Koiramaista

Palaan sen verran edelliseen kirjoitukseen että tein sen luutilauksen, tilasin saman määrän kuin ennenkin..mutta tehty on..


Lauantaina päätettiin meidän porukan hallikausi agilityn osalta. Ystävät olivat ostaneet minulle lahjan ja kirjoittaneet ihanan kortin, voi vitsit sentään :) !!!

Tässä paidan etuosa. Ankka ja sen poikue:

ja takaosassa on teksti "Noi niin ryssii tän" :D . Olin niin otettu ja nauroin ihan hulluna tälle kotosalla, koko porukalla on samanlaiset! Kyllä nyt kelpaa kisata!

Iita liiteli ensimmäisen mölliratansa, aika pätevästi sanoisin! Sen kontakteista olen erityisen ylpeä ja nyt on löytynyt ohjautuvuuttakin kun kehitystä on tapahtunut. Esteiden luvussa vielä puutteita (ja monessa muussakin asiassa toki!) mutta yhteistyö alkaa löytyä. Lähdöt onnistuivat hyvin myös ja vauhtia on niin hurjasti enemmän kuin Hiskissä.

Nismo ja Nemo pääsivät myös liitelemään omaan tyylinsä :) . Nemolla oli niin huippuhauskaa taas esteillä ja Nismo...noh, huusi mennessään ja meni kovaa..

Tässä edellisistä treeneistä pari kuvaa, kiitos Ate kuvista!

Kiva hiippujen kanssa on touhuta kun ne niin kovasti innostuu kaikesta :)

Lumen puuttuminen masentaa kovasti...talven vedot jäi sitten kahteen kelkkavetoon, KAHTEEN???!!! Ja vielä on sen verran jäätä siellä täällä ettei bikellakaan pääse, eikä normifillarilla. Pöh. Niinpä vetolenkit on tehty ihan vyöllä ja liinoilla jalan.

Hiski ja Iita ovat todellinen vauhtikaksikko vetoliinoissa ja vyössä, ennemmin joutuu jarraamaan koko matkan kuin ainakaan kannustamaan.

Tänä aamuna oltiin Heidin ja koirien kanssa metsälenkillä - ihana reipas 10 km reitti lähtee Heidin ja Jukan kodin nurkilta! Eikä edes eksytty, etsittiin vaan polkua hetki ;) . Kiitos lenkistä ja kahvittelusta! Tässä lenkin jälkeinen kaverikuva:

Muut koirat jäivät Aten kanssa kotiin ja Nismo ja Nemo olivat rentoutuneet rankan viikonlopun jäljiltä. Nemo näkyy huonosti kuvassa, vaan osa turkkia, mutta Nismo ikuisti hienosti ihanan rennon olotilan.

...ja Hiski oli Aten kanssa metsä- ja pihahommissa:

Vielä ei tiedetä tuleeko pentusia Aten sijoitusnartulle, mutta lähempänä taas niitä uutisia :) .

Miten eteenpäin?

Arjesta puuttuu se musta..se on tuonut taloomme tietyllä tavalla balanssin koska sairas koira laumassa on aina erilainen kun muut neljä ovat terveitä. Ei se kuitenkaan tee siitä ikävästä yhtään sen pienempää. Ja ikävähän meillä on mustaa, se on selvä.

Tuntuu pahalta kirjoittaa tänne jostain muusta Wilman poismenon jälkeen. Ihan kun sellaiseen ei oikein olisi lupaa tai se ei olisi sopivaa.

..vielä pahemmalta tuntui niinkin arkinen asia meidän perheessä kuin luutilaus. On pitänyt jo monta päivää tilata, mutta tilaus on jäänyt alkumetreille, yksi syöjä puuttuu. Mulla on ollut tapana tilata hoffeille luita aina 21 kpl kutakin laatua (3x7). Nyt se määrä olisi typerä kun hoffeja on kaksi ja chihut syövät eri luita.

Tässä Wilmasta arkinen kuva. Sillä oli tapana tulla ihmisen päälle retkottamaan. Iitakin saattaa tehdä niin joskus, Hiski ei koskaan. Wilmalla se oli tapa.

Aten kanssa on paljon käyty läpi koko Wilman elämää ja sitä päivää kun se elämä päättyi. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että aika oli oikea. Wilma pääsi vielä omin jaloin lääkärille. Kuvista päätellen se ei ollut mikään itsestäänselvyys. Ystävät ovat olleet tukena ja paljon on jo ehditty Wilmaa muistella.


Muiden kanssa on tehty paljon asioita kuten ennenkin. On käyty liitelemässä, vetolenkeillä, normilenkeillä metsässä ja pellolla sekä kylillä. Tehty temppuja, tokoa ja ilmottu kokeisiin. En halua laittaa niistä nyt tähän. Olkoon tämä tällainen välikirjoitus, lyhyt purkaus siitä miten oudolta tuntuisikaan kirjoittaa heti perään jostain muusta.

Ate rakas, sekä ystävät rakkaat, miten kiitollinen olenkaan että on saanut jakaa teidän kanssa tuntemuksia.

Eteenpäin..ehkä aloitan taas siitä luutilauksesta.

Meidän rakas Wilma 06.02.2010 - 07.02.2014

Mistä sitä alottaisi, mihin tämän kirjoituksen päättäisi?

Sovitut kuvat olivat eilen ja lopputulos sitä mitä olimme pitkään yhdessä Aten kanssa pelänneet. Nivelrikko oli edennyt vuoden takaisista kuvista paljonkin ja molemmissa lonkissa oli luupiikkejä. Kysyimme suoraan eläinlääkäriltä mitä voimme tehdä. Vaihtoehtoja oli kolme; 1. Reisilihasten katkaisu - tämä olisi EHKÄ 8 vkon toipumisen jälkeen tuonut vähän lisäaikaa. 2. Lääkitys - Wilma oli lääkityksellä niin kauan kuin elimistö kesti ja se oli pakko katkaista. 3. Lopetus.

Wilma retkotti pöydällä ja kuorsasi. Ate jätti sille hyvästit ja minä kumarruin sen eteen. Musta nenä liikehti ihan kuin se olisi minut tuntenut sieltä unen läpi. Ainakin haluaisin ajatella niin. Asettelin sen korvakarvoja nätisti ihan kuin se olisi ollut tärkeää ja suukotin tuota mustaa nenua. Kiitin kaikista yhteisistä vuosista ja kerroin että jos on tuonpuoleista niin nyt saat juosta siellä ilman kivun häivääkään. Nyt olet vapaa.

Saimme sentään viettää sinun syntymäpäiviäsi päivää ennen. Annoit meille ihan käsittämättömän paljon ja opetit sitäkin enemmän.

Kaikkesi annoit vaikka olit niin kipeä. Et koskaan ollut vihainen tai epäluotettava vaikka sinuun sattui. Etkä koskaan ollut huonolla tuulella. Niinäkin päivinä kun ontuminen oli pitkäaikaista heilutit vaan häntää ja olisit halunnut osallistua kaikkeen mitä tehtiin.

Laumamme on nyt erilainen, koti on erilainen..miten sitä odottaakin sitä tiettyä askelta kuuluvaksi nurkan takaa tai mustaa päätä tunkemassa kainaloon.

Hyvää matkaa rakas ystävä ja kiitos kaikesta.

Sankari ja fyssari

Ensin sylin täydeltä ONNEA rakkaalle urpolle mustalle. Neljä vuotta jo!!! Niistä hieman reilu kolme vuotta ollaan kuljettu yhdessä. Ylä- ja alamäissä, hyvinä ja huonoina päivinä. Aten kanssa ollaan niin monet kerrat pähkitty Wilmaa moneltakin kantilta, terveydellisesti ja koulutuksellisesti. Ei ole toista tällaista hoffia tullut vastaan, hyvässä ja pahassa.

Niin tärkeä, niin omalaatuinen, niin hölmö ja kuitenkin niin rakastettava. ONNEA WILMA!

Kakkua syötiin tietysti aamulla ja tällä kertaa se oli tehty kissanruoasta ja nappuloista. "Kynttilät" olivat vuosien mukaan saparopaloja. Hyvin maistui mustalle :)

---------------------------------

Eilen Nismon ja Nemon kanssa fyssarilla. Meidän luotofyssari ja ystävä Niina Sorvari otti pojat vastaan. Nismolle tämä oli eka kerta, hierojalla on käynyt. Nismo on jouduttu kouluttamaan uudelleen käsittelyyn ja voi miten sitä onkaan tahkottu. Minä olen sitä saanut käsitellä jo vuosia, mutta ei vieraat. Miten mahtavaa olikin eilen nähdä tulos kaikesta vaivasta. Herra Pim meinaan silmät ummessa nautti hoidosta eikä tehnyt pientäkään elettä edes siihen suuntaan että olisin epäillyt sen rähähtävän. Hyvä Nismo!

Vein pojat hoidettavaksi kun kylmät ilmat vetivät niiden selkälinjoja pyöreäksi. Nemolla tiesin sen olevan myös löysän polven lieveilmiö. Nismolla oli oikealla puolella selässä/kyljessä pientä kireyttä, ei mitään suurta ja kaikki muuten täysin kunnossa. Nemo sitten taas oli koko selän alueelta jumissa ja taas vino :( . Liikkeet vinot yms..Nemo on nini superkiltti että ei murahtele tai muutakaan, mutta näin että selkä oli todella kipeä. Niina sai sen kuitenkin hoidettua ja auki. Nemo on käynyt viimeksi elokuussa eli väli ollut nyt sen 5 kk suurinpiirtein. Nyt kuitenkin oli puhetta että 2 kk päästä uudelleen.

Ylpeä olin pienistä, niin hienoja poikia käytökseltään! Rakas Atekin oli mukana ja jeesasi hiippujen kanssa, kiitos :)

---------------------------------

Vetolenkkejä vyöllä jalan on tehty hurjasti. Nismo ja Nemokin ovat olleet toki mukana, mutta ei ihan vetureina ;). Vetopareina joko Iita ja Hiski tai Iita ja Wilma. Kavereina joko Kati ja rotikat tai Heidi ja beussit :) .Merkkarit menee tosi kivasti yksiin vauhdin ja voiman kanssa, Wilman kanssa täytyy ottaa toki fysiikka huomioon. Lumi tuo sille pehmeän alustan, mutta matkaa on sille niin hankala arvioida kun joskus se jalka vaivaa ja joskus ei. Hmh. Helppo olisi päättää olla ottamatta sitä mukaankin jos sillä ei pää menisi..mutta kun pää menee ja kroppa ei pysy mukana.

Mulla ja Hiskillä on ollut pieniä erimielisyyksiä siitä, kuka käskee ja ketä totellaan..Ei niinkään lenkillä/kylillä vaan ihan kotipihassa ja sen maastoissa. Hain ratkaisun tottiksen kautta ja näyttäisi toimivan. Sellaista turhaa mahtailua yms..ei sen suurempaa :)