Elisa tuomaroi meitä eilen NuPun möllitokossa. Illallakin oli KUUMA, mutta mieli kentän laitamilla oli iloinen ja kaikkia tsempattiin. Pikkuisen kiire tuli mutta ehdin kuin ehdinkin paikallaoloon, ALO eli Nismo ensin.
Tässä pojot ja selitykset:
Luoksepäästävyys 10
Istui paikallaan ja huiskutti häntää :)
Paikallaolo 9
Meni ekalla, jäi hyvin ja taasen nousi loppupuolella istumaan?! Elisa oli tosi armollinen kun otti vaan yhden pojon pois..Istui ja oli ihan rauhallinen...vierestä lähti koira eikä silti lähtenyt tulemaan, hyvä Nismo.
Seuraaminen hihnassa 10
Olisi voinut antaa ysin koska viimeinen perusasento täyskäännöksen jälkeen taas vino?! (ohjaajan moka? ) Muutoin tepasteli taas sitä parasta seuraamistaan, siitä tulee niin hyvä mieli!
Seuraaminen vapaana 9,5
Aiheesta miinusti koska pari haukkua tuli täyskäännöksen jälkeen. Juoksuosuus tosi tosi mallikas ja nyt ne perusasennotkin oli suorat - onkohan mun rytmityksellä tähän osuutta, veikkaan että kyllä!
Liikkeestä maahan 9,5
Hidastin vähän käskykohtaan, meni hyvin ja ekalla, nousi ekalla. Makasi rauhaksiin ja tarkkaavaisena.
Liikkeestä seis 8
Valmisteleva taas erinomainen, seisoi heti ja pysyi seisomassa aina loppuun asti...ja tarvitsi tuplakäskyn perusasentoon.
Estehyppy 8
Mun olisi pitänyt antaa sen katsoa että se hyppy on siellä. Seurasi niin kontaktissa ettei tajunnut koko estettä kun mä pelkäsin että se varastaa...Tuplakäsky yli menemiseen koska ekasta käskystä jäi vaan pyörittelemään päätään että mikä hyppy ja missä :D . Hyvin seisoi ja perusasento aavistuksen vino.
Kokonaisvaikutelma 9,5
Vitsit sentään mikä vire!!! MÄ OON IKIONNELLINEN! Ei koomailusta tietoakaan vaan teki taas iloisesti ja voimakkaasti. Ja osasin ohjata koiraa, lukuunottamatta seuraamisen vikaa perusasentoa...
Pojot : 184
Nemo osallistui sitten taasen nakkiluokkaan missä paikallaolo on hihnan mitan päässä, seuraamisia vain yksi ja saa kehua yms. Eihän Nemo osaa tokoa, mutta vitsit kun sillä oli hauskaa!
Luoksepäästävyys 10
Istui kuin tatti!
Paikkamakuu 9
Toistin paikka käskyä mutta hei se sähikäinen pysyi!!! Vaikka ampiainen pyöri pään ympärillä hetken aikaa.
Seuraaminen vapaana 8
Siinähän se tulee "kyydissä" mutta ei sillä ole tokoseuraamisen kanssa mitään tekemistä :D . Täyskäännöksissä katosi.
(tässä kohtaa kehumisen jälkeen se heitti ilmassa pari kertaa 360 astetta ja pyyhkäisi kanttiiniin tarkistamaan eväitä)
Liikkeestä maahan 7
Käsiapu ja vinoon jäi mutta pysyi. Tuplakäsky perusasentoon.
Luoksetulo 10
Jäi hyvin, tuli täysiä, kurvasi perusasennon pitkäksi ja vinoksi..
Liikkeestä seis 0
Ei se vaan halunnut pysähtyä vaan häntä heiluen kipitti perässä :D
Hyppy 8
Hyppäsi vasta käskystä eikä itekseen! Mutta seisomisen teki kurvattuaan vähän pidemmän kaaren esteen takana. Onko tää hei agilitya??
Kokonaisvaikutelma 9
Iloinen pieni koira joka todisti taasen sen että ei tarvitse olla täydellinen ollakseen silti täydellinen. Nemo rakas pieni, maailman helpoin ja hyväntuulisin koira. Sillä oli niin pirun hauskaa!
Pojot: 122 (max 160 p.)
Kivaa oli ja nyt täydet peukutukset Heidille ja Turrelle tulevaan kokeeseen!
Ate rakas treenasi kotikentällä merkkiväriset ja ehdin nähdä Iitan seuraamisesta pienen pätkän ennenkuin lähdin mölleilemään - näytti tosi hyvältä! Eikä Iita välittänyt mitään muista koirista jotka odottivat Suskin kanssa vuoroaan.
Mölleilyn jälkeen suhattiin vielä Wilman kanssa lenkille...nopea 5 km ja hiki pintaan!
Meillä alkaa tänään paikkamakuu -sulkeiset iloisella meiningillä...
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
27.5.2013
Seuraavat kokeet
Forssassa 12.6 olisi meidän seuraava TOKO -koe Nismon kanssa. Kyseessä iltakoe, luokkina vain ALO,AVO ja tuomarina Riitta Räsänen. Katsotaan kuin meidän käy :D .
Sitten siihen treenisuunnitelmaan...seuraavat täytyy saada kuntoon:
1. Paikallaolo ja sen varmuus
2. Vire ja sen ylläpito - tämähän onnistui viimeksi kokeessa, toivottavsti jatkossakin!
3. Seuraamisen perusasennot
..koska kokeeseen on 2,5 viikkoa ajattelin että tämä viikko keskitytään pääosin paikalloon ja vireeseen, ei niinkään liikkeisiin/käskyihin. Katsotaan ne sitten ensi vkolla vielä läpi..
Tänään tulee kyllä poikkeus koska olen ilmoittanut Nismon möllitokoon, eli kokeenomainen treeni tänään. Nemokin on ilmoitettu nakkiluokkaan kuten ennenkin - se ilhaduttaa aina yleisöä :D .
Muutoin loppuviikko keskitytään hauskanpitoon häiriössä ja ilman sekä paikallaoloon häiriössä ja ilman.
...tämän pvän möllitoko näyttää sitten missä taas mennään vai mennäänkö missään ;) . Vähän tulee hoppu kun paikallaolo alkaa n.18.10 ja mä lähden Espoosta 17.10 eikä koirat oo mukana..
Eilen tuli tehtyä taas monta pitkää lenkkiä. Oli muuten hauskaa kun Katin kanssa "törmättiin" supikoiraan (vai mäyrä vai hei, miltä piisami näyttää ;) ??) ja koirathan oli sitä mieltä että sen voi syödä tai ainakin jahdata vähän matkaa..selvittiin kunnialla loppujen lopuksi.
Rakkaan Aten ja Wilman kanssa käytiin ihastelemassa upeita maisemia kun noustiin vastapäisen metsän kalliolle...hiljaisuudessa kun aukeaa peltonäkymät, maalaistalot ja ihan vihreys..voi miten kaunista olikaan!
Sitten siihen treenisuunnitelmaan...seuraavat täytyy saada kuntoon:
1. Paikallaolo ja sen varmuus
2. Vire ja sen ylläpito - tämähän onnistui viimeksi kokeessa, toivottavsti jatkossakin!
3. Seuraamisen perusasennot
..koska kokeeseen on 2,5 viikkoa ajattelin että tämä viikko keskitytään pääosin paikalloon ja vireeseen, ei niinkään liikkeisiin/käskyihin. Katsotaan ne sitten ensi vkolla vielä läpi..
Tänään tulee kyllä poikkeus koska olen ilmoittanut Nismon möllitokoon, eli kokeenomainen treeni tänään. Nemokin on ilmoitettu nakkiluokkaan kuten ennenkin - se ilhaduttaa aina yleisöä :D .
Muutoin loppuviikko keskitytään hauskanpitoon häiriössä ja ilman sekä paikallaoloon häiriössä ja ilman.
...tämän pvän möllitoko näyttää sitten missä taas mennään vai mennäänkö missään ;) . Vähän tulee hoppu kun paikallaolo alkaa n.18.10 ja mä lähden Espoosta 17.10 eikä koirat oo mukana..
Eilen tuli tehtyä taas monta pitkää lenkkiä. Oli muuten hauskaa kun Katin kanssa "törmättiin" supikoiraan (vai mäyrä vai hei, miltä piisami näyttää ;) ??) ja koirathan oli sitä mieltä että sen voi syödä tai ainakin jahdata vähän matkaa..selvittiin kunnialla loppujen lopuksi.
Rakkaan Aten ja Wilman kanssa käytiin ihastelemassa upeita maisemia kun noustiin vastapäisen metsän kalliolle...hiljaisuudessa kun aukeaa peltonäkymät, maalaistalot ja ihan vihreys..voi miten kaunista olikaan!
26.5.2013
Fiiliksellä..
...niinkuin Heidi sanoi - vedä fiiliksellä siellä toko-kokeissa. On helppo vastata "joojoo" ja vaikka toteutuksesta olisi ajatus niin käytäntöön pistäminen tällaisella jännittäjällä jää yleensä vajaaksi.
Perjantain suunniteltu kokeenomainen jäi tekemättä, otettiin jotain irrallisia käskyjä vaan ja lenkkeiltiin, sitten se loppupvä katosikin johonkin.
Ate rakas yritti mua taas tsempata koepäivänä kun näki että pelko alkaa kasaantua...
Olin hyvissä ajoin koepaikalla ja kun on tottunut agikisoihin niin tuntuu aina että toko-kokeissa on ihanan väljää ja hiljaista :D . Nemo kirppunen lähti myös mukaan ja päästiin rauhoittumaan lenkille ennen kokeen alkua.
ALOssa oli kahdeksan koirakkoa ja kun oltiin aikatauluista pitkällä niin otettiin kaikki samaan aikaan paikallaoloon..Nismo ainut pieni koira..ja aivan keskellä..
Näin meillä sitten meni:
Luoksepäästävyys 10 - häntä heiluen moikkasi
Paikallaolo 7 - mua pelotti ihan pirusti jättää sitä ja päätin että jos yksikään koira liikahtaa niin mä oon viivana Nismon luona, nousi se tai ei..Nismo nousi istumaan muutamia sekunteja ennen loppua ja istui siinä aina uuteen "käsky" kohtaan asti.
Välissä autoon ja pieni palkkaus...ennen yksilösuorituksia toin sen halliin, pyöritin pari kertaa että sain sille fiiliksen päälle ja suoraan kehään.
Seuraaminen hihnassa 9 - yksi vino pa
Seuraaminen vapaana 9 - yksi vino pa
Liikkeestä maahan 0 - putosi heti kuin kivi käskystä ja kun mä käännyin niin se lähti tulemaan mua vastaan??
Luoksetulo 10 - niin siisti!!! Jäi tarkkaavaisena ja käskystä lähti niin että hiekanmurut lensi, hyppäsi ilmassa perusasentoon joka oli aivan luotisuora
Liikkeestä seiso - 10 ?????? Siis asia mikä ei onnistunut tällä vkolla, ei sitten mitenkään ja nyt se teki sen täydellisesti. Noudatti heti käskä eikä liikkunut, ei milliäkään.
Estehyppy 9 - ennakoi perusasentoa, itse hyppy oli aivan upea ja seisoi heti käskystä
Yleisvaikutelma - 8
Mikä upeinta niin se fiilis siellä kehässä - minulla oli se rakas pieni koira joka teki täysin samalla moottorilla kuin treeneissä. Se tuli häntä heiluen ja nauravaisen näköisenä ja teki minulle, minun kanssa. Osasin pitää itseni rentona ja kehua oikein liikkeiden välissä. Tuntui kuin paikalla ei olisi ollut edes muita kuin me vaan. Sellainen unenomainen tunne. Se oli mahtavaa, sitä on haettu ja sen eteen on tehty töitä.
En katsonut pisteitä kehässä koska olin puhtaasti onnellinen siitä fiiliksestä. Palasin tulostaululle ja lipsahti ääneen: ei vi**u, saatiinko me ykkönen?? Nollauksesta huolimatta pisteet 161 - ykköstulos!!!
Kiitos rakas Ate ja rakkaat ystävät; Kati, Heidi, Katja, Heli, Mira, Elina ja kaikki te muut jotka olette mua tukeneet ja auttaneet, tsempanneet myös silloin kun ei aina mene nappiin ja vilpittömästi kannustaneet eteenpäin :). KIITOS! Atelle erityispojot siitä että selkeästi mun opettaminen on tuottanut edes jonkinlaista tulosta, eli oon kehityskelpoinen yksilö ;). On sillä pitkä pinna..
Halasin taas pientä ystävää Nismoa pitkään ja kuiskasin sille että me piruvie tehtiin se!!!
...kohti seuraavia kokeita!
Ate on korkannut jälkikauden ja hoffit ovat jäljestämisen ja tottiksen sekä lenkkeilyn lisäksi käyneet polskimassa...Iitan näyte siitä millaiseksi turkki menee märkänä ja ilmekin sen mukainen :D
Perjantain suunniteltu kokeenomainen jäi tekemättä, otettiin jotain irrallisia käskyjä vaan ja lenkkeiltiin, sitten se loppupvä katosikin johonkin.
Ate rakas yritti mua taas tsempata koepäivänä kun näki että pelko alkaa kasaantua...
Olin hyvissä ajoin koepaikalla ja kun on tottunut agikisoihin niin tuntuu aina että toko-kokeissa on ihanan väljää ja hiljaista :D . Nemo kirppunen lähti myös mukaan ja päästiin rauhoittumaan lenkille ennen kokeen alkua.
ALOssa oli kahdeksan koirakkoa ja kun oltiin aikatauluista pitkällä niin otettiin kaikki samaan aikaan paikallaoloon..Nismo ainut pieni koira..ja aivan keskellä..
Näin meillä sitten meni:
Luoksepäästävyys 10 - häntä heiluen moikkasi
Paikallaolo 7 - mua pelotti ihan pirusti jättää sitä ja päätin että jos yksikään koira liikahtaa niin mä oon viivana Nismon luona, nousi se tai ei..Nismo nousi istumaan muutamia sekunteja ennen loppua ja istui siinä aina uuteen "käsky" kohtaan asti.
Välissä autoon ja pieni palkkaus...ennen yksilösuorituksia toin sen halliin, pyöritin pari kertaa että sain sille fiiliksen päälle ja suoraan kehään.
Seuraaminen hihnassa 9 - yksi vino pa
Seuraaminen vapaana 9 - yksi vino pa
Liikkeestä maahan 0 - putosi heti kuin kivi käskystä ja kun mä käännyin niin se lähti tulemaan mua vastaan??
Luoksetulo 10 - niin siisti!!! Jäi tarkkaavaisena ja käskystä lähti niin että hiekanmurut lensi, hyppäsi ilmassa perusasentoon joka oli aivan luotisuora
Liikkeestä seiso - 10 ?????? Siis asia mikä ei onnistunut tällä vkolla, ei sitten mitenkään ja nyt se teki sen täydellisesti. Noudatti heti käskä eikä liikkunut, ei milliäkään.
Estehyppy 9 - ennakoi perusasentoa, itse hyppy oli aivan upea ja seisoi heti käskystä
Yleisvaikutelma - 8
Mikä upeinta niin se fiilis siellä kehässä - minulla oli se rakas pieni koira joka teki täysin samalla moottorilla kuin treeneissä. Se tuli häntä heiluen ja nauravaisen näköisenä ja teki minulle, minun kanssa. Osasin pitää itseni rentona ja kehua oikein liikkeiden välissä. Tuntui kuin paikalla ei olisi ollut edes muita kuin me vaan. Sellainen unenomainen tunne. Se oli mahtavaa, sitä on haettu ja sen eteen on tehty töitä.
En katsonut pisteitä kehässä koska olin puhtaasti onnellinen siitä fiiliksestä. Palasin tulostaululle ja lipsahti ääneen: ei vi**u, saatiinko me ykkönen?? Nollauksesta huolimatta pisteet 161 - ykköstulos!!!
Kiitos rakas Ate ja rakkaat ystävät; Kati, Heidi, Katja, Heli, Mira, Elina ja kaikki te muut jotka olette mua tukeneet ja auttaneet, tsempanneet myös silloin kun ei aina mene nappiin ja vilpittömästi kannustaneet eteenpäin :). KIITOS! Atelle erityispojot siitä että selkeästi mun opettaminen on tuottanut edes jonkinlaista tulosta, eli oon kehityskelpoinen yksilö ;). On sillä pitkä pinna..
Halasin taas pientä ystävää Nismoa pitkään ja kuiskasin sille että me piruvie tehtiin se!!!
...kohti seuraavia kokeita!
Ate on korkannut jälkikauden ja hoffit ovat jäljestämisen ja tottiksen sekä lenkkeilyn lisäksi käyneet polskimassa...Iitan näyte siitä millaiseksi turkki menee märkänä ja ilmekin sen mukainen :D
Nyt siivoomisen kautta lenkille!
24.5.2013
Uusi koepaikka
Tuli tosiaan kiire buukata uutta koepaikkaa lauantaille ja vaan toivoa että joku olisi perunut. Kirkkonummelta onnisti ja sinne siis lauantaina!
Keskiviikkona jääviä....meni nopeasti maahan...ihan joka ikinen kerta. Tästä pitäisi olla onnellinen mutta kun se meni sinne millä tahansa käskyllä..putosi kuin kivi?! Maahanmeno on ollut Nismolle aina se kompastuskivi ja nyt se sitten tarjosi sitä häntä heiluen koko ajan. Voi piru sentään...rauhotin vähän tilannetta ja ylitin laskea viretilaa rauhoittelemalla kun näytti siltä että vuotaa ihan justiinsa. Sitten pelkkää seiso käskyä, ilman mitään liikettä - hyvin meni. Enkä uskaltanut enää liikkeestä kokeilla, tyydyin käskyn vahvistamiseen vaan.
Eilen oli muuten kiire ja se sitten näkyi kaikessa että meni vähän sinnepäin...äkkiä kotiin ja Iita, Nismo ja Nemo hihnoihin, kävellen treenikentälle myöhässä..mulla oli siinä vaiheessa jo aajtukset ihan sekaisin eikä siitä agilitysta tullut mun osalta suoraan sanottuna hevon helvettiäkään. Oli vaan kaksi vasenta jalkaa, toimimattomat kädet ja tyhjä pää. Iita raukka. Pakkovalssi ja kepit päivän epistola - Heli oli tuonut hyvän treenin ja todisti taas että ei siihen treeniin tarvita kuin se 3-4 estettä. Iitalle pakkovalssi oli vaikea, se on niin aloittelija vielä ja mä selkeästi olen tehnyt sille hypyille ihan liian huonon pohjan. Täytyy aloittaa monessa asiassa sieltä ihan alusta eikä rynniä ja oikoa. Olen keskittynyt sen kanssa oikeastaan kontakteihin ja keppeihin ja niissä se osaaminen näkyy...miten se voisikaan osata kun ei ole opetettu? Keppejä tehtiin verkoilla niin että palkka oli lopussa, lähetys ja yksi verkko keskeltä pois. Keksi ekalla kerralla että oikoo palkalla, korjasin ja pujotteli loppuun. HYVÄ IITA! Ohjasin molemmin puolin, vedätyksellä ja sivuetäisyydellä. Kati oli odottamassa pentukurssin alkua niin sain sen palkkausapuun. Kiitos :)
Illalla sitten vielä Nismolle perusasentoja ja luoksetuloja. Perusasennoista puolet oli vinoja?! Ei pahasti mutta sen verran että mua häiritsi..siirryin aina sivulle tai eteen/taaksepäin ja käskin uudelleen ja kehut kun oli suora. Ate myös mainitsi taas mun kiertyvästä liikkeestä kohti koiraa mikä varmasti painostaa sen vinoon..Luoksetulot oli tosi jees, nopea ja tehokas.
Treenien jälkeen vielä Hiskin ja Wilman kanssa lenkille...mä en tajua mikä Wilmaan menee kun Hiski on mukana. Se käytäytyy kuin mikäkin idiootti. Iitan ja hiippujen sekä yksin se menee ihan mallikkaasti mutta kun Hiski on niin ekat 2 km menee tappeluun siitä että Hiskin päällä ei tarvitse hyppiä eikä sen jalkoja purra. Loput 4 km meni ihan mallikkaasti :D !
Tänään vielä kokeenomainen treeni...ja sitten jännittämään huomista, vielä ei ole noussut niin kovaa paniikkia kuin BH-kokeeseen oli..
Keskiviikkona jääviä....meni nopeasti maahan...ihan joka ikinen kerta. Tästä pitäisi olla onnellinen mutta kun se meni sinne millä tahansa käskyllä..putosi kuin kivi?! Maahanmeno on ollut Nismolle aina se kompastuskivi ja nyt se sitten tarjosi sitä häntä heiluen koko ajan. Voi piru sentään...rauhotin vähän tilannetta ja ylitin laskea viretilaa rauhoittelemalla kun näytti siltä että vuotaa ihan justiinsa. Sitten pelkkää seiso käskyä, ilman mitään liikettä - hyvin meni. Enkä uskaltanut enää liikkeestä kokeilla, tyydyin käskyn vahvistamiseen vaan.
Eilen oli muuten kiire ja se sitten näkyi kaikessa että meni vähän sinnepäin...äkkiä kotiin ja Iita, Nismo ja Nemo hihnoihin, kävellen treenikentälle myöhässä..mulla oli siinä vaiheessa jo aajtukset ihan sekaisin eikä siitä agilitysta tullut mun osalta suoraan sanottuna hevon helvettiäkään. Oli vaan kaksi vasenta jalkaa, toimimattomat kädet ja tyhjä pää. Iita raukka. Pakkovalssi ja kepit päivän epistola - Heli oli tuonut hyvän treenin ja todisti taas että ei siihen treeniin tarvita kuin se 3-4 estettä. Iitalle pakkovalssi oli vaikea, se on niin aloittelija vielä ja mä selkeästi olen tehnyt sille hypyille ihan liian huonon pohjan. Täytyy aloittaa monessa asiassa sieltä ihan alusta eikä rynniä ja oikoa. Olen keskittynyt sen kanssa oikeastaan kontakteihin ja keppeihin ja niissä se osaaminen näkyy...miten se voisikaan osata kun ei ole opetettu? Keppejä tehtiin verkoilla niin että palkka oli lopussa, lähetys ja yksi verkko keskeltä pois. Keksi ekalla kerralla että oikoo palkalla, korjasin ja pujotteli loppuun. HYVÄ IITA! Ohjasin molemmin puolin, vedätyksellä ja sivuetäisyydellä. Kati oli odottamassa pentukurssin alkua niin sain sen palkkausapuun. Kiitos :)
Illalla sitten vielä Nismolle perusasentoja ja luoksetuloja. Perusasennoista puolet oli vinoja?! Ei pahasti mutta sen verran että mua häiritsi..siirryin aina sivulle tai eteen/taaksepäin ja käskin uudelleen ja kehut kun oli suora. Ate myös mainitsi taas mun kiertyvästä liikkeestä kohti koiraa mikä varmasti painostaa sen vinoon..Luoksetulot oli tosi jees, nopea ja tehokas.
Treenien jälkeen vielä Hiskin ja Wilman kanssa lenkille...mä en tajua mikä Wilmaan menee kun Hiski on mukana. Se käytäytyy kuin mikäkin idiootti. Iitan ja hiippujen sekä yksin se menee ihan mallikkaasti mutta kun Hiski on niin ekat 2 km menee tappeluun siitä että Hiskin päällä ei tarvitse hyppiä eikä sen jalkoja purra. Loput 4 km meni ihan mallikkaasti :D !
Tänään vielä kokeenomainen treeni...ja sitten jännittämään huomista, vielä ei ole noussut niin kovaa paniikkia kuin BH-kokeeseen oli..
22.5.2013
Tokoa tokoa..
Ollaan oltu kohtuullisen ahkeria ja pysytty melkeinpä suunnitelmassa ;)
Maanantaina ensin paikallaolo - menee hyvin ekasta ja nousee ekasta mutta välissä alkoi jotain sekoilemaan, nousi taas istumaan ja ravisteli turkkia - mäkäräisiä?! Lopetettiin sitten lyhyempään, onnistuneeseen kun rauhallisesti makoili. Paljon palkkaa :). Hypyssä sitten ekalla kerralla muisteli että mitäs se "seiso" tarkoittikaan ja tupsahti istumaan esteen toiselle puolelle. Nostin seisomaan ja palkkasin kauheasti, tulos oli toivottu ja asia meni hyvin muistiin :). Muutama toisto ja kaikki oikein! Ainut mihin pitää kiinnittää huomiota on se että se on ihan viittä vaille ettei varasta hypylle...tehtiin siis myös pelkkää lähestymistä kohti estettä.
Tiistaina en sitten enää ottanut hyppyä kun se onnistui maanantaina niin hyvin. Seuraamisia ja kaikki hihnassa, lyhyempää ja pidempää pätkää, pysähtymisiä, käännöksiä, rytminmuutoksia ja esim juoksussa myös täyskäännöksiä jne. Palkkana oli tonnikalaa ja loppupalkkana porkkana ;) . Eka lähtö oli sellainen että ei pitänyt kontaktia...siitä "höpö höpö" huomautus ja alkoi sujumaan. Teki superiloisesti!
Tässä rakkaan Aten ottama kuva :
Maanantaina ensin paikallaolo - menee hyvin ekasta ja nousee ekasta mutta välissä alkoi jotain sekoilemaan, nousi taas istumaan ja ravisteli turkkia - mäkäräisiä?! Lopetettiin sitten lyhyempään, onnistuneeseen kun rauhallisesti makoili. Paljon palkkaa :). Hypyssä sitten ekalla kerralla muisteli että mitäs se "seiso" tarkoittikaan ja tupsahti istumaan esteen toiselle puolelle. Nostin seisomaan ja palkkasin kauheasti, tulos oli toivottu ja asia meni hyvin muistiin :). Muutama toisto ja kaikki oikein! Ainut mihin pitää kiinnittää huomiota on se että se on ihan viittä vaille ettei varasta hypylle...tehtiin siis myös pelkkää lähestymistä kohti estettä.
Tiistaina en sitten enää ottanut hyppyä kun se onnistui maanantaina niin hyvin. Seuraamisia ja kaikki hihnassa, lyhyempää ja pidempää pätkää, pysähtymisiä, käännöksiä, rytminmuutoksia ja esim juoksussa myös täyskäännöksiä jne. Palkkana oli tonnikalaa ja loppupalkkana porkkana ;) . Eka lähtö oli sellainen että ei pitänyt kontaktia...siitä "höpö höpö" huomautus ja alkoi sujumaan. Teki superiloisesti!
Tässä rakkaan Aten ottama kuva :
Iiten kanssa menivät paikallaoloon ja taas meni hyvin ja nousi hyvin mutta niitä hememtin mäkärisiä on pakko napsia?! Taas onnistunut lopetus..tämä taitaa nyt olla se suurin kompatuskivi tällä hetkellä. Piru vie..
Nemo häröili omiaan, touhusi ja otti muutaman perusasennon :) . Aamusta ne oli Nismon kanssa mun ja Iitan mukana Helillä koiratreffeissä. Hyvin meni Iita tyttönen kahden beussin ja kolmen labbiksen kanssa yksiin - siinä ne pihassa painivat ja juoksivat ympyrää onnessaan. Nismo ja Nemo saivat kunnian juoksennella ihan kahestaan etteivät jää porukan jalkoihin. Heli oli tehnyt mulle ja Heidille herkkuja ja mikäs sen mukavempaa - istuskella maalaismaisemassa herkkujen keskellä ja katsoa kun koirat juoksevat.
Metsäkoirat ovat poistuneet erään hiekkatien varresta (ainakin oletettavasti) ja mä oon hyödyntänyt sitä vahvasti iltalenkeillä. Myös Wilma on liittynyt lenkkiporukkaan kun alusta on hyvä! Ja nyt kun Hiski on saikkarilla niin ei se Wilma oikein yksinään tykkää vapaana juosta..menee sellaiseksi seisoskeluksi mistä ei ole sen kunnolle tai ylläpidolle mitään hyötyä. Wilman mielestä koko lenkin paras kohta on ne ojat mihin voi mennä kahlaamaan :D !
...tänä aamuna sitten tuli ilmo että toko-koe on peruttu...yritän saada Kirkkonumelle tai Helsinkin paikkaa samalle päivälle kun oltiin jo valmsitauduttu että ollaan menossa :).
18.5.2013
Kokeeseen menossa...
...siis se toko-koehan on jo viikon päästä?! Tämä BH:n suorittaminen aiheutti meille hirmuisen huuman ja onnitteluja sateli kauheasti - KIITOS kaikille! Niinpä emme ole tehneet treenisuunnitelmaa lainkaan, ei sitten yhtään. Hmm...ja nyt kun jääviä tuli tahkottua pitkään paikallaan muuttuneiden sääntöjen takia, hyppyä ei ole otettu ollenkaan ja se seisominen...
On siis sanomattakin selvää että vaikka jännitän koetta, en ota siitä tulospaineita - mennään sellaisella missä me nyt mennään asenteella ja katsotaan mitä aletaan työstämään. Reilua Nismolle :). Kiinnitetään huomiota häiriönkestoon ja siihen ettei niitä haukkumisia tule tokossakaan.
Ensin piti olla kaksi koetta, sekä la että su mutta sunnuntai on nyt pyhitetty meidän pienelle Lassille joka täyttää jo 16 -vuotta!!! Ei mene montaa vuotta kun se on jo oikeasti aikuinen..
Sitten se treenisuunnitelma :
MA - paikallaolo, hyppy
(kotona)
TI - seuraamiset (hihnassa), paikallaolo häiriössä - täytyy ottaa kodin ulkopuolella.
Tiistaina myös ryhmätreenit eli siellä sitten seuraamisen vahvistamista ja hyppy. Kaikki seuraamiset hihnassa koska sitä tulee tehtyä niin pirun vähän ja Nismo ei tajua olevansa "töissä" kun hihna on kiinni. Ihan oma moka.
KE - jäävät - jos tökkii jompikumpi niin sitten vain sitä, Nismo sekoittaa helposti, turhautuu ja treeni menee hukkaan
TO - perusasennot, luoksetulo
PE - kokeenomainen suoritus kylillä tai muussa höiriössä ihan superpalkalla
...ja sitten lauantaina kokeeseen :) . "Paperilla" näyttää ihan hirmuisen hyvältä suunnitelmalta!
Miten tämä viikko on tuntunut niin kovin kiireiseltä?? Olen tullut kotiin, lähtenyt lenkille, käynyt potkuttelemassa hihnalenkin jälkeen, kotihommia ja sitten kello onkin jo kaksitoista??
Hiski jatkaa rauhaksiin sairaslomalla ja liikkuu puhtaasti - hyvä HISKI!
Ate rakas on treenannut tokoa/tottista hoffien kanssa ja Wilma on jopa näyttänyt ihan kelvolta :) . Se paineistuu helposti ja koska on meidän "vammainen" niin siltä ei vaadita juurikaan tällaisia asioita vaan tehdään vähän eri tavalla. Aten kanssa se menee kivasti nykyään.
Torstaina oli Iitan agitreenit..kontaktit, voi hemmetti - mä oon oikeasti onnistunut!!! A on juoksumallinen edelleen ja mietin muutanko....ja tulin siihen tulokseen että en ainakaan toistaseksi. Sen puomi on niin ihana ja itsenäinen. Iitallla oli selkeästi kuuma torstaina ja menimme treeneihin kävellen - Nismo ja Nemo tulivat myös samalla lenkille. Opeteltiin myös välistävetoa ja keppejä verkoilla. Kepeistä tykkäsin, välistävedossa se oli vähän kysymysmerkkinä mutta palkkauksella ymmärsi ainakin alun :D ! Helppo koira treeneissä, niin hemmetin helppo. Ei sitä kiinnosta kukaan tai mikään, ei möykkää, ei mitään.
Tänään tultiin Nismon ja Nemon kanssa vielä duuniin, viimeinen lauantaivuoro tälle kaudelle. Syyskuussa sitten taas :) .
Arvatkaa muuten...kun minun rakas mieheni on sellainen keksijä ja tavaroiden (romun!) kerääjä...ja sitten se aina rakentaa niistä kaikenlaista hirmuisen tärkeää. Taitavahan se on, ei mulla riittäisi hermot tai osaaminen mihinkään tuollaiseen..viimeisin tekele on JYRÄ! Siis sellainen mönkijän perässä vedettävä millä saa treenikentän tasoitettua. Hih ;)
On siis sanomattakin selvää että vaikka jännitän koetta, en ota siitä tulospaineita - mennään sellaisella missä me nyt mennään asenteella ja katsotaan mitä aletaan työstämään. Reilua Nismolle :). Kiinnitetään huomiota häiriönkestoon ja siihen ettei niitä haukkumisia tule tokossakaan.
Ensin piti olla kaksi koetta, sekä la että su mutta sunnuntai on nyt pyhitetty meidän pienelle Lassille joka täyttää jo 16 -vuotta!!! Ei mene montaa vuotta kun se on jo oikeasti aikuinen..
Sitten se treenisuunnitelma :
MA - paikallaolo, hyppy
(kotona)
TI - seuraamiset (hihnassa), paikallaolo häiriössä - täytyy ottaa kodin ulkopuolella.
Tiistaina myös ryhmätreenit eli siellä sitten seuraamisen vahvistamista ja hyppy. Kaikki seuraamiset hihnassa koska sitä tulee tehtyä niin pirun vähän ja Nismo ei tajua olevansa "töissä" kun hihna on kiinni. Ihan oma moka.
KE - jäävät - jos tökkii jompikumpi niin sitten vain sitä, Nismo sekoittaa helposti, turhautuu ja treeni menee hukkaan
TO - perusasennot, luoksetulo
PE - kokeenomainen suoritus kylillä tai muussa höiriössä ihan superpalkalla
...ja sitten lauantaina kokeeseen :) . "Paperilla" näyttää ihan hirmuisen hyvältä suunnitelmalta!
Miten tämä viikko on tuntunut niin kovin kiireiseltä?? Olen tullut kotiin, lähtenyt lenkille, käynyt potkuttelemassa hihnalenkin jälkeen, kotihommia ja sitten kello onkin jo kaksitoista??
Hiski jatkaa rauhaksiin sairaslomalla ja liikkuu puhtaasti - hyvä HISKI!
Ate rakas on treenannut tokoa/tottista hoffien kanssa ja Wilma on jopa näyttänyt ihan kelvolta :) . Se paineistuu helposti ja koska on meidän "vammainen" niin siltä ei vaadita juurikaan tällaisia asioita vaan tehdään vähän eri tavalla. Aten kanssa se menee kivasti nykyään.
Torstaina oli Iitan agitreenit..kontaktit, voi hemmetti - mä oon oikeasti onnistunut!!! A on juoksumallinen edelleen ja mietin muutanko....ja tulin siihen tulokseen että en ainakaan toistaseksi. Sen puomi on niin ihana ja itsenäinen. Iitallla oli selkeästi kuuma torstaina ja menimme treeneihin kävellen - Nismo ja Nemo tulivat myös samalla lenkille. Opeteltiin myös välistävetoa ja keppejä verkoilla. Kepeistä tykkäsin, välistävedossa se oli vähän kysymysmerkkinä mutta palkkauksella ymmärsi ainakin alun :D ! Helppo koira treeneissä, niin hemmetin helppo. Ei sitä kiinnosta kukaan tai mikään, ei möykkää, ei mitään.
Tänään tultiin Nismon ja Nemon kanssa vielä duuniin, viimeinen lauantaivuoro tälle kaudelle. Syyskuussa sitten taas :) .
Arvatkaa muuten...kun minun rakas mieheni on sellainen keksijä ja tavaroiden (romun!) kerääjä...ja sitten se aina rakentaa niistä kaikenlaista hirmuisen tärkeää. Taitavahan se on, ei mulla riittäisi hermot tai osaaminen mihinkään tuollaiseen..viimeisin tekele on JYRÄ! Siis sellainen mönkijän perässä vedettävä millä saa treenikentän tasoitettua. Hih ;)
15.5.2013
Käyttäytymiskoe Nummela 14.5.
Minun pieni ystävä kantaa tästä eteenpäin omistajan ylpeyden lisäksi nimensä edessä tunnusta, ollen näin ollen tästä eteenpäin BH Topolino Easy Living. Voi taivas miten pakahdun onnesta ja tyytyväisyydestä tuohon pieneen koiraan!
Ehdimme vielä treenata projketin mukaisesti 3 kertaa sitten viimeisen päivityksen. Yksi kokeenomainen, muutoin lähinnä jäävien ja paikallaolon vahvistelua.
..sitten alkoi se järjetön panikointi..Atekin oli jo huolestuneen näköinen kun olin aivan vitivalkoinen koepaikalla enkä saanut oikein mitään järkevää edes sanottua.
Arvonnassa numero 5, huh, ei ensimmäiseksi..sitten jännittämään kuka on nro 6. Se oli rhodesiankoira jolla oli oikein kiva ohjaaja, kävin reippaasti juttelemassa ja kysymässä syökö koira minun koirani.
Koira ulos autosta ja toimi kuin unelma. Sitten mene kentälle ja se tapahtuu..koira passivoituu, istuu perusasennossa ja katsoo vain eteenpäin. Lähden liikkeelle ja koiran seuraamispaikka on koko ajan oikea, mutta kontaktia se ei ota sillä lailla kun normaalisti tepastelee kuuluisaa tirehtöörimarssiaan. Mun hermot on niin huonot että meinasin tämän takia keskeyttää koko kokeen. Onneksi en niin tehnyt. Perusasentoon lisäkäsky, henkilöryhmässä ei välittänyt mistään/kenestäkään - arvosana TYYDYTTÄVÄ
Hihna irti ja koira muuttui kuin kertanapsaisusta. Eka ajatus oli se että onneksi en keskeyttänyt! Henkilöryhmässä ei taaskaan välittänyt mitään. Nyt nähtiin sitä Nismon pystymarssia, voimakasta tekemistä mitä se parhaimmillaan on. Piti hyvin kontaktia, rytminmuutoksissa oli topakka ja perusasennotkin onnistuivat, arvosana - ERITTÄIN HYVÄ
Istuminen meni kyllä melkein ohjaajan mokasta pieleen koska paniikissa unohdin sille sanoa "istu" tai "odota" kun jätin sen?! Toisaalta en sanonut mitään joten Nismo totesi että tänne täytyy jäädä. Istui nopeasti ja pysyi hyvin, tarkkaavaisena ja rauhallisena, arvosana - ERINOMAINEN
Maahanmeno oli nopea, jäi rauhallisesti ja valmisteleva osuus jees. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle, tästä laskeva arvosana. Vauhtia oli luoksetulossa hurjasti ja minuakin jo hymyilytti kun nauravaisen näköinen kirppu paahtoi käskyn saatuaan ihan täysiä luokse, arvosana - ERITTÄIN HYVÄ (vai oliko HYVÄ?)
Paikallaoloon jäi rauhallisesti ja meni ekasta käskystä maahan. Tuomarin mukaan makasi rauhallisena ja tarkkaavaisena. Minähän sitten itkin jo paikallaolossa kun tajusin että me selvittiin hengissä kaikesta paineesta. Toisen koirakon suorittaessa istumista oli Nismo noussut istumaan ja jäi myöskin istumaan aina loppuun saakka. Palasin tuomarin luvasta koiran viereen eikä se enää siinä jojoillut, käsky oli tarpeeton antaa ja liike loppui, arvosana - HYVÄ
Tottiksesta kun alkoi saamaan palautetta niin mä hajosin...ja itkin ihan avoimesti siinä kun tuomari kehui koiraa. Tykkäsi Nismosta ihan hirmuisesti ja oli iloinen kun tällaisiakin rotuja tuodaan kokeeseen. Sanoi että tunsin hyvin koeohjeet ja kaavion...mulla ei taasen ollut siinä paniikissa mitään havaintoa siitä menikö askeleet nappiin vai ei. Nismo oli palautteen annossa edelleen rauhallinen ja varman oloinen.
Koko tottiksessa, odottaessa tai palautteessa EI YHTÄÄN AINOAA HAUKKUA!!! Meidän työ on siis todellakin tuottanut tulosta.
Vein koiraa autoon enkä voinut uskoa että me tosiaan läpäistiin tottis ja vielä kirkkaasti. Ihan uskomaton tunne.
Kaupunkiosuudessa Nismo esitti parasta itseään. Ei tarvinnut edes käskyn alla pitää..se ei välittänyt tuon taivaallista yhtään mistään tai kenestäkään. Jätin tolppaan ja tuomarikin heitti vitsillä että tule nyt hakemaan tuo koira ennenkuin se syö jonkun :D . Kurkkasin nurkan takaa pientä koiraa joka istui rauhallisesti paikallaan ja häntä alkoi heilumaan kun tulin paikalle. Sitten tuomari sanoi sen, BH on hyväksytty.
Tuomari halusi taputtaa Nismolle vielä erikseen, sen tuo pieni rakas ystävä oli ansainnut. ME TEHTIIN SE, me todellakin tehtiin se!!!
(näin ollen Nismosta tuli myös ensimmäinen BH-kokeen suorittanut rotunsa edustaja Suomessa)
En oikein tiedä mitä sanoisin..olen niin onnellinen :). Kiitos rakas Ate kun kannustit minua silloinkin kun melkein annoin periksi. Kiitos ystävät jotka tuitte minua treeniseuralla ja "olkapäällä" silloin kun meinasin vaipua epätoivoon. Kiitos kaikesta avusta ja myötäelämisestä...erityisesti rakkaan Aten lisäksi Katille ja Heidille KIITOS, samoin Miralle ja Helille. Suurin kiitos ja halaus kuitenkin Nismolle, piruvie sentään :) !!!
Tässä vielä tottistreeneistä kaksi Heidin ottamaa kuvaa, muutama päivä ennen koetta.
------------------------------------
Nemosesta myös pari agilitykuvaa, katsokaa miten pieni nauttii :) . Nämä myös Heidin ottamia.
Ehdimme vielä treenata projketin mukaisesti 3 kertaa sitten viimeisen päivityksen. Yksi kokeenomainen, muutoin lähinnä jäävien ja paikallaolon vahvistelua.
..sitten alkoi se järjetön panikointi..Atekin oli jo huolestuneen näköinen kun olin aivan vitivalkoinen koepaikalla enkä saanut oikein mitään järkevää edes sanottua.
Arvonnassa numero 5, huh, ei ensimmäiseksi..sitten jännittämään kuka on nro 6. Se oli rhodesiankoira jolla oli oikein kiva ohjaaja, kävin reippaasti juttelemassa ja kysymässä syökö koira minun koirani.
Koira ulos autosta ja toimi kuin unelma. Sitten mene kentälle ja se tapahtuu..koira passivoituu, istuu perusasennossa ja katsoo vain eteenpäin. Lähden liikkeelle ja koiran seuraamispaikka on koko ajan oikea, mutta kontaktia se ei ota sillä lailla kun normaalisti tepastelee kuuluisaa tirehtöörimarssiaan. Mun hermot on niin huonot että meinasin tämän takia keskeyttää koko kokeen. Onneksi en niin tehnyt. Perusasentoon lisäkäsky, henkilöryhmässä ei välittänyt mistään/kenestäkään - arvosana TYYDYTTÄVÄ
Hihna irti ja koira muuttui kuin kertanapsaisusta. Eka ajatus oli se että onneksi en keskeyttänyt! Henkilöryhmässä ei taaskaan välittänyt mitään. Nyt nähtiin sitä Nismon pystymarssia, voimakasta tekemistä mitä se parhaimmillaan on. Piti hyvin kontaktia, rytminmuutoksissa oli topakka ja perusasennotkin onnistuivat, arvosana - ERITTÄIN HYVÄ
Istuminen meni kyllä melkein ohjaajan mokasta pieleen koska paniikissa unohdin sille sanoa "istu" tai "odota" kun jätin sen?! Toisaalta en sanonut mitään joten Nismo totesi että tänne täytyy jäädä. Istui nopeasti ja pysyi hyvin, tarkkaavaisena ja rauhallisena, arvosana - ERINOMAINEN
Maahanmeno oli nopea, jäi rauhallisesti ja valmisteleva osuus jees. Luoksetulossa tuli suoraan sivulle, tästä laskeva arvosana. Vauhtia oli luoksetulossa hurjasti ja minuakin jo hymyilytti kun nauravaisen näköinen kirppu paahtoi käskyn saatuaan ihan täysiä luokse, arvosana - ERITTÄIN HYVÄ (vai oliko HYVÄ?)
Paikallaoloon jäi rauhallisesti ja meni ekasta käskystä maahan. Tuomarin mukaan makasi rauhallisena ja tarkkaavaisena. Minähän sitten itkin jo paikallaolossa kun tajusin että me selvittiin hengissä kaikesta paineesta. Toisen koirakon suorittaessa istumista oli Nismo noussut istumaan ja jäi myöskin istumaan aina loppuun saakka. Palasin tuomarin luvasta koiran viereen eikä se enää siinä jojoillut, käsky oli tarpeeton antaa ja liike loppui, arvosana - HYVÄ
Tottiksesta kun alkoi saamaan palautetta niin mä hajosin...ja itkin ihan avoimesti siinä kun tuomari kehui koiraa. Tykkäsi Nismosta ihan hirmuisesti ja oli iloinen kun tällaisiakin rotuja tuodaan kokeeseen. Sanoi että tunsin hyvin koeohjeet ja kaavion...mulla ei taasen ollut siinä paniikissa mitään havaintoa siitä menikö askeleet nappiin vai ei. Nismo oli palautteen annossa edelleen rauhallinen ja varman oloinen.
Koko tottiksessa, odottaessa tai palautteessa EI YHTÄÄN AINOAA HAUKKUA!!! Meidän työ on siis todellakin tuottanut tulosta.
Vein koiraa autoon enkä voinut uskoa että me tosiaan läpäistiin tottis ja vielä kirkkaasti. Ihan uskomaton tunne.
Kaupunkiosuudessa Nismo esitti parasta itseään. Ei tarvinnut edes käskyn alla pitää..se ei välittänyt tuon taivaallista yhtään mistään tai kenestäkään. Jätin tolppaan ja tuomarikin heitti vitsillä että tule nyt hakemaan tuo koira ennenkuin se syö jonkun :D . Kurkkasin nurkan takaa pientä koiraa joka istui rauhallisesti paikallaan ja häntä alkoi heilumaan kun tulin paikalle. Sitten tuomari sanoi sen, BH on hyväksytty.
Tuomari halusi taputtaa Nismolle vielä erikseen, sen tuo pieni rakas ystävä oli ansainnut. ME TEHTIIN SE, me todellakin tehtiin se!!!
(näin ollen Nismosta tuli myös ensimmäinen BH-kokeen suorittanut rotunsa edustaja Suomessa)
En oikein tiedä mitä sanoisin..olen niin onnellinen :). Kiitos rakas Ate kun kannustit minua silloinkin kun melkein annoin periksi. Kiitos ystävät jotka tuitte minua treeniseuralla ja "olkapäällä" silloin kun meinasin vaipua epätoivoon. Kiitos kaikesta avusta ja myötäelämisestä...erityisesti rakkaan Aten lisäksi Katille ja Heidille KIITOS, samoin Miralle ja Helille. Suurin kiitos ja halaus kuitenkin Nismolle, piruvie sentään :) !!!
Tässä vielä tottistreeneistä kaksi Heidin ottamaa kuvaa, muutama päivä ennen koetta.
------------------------------------
Nemosesta myös pari agilitykuvaa, katsokaa miten pieni nauttii :) . Nämä myös Heidin ottamia.
Samojen treenien jälkeen tuli todettua että Hiski jää pois hoffien agility SM-joukkueesta ja tavoitteellisuus agilityssa on nyt päättynyt. Wilma törmäsi päin Hiskiä ja Hiskiltä revähti lapa. Toipuu kokonaan, mutta onhan se fakta ettei tuon kokoisella, 7-vuotiaalla koiralla enää se kudos tule yhtä kestäväksi. Tärkeintä että puuhkahäntä paranee kuitenkin kaikkeen muuhun ihan täydellisesti. Eihän tällaisille tapaturmille mitään mahda. Huonoa tuuria oli matkassa koska eihän tällaista ole koskaan käynyt vaikka painivat ja juoksevat kimpassa jokaikinen päivä.
Haikea mieli kuitenkin, tottakai...mutta koiran paras on tärkein.
-------------------------------
Eilisessä kokeessa ainoa ylpeyden aihe ei suinkaan ollut Nismo. Ystäväni Heidi ja Turre suorittivat BH-kokeen myös hyväksytysti!!! Voi sitä riemun määrää ja Turre toimi upeasti!!! ONNEA vielä Heidi ja Turre!!!
...sitten meidän perheen "pentunen" Iita ja kylmähermoinen Ate...se hullu päätti sunnuntaina ilmoittaa Iitan samaan kokeeseen kun kerran tilaa oli?! Eihän Iitaa ole treenattu BH-kokeeseen...kunt arkoitus oli että se olisi tokoon valmis Terviksellä, heinäkuun lopussa. Ne treenasivat pari päivää ja TADAA - BH hyväksytty, eikä mennyt sekään rimaa hipoen. Uskomaton pari, on ne hyviä...ja Atella uskomattomat hermot. ONNEA rakas vielä, olen teistä niin ylpeä!!!
*ohjaaja päättää kirjoituksen edelleen epäuskoiset onnenkyyneleet slmissään*
8.5.2013
Tottis ja paniikki
Heikkohermoinen ilmoittautuu!
Jos kävelee palavan talon ohi tai törmää sairaskohtauksen saaneeeen ihmiseen, osuu liikenneottemuudessa paikalle tms niin pystyy toimimaan täysin järkevästi. Osaa hoitaa ensiapupuolen tilanteen mukaan ja soittaa apua...mutta auta armias jos jotain pientäkin sattuu mun kirppusille; Nismolle ja Nemolle. Kaikki järki ja ajatus katoaa, tilalle jää vain paniikki.
Eilen Ate soitti juuri kun olin lähdössä duunista ja kertoi että Nismolla on joku hätä. Se vaan istuu ja tärisee, ei suostu liikkumaan. Jos sen nostaa jalkeille niin takapää pitää huonosti ja köyristää selkää sekä vatsa tuntuu tunnustelemalla ihan kivikovalta. Noh, voitte kuvitella sitä härdellin määrää millä mä lähdin Espoosta tulemaan kotiin. Tiedän ettei Ate rakas ylireagoi eikä herkästi soita vaan hätä olisi ihan oikeasti. Soitin matkalla Katille ja pyysin ajamaan meille katsomaan tilannetta ja antamaan arvion - jos näyttää huonolta niin ottaa kyytiin ja ajaa mua vastaan ja siitä suoraan Skutille. Kati on niin pyytetön ystä monessakin asiassa, kiitos taas jälleen. Matka Espoosta kotiin on valitettavsti niin pitkä että siinä ehtii ajattelemaan kaikenlaisia kauhukuvia. Kati ehti 10 min ennen mua meille ja TADAA Nismo on täysin normaali???? Minä kurvasin pihaan, otin vastaan iloiset chihut ja nostin Nismon syliin. Siinä sitä sitten istuin nyyhkien puristaen pientä rakasta sylissä, ei helvetti miten säikähdinkään.
Tässä pienestä kuva, jos nukkuu käsilaukun päällä ei mamma voi lähteä huomaamatta :
...ja tietysti tasapuolisuuden nimissä Nemosesta kuva joka odottaa kuumeisesti että joku tarttuisi viereen tainnutettuun apinaan ja heittäisi sen noudettavaksi:
Kun tajusin lopulta Nismon olevan täysin 100 % oma itsensä aloin tutkia sitä. Kaikki perussysteemit kuten anaalit, mahdolliset puremat/pistokset, suu, ikenet, lihakset (siltä osin mitä osaan), tassut, häntä, iho, korvat....vatsassa tuntui pieni, pikkurillin pään kokoinen, irtonainen pallo mikä tuli ja meni ilman että reagoi siihen mitenkään, muuten ei mitään, ei sitten yhtikäs mitään reaktiota mihinkään? Eikä ongelmia vatsan kanssa, ei oksentelua...Varasin sille hierojan, katsotaan avaako se mun kysymyksiä. Olen maailman onnellisin että Nismo on kunnossa mutta paljon jäi kysymyksiä.
---------------
Illalla oli treenit ja ajattelin että otan Nismonkin mukaan treenaamaan, siinä viimeistään huomaan jos siinä olisi mitään merkkejä jostain oudosta, mutta ei mitään?
Siispä projektitreeni nro 11, kevyesti :
- paikallaolo isossa häiriössä, ennakoi perusasennon mutta makasi rauhallisesti
- seuraamisia lennosta ja paljon rytminmuutoksia, kaksi haukkua, hiljeni käskystä. Juoksu ja hidasosuudet molemmat jees
- istu ja maahan (down) käskyjä ilman koko liikettä, kerran meni vipuun ja vaihtoi istumisen maahnmenoon
- perusasennot aavistuksen vinoja, korjailtiin suoraksi ja palkattiin
Nemo teki seuraamisia ja perusasentoja sekä muutaman lyhyen eteenmenon ilman maahanmenoa, istumisella :). Sekä tietty temppuili esittämällä oravaa, vilkuttamalla ja kiertämällä tötteröä. Tötterön kiertämisessä Nemon erikoisuus on käsimerkistä vaihtaa lennossa suuntaa - se vasta onkin hauskaa!
Katsokaa miten upeita eväitä meidän treeniporukalla oli - kiitos Maija :
KaikenAikaa -kenttä on nyt avattu, onnea rakas haaveen toteutumisesta :). Oli muuten kivannäköistä tottista Atella ja Iitalla. Ja palkaksi käy sekä ruoka että ihan paras frisbee:
Hiski oli poissa tottiksesta koska Wilma reikäpää juoksi sitä päin metsälenkillä niin lujaa että Hiski loukkasi jalkansa. Onneksi vain hetkellisesti koska illalla liikkui ihan normisti jo, huh :) .
Jos kävelee palavan talon ohi tai törmää sairaskohtauksen saaneeeen ihmiseen, osuu liikenneottemuudessa paikalle tms niin pystyy toimimaan täysin järkevästi. Osaa hoitaa ensiapupuolen tilanteen mukaan ja soittaa apua...mutta auta armias jos jotain pientäkin sattuu mun kirppusille; Nismolle ja Nemolle. Kaikki järki ja ajatus katoaa, tilalle jää vain paniikki.
Eilen Ate soitti juuri kun olin lähdössä duunista ja kertoi että Nismolla on joku hätä. Se vaan istuu ja tärisee, ei suostu liikkumaan. Jos sen nostaa jalkeille niin takapää pitää huonosti ja köyristää selkää sekä vatsa tuntuu tunnustelemalla ihan kivikovalta. Noh, voitte kuvitella sitä härdellin määrää millä mä lähdin Espoosta tulemaan kotiin. Tiedän ettei Ate rakas ylireagoi eikä herkästi soita vaan hätä olisi ihan oikeasti. Soitin matkalla Katille ja pyysin ajamaan meille katsomaan tilannetta ja antamaan arvion - jos näyttää huonolta niin ottaa kyytiin ja ajaa mua vastaan ja siitä suoraan Skutille. Kati on niin pyytetön ystä monessakin asiassa, kiitos taas jälleen. Matka Espoosta kotiin on valitettavsti niin pitkä että siinä ehtii ajattelemaan kaikenlaisia kauhukuvia. Kati ehti 10 min ennen mua meille ja TADAA Nismo on täysin normaali???? Minä kurvasin pihaan, otin vastaan iloiset chihut ja nostin Nismon syliin. Siinä sitä sitten istuin nyyhkien puristaen pientä rakasta sylissä, ei helvetti miten säikähdinkään.
Tässä pienestä kuva, jos nukkuu käsilaukun päällä ei mamma voi lähteä huomaamatta :
...ja tietysti tasapuolisuuden nimissä Nemosesta kuva joka odottaa kuumeisesti että joku tarttuisi viereen tainnutettuun apinaan ja heittäisi sen noudettavaksi:
Kun tajusin lopulta Nismon olevan täysin 100 % oma itsensä aloin tutkia sitä. Kaikki perussysteemit kuten anaalit, mahdolliset puremat/pistokset, suu, ikenet, lihakset (siltä osin mitä osaan), tassut, häntä, iho, korvat....vatsassa tuntui pieni, pikkurillin pään kokoinen, irtonainen pallo mikä tuli ja meni ilman että reagoi siihen mitenkään, muuten ei mitään, ei sitten yhtikäs mitään reaktiota mihinkään? Eikä ongelmia vatsan kanssa, ei oksentelua...Varasin sille hierojan, katsotaan avaako se mun kysymyksiä. Olen maailman onnellisin että Nismo on kunnossa mutta paljon jäi kysymyksiä.
---------------
Illalla oli treenit ja ajattelin että otan Nismonkin mukaan treenaamaan, siinä viimeistään huomaan jos siinä olisi mitään merkkejä jostain oudosta, mutta ei mitään?
Siispä projektitreeni nro 11, kevyesti :
- paikallaolo isossa häiriössä, ennakoi perusasennon mutta makasi rauhallisesti
- seuraamisia lennosta ja paljon rytminmuutoksia, kaksi haukkua, hiljeni käskystä. Juoksu ja hidasosuudet molemmat jees
- istu ja maahan (down) käskyjä ilman koko liikettä, kerran meni vipuun ja vaihtoi istumisen maahnmenoon
- perusasennot aavistuksen vinoja, korjailtiin suoraksi ja palkattiin
Nemo teki seuraamisia ja perusasentoja sekä muutaman lyhyen eteenmenon ilman maahanmenoa, istumisella :). Sekä tietty temppuili esittämällä oravaa, vilkuttamalla ja kiertämällä tötteröä. Tötterön kiertämisessä Nemon erikoisuus on käsimerkistä vaihtaa lennossa suuntaa - se vasta onkin hauskaa!
Katsokaa miten upeita eväitä meidän treeniporukalla oli - kiitos Maija :
KaikenAikaa -kenttä on nyt avattu, onnea rakas haaveen toteutumisesta :). Oli muuten kivannäköistä tottista Atella ja Iitalla. Ja palkaksi käy sekä ruoka että ihan paras frisbee:
Hiski oli poissa tottiksesta koska Wilma reikäpää juoksi sitä päin metsälenkillä niin lujaa että Hiski loukkasi jalkansa. Onneksi vain hetkellisesti koska illalla liikkui ihan normisti jo, huh :) .
Huomenna olisi tupla-agitreenit, molemmilla merkkareilla. Iita jännittää kun ei se ole ollut esteillä hetkeen juoksujen takia, iik! Hiskin kanssa käydään pitämässä hauskaa :) . Ja Nismo ja Nemo toki pääsevät humputtelemaan.
Tänään alkaa vapaat, maanantaina vasta töihin - IHANAA!
6.5.2013
Ilman jarruja...
...on kiva huomata vieraalla, kapealla metsätiellä missä kantoa ja kivikkoa sekä alamäki että KAS, kickbiken jarrut ei pidä, ei sitten yhtään :D ! Ja Iita pirulainen juoksi korvat liimattuna pitkin takaraivoa, ilmeisesti kuulo ei pelannut kun sain sen pysähtymään kauhean karjumisen jälkeen. Hitto että pelotti, mutta näin jälkeenpäin kun pulssi on tasaantunut niin olipas mukavaa :D. Muutoin reissu oli oikein siisti ja voi että kun koirat nauttii!
Nismo ja Turre harjoittelivat Karkkilassa. Projektitreeni nro 10 oli siis kyseessä.
- kaupunkiosuudella kohdattiin autoja ja kävelijöitä, ei mitään ongelmaa Nismolle, se kun on kaupungissa asustellut
- jätettiin Siwan ulkopuolelle kiinni, Nismo vingahti kun jätin, käännyin ja komensin jonka jälkeen oli ihan rauhaksiin...ja söi maahan pudonneen irtokarkin kaupan ulkopuolelta. Hemmetin rohmu.
- tottis tehtiin kaupungin vilinässä ja toimi niin hyvin että mä aloin jo enteilemään pahoja ajatuksia tulevaa koetta kohtaan :D :D
- perusasentoja, hyviä ja suoria
- ei yhtään haukkua
- olemus oli topakka, voimakas ja silti rauhallisen seesteinen, korvat auki eikä yliyrittämistä
- luoksetulo nopea
- lyhyt paikallaolo varma ja rauhallinen
- pieniä seuraamisia ja istumisia, tosi tosi hyvä!
Pieni oli hyvä ottaa treenien päätteeksi kainaloon ja osoittaa hellyyttä. Nismo arvokkaana herrasmiehenä vastasi mun iloisuuteen nuolaisemalla naamaa ikäänkuin huomaamatta ja heiluttamalla häntää. Palkan sai autoon.
Nemonen oli tietysti matkassa mukana ja juoksenteli treenikentällä ympyrää temppuja tehden. Isojen koirien bikelenkin jälkeen Nismo ja Nemo pääsivät vielä metsään ja voi sitä riemun määrää, varsinkin Nemolla. Puskat vaan heilui ja pieni heitti välillä kuperkeikkaakin kun ei oikein kordinaatio pysynyt enää vauhdin mukana. Se kyllä juoksisi vaan tyypillinen naurava ilme naamallaan. Hassu pieni.
Hiski on saanut viettää vetovyössä laatuaikaa minun kanssa ihan kaksistaan. Nauttii hirmuisesti pitkistä lenkeistä ja päättäväisesti posottaa menemään. Vauhtikin meillä on lenkeillä ollut erinomainen - eilenkin 5,5 km - 41 min. Kuitenkin kävellen (kiitos mun polven) liikutaan.
Wilma on voinut pääosin hyvin..se on käynyt vapaana lenkeillä joka päivä ja silloin huomaa kyllä lonkat. Ei meinaa jaksaa muiden vauhdissa pitkiä aikoja. Pää kyllä menisi, mutta selkeästi kroppa pistää hanttiin ennen aikojaan. Kuitenkin sitten lenkin jälkeen ihan ok..
Ate rakas viritteli Samin kanssa sähköt meidän treenikentän viereiseen mökkiin! Nyt on treeneissä jatkuvasti kaffepannu kuumana!
Nismo on BH:n lisäksi ilmoitettu nyt kahteen toko-kokeeseen ja molempiin saatiin paikka! Totesin, että tänä vuonna veteraani-iän saavuttava kirppu saa nyt mennä mun kanssa oikein urakalla tänä vuonna. Jos ei tule tuloksia niin ainakin olemme taas yhdessä oppineet ja kokeneet sekä pidetty kivaa. Katsotaan mihin se riittää :)
Nismo ja Turre harjoittelivat Karkkilassa. Projektitreeni nro 10 oli siis kyseessä.
- kaupunkiosuudella kohdattiin autoja ja kävelijöitä, ei mitään ongelmaa Nismolle, se kun on kaupungissa asustellut
- jätettiin Siwan ulkopuolelle kiinni, Nismo vingahti kun jätin, käännyin ja komensin jonka jälkeen oli ihan rauhaksiin...ja söi maahan pudonneen irtokarkin kaupan ulkopuolelta. Hemmetin rohmu.
- tottis tehtiin kaupungin vilinässä ja toimi niin hyvin että mä aloin jo enteilemään pahoja ajatuksia tulevaa koetta kohtaan :D :D
- perusasentoja, hyviä ja suoria
- ei yhtään haukkua
- olemus oli topakka, voimakas ja silti rauhallisen seesteinen, korvat auki eikä yliyrittämistä
- luoksetulo nopea
- lyhyt paikallaolo varma ja rauhallinen
- pieniä seuraamisia ja istumisia, tosi tosi hyvä!
Pieni oli hyvä ottaa treenien päätteeksi kainaloon ja osoittaa hellyyttä. Nismo arvokkaana herrasmiehenä vastasi mun iloisuuteen nuolaisemalla naamaa ikäänkuin huomaamatta ja heiluttamalla häntää. Palkan sai autoon.
Nemonen oli tietysti matkassa mukana ja juoksenteli treenikentällä ympyrää temppuja tehden. Isojen koirien bikelenkin jälkeen Nismo ja Nemo pääsivät vielä metsään ja voi sitä riemun määrää, varsinkin Nemolla. Puskat vaan heilui ja pieni heitti välillä kuperkeikkaakin kun ei oikein kordinaatio pysynyt enää vauhdin mukana. Se kyllä juoksisi vaan tyypillinen naurava ilme naamallaan. Hassu pieni.
Hiski on saanut viettää vetovyössä laatuaikaa minun kanssa ihan kaksistaan. Nauttii hirmuisesti pitkistä lenkeistä ja päättäväisesti posottaa menemään. Vauhtikin meillä on lenkeillä ollut erinomainen - eilenkin 5,5 km - 41 min. Kuitenkin kävellen (kiitos mun polven) liikutaan.
Wilma on voinut pääosin hyvin..se on käynyt vapaana lenkeillä joka päivä ja silloin huomaa kyllä lonkat. Ei meinaa jaksaa muiden vauhdissa pitkiä aikoja. Pää kyllä menisi, mutta selkeästi kroppa pistää hanttiin ennen aikojaan. Kuitenkin sitten lenkin jälkeen ihan ok..
Ate rakas viritteli Samin kanssa sähköt meidän treenikentän viereiseen mökkiin! Nyt on treeneissä jatkuvasti kaffepannu kuumana!
Nismo on BH:n lisäksi ilmoitettu nyt kahteen toko-kokeeseen ja molempiin saatiin paikka! Totesin, että tänä vuonna veteraani-iän saavuttava kirppu saa nyt mennä mun kanssa oikein urakalla tänä vuonna. Jos ei tule tuloksia niin ainakin olemme taas yhdessä oppineet ja kokeneet sekä pidetty kivaa. Katsotaan mihin se riittää :)
4.5.2013
Vihaksi pistää
...meinaan irtokoirat! Vahinkoja voi käydä kaikille, mutta se OMISTAJIEN välinpitämättömyys millä suhtaudutaan sen oman koiran irtioloon ja siihen kun "yhteenotto" tuleekin.
Meillähän omakin lauma painelee vapaana joka päivä pihassa ja pellolla sekä metsässä. Vaikka ne pysyvät pihassakin, eivät ne koskaan ikinä ole siellä ilman valvontaa. Jos joku menee pihan ohi, ne kutsutaan luokse tai laitetaan muuten käskyn alle. Sama homma jos näen pellolla tai metsässä että joku muu liikkuu siellä meidän kanssa yhtäaikaa. Kilttejähän nuo ovat (poislukien Hiski silloin jos joku uros ryysää sen niskaan) mutta koen olevani vastuussa siitä että ne eivät häiritse vieraita ihmisiä tai koiria, edes sillä että menisivät hyppien kerjäämään rapsutuksia. Jotkut ovat todella pahasti allergisia tai eivät vain tykkää, kaikki täytyy ottaa huomioon.
Tänä vuonna on ainakin kymmenen kertaa jo käynyt niin että olen lenkillä "kylillä" - omat koirat on kytkettynä ja joku ryysää pihasta niskaan, asutusalueella. Ei missään yksinäisen hiekkatien päässä missä omistaja ajattelisi ettei täällä koskaan kulje ketään. Enkä minä varmasti ole ainut joka täällä kylällä lenkkeilee kun muitakin koiria tulee (ihan hihnoissakin) vastaan jokaikinen kerta.
Eikä minua voi vähempää kiinnostaa onko se irtokoira kiltti, tai haluaako se vaan tulla tervehtimään kaikkia. Joskus Lohjalla asuessa kahdesti kävi niin että "tämä on ihan kiltti" ja oho kun se nappasikin omia koiriani..."ei se koskaan ennen ole tolla tavalla tehnyt". Erityisesti Nismon ja Nemon kanssa en halua yhtäkään vierasta koiraa niiden niskaan hyppimään, olkoon kuinka kilttejä vaan niin ne jää silti jalkoihin. Kun itse kantaa vastuun siitä että kulkee kylillä koirat kytkettynä niin on se kumma kun saa silti pelätä että koska joku tulee kimppuun?!
Tänä vuonna sattuneissa tapauksissa yksi ainut koira on ollut sellainen että sen aikeet olivat onneksi alistuvat. Muut ovat tulleet joko rähinällä tai sellaisella vauhdilla ettei sitä ole ehtinyt yhtään lukemaan koko tilannetta. Tämä alistuvainen tapaus sattui eilen iltalenkillä ja se oli sen koiran pelastus. Olimme Katin kanssa heittäneet siihen asti iloisen pitkän lenkin kun tämä koira lähtee pihasta ja suoraan luokse. Ihmiset katsovat pihassa koiran juoksua eivätkä tee elettäkään vaikka minä huudan että kutsukaa sitä koiraa ja sen jälkeen vielä että tästä tulee tappelu, huutakaa se pois! Minulla oli Hiski ja Katilla Pimu..Pimun luokse koira juoksi ensin ja alistui mutta tunki toisen naamaan ja hyppi päälle alistumisen jälkeen. Olin alkuhuutamisen jälkeen ihan hiljaa ja ajattelin ettei se huomaa meitä...kunnes se sitten huomasi ja lähtee vauhdilla Hiskin luokse. Onneksi se oli narttu ja onneksi se alistui. Eivätpä saaneet omistajat (jotka vihdoin vaivautuivat itse tilanteeseen) koiraa luokseen kuin vasta ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen kun se nuoli Hiskin naamaa ja minä yritin miettiä mitä helvettiä oikein teen. Siinä välissä se olikin jo juossut edestakaisin tietä missä on normisti aika vilkas liikenne ja 60km/h rajoitus jota harvat edes noudattavat. Onneksi ei jäänyt alle. Omistajat eivät sanoneet sanaakaan koko tilanteessa mun ja Katin motkotuksista huolimatta. Eivät sitten yhtään mitään. Eivät pahoitelleet tai mitään. Sama koirahan juoksentelee muutenkin pitkin kyliä.
Mietin tapauksen jälkeen näitä tänä vuonna aiemmin sattuneita tapauksia..ja totesin ettei muuten kukaan muukaan ole pahoitellut asiaa tai torunut koiraa vaan vetäneet herneet palkoineen päivineen nenään kun olen antanut palautetta ja suojannut omiani huitomalla esim hihnalla ilmaa saadakseni vieraan koiran pois. Minä siis olen ollut se kamala paholainen kun ole lenkkeillyt kytketyillä koirilla yleisellä paikalla ja saanut heidän koiran niskaan. Näinkö sen tosiaan kuuluu mennä?
Meillähän omakin lauma painelee vapaana joka päivä pihassa ja pellolla sekä metsässä. Vaikka ne pysyvät pihassakin, eivät ne koskaan ikinä ole siellä ilman valvontaa. Jos joku menee pihan ohi, ne kutsutaan luokse tai laitetaan muuten käskyn alle. Sama homma jos näen pellolla tai metsässä että joku muu liikkuu siellä meidän kanssa yhtäaikaa. Kilttejähän nuo ovat (poislukien Hiski silloin jos joku uros ryysää sen niskaan) mutta koen olevani vastuussa siitä että ne eivät häiritse vieraita ihmisiä tai koiria, edes sillä että menisivät hyppien kerjäämään rapsutuksia. Jotkut ovat todella pahasti allergisia tai eivät vain tykkää, kaikki täytyy ottaa huomioon.
Tänä vuonna on ainakin kymmenen kertaa jo käynyt niin että olen lenkillä "kylillä" - omat koirat on kytkettynä ja joku ryysää pihasta niskaan, asutusalueella. Ei missään yksinäisen hiekkatien päässä missä omistaja ajattelisi ettei täällä koskaan kulje ketään. Enkä minä varmasti ole ainut joka täällä kylällä lenkkeilee kun muitakin koiria tulee (ihan hihnoissakin) vastaan jokaikinen kerta.
Eikä minua voi vähempää kiinnostaa onko se irtokoira kiltti, tai haluaako se vaan tulla tervehtimään kaikkia. Joskus Lohjalla asuessa kahdesti kävi niin että "tämä on ihan kiltti" ja oho kun se nappasikin omia koiriani..."ei se koskaan ennen ole tolla tavalla tehnyt". Erityisesti Nismon ja Nemon kanssa en halua yhtäkään vierasta koiraa niiden niskaan hyppimään, olkoon kuinka kilttejä vaan niin ne jää silti jalkoihin. Kun itse kantaa vastuun siitä että kulkee kylillä koirat kytkettynä niin on se kumma kun saa silti pelätä että koska joku tulee kimppuun?!
Tänä vuonna sattuneissa tapauksissa yksi ainut koira on ollut sellainen että sen aikeet olivat onneksi alistuvat. Muut ovat tulleet joko rähinällä tai sellaisella vauhdilla ettei sitä ole ehtinyt yhtään lukemaan koko tilannetta. Tämä alistuvainen tapaus sattui eilen iltalenkillä ja se oli sen koiran pelastus. Olimme Katin kanssa heittäneet siihen asti iloisen pitkän lenkin kun tämä koira lähtee pihasta ja suoraan luokse. Ihmiset katsovat pihassa koiran juoksua eivätkä tee elettäkään vaikka minä huudan että kutsukaa sitä koiraa ja sen jälkeen vielä että tästä tulee tappelu, huutakaa se pois! Minulla oli Hiski ja Katilla Pimu..Pimun luokse koira juoksi ensin ja alistui mutta tunki toisen naamaan ja hyppi päälle alistumisen jälkeen. Olin alkuhuutamisen jälkeen ihan hiljaa ja ajattelin ettei se huomaa meitä...kunnes se sitten huomasi ja lähtee vauhdilla Hiskin luokse. Onneksi se oli narttu ja onneksi se alistui. Eivätpä saaneet omistajat (jotka vihdoin vaivautuivat itse tilanteeseen) koiraa luokseen kuin vasta ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen kun se nuoli Hiskin naamaa ja minä yritin miettiä mitä helvettiä oikein teen. Siinä välissä se olikin jo juossut edestakaisin tietä missä on normisti aika vilkas liikenne ja 60km/h rajoitus jota harvat edes noudattavat. Onneksi ei jäänyt alle. Omistajat eivät sanoneet sanaakaan koko tilanteessa mun ja Katin motkotuksista huolimatta. Eivät sitten yhtään mitään. Eivät pahoitelleet tai mitään. Sama koirahan juoksentelee muutenkin pitkin kyliä.
Mietin tapauksen jälkeen näitä tänä vuonna aiemmin sattuneita tapauksia..ja totesin ettei muuten kukaan muukaan ole pahoitellut asiaa tai torunut koiraa vaan vetäneet herneet palkoineen päivineen nenään kun olen antanut palautetta ja suojannut omiani huitomalla esim hihnalla ilmaa saadakseni vieraan koiran pois. Minä siis olen ollut se kamala paholainen kun ole lenkkeillyt kytketyillä koirilla yleisellä paikalla ja saanut heidän koiran niskaan. Näinkö sen tosiaan kuuluu mennä?
2.5.2013
Työt haittaa harrastuksia..
Onneksi illat on valoisia ja onneksi on rakas Ate joka pitää huolta laumasta kun mä huitelen töissä pitkää päivää. Keväät ja syksyt on pahimpia tapahtumien yms takia, kesäksi onneksi taas helpottaa. Valoisat illat ovat mahdollistaneet sen että lauma pääsee vielä minunkin kanssa liikkeelle kun tulen kotiin.
Treenattu on! (ei kyllä tarpeeksi kun ei muka oo ehtiny)
Projektitreeni nro 8
Hyrsylän suunnalla, hiekkamontulla.
Hihnassa seuraamisia, käännöksiä ja perusasentoja. On ollut vaikeuksia ymmärtää että on hommissa kun on kytkettynä, mutta nyt toimi hyvin vaikka epäilin että montulla olleet metsäneläinten papanakasat veisivät voiton..ei haistellut yhtään. Kerran haukahti, mutta kiellosta hiljeni eikä aloittanut uudestaan. Topakkaa tekemistä oli, sydän sulaa kun pieni sintti siellä jalan juuressa seuraa niin tosissaan. Ihmisryhmää yhdellä koiralla ja yhdellä ihmisellä :D . Kiitos Heidi ja Turre jälleen! Pelkkiä istumisia ja sen vahvistamista. Paikallaolossa nousi istumaan, palautuksesta jäi..
Projektitreeni nro 9
Kotikentällä, häiriönä Pimu ja Kati sekä Wilma & Iita ja Ate :D
Lyhyt seuraaminen, keskittyminen hitaaseen - ei luullut että tulee jääviä vaan piti hyvin paikkansa. Taas topakkaa tekemistä ja täydellä sydämellä. Luoksetulo oikein mainio, tulee lujaa ja päättäväisen näköisenä. Paikallaolossa nousi taas istumaan...hmm...Perusasennossa pysymistä niin että olen vieressä passiivinen.
LÄKSYÄ itselle - tee paikallaoloja sisätiloissa jokaikinen päivä, lyhyitä, mukavia, varmoja!
APUA APUA APUA se koe on jo kohta!!! *hengittää paperipussiin*
Kickbike on saanut kyytiä Iitan vetäessä ihan intopinkeenä. Melkein kotiovelta lähtee sopiva, reipas 6 km pitkä oleva pätkä joka on hyvä käydä potkuttelemassa ihan arki-iltaisinkin. Jarrut on ollut korjauksessa jo pariinkin kertaan eikä ne oikein pidä kun vetoa on paljon. Sitten lasketaankin vaan menemään niin että pelko hiipii mukana :D . Huiput on reipasta 50 km / h mitä ollaan menty. Matkana tuollainen 6 km on sellainen että mennään koko matka erinomaisella vauhdilla - pidemmillä reissuilla pudottaa raville mutta juoksee hyvin ja innokkaasti. Hyrsylässä on käyty potkuttelemassa Heidin kanssa, siinä mukava 8 km pätkä hiljaisella hiekkatiellä :). Joku "asiantuntija" valaisi meitä viimeksi että tuollainen vedättäminen on eläinrääkkäystä...just joo..koirilla on viimisen päälle kamat, ne lämpätään ja jäähdytetään, juotetaan ja tauotetaan...pöh.
Hiskillä on ollut kupoli hieman sekaisin koska Iitan juoksu on ilmeisesti nyt parhaimmillaan..Wilma myös ilmoitti sille että jos yrittää sitä astua niin selkään tulee :D .
Pikkuinen Nemonen on kunnostautunut tottistreeneissä ja osoittanut kehittymisen merkkejä vanhana poikana :) .
Flunssa on kokonaan jäänyt ja askel on taas kevyt - lenkkeilty ollaan siis taas täydellä teholla. Iloisena sitä katsoo koiria jotka ovat onnessaan lähdössä aina matkaan mukaan.
Tällä viikolla tarkoitus vielä Heidin kanssa treenata, sitten vaan jotain pientä kotosalla, ei isompaa...sitten katsotaan mitä tapahtuu..voi että kun voi jännittää.
Treenattu on! (ei kyllä tarpeeksi kun ei muka oo ehtiny)
Projektitreeni nro 8
Hyrsylän suunnalla, hiekkamontulla.
Hihnassa seuraamisia, käännöksiä ja perusasentoja. On ollut vaikeuksia ymmärtää että on hommissa kun on kytkettynä, mutta nyt toimi hyvin vaikka epäilin että montulla olleet metsäneläinten papanakasat veisivät voiton..ei haistellut yhtään. Kerran haukahti, mutta kiellosta hiljeni eikä aloittanut uudestaan. Topakkaa tekemistä oli, sydän sulaa kun pieni sintti siellä jalan juuressa seuraa niin tosissaan. Ihmisryhmää yhdellä koiralla ja yhdellä ihmisellä :D . Kiitos Heidi ja Turre jälleen! Pelkkiä istumisia ja sen vahvistamista. Paikallaolossa nousi istumaan, palautuksesta jäi..
Projektitreeni nro 9
Kotikentällä, häiriönä Pimu ja Kati sekä Wilma & Iita ja Ate :D
Lyhyt seuraaminen, keskittyminen hitaaseen - ei luullut että tulee jääviä vaan piti hyvin paikkansa. Taas topakkaa tekemistä ja täydellä sydämellä. Luoksetulo oikein mainio, tulee lujaa ja päättäväisen näköisenä. Paikallaolossa nousi taas istumaan...hmm...Perusasennossa pysymistä niin että olen vieressä passiivinen.
LÄKSYÄ itselle - tee paikallaoloja sisätiloissa jokaikinen päivä, lyhyitä, mukavia, varmoja!
APUA APUA APUA se koe on jo kohta!!! *hengittää paperipussiin*
Kickbike on saanut kyytiä Iitan vetäessä ihan intopinkeenä. Melkein kotiovelta lähtee sopiva, reipas 6 km pitkä oleva pätkä joka on hyvä käydä potkuttelemassa ihan arki-iltaisinkin. Jarrut on ollut korjauksessa jo pariinkin kertaan eikä ne oikein pidä kun vetoa on paljon. Sitten lasketaankin vaan menemään niin että pelko hiipii mukana :D . Huiput on reipasta 50 km / h mitä ollaan menty. Matkana tuollainen 6 km on sellainen että mennään koko matka erinomaisella vauhdilla - pidemmillä reissuilla pudottaa raville mutta juoksee hyvin ja innokkaasti. Hyrsylässä on käyty potkuttelemassa Heidin kanssa, siinä mukava 8 km pätkä hiljaisella hiekkatiellä :). Joku "asiantuntija" valaisi meitä viimeksi että tuollainen vedättäminen on eläinrääkkäystä...just joo..koirilla on viimisen päälle kamat, ne lämpätään ja jäähdytetään, juotetaan ja tauotetaan...pöh.
Hiskillä on ollut kupoli hieman sekaisin koska Iitan juoksu on ilmeisesti nyt parhaimmillaan..Wilma myös ilmoitti sille että jos yrittää sitä astua niin selkään tulee :D .
Pikkuinen Nemonen on kunnostautunut tottistreeneissä ja osoittanut kehittymisen merkkejä vanhana poikana :) .
Flunssa on kokonaan jäänyt ja askel on taas kevyt - lenkkeilty ollaan siis taas täydellä teholla. Iloisena sitä katsoo koiria jotka ovat onnessaan lähdössä aina matkaan mukaan.
Tällä viikolla tarkoitus vielä Heidin kanssa treenata, sitten vaan jotain pientä kotosalla, ei isompaa...sitten katsotaan mitä tapahtuu..voi että kun voi jännittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)