..tällä kertaa taisi puomin jättää tekemättä (ARG!) . Sitten kutsuin, otin haltuun ja teimmekin tottista siellä esteiden välissä pujotellen. Meinasi lähteä, mutta tiukalla "seuraa" käskyllä pysyi kyllä ja toimikin hyvin. Sitten uusi yritys ja heti NOLLANA koko pätkä :) ! JEE! Nismon kanssa saa olla tarkkana..se ei paljon ohjauksia kysele (kuten Nemo) vaan jos ei käskyä tule niin se kyllä ihan itse keksii mihin menee. Töppöjalkojen päästessä vauhtiin mennäänkin sitten semmoista kyytiä että oksat pois ja en tule ohjaukseen. Tehtiin yksittäiselle hypylle irrotuksia ja sitä tuttua kaheksikkoa yhden hypyn ympäri. Täytyy ottaa targetti käyttöön varmaankin. Ihan hyvin se kyllä meni. On ne vaan niin erilaisia Nemon kanssa, kuin yö ja päivä. Nismossa on kyllä se ihanaa, että kun se oikeasti keskittyy, se antaa itsestään 110 % niin tokossa, rallyssa kuin agilityssakin..loppuverryttelynä kirppuset saivat juosta pitkin "pusikoita" :). (=n. 10 cm heinää)

Hiski ei voinut ymmärtää miksi hän ei päässyt treeneihin ollenkaan..voi toista. Kyllä se taas kerkeää tässä parin viikon aikana, varmaan ihan tarpeeksi.

Tänä aamuna herkisteltiin ja vetisteltiin onnesta - mun syntymäpäivän kunniaksi Ate ja pojat olivat ostaneet ihania lahjoja ja muutenkin muistaneet :). On ne rakkaita, on ne ihania!!!

Ulkokauden päätös

Eilen oli viimeiset Marjun treenit tälle vuodelle. Haikea olo, mutta tauko vakkaritreeneistä tulee enemmän kuin hyvään saumaan. Huomenna vedän viimeiset koulutukset myöskin tälle vuodelle ja sitten on arkisin aikaa keskittyä enemmän taas omiin koiriin ja kotiin sekä tärkeimpään, eli perheeseen :). Kouluttaminen on kivaa, mutta sitä osaa arvostaa enemmän kun pitää hetken taukoa. On myös hyvä hengähtää, vuosi on ollut aikamoista hulinaa niin koiramaailmassa kuin arjessakin..Hiskille olen buukannut vielä Saijan treenit tälle vuodelle (hallissa, huh!) ja Miran kanssa on myös alustavasti varattu hallitreeniä loppuvuodelle :). Meijän oman seuran hallitreenit sitten alkavat joko loppuvuodesta vielä tai viimeistään tammikuusta. Ennenkuin huomaakaan niin pian on taas joulukin ohi ja kevät taas ovella, aika menee niin hirmuista kyytiä :). Onneksi voi hymyillä peilille..ei siksi että kuva miellyttäisi vaan siksi että on elämä jota rakastaa.

HiskiTheHovawart jaksaa yllättää. Siinä on puolensa ja puolensa...koskaan ei tiedä miten sen kanssa menee kun annan sille lähtöluvan agiradalle. Valmistelut taas kunnolla eli liikuntaa ja leikkimistä , tottista ja taas leluun puruttamista. Olin ehdoton siinä, että ottaa HYVÄN kontaktin minuun ennen radalle menoa. Tiukka käskytys lähtöön ja siitä sitten ekan kerran vapautin palkalle kun pysyi hyvin ja oli kuulolla eikä vilkuillut muualle tai nuuskinut omiaan. Marjun rata oli sellainen, että tuli toivoton olo rataantutustumisessa..putkia, hyppyjä, kepit, keinu ja A..kaikki mentiin moneen kertaan ja eri suunnista. Kuin ihmeen kaupalla se kuitenkin tuntui hyvältä kun hetken olin saanut sitä miettiä. Ja siinä pystyi treenaamaan vaikka ja mitä!!! Alkuun nenästävientejä putkesta putkeen, toimi yllättävän hyvin Hiskille eikä lähtenyt nenun edessä olleelle A-esteelle. Hypylle (ennen keppejä) tehdystä valssista + siitä keppien sisäänmenoon - vitsit että olin tyytyväinen. Pujottelu itsessään sitten ei ollut parasta mahollista..pää nousee liikaa vaikka on tuolla ruholla kohtuullisen nopea. Käsiapua niin että käsi kulkee matalalla ja passiivisena vieressä..toimii..mutta jotain tähän täytyy keksitä että saan ne itsenäisemmäksi niin, että säilyttää saman matalan asennon. Verkoilla pää kuitenkin pysyy suht matalalla. Välistävetoon oli Hiskillä vaikeuksia tulla mun kropan takia..mä vaan sanon että se karkaa kyllä keinulle ja Marju sitten huomauttikin että kait se sinne karkaa jos sä seisot rintamasuunta keinua kohti etkä oli valmiina ottamaan käteen ja siitä välistävetoon :D. Oikeassahan se oli..liioiteltukin ohjaus siihen kohtaan ja johan toimi eikä vilkuillutkaan keinun suuntaan. Tarkkana näissä siis. Irtoamisesta saatiin plussaa ja siitä olen onnellinen :). On helpompi ohjata kun se ei kulje vaan räpylässä koko aikaa. Layeröintiä tehtiin, Marju palkkasi alkuun ja sitten ilman apuja. Sain oltua yllättävän kaukana ja vaan mennä :). A:n kontakteille käännyin vähän eteen jotta pysähtyy varmasti ja sehän pysähtyi! Sen lisäksi se ei hippaillut ollenkaan kontaktille, vaan hyppäsi harjanteen yli ja tömähti kontaktille aivan nappi asentoon, jihuu! Ihan hirveästi on opeteltavaa ja tsempattavaa monessakin asiassa, mutta olin niin iloinen siitä, että noinkin vaikea ja haastava radan pätkä on sellainen, mitä pystymme treenaamaan ja tekemään kokonaisuudessaankin ilman sen suurempia "töks töks" kohtia. Osataan me siis jotain :D !!!

Yritin imuuttaa mieleeni taas kaiken muunkin arvokkaan treeneistä katsomalla muita ja kuuntelemalla palautetta jonka ne saa. Siitä oppii ihan hirmuisesti! Vähän taas venähti kokonaisuudessaan ja olin kotona vasta yhdeksän jälkeen..ehdin juuri huikata Tuukalle hyvät yöt. Lassi oli ollut kiltti ja viihdyttänyt Nismoa ja Nemoa koko illan. Tämähän tarkoittaa sitä, että Lassi pelaa pleikkaria ja kaksi pientä kääröä vetää hirsiä sen kainalossa ;).

Tänään pukkaisi palaveria ja siinähän se ilta meneekin...

Hoffeja ja hoffisteja :)

...ja lisänä pari chihua :) !!! Nismo ja Nemo upposivat joukkoon (siis hukkuivat joukkoon) ihan mahtavasti ja ihan pienellä kuittailulla vaan selviydyttiin. Kyseessä siis jokavuotiset Hofmarien & Hayaklause kennelpäivät. Paikkana Hauhon leirikeskus ja porukkana kaikenlaisia hoffisteja koirineen ja perheineen.

Aluksi KIITOS Tupulle & Tomille, Railalle & Tuomolle sekä kaikille vanhoille tutuille ja ystäville sekä uusille kasvoille. Kaikki yhdessä teki viikonlopusta enemmän kuin mahtavan. Tunnelma oli upea :) ! Seura sitäkin parempaa, kiitos Ate :) !

Nismo ja Nemo tosiaan olivat mukana remmissä, kuten viime vuonnakin. Pientä vinoiluahan se aiheutti, mutta lunastivathan nuo paikkansa, osoittamalla että ovat ihan siivosti käyttäytyviä ja kohtuullisen hiljaisia yksilöitä..ja osaavat vielä tottistakin ;) ! Olen ylpeä niistä, ne olivat ihania ja helppoja matkalaisia!!!

Yöunet jäivät vähäisiksi jostain kumman syystä?! Saavuimme jo perjantaina ja sunnuntaina sitten höngittiin pitkää tikkua kumpi ajaa kotiin ;)...ja minähän se sitten olin. Illat kuluivat alkoholin ja keskustelun merkeissä, unohtamatta ohjelmassa olleita kilpailuja ja Joukon kitaransoittoa. Naurua riitti ja oli avartavaa keskustella toisten koiraihmisten kanssa kouluttamisesta, treenaamisesta, arjesta, rodusta, rodun vierestä ja kaikesta muustakin. Lauantai oli virallinen treenipäivä, jossa oli kouluttajat jäljelle, hakuun ja tottikseen. Jäljelle piti lähteä aika kauas, joten Ate hyödynsi lähellä olevia peltoja. Täytyy sanoa, että koin mieletöntä ylpeyttä todistaessani Hiskin peltojälkeä ja ilmaisuja! Ate ajoi pitkällä liinalla ja koira sukelsi rivakasti ilmaistakseen kepin...vitsit ja vau.Näin mentiin ainakin 3 ensimmäistä keppia, muita en nähnyt. Etiäpäin kehitytään siis :) . Hiski myös karisti dementia epäilyt ja ilmaisi haukulla kaksi maalimiestä hakumetästä ilman näkölähtöjä..mieletön fiilis siitä jäi koska ei sitä olla treenattu kun pari kertaa?! Mä hoisin muille (en Hiskille) maalimiehen virkaa ja voi vitsit kun se oli mielenkiintoista kun mukana oli sekä rullakoiria että haukkuvia. Todella taitavia ja myös sellaisia jotka eivät olleet juuri tehneet :) .

Nemo sai kunnian toimia esimerkkikoirana kun Niina luennoi koiran fysioterapiasta ja antoi vinkkejä lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn. Paljon tietoa ja liikkeitä, joista aika moni onkin Nemolle aika ajoin käytössä polven takia. Vähän Nemoa alkuun jännitti olla pöydällä kaikkien ihmisten toljotettavana mutta rentoutui nopeasti ja nukahti käsittelyssä. Ei mitään ärinöitä tai murinoita vaikka oli vähän kireäkin selästä..on se hieno poika!

Maisemat oli upeat ja me Aten kanssa fiilisteltiinkin lenkkipoluilla...vai miten se meni ;) ?! Tai noh, mä fiilistelin ja Ate lompsi etiäpäin mutisten jotain kielteistä hihnalenkkeilystä :D ! Nemo aiheutti mulle sydämen tykytyksiä ollessaan vapaana järven rannassa. Pöhkö pikkuinen kiihdytti hirmuisen korkean kiven päälle josta oli suora pudotus veteen..jäi siihen killumaan ja liukastelemaan mutta onneksi ei pudonnut. Nismo tyytyi vaan komentamaan vettä ja siellä kelluneita oksanpätkiä. Ollakseen niinkin epäsosiaalinen, se pystyi tottistelemaan siellä hoffien joukossa vuotamatta lainkaan. Jee! Sunnuntain totojuoksu sai aikaan melkein sydänpysähdyksen! Juostiin Aten kanssa molemmat Hiskiä karkuun ja vaikka etumatkaa oli kuinka, ei meinattu kerkiä maaliin ennen kuin hoffi jo otti purua Aten kädessä olleeseen patukkaan :D . Edellisenä iltana nautittu vodka, kuohari, lonkero ja tequila mix ei varmaankaan vaikuttanut asiaan??

Viikonlopun jäljiltä päässä oli kauheasti uutta tietoa ja kokemuksia..mielikuvia erilaisista hoffeista ja niiden omistajista..hyvää mieltä ja hyviä muistoja..ja päässä Joukon lause "susta huomaa kilometrin päähän että oot korviasi myöten rakastunut, mua melkein oksettaa se ;) " . Ja niinhän mä olen..kokemus ei ole mitään jollei sitä saisi Aten kanssa jakaa ja purkaa.

Nähdään taas ensi vuonna viimeistään!!! Onneksi muutamat kuuluvat jo lähipiiriin ja niitä näkee useamminkin :)

Olin äärimmäisen kiitollinen, että olin ottanut tänään vapaapäivän..ehti vähän palautua, laittaa kodin kuntoon ja tietysti koiria piti päästä treenaamaan :). Nyt ei siitä sen enempiä kuin että kaikilla oli tosi kivaa tokon, rallyn ja agilityn merkeissä ja kiitos Kati seurasta :) ! Kuten myös perjantain treeniseurasta ja talovahtina olosta + kissojen hoidosta.

Ah, koti <3 !

Nismo möllitokoili :)

Olen enemmän kuin tyytyväinen pieneen karvaiseen ystävääni Nismoon :). Toki paikallaanmakuun 0 jäi pikkuisen harmittamaan, mutta siinäkin saa vain katsoa peiliin. Nismon kontakti ja työhalukkuus oli aivan upeaa.

Tuomarina Helena Prepula

Tässä pojot :

Luoksepäästävyys 10
Istua nökötti perusasennossa nätisti ja piti vielä kontaktiakin kun tuomari rapsutteli.

Paikallaanmakuu 0
Tämä jäi hampaankoloon. Kuten kyllä mainitsin, on vaan treenin puutteesta kiinni. Matka oli aika pitkä, varmaan ihan kisamittainen, mutta ei olla tehty niin hirmuisen pitkällä matkalla. Meni ekasta käskystä maahan (jee!) ja jäi hyvin..mä odotin jo puolessa välissä matkaa "matka riittää" käskyä mutta sitä ei tullut ja kun se vihdoin tuli ja käännyin, mua säälitti pieni musta piste siellä kaukaisuudessa joka siis oli pikkuinen Nismo :D ! Sille iski selkeesti uskonpuute, nousi istumaan ja alkoi haukkumaan. Hetken päästä nousi seisomaan ja haukkui edelleen. Ei ollut liikkunut yhtään itse paikasta, mutta siinä vaiheessa mä kävelin sen luo laittamaan sen takaisin maahan, vapautin ja jäin odottamaan että se 2 minuuttia loppuu. Olisin toki voinut odottaa että meneekö se takaisin maahan, mutta en halunnut pilata Taijan Tellun paikallaanoloa.

Seuraaminen kytkettynä 9,5
Vitsit ja vau. Nismo esitti parasta mahollista tirehtöörimarssiaan! Olisi kuulemma saanut olla tiiviimpi, mutta minusta se ei ollut ollenkaan kaukana, pysyi hyvin paikassaan, otti perusasennot ja oli hyvin mukana käännöksissä ja mikä tärkeintä, kontakti oli meille TÄYDELLINEN eli ei murtunut kertaakaan :) !

Seuraaminen taluttimetta 9
Nuuskaisi kerran maata oikealle käännöksessä ja haukkui kaksi kertaa. Olen tyytyväinen ettei vuotanut enempää kun meillä on ollut sen kanssa ongelmia. Sain molemmissa seuraamisissa heilutella käsiä kuin mikäkin himolenkkeilijä eikä se vaikuttanut Nismon kontaktiin mitenkään. Eikä tarvinnut edes vilkuilla, tiesin että se on oikeassa paikassa. Hieno poika!

Liikkeestä maahanmeno 0
Pysähdyin käskykohtaan ja annoin montakin käskyä ennenkuin meni maahan. Jäi hyvin, mutta nappasi perusasennon ennen aikojaan kun minä taas hölmönä menin sitä tuijottelemaan kun palasin sen viereen.

Luoksetulo 8
Jäi hyvin ja lähti käskystä tulemaan taas niin että hiekka lensi :D ! Jäi aika kauas istumaan ja perusasentoon tuplakäsky. Vauhdista saatiin kehuja!

Liikkeestä seisominen 5
Tuplakäsky että jäi seisomaan ja nappasi taas mun painostuksesta perusasennon ennen aikojaan. Tässäkin valmisteleva osuuus ihan nappiin!

Estehyppy 8,5
Mä oisin antanu meille nollan tästä koska mun käsityksen mukaan esteeseen ei saa kskea? Hyppäsi hyvin, jäi hetkeksi seisomaan jonka jälkeen nousi estettä vasten, palasin koiran viereen ja napapsi ekasta käskystä perusasennon. Vitsit mua nauratti sen toilailu siinä esteellä :D !!!

Kokonaisvaikutus 9
Yhteistyöstä ja hyvästä hanskassa pysymisestä pisteet. Nismo oli upea. Vaikka ei kaikki käskyt menny ihan nappiin niin seuraamiset ja yleinen kontakti oli ihan mielettömiä.

ONNEA vuoden tulokkaalle Millalle & Romeolle sekä tokomestari Elisalle & Jenille!

Nemo sai olla mukana turistina ja se viihdytti taas kaikkia ja kerjäsi rapsutuksia ;) ! Tyyppillistä Nemoa!

Oli hauska tapahtuma ja oli ihanaa nähdä kuinka Atekin nautti pitkästä aikaa siitä, ettei aina tarvitse olla töissä kun kerhossa tapahtuu vaan voi hengailla ja jutella :) !

Yöllä sitten koinkin julman herätyksen...mutta siitä ehkä toiste ;)

Käsky vai käsky?

Me opittiin tänään Hiskin kanssa vaikka ja mitä. Ihan kaikkea sellaistakin, mikä on pikkuisen syvällisempää kuin vain sinnepäin huitaistu. Kahden tunnin treenien jälkeen mä olin aivan hiki päässä kaiken tuskailun ja pohtimisen keskellä..hyvät treenit kyllä.

Käskyttämiseen täytyy kiinnittää huomiota. Hiskille ei tarvitse karjua, mutta sille on oltava jämpti tai se kyllä keksii jonkun ihan oman ratkaisun. Ratkaisut tulee esille varsinkin kontakteilla silloin kun mun pitäisikin jo liikkua. Tänään se esitti alkuun täysin hölmistynyttä kun käskin kontaktille..ihan kun ei olisi koskaan kuullutkaan koko asiaa?! Taas se Hiskin kuuluisa dementia ;). Käskyn sävyyn ja ajoitukseen kun kiinnitin huomiota niin johan alkoi pelittää. En saa pyydellä siltä, tai se rötväilee. Kestää tiukan sävyn kyllä. Ja joo Ate, oot sanonu mulle siitä monta kertaa ja mä aina unohdan sen tietyin väliajoin :D. Paljon toistoja puomille ja A:lle ja loppua kohden se näytti jo ihan kohtuulliselta :). Me myös otimme itseämme niskasta kiinni keppien kanssa ja pujoteltiin mun kammoamalta "väärältä" puolelta pelkästään. Sisäänmenot oli hakusessa kun en ollutkaan sillä tutulla puolella, mutta pujotteli ihan ok kuitenkin. Vähän on myös saatu laskettua sen korkeutta pujotella jolloin keppeihin tulee myös vauhtia enempi. Putkeen lähetyksissä oli pieniä vaikeuksia kun vieressä ollut puomi olisi houkutellut enempi. Mä mielestäni (ja palautteen mukaan) onnistuin tänään ihan jees valsseissa ja ohjauksessa noin muutenkin. Käytiin läpi paljon lyhyitä pätkiä, mietittiin aikoja jne..sai pakertaa, mutta hyvä niin. Olen laiska treenaamaan vaikeita juttuja.

Kiitos ihan hirveästi kaikille onnitteluista meijän luokkanousun johdosta. Niitä on sadellut facebookkiin, meiliin, kännykkään, koirakerhomme palstalle ja tännekin. Kiitos ihan hirveästi! Meille tämä oli hieno saavutus :) !

Nismo kilpailee huomenna seuramme tokotulokkaan tittelistä. Eihän se nyt oikeasti sitä saa, mutta mennään tsekkaamaan meitin taso ja että ollaanko kaukana siitä päivästä kun seistään ihan oikeissa toko -kokeissa, ihan oikea kilpailukirja kädessä. Vitsit miten jännittävää! Nismo on treenaillut pikku juttuja ihan hirmuisen kovalla innolla ja fiiliksellä. Toivon että esitämme huomenna tasomme mukaista tottelevaisuutta :) !!!

Pikkuiset kirppuset ovat saaneet viettää aikaa lokoisissa tunnelmissa. Ollaan lenkkeilty ja juostu metsikössä niin että lehdet pöllyää. Ollaan pötkötelty sohvalla yhdessä kasassa, heitelty lelua ja etsitty piilotettuja nameja. Joskus ollaan otettu pätkä tai kaksi tokoa tai rallya sekä vaan oltu.

Viikonlopusta tulee ihan superkivaa. Kennelpäivät kutsuu ja matkaamme Aten kanssa Lautsiaan muiden hoffistien joukkoon. Nismo ja Nemo lähtevät tietysti mukaan...viime vuoden kennelpäiviä muistellen ;)

Reumakokeet otettiin eilen. Tulokset tulevat torstaina. En oikein tiedä mitä siitä ajatella? Ja toisaalta tarviiko ajatella siitä mitään? Se on sitä mitä se on. Tänään selkä on ollut yllättävän hyvä, mutta eilen se oli taas huonona ja jouduin turvautumaan tupla-annokseen relaxantteja :(..

Asenteella KAKKOSIIN!!!

Tältä se siis näyttää - agiserti..vitsit mikä fiilis!!!

Ennenkuin puhutaan radoista, täytyy antaa tilaa tärkeimmille asioille - eli kiitoksille. Kiitos Ritvalla, Jukalle ja Miralle päivästä - ystävien kanssa koirahommat ovat aina kivempia :). ONNEA myös Nasselle & Ritvalle toisesta nollasta!!! Onnittelut myös Miralle ja Nuuskulle hienoista radoista :) ! Kiitos Ate rakas koiran lainasta ja kaikesta tuesta ja avusta - yhdessä koko asiasta tulee merkityksellinen *muiskis* . Suurimmat taputukset kuitenkin HiskiTheHovawartille - WE DID IT!!!

Olimme siis tosiaan tänään Kirkkonummella kisaamassa. Ensimmäinen rata vaikutti profiililtaan aika helpohkolta, pitkiä suoria ja loivia käännöksiä..tutustumisaikaa oli ihan hirmuisesti ja ehti hyvin pohtimaan myös niitä "mitä jos" kohtia. Ahdas kisa-alue sai mut ja Hiskinkin hermostumaan ja jotenkin tuntui etten saanut sitä hanskaan ja sitten pitikin mennä jo. Näppärästi Hiski liikkui ja haki hyvin, mutta kontaktit olivat suorastaan kammottavat ja A:lta napsahtikin sitten alasmenolta vitonen. Kepit oli yllättävän jees, mutta koko rata tuntui siltä että oon myöhässä koko ajan..kolmanneksi vikalla esteellä se sitten menikin läpi ohjauksen, nappasi renkaan ja hypyn putken sijaan. HYL siis ekalta radalta.

Toka rata olikin sitten hyppykulmiltaan aika haastava, mutta muutoin ihan kivan oloinen. Ansoja oli parikin ja sellaisia kohtia etten ollut varma että ehinkö ja jos en ehi niin mitä sitten teen?! Olin päättänyt etukäteen että nyt se ohjauksesta läpi meneminen ja omien ratojen tekeminen LOPPUU (perkele ;) ) ja mennään niinkuin minä sanon. Vahvat tottikset ennen rataa ja hyvällä fiiliksellä lähtöön. Jäi hyvin ja eteni kivasti. Kontakti puomille ihan passeli, molempii suuntiin. Sitten meinasikin käydä hullusti kun en ehtinyt valssiin ja jouduin tekemään takaaleikkauksen ennen keinua olleelle hypylle. Haki onneksi keinun vaikka siinä haparointia olikin. Sen jälkeen taas ihan ok ohjausta ja A:lle myös kunnon kontaktit. Keppeihin olin myös tyytyväinen sekä kädessä pysymiseen. Niinpä mun asenne siis ratkaisi, tuloksena -4.42 , kolmas sija ja menolippu kakkosiin :) !!!!

Täytyy myöntää että tuntuu ihan pirun hyvältä. Oli ihan mahtavan upeaa tulla kotiin ja jakaa se fiilis Aten kanssa, joka oli maailman ihanin ja vei syömään ja osti muffinsseja :) ! Kiitos!!! Hiski sai ansaitusti palkkaluun :)

Nyt on yksi porras agitavotteissa noustu ylöspäin. Kiitokset toki kuuluu myös kaikille mun opettajille ja auttajille, erityisesti Marjulle. Nyt pidämme hetken taukoa kisoista ja keskitymme hiomiseen ja starttaamme kakkosissa toivottavasti tammikuussa. Voipi olla että innokkuus puskee kisaamaan jo aikaisemmin, mutta katsotaan ja treenataan.

Upeaa!!!

Niin kiltti hoffi...

...miksei se pirulainen voi kisoissa olla samanlainen kuin treeneissä :D ?? Tai noh, onhan se aika useinkin, mutta osaa se olla täysin päinvastainenkin..mun paras veikkaus on että sillä on dementia ;) koska kisoissa se katsoo mua välillä niin hölmistyneenä ettei muka ole koskaan mitään agiesteitä nähnykkään ?? Tai sitten se tuumailee lähdössä ihan oman radan ja menee läpi mun ohjauksen niin että häntä vaan vilahtaa..joo, se on hovawart. Muutkin saman rodun omistajat puhuvat hoffihuumorista ja siitä ettei niiden kanssa kisoissa koskaan tiedä mitä ne keksii. Atea on huvittanut kovasti mun ja Hiskin "riitely" siitä että kumpi sanoo ja mitä sanoo.

Marju oli rakentanut kivan, mutta haastavan radan jossa oli tärkeää olla juuri eikä melkein oikeassa kohtaa tai oli jo niin myöhässä ettei päässyt etenemään järkevästi. Takaakiertoja oli hirmuisesti ja mua arvelutti meijän rimat, kuinka niiden käy tiukoissa käännöksissä. Putkeen lähetyksiä pimeään kulmaan, välistäveto, vekkauksia ja pakkovalsseja sekä eteenmenoa. Kaikkea mahtui radan pätkään. Sain aika hyvin kiinni radasta kun käytiin läpi ja se tietysti näkyi heti ohjauksessa. Marju kyllä sanoi että mä taas tökin edessä ja pitäisi liikkua rohkeammin..totta ja petrattiinkin sitä asiaa sitten toistoilla. Keppikulma oli todella vaikea ja tiukka, mutta Hiskillä ei ollut siinä mitään ongelmia?! Takaakiertoihin lähti aika hyvin eikä tarvinnut nenästä viedä. Jonkun verran se kävi lämpöisenä, mutta muutoin se oli niin kiltti ja kuuliainen Hiski. Välistävedossa huomasin, miten tarkkaan ja tiukkaan se täytyy ottaa hanskaan, koska muutoin ei vilkaisekaan mun ohjausta vaan lukitsee jo hypyn ns. väärinpäin. Irtoamisesta olin eilen ihan superiloinen, koska se ei ollut kaaosta vaan niin varmaa. Putkesta hypylle sai lähettää kaukaa ja känätyä jo itse ihan toiseen suuntaan niin meni itsenäisesti, kuitenkaan lähtemättä ansaesteille. A:n kontaktit...hmm...kohtuulliset, mutta tehtiin sitten pelkästään pysäytyksiä radan jälkeen niin jäi hyvin vaikka liikuin. Eteenmenossa sama kuin muussakin irtoamisessa, sinne meni! Tuli tosi hyvä olo treeneistä, jopa omasta liikkumisesta sitten alun "töks töks" jälkeen mikä on harvinaista :D ! Nyt en tiedä pitäisikö käydä tekemässä kontakti ja keppitreenejä + irtoamisia vielä ennen kisoja vai ei? Hmm....

Pikkuinen lemmu eli Nemo pääsi myös mukaan ja tekemään sitä missä se vaan on niin hyvä - saamaan ihmiset ympärillään todella hyvälle tuulelle :). Kaikkia naurattaa sen innokas hössötys ja Nemo on tasapuolisesti kiltti ja utelias kaikille ja kaikelle. Luonteesta taas hirmuisesti kehuja ja ne se kyllä ansaitsee. En usko että saan koskaan enää samantyyppistä koiraa. Vain yksi voi olla Nemo :) ! Se ei tahdo pahaa kenellekään, on reipas ja virtaa riittää. Huvitti eilen myös ihmisten ilmeet kun kävelin Hiskin ja Nemon kanssa lenkkiä..ilmeisesti kokoero oli käsittämätön ohiajaneille! Temppujakin me tehtiin ja työn alla on peruuttaminen. Jotain hajua siitä jo eilen syntyi ja niin kauan kun on ruokaa, Nemo yrittää seistä vaikka kuonollaan :). Nismo sai illan viettää laatuaikaa kotona poikien ja Aten kanssa possun saparoa mutustaen.

Me Aten kanssa keskusteltiin eilen taas pitkään koiraharrastamisesta ja siitä millaiseksi touhu koko ajan menee..tai en mä tiiä onko se muuttunut johonkin suuntaan vai tuleeko asiat vaan ilmi mitä enemmän koiramaailmassa pyörii. Me ollaan molemmat kilpailuhenkisiä ja kisataankin kohtuullisen ahkeraan, mutta taas harmitti viime viikonloppuna katsoa miten ohjaajat kohteli koiriaan huonosti menneiden ratojen jälkeen :(. Kyllähän minuakin harmittaa ja joskus oikein vituttaakin, mutta ei sen ihan noin vakavaa pitäisi olla. Käsittämätöntä on myös se, että yksi ystävämme joutui menemään vahtimaan kisoihin sitä, ettei tehdä mitään vilppiä koetuloksen saantiin..toimita sääntöjen vastaisesti..pitäisikö minunkin vaan tunkea meetvurstia lahkeeseen nilkan korkeudelle ja mennä Nismon kanssa toko kokeeseen? Tai rataantutustumisessa "unohtaa" palkkaa kontakteille..ehkä mä oon sitten typerä, mutta en mä voisi mennä peilin eteen itseni kanssa jos tulos olisi tullut kusettamalla tai siten että toimii vastoin sääntöjä. Ja hei, ei mekään olla muuta kuin ihmisiä Aten kanssa mutta silti ottaa päähän kun joillain se kokeeseen tai kisaan meneminen menee pikkuisen övereihin.

Kauheasti koirahommia :) !

Jos perjantaina treenaa reippaat kolme tuntia, lauantaina on koko päivän luonnetestissä ja sunnuntaina puoli päivää agikisoissa niin eikä se ole jo aika paljon koirahommia yhelle vkonlopulle? Kivaa kyllä oli.

Luonnetestin seuraaminen oli kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. Katin koiran, Pimun, sisarukset ja muut saman kennelin "porukat" olivat hupaisaa sakkia ja mikäs sen kivempaa kun Aten kanssa pohtia ja miettiä millon mitäkin pisteitä ja toimintamalleja. On ne rottweilerit kivoja kyllä. Taas huomasi sen, että ei ne yhteispisteet kerro lähellekkään kaikkea vaan on sukellettava osa-alueisiin. Kaksi ihan erilaista rotikkaakin sai samat yhteispisteet, mutta tosiaan eri osista.

Perjantaina meni koulutukset kyllä todella nappiin. Nismo se on hauska veijari..jaksaa hirmuisen määrän pitkiä toistoja ja vire vaan paranee! Rallyn jälkeen jäätiin Miran kanssa vielä agilitya puuhaamaan ja Nemo puolestaan loisti siellä pudotetuilla rimoilla. Nismo kävi turhan lämpöisenä ja haukkui jonkin verran mutta ihan ok kun lyhyttä pätkää muisti ottaa. Hiski oli....se oli ihana. Pari kertaa nollana läpi, sitten pieniä yksittäisiä treeninomaisia viilauksia perään. Todella hyvin pysyi ohjauksessa ja pujotteli eikä kontakteissakaan ollut vikaa. Nismolle päätin myös opettaa pysäytyskontaktit. Kiitos perjantain porukalle, rattoisaa oli!

Tänään Liedossa Hiskin kanssa kisaamassa. Kati tuli mukaan joten kiitos taasen kovasti kaikesta avusta ja seurasta. Tuomari oli minulle uusi tuttavuus, mutta todella positiivinen sellainen. Kaksi agirataa ja täytyy sanoa että se vika nousunolla oli sitten ihan yhden keppivälin päässä! Ekalle radalle mulla oli oikein kovasti asennetta, vaikka pelkäsin pöytää jota ei ole koskaan ollut ennen kisoissa eikä me olla sitä juurikaan treenattu. Alku hyppy, rengas ja kepit..jäi hyvin, lähti hyvin, haki linjan hyvin kunnes..meni kakkosvälistä sisään kepeille! Voi perskele..palautin toki ja pujoteltiin mallikkaasti. Kontaktit, ohjaus (lukuunottamatta yhtä vähän töks töks takaaleikkausta) , kaikki meni niin yksiin. Pöytäkin oli positiivinen yllätys. Käskytin sinne ja annoin "sto" käskyn ja siihenhän se jäi :). Harmitti kyllä ne kepit, niin pienestä oli nolla tänään kiinni, muuten kun oli kuitenkin niin hyvä rata meille. Tokasta radasta ei sitten ole sen enempää kerrottavaa kuin että loppuun rämmittiin ja rumaa oli..huh ja plääh :). Tällaista harrastaminen on..ei aina mene nappiin. Eikun etiäpäin!

Huomenna aamusta klo 9 jälkeen olo on aika monta kymmentä tuhatta euroa kevyempi :). Gruotilan kaupat siis aamusta ja siitä sitten konttorihiippureiden kera duuniin. Eilen kun laitoin silmiä kiinni, käpertyneenä Aten kainaloon, muistin taas miten paljon minulla on ja miten paljon sitä kaikkea rakastan.

Pyöritystä, tottista ja KIIRE !

Huh..tämä viikko ja viime viikko on ollut kyllä sellaista sykyilyä suuntaan jos toiseen, että ei voi kun ihmetellä, MITEN taas on perjantai. Ei sillä että siinä mitään vikaa olisi, päinvastoin, saan viettää aikaa kotona Aten kanssa ja ollaanhan me buukattu taas viikonloppu täyteen koirahommia. Huomenna päästään sentään yhdessä liikenteeseen seuraamaan Pimun luonnetestiä. Kivaa! Lähtö on aika aikaisin aamulla ja tänään oli suunnitelmissa korkata meijän valmistunut baari :). Ate urakoi ja teki hienon baaritiskin! On se kätevä, vaikka itse löysikin siitä vaikka mitä vikaa ;). Aikaisen aamun (ja mahdollisen krpaulan takia) me päätettiinkin vetää sikeitä Katin takapenkillä koko matkan. Tosi kivat matkaseuralaiset! Kiinnostaa kovasti mennä seuraamaan luonnetestiä..arvostan itse kyseistä koetta aika suuresti ja siitä on jo aikaa kun olen viimeksi päässyt paikan päälle katsomaan. Taisin olla alle 10 -vuotias kun ramppasin mutsin mukana rotikkaporukoiden testeissä.

Tiistaina oli todellista pyöritystä. Marju toi omasta ryhmästään meille radan pätkän jossa oli niin paljon ohjausta, että mun (puhumattakaan Hiskin) pää oli ihan sekaisin jo rataantutustumisessa. Paljon tuli toistoja kepeille ja olin tyytyväinen Hiskin pujotteluun! Ohjauksesta ekalla kierroksella ei sitten puhuta muuta kuin että Marjukin kysyi että "mitä sä tökit sen koiran edessä etkä päästä sitä etenemään?" ..ja Marju oli niin pirun oikeassa. Mä jongertelin ja pyörin enkä muistanut taas ollenkaan että tämähän on ihan tiimilaji..Asennetta peliin ja saatiin radan puolikas jopa nollana läpi, JES! Eikä ollut edes mikään kökkö-nolla vaan ihan hieno. Poispäinkäännöt sujuivat paremmin kuin ennen mutta tekemistä niissä riittää. Lupaan itselleni treenata niitä tänään. Keinuun olin myös erityisen tyytyväinen. Meni ihan päähän ja JÄI myös sinne ja tuli pois käskyllä. JEE! Marjulla on oiva tyyli saada mua pusertamaan itsestäni enemmän. Tykkään. Ihan tooosi isona plussana se että sain pyöritettyä Hiskiä hypyille ja putkeen jotka olivat ihan A:n läheisyydessä eikä se lähtenyt ohjauksesta!

Tiistaina Nismo sai tosiaan omaa aikaa syntymäpäiviensä kunniaksi ja voi että kun se nautti! Vaikka ne Nemon kanssa on kuin paita ja perse, niin Nismo rakastaa olla myös ihan itsekseen tai minun kanssa kahdestaan. Keskiviikkona Nemokin pääsi tottistelemaan ja aiheena se iänikuinen seuraaminen jota saatiin vähän jopa sujumaan! Nemon ongelma siis ylipoikittaminen ja vaikeahan sitä on korjata kun se palkattava nenu on niin pirun matalalla..uudella tekniikalla sain toimimaan hienostikin lyhyitä pätkiä. Nyt maltillisesti vaan eteenpäin. Temppuna tehtiin myös eteen-lähetystä targetille ja voi että kun se tykkää siitä. Pikkulemmu paahtoi palkalle minkä kintuistaan pääsi kerta toisensa jälkeen :). Nismo taasen tekin lennosta seuraamisia ja eri tempoja..hidas on sille vaikein, alkaa helposti huutamaan mikä raivostuttaa mua. Ei kuitenkaan innosta (vai onko se sitä?) huolimatta poikita tai muuta vaan pitää oikean asennon mallikkaasti. Ihana pieni Nismo.

Eilinen päivä tuntuu siltä kuin se olisi ollut unta tai tapahtunut joskus kaukaisuudessa. Tämähän johtuu magneettikuvista mitkä eilen otettiin ja diapamista jota joudun nappaamaan että voin mennä putkeen makoilemaan. Torstaina saan tietää mitä siellä on vai onko mitään ja miten tästä eteenpäin mennään vai eletäänkö vain kivun kanssa vai häh? Eilen selkä oli taas erityisen kipeä illalla ja vasen jalkakin niin jumissa että tuntui kun siellä sisällä olisi rautakanki. ARG! Sain kuvat kopioina mukaan ja THE DOCTOR Kolulahti ;) niitä jo uteliaana tutkikin mun pyynnöstä verraten omiinsa. Olosta huolimatta olin siten kouluttamassa ja treenasinkin pikaiseen. Ei voi muuta sanoa kuin tyhmä minä.

Tänään illalla olisi sitten tarkoitus vetää tehot (+treenata itse!) rallytokosta seurakavereille. Parin tunnin sessio ja varmasti on hauskaa luvassa. Katsellaan vähän kylttejä ja rakennetaan rata. Rallyn jälkeen sitten agilitya vielä..viime hetken kontaktit ja keppikulmat + poispäinkäännökset ennen sunnuntaita, jolloin Hiski ja minä painutaan Lietoon kisoihin. Miksi ne on aina sunnuntaina ettei Ate pääse mukaan :( ?

Illalla sitten muutamat mieltä ylentävät ja maailman parannusta Aten kanssa, me ollaan siinä jo aika hyviä :D !

Hyvää syntymäpäivää!!!

Rakas NISMO tänään 5 -vuotta!!! ONNEA!!!

Niin se aika vaan kuluu ja pienen leukakin alkaa jo vähän harmaantua. Eihän 5-vuotias vielä vanha ole mutta iällisesti jo aikuinen eikä mikään pentunen..

Kuoppainen taival on takana. Nismo on pieni suuri opettajani monessakin asiassa ja saanut minut kaivelemaan aivosyövereitä ja etsimään keinoja moneenkin asiaan. Helposta koirasta ei missään tapauksessa voi puhua. Kaiken työn jälkeen, olemme vihdoin löytäneet yhteisen sävelen ja nautimme sata lasissa toistemme seurasta ja nautimme molemmin puolista kunnioitusta. Mitä sitä enempää voisi koiralta pyytää?

Aamulla nautimme "kakkua" joka oli rakennettu kissanruoasta ja nappuloista. Sankari oli oikein tyytyväinen luomukseen ja se katosikin ennätysvauhtia lautaselta. Kateellinen Nemo sai myös murusen. Minä myös laulaa lurautin, mutta heleä ääneni sai Nismon sen näköiseksi että "oonko mä mamma kenties tehny jotain väärin??" :D .

Illalla ajattelimme ennen agitreenejä mennä metsään ihan kahdestaan juoksentelemaan.

Pihatottikset ja agikuvia :)

Tänään pukkasi hallituksen kokousta. Olipas mukava saada taas porukka kasaan! Kiitos illasta ja oli kiva nähdä!

Kokous tarkoitti toki myös sitä, että koirat jäisivät vähemmälle. Huonon omantunnon kalvaamana otettiinkin pihatottikset ja heiteltiin palloa jota jopa Nismo haki! Se jaksaa yllättää ihan noin aikuisiällä. Käännökset alkoivat taas sujumaan ja viretila oli Nismolla vähän ylikin. Huusi jonkun verran mutta alkuinnon jälkeen tasaantui vaikka työskentelikin ripeästi. Rallytokon saksalainen on ollut työnalla ja tuntuu että se alkaa kehkeytyä ihan ok suoritukseksi. Teimme myös oikein onnistuneen liikkeestä maahanmenon , jes! Luoksetuloja pari ja harmillisesti tulee ilman käsiapua vinoon eikä edes perusasennon puolelle vaan toiselle?! Nemo teki rinnalla tuplasuoritusta ja matki parhaansa mukaan sekä esitti väliajalla kaikki temput mitä ikinä sille tuli mieleen lihapullan toivossa :D ! Ja saihan se, pitäähän sitä "duunista" palkita. Minikokoinen A toimi myös kontaktitreeneihin ja Nismolle alkaa ajatuksen kaukainen pohja EHKÄ hahmottua ;). Nemo haki lopuksi palloa (ja tosiaan, jopaNismo!) vaikka mistä kaseikosta. Kyllä lemmukiiturilla oli sitten mukavaa.

Sitten kuvien aika, kiitos rakas koiran lainasta.

Hoffimestiksien kuvia :) . Kiva Ritva kun kävit ja joit kupposen !

Kuvaajat : Ritva & Jukka Mikkonen (kiitos!)

Tooosi keskittyneen näköinen kaksikko..

TULEEEE!!!

..hypyllä..

..Hiskiä naurattaa lempiesteellään..

..askeleet meni ainakin kuvien perusteella edes sinnepäin :D

Viimeinen rutistus :) ! Lähinnä ohjaajalta, ei hoffilta..


Onnea on pienet asiat, kuten yhdessä syöty iltapala :) !

Tehokasta treeniä

Töiden ja terveyden takia paine on viime aikoina ollut melkoinen. Ei voi kun kiittää ja ihmetellä Atea ja ystäviä tuesta ja ilon tuomisesta kaikille päiville. Kiitos. Olette korvaamattomia. Koiria unohtamatta, tai kissojakaan. Ne tuovat hymyä harmaaseen päivään. Atelle tietysti spesiaalit, rakas.

Selkä pääsee magneettikuvaukseen torstaina. Katsotaan löytyykö sieltä syytä ja sen kautta lisähoitoa. Osittain parempi, mutta huono edelleen. Istuminen on pahinta.

Perjantaina mä pakkasin meitin perheen kaikki koiruudet autoon ja kurvasin kentälle. Hiskin kanssa epistolana ansaesteet + pujottelu + kontaktit ja rimat. Pujotteli todella hyvin verkoilla eikä siinä vireessä ollut mitään väliä millä puolella mä olin tai otinko etäisyyttä. Haki myös matalampaa asentoa eli keppitreeni meni paremmin kuin toivon. Loppuun jätettävää palkkaa en uskaltanut kokeilla kun olin yksin enkä tiennyt varastaako se. Ansaesteenä käytin A:ta, tottakai. Sinne se aina painelee jos lähtee ohjauksesta. Niin monta hyllyä on tullut siitä kun ei vaan VOI vastustaa sen A:n vetovoimaa :D . Eikä se nytkään helppoa ollut vaikka käytin ääntä ja lelupalkkaa..ensimmäiset 10 kertaa meni heti persiilleen. Kepit ja putki (joihin oli tarkoitus mennä) oli toki liioitellun lähellä A:ta mutta treeni mikä treeni. Loppujen lopuksi se sitten jopa kääntyikin ja muisti saman asian, eli kääntymisen, vielä tauonkin jälkeen. Kyllä se siitä..Hiski on onneksi siitä ihana, että se ei hätkähdä vaikka vaatiikin eikä ota itteensä mistään komennuksista. Hiski oli hypyillä ja putkeen irroituksilla ihan tosi kiva! Kontaktit olivat ihan jees ja kesti puomille sivuirtoamistakin taas. Pujotteluun verkoilla olin erityisen tyytyväinen :) !

Sitten Nismo...oih ja voih ja kääk! Tarkoitus oli hyppyjen ohjaus siten, että niille vedetään ja päästetään sivusuunnassa..lopussa putki..hyppysarjassahan oli 4 hyppyä ja putki. Noh, mä sain kolmen hypyn verran sitä pidettyä ja sitten se menikin huutaen putkeen kurvaten ohi viimeisestä hypystä häntä suorana :D . Nismon kanssa täytyy olla varovaisempi..tasapainoilla vaatimisen kanssa..en halua poistaa sitä irtoamista, saada sen vain paremmin hanskaan. Lähtöön jääminen on kyllä niin kiikun kaakun. Tokossa esim luoksetulossa ei mitään ongelmia jäädä istumaan vaikka itse luoksetulo on nopea ja innokas. Agilityssa taas nykii ja melkein lähtee, vinkuu ja on siinä hilkulla ettei aloita räksytystä. Lähtöjä tehtiin myös ja vastaanottoa kolmen hypyn takaa. Hyvin lukee ja ihmeen rohkeasti hyppää melkein päinkin hypyltä. Putkeen kesti takaaleikkaukset :). Saatiin me kyllä se pätkä onnistumaankin, olin tosi tyytyväinen. Keppejäkin tehtiin ja voi niitä kierroksia. Täytyy miettiä miten alan niitä ihan aikuisten oikeesti sen kanssa tekemään.

Noiden kahden kanssa sai välillä hermokin olla pinkeenä (hih! agility on hauska laji!), joten kun otin Nemon autosta, sanoin ihan ääneen että nyt hermo lepää. Ja niinhän se lepäsikin. Rimat maahan ja eikun radalle. Nemo on niin helppo ja se kuuntelee. Eihän se mikään nopeuden perikuva ole, mutta se tekemisen halu on jotain ihan uskomatonta. Lisäksi yhteys joka kulkee mun ja sen välillä siellä esteiden välillä on hienoa. Nemo pujottelikin todella ketterästi ja hakikin ok:sti. Lähtöön jääminen oli vaikeaa.."Hypyille" hakeminen kaukaakin oli hienoa ja vetoihin tuleminen onnistui hyvin. Twistit, persjätöt, vippaukset ja takaaleikkaukset, kaikki onnistui kuin vettä vaan. Naurava Nemo on ohjaajalle hyvä palkka :)

Kyllä siinä treenatessa nopeasti aika vierähtää. Kaikkien juoksutukset + loppupalkat jne jne jne ..mutta kiva on tulla kyllä koirien kanssa kotiin, kun tietää niiden päässeen tekemään :).

Tänään lenkillä Nismo kohtasi vihdoin jotain jolle peruutti ja älysi lopulta pitää nenunsa ummessa : hevosen. Tai itse asiassa kaksikin. Vaikka ne oli laitumella niin kohti juostessaan ne saivat jopa Nismon egon murenemaan..;)

Olisipa aina viikonloppu!

Hiljaa hyvä tulee - kai?

Mulla on paha tapa ryysäillä koirien kanssa asiasta toiseen ja sitten vielä treenata aina niitä helppoja juttuja ja tunkea sivuun sellaiset vaikeammat kompastuskivet...kuten Nismon tokossa liikkeestä maahanmeno. Jaksan hokea että ei se sitä osaa, mutta koska olen sitä viimeksi treenannut? Tai teenkö sitä tosiaan niin ahkerasti että voin sanoa ettei se sitä opi? Koira ei kuitenkaan ole tyhmä, päinvastoin. Niskasta kiinni itseä ehkä :D ??

Kello oli aika pirun paljon eilen ennen kuin pääsin omia koiria treenaamaan. Päivi jäi myös kentälle, kiitos taas tuhannesti illasta ja treeniseurasta :). Mua epäilytti koirien treenivire koska ne oli ollut mun mukana duunissa koko päivän, mutta ihan turhaan, potkua ja malttia riitti.

Nismon kanssa oli tarkoitus keskittyä putkeen lähettämiseen ja sieltä kääntymiseen. Hassu koira, se oppi nopeasti. Sain lähetettyä aika kaukaakin, sekä mutkaan että suoraan eikä oman puolen vaihdollakaan ollut mitään merkitystä. Meni sitten ulkoreunaa tai sisäreunaa. Nismollakin pysyi haukku kurkussa, pieniä haukun tapaisia lipsui aina silloin tällöin. Vauhtiin asia ei kuitenkaan vaikuttanut lainkaan. Jarrutukset ja käännöt kesti yläättävän hyvin, varsinkin kun niitä ei olla kauheasti tehty. Kerran veti uukkarin putkessa mun sihautuksista, mutta muuten ok. Maltillisia keskittymisiä tekemiseen. Hallintaa ja kontaktia eikä vaan sinne päin. Keinua mentiin ihan hihnassa. Laitoin pöydän keinun alle jotta pudotus olisi lyhyempi ja tasaisempi. Ollaan tehty keinua jonkun verran ja yllätyksekseni muuten paukkuarka Nismo ei ole moksiskaan keinun pamahduksista vaan tykittää sinne ihan yhtä onnessaan kuin puomillekin. Pysähtymisen kanssa on ollut probleemaa, siksi hihna ja rauhaksiin. Kontaktit keinulle ei ollu sinne päinkään, mutta pysähtyi hihnassa ihan ok hiippailematta ollenkaan. Kuten otsikossakin, hiljaa hyvä tulee :). Olen yrittänyt laittaa kaikki kisoja koskevat tavoitteet (agilityn osalta) Nismon kanssa sivuun päässäni kun niitä sinne tulee ja noudattaa sitä mitä päätettiin - olla päättämättä yhtään mitään. Ilahdutti kovasti kun Päivikin sanoi että jestas kun se on nopea! :)

Nemo pääsi puuhaamaan sitä sun tätä..lähinnä putkea ja puomia ihan yhteisen hauskuuden vuoksi. On se vaan hyvä hakemaan sitä puomia. Vaikka sivusta lähettää niin kuuliaisesti menee ihan päästä eikä hyppää sivusta ylösmenolle. Hauskaa pikkuisella Nemolla vaikutti taas olevan ja mä tykkään mennä sen kanssa. Keskittyy ihan täysillä ja tekee ahkerasti töitä. Minun pieni lemmukuvioinen hiippari. Nemolla oli myös hauskaa "tyttöystävän" Jujun kanssa ja innokkaasti hakikin sitä leikkimään treenien päätyttyä. Röyhenteli ja flirttaili kuin vanha tekijä!

Tänään olisi vahavsti tarkoitus mennä tekemään ansatreeniä Hiskin kanssa. Hanskassa pitämistä ja irtoamista - miten niiden välillä tasapainottelu tuntuukin niin haastavalta?

Katsoin netistä Suomen agiMM juokkueen (medien ja maksien) treenejä..on ne upeita! Kaikki tsempitykset siis sinne suuntaan.

Ate on tainnut hermostua mun aamuiseen vitkasteluun nousemisen kanssa. On ollut niin kauhean vaikea herätä ja illat venyy pitkiksi kun puuhastellaan ja höpötetään ennen nukkumaanmenoa. Yritän parantaa tapani ja olla käyttämättä torkkua puhelimessa :) !