Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

28.6.2012

Sataa, sataa, ropisee..

...ja ainoat "hullut" jotka ulkoilevat säässä kuin säässä ovat koiraihmiset. Luovat toisiinsa niitä ymmärtäviä hymyjä ja katseita kun kohtaavat lenkkipoluilla koirien ja vaatteiden ollessa läpimarkiä sadekamoista huolimatta :D .

Parina viime päivänä on tuntunut siltä että taivas on suorastaan v***uillut mulle..koko työpäivän ajan paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja kun olen lähdössä kotiin niin vettä alkaa sataa ja sitä tuleekin oikein urakalla! Noh, luonto tarvitsee vettä ja onhan meillä niitä hyviä kelejä ollutkin jo kohtuu pitkään.

Eilen sateiset treenit SuHaKon porukan kanssa Taijan ja Jussin tiluksilla. Meitä oli kasassa melkein koko aktiivinen treeniporukka ja joukkoon mahtuikin 8 hoffia, 2 terrieriä, 1 rottweiler, 2 chihua ja yksi x-rotuinenkin siellä vilahti :) . Meiltä oli mukana koko lauma, myös Wilma!

Minä en ole mikään toko-ohjaaja, mutta pidin Katille ja Pimulle treenit hauskalla idealla : tottista juosten! Kaikki tehtiin siis nopeassa tempossa ja vauhdissa palkattiin - koiran vire pysyi korkealla ja mielenkiinto huipussaa, tarkkuuttakin oli :) . Ja Katikin vaikutti tyytyväiseltä!

Nemonen harjoitteli rallytokoa...jalkojen välistä puolenvaihto oli siltä unohtunut ja se sitkeästi yritti puskea väärältä puolelta ja tehdä kaikenmaailman muut variaatiot kunnes muisti pienellä avulla että mikäs se homma olikaan. Nemon ehdottomasti paras puoli on se että se keskittyy 100% minuun ja palkkaan eikä sitä tuon taivaallista kiinnosta ihmiset, koirat, hajut tai mikään muukaan häiriö silloin kun tehdään yhessä. Sen kanssa on helppo mennä ihan mihin vaan. Huono puoli onkin sitten se säheltäminen..normisti se jaksaa aina huvittaa ja naurattaa (ja tästähän koira oppii että se on ärsyttävä tapa kun sille nauraa eikä korjaa - hyvä mä!) , mutta uutta asiaa opettaessa menee välillä vähän hermokin koska Nemo tarjoaa palkan toivossa KAIKEN mitä se osaa ja tekee sen n. nanosekunnissa...Taas toisaalta sille voi helposti opettaa kaikkea "turhaa"..Nemohan taitaa todella hyödyllisiä juttuja kuten mennä käskystä laatikkoon piiloon tai kiertää maitopurkkia tai vastaavaa "tolppaa" lattialla niin monta kierrosta putkeen kunnes keskeyttää, tai vilkuttaa..tai seistä kahdella jalalla..noh, pääasia että toinen niin kovasti tykkää :D . Treenattiin eilen myös edessäistumisia ja peruutuksia - molemmat meni ihan jees.

Herra Pim eli Nismo kaikessa arvokkuudessaan katsoi mua halveksuen - meinaatko TODELLA laittaa pakallaoloon sateeseen?! Nousi istumaan, palautin, nousi uudelleen, palautin ja sitten pysyi. En viitsinyt kauaa sitä "kiusata" ja kunnon palkka pysymisestä. Muuten jätimmekin sitten maahanmenot kokonaan pois treeneistä ja teimme kaikkea muuta. Ate ohjasi meitä ja poisti taas mun pakkoliikkeitä ja ihmeellisiä jalkaongelmia - mikä perkele siinä on ettei ihminen osaa kävellä normaalisti ja suoraan?! Nismo seurasi upeasti! Kontakti oli katkeamaton ja tuttu tirehtöörimarssi sai minut onnelliseksi. Täyskäännökseen tehty askelmuutos toimi erinomaisesti ja se tärkein - Nismo oli hiljaa! Seiso -käskyä tehostettiin ja siinä pysymistä tehostettiin ja luoksetulo - kympin luoksetulo! Jäi hyvin, lähti täysiä ja kirjaimellisesti heitti itsensä perusasentoon :) . Kiitos rakas ohjaamisesta!

Alunperin mulla oli tarkoitus talloa Wilmalle jälki mutta ruoho oli niin pitkää että tehtiinkin rallytokoa pienen muovikipon kera. Wilmahan on äärimmäisen ehdollistettu ruokakuppiin jo ennen meille tuloa joten purkkipalkka on näin ollen sille se paras herättäjä ja palkka. Perusasentoja, todella hyvä! "Seuraa" käskyä ilman että liikuttiin, mutta pidettiin kontaktia ja vapautus kupille - todella hyvä tämäkin! Pyörimisiä oikeaan ja vasempaan, vasen aivan kamala kun ei taivu ja oikea hyvä. Liikkeestä seiso ja kiertelin koiraa ympäri, pääosin pysyi todella hyvin. Sitten leikkimistä ja hölmöilyä. Välillä tuntuu hassulta ja eätodelliselta että se oikeasti on kipeä..ja sitten se taas iskee..alkuviikosta sai särkylääkkeen ja nyt ollut taas ihan ok. Karva vaan on kamala - siis se kaikki mitä siitä on jäljellä.

Kivat treenit ja aikaakin meni äkkiseltään 4 tuntia!

Tänään täytyy keskittyä metsälenkkeilyyn ja kodin siivoamiseen. Polvi on muuten suht ok, mutta ei sillä kyykkyyn tarvii mennä, tai se alkaa särkeä..

27.6.2012

Viimeiset ryhmätreenit

Haikea mieli, mutta oikea ja ennenkaikkea yhteinen päätös. Hiskillä oli eilen viimeiset ryhmätreenit Marjun ryhmässä - tämän jälkeen katsomme mitä tapahtuu ja treenamme ihan iteksemme ja yksittäisissä valmennuksissa. Ei siis missään tapauksessa viimeiset agitreenit :) ! Hiski ei enää ole nuori poika ja kun rakenne on "raskas" niin täytyy ottaa huomioon kaikenlaista. Halasin Marjua ja vein pinon suklaata kiitokseksi - ilman Marjua emme olisi koskaan päässeet tavoitteeseemme - KIITOS!

Kesätauko koitti minun omalle ryhmälle ja pidimmekin eilen leikkimieliset päätöskisat. Ryhmäläiset ovat aivan huippuporukkaa ja nauru taas raikui kentällä. Kaikki kannustavat toinen toisiaan ja paneutuvat tosissaan harrastamiseen, unohtamatta pilkettä silmäkulmassa. Todella kiva ryhmä! Ne on myös supertaitavia ja tarkoitus olisikin että lähdemme porukalla kisaamaan Saloon elokuun lopulla. Kaikki koirakot pitivät hymyn herkässä, mutta erityisesti Pimu - sekopäinen lentävä rottweiler - saa aina mut nauramaan :) ! Pimu on rotuisekseen aika kompaktin kokoinen ja perskele kun se menee lujaa ja on ihan umpihullu :D . Täysiä vaan etiäpäin ja nyt kun se jo nykyään ohjautuu niin hienoa on meno! Eilen se sai kuhmun pussista kun juoksi suoraan vaan päin kumartumatta...

Ate kuvasi Hiskin ja minun treenit joten oli kiva katsoa mitä sitä itse tuli siellä taas mokailtua. Kiitos rakas :) ! Hiski oli taas super, mutta minun polvi (tai lähinnä pelko kivusta) yhdistettynä pehmeään pohjaan sai turhaa hidastelua aikaan omaan ohjaukseen. Täytyy hommata pikapikaa se kunnon tuki ja antaa mennä vaan! Palkkailin kontakteille ja erityisesti A:n alastulo lämmitti sydäntä - se oli kohtuu nopea, pysähdys jämäkkä ja käskystä pois :). Käännöksissä kääntyi taasen erinomaisesti, mutta videolla näkyy että ajan liian pitkälle sitä kun voisi lähettää ja ohjata ihan yhtä aikaa mikä olisi meidän vahvuus, mutta älkää kysykö miksi mä en eilen niin toiminut! Vaikeahkoissa hyppykuvioissa sai vaan kropalla ohjata ilman käskytystä ja meni varmasti ja hyvillä linjoilla - HYVÄ HISKI!

Ensi tiistaina toivottavasti mennään itekseen treenaamaan ja ehkä saadaan mukaan pikkuinen Iita! Voi kun en malttaisi odottaa :)

Tänään olisi sitten tottiksen vuoro kera Nismon ja Nemon. Koska ollaan taas peltoajassa, mietin myös joskos Wilmalle talloisi jäljen...kun se niin tykkää nuuskutella menemään.

24.6.2012

Olipahan viikko!

Onko jollain muulla ongelmia tämän kanssa vai missäköhän mättää? En oo saanu mitään kirjotettua vaikka oon yrittäny mitä kikkakolmosia...toivottavasti nyt toimii :) !

Olipahan viikko, tai oikeastaan kaksi...aloitetaan purkamaan!

Ensiksi rakas minilemmu täytti 7.6. jo kokonaiset kuusi vuotta! Voi Nemo miten rakas oletkaan kaiken energian ja iloisuuden keskellä. Meidän kävynkantaja, sohvatyynyjen heittelijä, himolenkkeilijä, temppuilun mestari NEMO KUUSI VUOTTA!!! Onnea rakas, kakkuakin syötiin juhlapäivänä ja Ate lauloi onnittelulaulun.
Nemo jaksaa olla jokaikisenä päivänä onnellinen, hassutteleva pikkuinen otus siitä sekunnista kun herää aina siihen asti kun sille joutuu kertomaan että NYT täytyy nukkua :) .

Nemon syntymäpäivien jälkeen me lähdettiin kohti Latviaa aiheena kaksipäiväinen koiranäyttely. Matkaan mukaan lähti Ate, Tuukka, Kati, Hiski ja Pimu . Reissu meinasi peruuntua erinäisistä syistä moneen kertaan kun mutkia tuli matkaan, mutta kaiken epäonnen jälkeen pääsimme kuitenkin matkaan. Ajomatkaa oli Tallinnasta kohtuu reilusti mutta se taittui pirteissä meiningeissä kaikkien eväiden ja jutustelun lomassa. Hotelli oli kiva ja aivan näyttelypaikan vieressä. Hintataso Latviassa on erittäin edullinen - erityisesti taksilla ajaminen ja ruoka eivät maksa yhtään mitään verrattuna meidän kotimaahan.

Näyttelyt menivät ekana päivänä hyvin, mutta ei niin hyvin kun oltiin odotettu ja jännitettävää jäi seuraavaankin päivään :) . Sunnuntaina kehästi napsahti sitten ERI1 SA PU1 SERT CACIB ja VSP  - me kaikki tiesimme mitä se Hiskin kohdalla tarkoittaa - Ate saa anoa sille valionarvoa C.I.E !!! Minä ilahduin niin että purskahdin kauheaan itkuun kehän laidalla. Oli se upea hetki kun rakas ihminen pääsee yhdessä koiran kanssa tavoitteeseen ja kun itse on saanut olla mukana kaikessa niin se oli suuri ja hieno hetki - paljon paljon onnea vielä rakas Ate ja Hiski!!!

Matka oli muutenkin oikein onnistunut ja kiitos kuuluu upealle seurueelle sekä Bealle, Villelle ja Hennalle jotka huolehtivat kotiin jääneistä koiristamme ja kissoista meidän ollessa reissussa. KIITOS!

...ja kun C.I.E vahvistus tulee niin se on juhlien paikka :)

Harmillisesti minä jouduin lähtemään työmatkalle samana yönä kun tulimme Latviasta - tunnin unien jälkeen nokka kohti lentokenttää ja kone kohti Kööpenhaminaa. Kotiin olisi ollut ihana jäädä mutta minkäs teet, pakko mikä pakko..tiistaina yöllä pääsin kotiin, keskiviikon sain olla kotona ja ke-to välisenä yönä taas lentokentälle ja lopullisena päämääränä Ystad Ruotsissa, työmatka jälleen. Väsymys alkoi olla jo aika vallitseva olotila...ja koti-ikävä kamala..Nismo ja Nemo olivat murheen murtamia kun ensin joutuivat olla hoidossa ja sen jälkeen kotona ilman minua, ne kun on sellaisia mammanpoikia. Perjantaina myöhään kone laskeutui taasen Helsinki-Vantaalle ja äkkiä kotiin..yöllä kun olisi neljältä herätys ja nenät kohti agilityn joukkueSM -kisoja - APUVA! Ate onneksi lähti meidän mukaan ja ajoi mennentullen..ja kyllä me matkalla naurettiinkin niin että mahaan sattui :D .

Hoffiyhdistyksen joukkueessa edustaminen oli meille kunnia-asia. Se oli jo itsessään "työvoitto" olla osana siellä huippujen joukossa..ja kun mentiin kisapaikalle niin ilmassa oli niin paljon jännitystä ja hälinää että mahanpohjassa väänsi - me tosiaan oltiin arvokisoissa!!! Siis minä ja Hiski!!!

Meitä oli joukkuessa vain kolme (enempää ei saatu kasaan) joten oli jo tiedossa että jos yksi HYLlyttää, koko joukkueen tulos on hylätty. Kaikki meistä kolmesta oli kuitenkin sitä mieltä että hoffin kanssa täällä oleminen on jo niin iso juttu että tulos on toissijainen. Hiski lähti joukkueen ankkurina ilman tulospaineita, molemmilla aikaisemmilla hoffipareilla se yksi virhe radalla jothi valitettavasti hylkäykseen.

Mua pelotti NIIN paljon..äänet vaan kaikuivat, yleisön elehdintä vaan kaikui ja mä pyörin paniikkisena vuoroani odottaen..Hiskissä oli kivasti potkua erittäin kuumasta säästä huolimatta, onneksi vieressä oli joki jossa se kävi pulikoimassa ennen rataa. Mun aurinkoherkkyyden takia jouduin olemaan pitkähihaisessa jonka uskalsin suoritusajaksi ottaa pois. Rata oli tutustumisvaiheessa muutamasta kohtaa erityisen kinkkinen ja ansainen, mutta pääpiirteiltään jouhevan oloinen. Sitä mitä en tiennyt oli se että joukkueen ankkuri kun lähtee niin muita ratoja (mini, medi) ei mennä samaan aikaan vaan KAIKKI katsoo sitä yhtä rataa..ai kamala..

Tässä Aten ottamia kuvia, katsokaa mikä määrä ihmisiä! Eka hyppy..


Alussa piti ottaa huomioon erityisesti esteet nro 2 ja 3 jotka olivat okseri ja muuri jonka jälkeen tiukka käännös hypylle - jos hidasti liikaa tulisi rima varmasti alas ja jos liian vähän niin valuu läpi aina A esteelle saakka. Olin tyytyväinen tähän kohtaa erityisesti, se oli sujuva ja kaikki rimat pysyi - takaakierto myös todella jees ja siinäkin rima pysyi hyvin vaikka ne on meille usein niitä ainoita pudotuspaikkoja. Kontaktit oli ok, joskin keinulla meni tiukille, mutta muilla hyvät ja päästin heti kun näin että otti. Hiski ohjautui erinomaisesti ja meno radalla oli jotenkin niin helppoa, vähä-äänistä ja jotenkin vaan sellaista yhteistä ymmärrystä.



...keinun jälkeiset kuviot mietitytti mua pitkään tutustumisessa ja päädyin keinun jälkeiselle hypylle tekemään takaaleikkauksen joka onnistui tosi hyvin, Hiski kääntyi hyvin ja tiukasti, kokosi koko kroppansa niin hyvin ennen hyppyä..ja valmiiksi valssaamaan ja vetämään yli seuraavan hypyn mutta Hiski luki väärin, meni kohti puomia enkä saanut sitä pois...minä huudan "eeeeeeeeeiiiiii", yleisö huutaa "eeeeeiiiiii" ja kuin hidastetusta elokuvasta Hiski napauttaa tassullaan puomin ylösmenoa ja Seppo Savikko nostaa kätensä hylkäyksen merkiksi..voi hemmetti..mutta pää pystyyn, levitin käteni ja sanoin Hiskille "mitä sä sinne menit" joka aiheutti yleisössä hirmuisen naurun ja Hiski heilutteli häntää show miehenä. Siitä jatkoimme taas ja menimme hienosti aina loppuun asti. Tässä toiseksi viimeisellä esteellä:

Harmi että virheestä tuli HYL, mutta sellaista tämä on :) ! Ja rata oli muuten niin hieno ja Hiski helposti ohjattavissa että kyllä meitä nauratti maalissa - totesimme että olipas taas kivaa yhdessä :) !



Rapsut ja halit Hiskille, sydämelliset kiitokset Atelle upean koiran lainaamisesta ja suurensuuret kiitokset hoffijoukkueelle - Kirsi ja Wudi sekä Mia ja Jermu !!! Kylläpäs oli kiva päicä jännityksestä huolimatta :) . Ja kiitos Annalle joukkueen kasaamisesta ja käytännön järjestelyistä sekä onnea vielä Huldan kolmosiin noususta, mä oon niin varma että teidät nähdään yksilöissä ensi vuonna!

Oli se vaan upea kokemus kerta kaikkiaan..voi vautsi vau..

Tuo viikko oli kyllä sellainen että jälkeenpäin ei voi kun ihmetellä miten ihmeessä mä jaksoin puskea eteenpäin koko viikon?!

Viime viikko oli onneksi helpompi ja Nismo & Nemo kulki mn mukana töissä kolmena päivänä - ne on niin kivoja työkavereita, pötköttelevät ja ihmettelevät rauhallisina..välillä käydään ulkona juoksemassa ja muutoin ne ovat sitä mieltä että kyllä mä sanon jos jotain tapahtuu :D .

Tiistaina Marjun treenit - Hiskin toiseksi viimeiset ryhmätreenit...

Tehtiin ratatreeniä ja Hiski oli ensimmäiset kolme "lähtöä" aivan kamala! Tarkoitus oli nollana tehdä ja palata alkuun kun menee pieleen..me päästiin kolme kertaa ihan esteelle nro 3..Hiski veti aivan sikaa, puski kirjaimellisesti läpi ja oli ihan idiootti kunnes mulla meni hermot ja karjasin sille kertaalleen, asetuin sen eteen ja kädellä estin sen pääsyn sinne mihin ei kuulunut mennä..Hiskin ilme oli juuri sellainen "oisit heti sanonu" jonka jälkeen hieno nollarata...voi elämä! Maijan sanoja lainatakseni - ei se olisi hoffi jos se aina olisi täydellinen, no niinpä!

Keskiviikkona tokotreeneissä seisomisia, maahanmenoja,luoksetuloja ja seuraamisia sekä paikallaolo - vähän erityyppisiä variaatioita kaikista ja Ate ohjasi. Pääsin komentamaan siitä kun Nismo on paikallaolossa keksinyt nousta sekunnin murto-osaksi istumaan ja mennä heti takaisin maahan eli kokeessahan tämä nollaa liikkeen..toivottavasti puuttuminen tuottaa nyt tulosta. Seuraamisiin huomiota mun jalkojen liikkeisiin sekä lähtiessä että käännöksissä ja luoksetulossa hiomista siihen loppuasentoon lyhyemmällä ja pidemmällä matkalla. Ennen paikallaoloa pari haukkua, muuten hiljainen Nismo joka kuitenkin oli täpäkkä, innokas ja teki hyvin töitä - ihana, ihana pikkuinen!

Nemo oli toki mukana remmissä temppuilemassa ja tekemässä luoksetuloja, vauhti on kova ja perusasento kahdella jalalla peruuttamista..on se pöhkö..

Eniten mä hämmästelin Iitaa - se on niin nuoreksi hoffinaluksi todella pätevä. Sitkeä yrittämään, ei ollenkaan häiriöherkkä, palkkautuu lelulla ja ruoalla....oli hienoa katsottavaa! Käskyjä se oppii nopeasti ja malttiakin on jo esim paikallaoloon. Hieno Iitanen :)...joka on edelleen kotonakin niin helppo, mitään ei ole mennyt rikki eikä laumassa ole tullut riitoja. Koskakohan sille tulee se murkkuikä ja siitä tulee kamala??

Wilma on voinut kohtuullisen hyvin taas ja lenkkeily on rajoitettu vaan pehmeille alustoille...vauhtihan ei edelleen ole hidastunut lainkaan vaan metsä raikaa kun hoffilauma juoksee siellä niin että varmasti kuuluu, välillä pujahtavat ojaan/puroon ja taas mennään. Eikä varmasti kukaan pääse yllättämään kun meteli on sitä luokkaa..mutta tällaista ylä-alamäkeä se Wilman kanssa on..välillä parempi ja välillä huonompi..Minä teetätin Wilmasta ison taulun koska sydämessäni tiedän että aika on saattanut käydä vähiin.Laitoin siihen kuvia missä sillä on iloa ja vauhtia, sellaisena haluan sen ikuisesti muistaa.Toivon että olen väärässä ja aikaa on vielä. 

Polvi tuli paremmaksi ja kesti hyvin agilityn SM-joukkueradan ja tiistaina treenit...mutta eilen kun olimme Katin ja koirien kanssa lenkillä sellaiset 2,5 h niin sanoin että nyt se tuntuu taas kipeältä ja niinhän siinä sitten kävi että se taas otti nokkiinsa ja Ate viritti siihen eilen tukisiteen...tukiside auttoi sen verran että kestää taas kävelyn mutta ei kyykkyyn menoa..perkele! Mutta täytyy ajatella että se vaan on niin eikä sille mitään mahda..jos se menee leikkauskuntoon niin sitten se menee. Magneettikuvan varaan maanantaina ja tarkoitus olisi jatkossa pitää tukea liikkuessa.

Eilen meillä oli ystäviä grillaamassa ja juhlimassa - kiitos porukalle oikein kovasti!!! Kyllä hyvä ruoka, hyvä seura, seurapelit ja pieni määrä alkoholia saa kaikki rentoutumaan ja unohtamaan arjen hulinan :) . Nismo ja Nemo olivat aivan poikki kun piti tuntitolkulla grilliä vahtia. Myöhään meni mutta aamulla ei onneksi ollut mitään kauheaa oloa..Bea jäi meille yöksi ja käytiinkin aamupäivästä Nismon ja Nemon kanssa lähimetsässä lenkillä..juuri ennen sateen alkamista jota onkin kestänyt koko päivän!

Eilen oli myös meille suuri päivä - hyvää kolmivuotispäivää rakas Ate! Aika on mennyt ihan supernopeasti! Rakastan sinua koko sydämestäni.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Hui...paljon siis kaikkea ja paljon jäi laittamattakin...loman alkuun enää kuukausi aikaa!!!


6.6.2012

Tuomio

Paljon odotettu ja pelätty lääkärin soitto tuli juuri hetki sitten...se oli kauhean pahoillaan ja kertoi:

"Polvessa on nestettä ja alkava nivelrikko polvilumpion alla"

Mä olin ihan onnellinen tähän tuomioon koska pelkäsin että siellä on jotain mikä täytyy leikata. Nyt hoidoksi kipulääkekuuri ja se aika ortopedille. Heti kun kipu hellittää niin kunnolla liikkeelle mutta kaikenlainen hyppiminen (aerobic tms) ja asfaltilla juoksulenkit voi kuulemma unohtaa. Onneksi ne ei kuulu rutiiniin, pitkät lenkit ja agility on se juttu mulle ja erityisesti nuo pitkät kävelylenkit :) .

Toki mieleen tuli kamalasti kysymyksiä että mites sitten 10 vuoden päästä? Kun kuulemma vaiva pitäisi olla vasta 50-vuotiaana ja silloin kun on ylipainoa TAI jonmkin tapaturman jälkimaininkina..toki ei näin yksiselitteinen mutta yleisin polven nivelrikko potilas on kuulemma jotain tällaista.

Nivelrikko pahenee ajan myötä, joillain hitaammin, toisilla nopeammin mutta se nyt sitten vaan on niin enkä sille mitään mahda. Joskus se on oireeton ja joskus se on näin huonona ettei oikein pääse liikkeelle..nytkin sillä voi kävellä mutta linkuttaen eli on vähän pahempi kuin silloin sunnuntaina jolloin kävin vielä pitkällä lenkilläkin.

Noh - ajatukset positiivisena, kipulääkettä naamariin ja päivä kerrallaan....ja sanoinko jo että positiivisia ajatuksia???

Toivottavsti se on pian lenkkeilykunnossa :)

4.6.2012

Tottista

Olipas kiva viikonloppu :) . Poikien päättärit oli ainoa lukkoon lyöty homma ja muuten me saatiin tehdä ihan mitä haluttiin - kiitos rakas viikonlopusta! Koti tuli taas siivottua putipuhtaaksi joskin sen sellaisena pitäminen vaatii meidän laumassa imurointia joka päivä. Pojat saivat hyvät todistukset ja Lassia ei paljon kotona näy nyt kun pääsee mopolla kylille pörräämään :) . Kiitos Katjalle myös visiiteistä ja treeniporukalle sunnuntaista niin ja Katille lenkeistä :)

Käytiin harjoittelemassa näyttelyä varten porukalla ja siinä samalla sitten tottista Nismon kanssa. BH-kaavion jääviä uusin säännöin -istuminen erinomainen! Seuraamiset oli tosi jees ja perusasennot liikkeestä jees, mutta edestä sivulle vinoja..hmm..Ihmisryhmää ja selkeästi näkyi ettei sitä hetkeen olla otettu, saatiin onnistumaan kuitenkin. Pari hauhauta tuli mutta komentamalla sain heti hiljaiseksi ja mikä parasta - hallinta toimi 110 % vaikka samalla kentällä oli neljä muutakin koiraa! HYVÄ NISMO! Palkkasin hurjasti ja innokkaasti ja tuntui hyvältä tehdä sen kanssa. Eilen illalla vielä piiiiitkä lenkki hiippujen ja Iitan kanssa. Ja sen jälkeen kävin vielä Katin kanssa Hiskiä ja Wilmaa juoksuttamassa ja taas Wilmaa...aika käy vähiin :( .

Reissua pukkaisi alkaen perjantai aamusta - OUJEE! Kivaa,kivaa :)

Se mikä ei ole kivaa on minun polveni joka keksi eilen ottaa jostain itseensä...kävellä pystyy, mutta kyykkyyn tai sieltä ylös ei ole mitään asiaa..tänään äkkiä työterveyteen joka komensi lepuuttamaan jalkaa. Mä kyllä kerroin että joo, yritän lepuuttaa mutta sairaslomalle en kyllä ehdi jäädä, tyhmää - voi kyllä, mutta kun ei voi niin ei voi...polvi röntgeniin ja aika ortopedille. Keskiviikkona röntgenien tulokset sitten. Polvi paukkui hemmetisti vääntelyssä ja tuntuu turvonneelta, varmaankin kerää taas nestettä. Ei tarvitse haaveilla edes agilitytreeneistä huomenna..tule jalka pliis pian kuntoon!

1.6.2012

Koirakuiskaaja

Oltiin katsomassa Cesaria Hartwall Areenalla - kuten kaikilla jotka on koirien kanssa tekemisissä, myös Cesarilla on niitä huippujuttuja ja myös niitä että ei sovi mun koirille. Täytyy kaikesta tiedosta osata poimia niitä itelle sopivia juttuja ja paljon vanhanaikaiseksi haukuttu laumanjohtajuusteoria on kyllä omaa itseäni lähellä. En suosi enkä käytä väkivaltaa enkä voimakeinoja koulutustapoina, mutta tietynlaista jämäkkyyttä kyllä. En kyllä myöskään esim tappelutilanteessa (en edes muista koska meidän laumassa olisi tappelua ollut!) kavahda sitä että joudun tarttumaan niskavilloihin. Tilanteen mukaan, koiran mukaan ja terveellä järjellä - niillä pääsee pitkälle.

Cesar puhui paljon ja asiaa - mutta onhan siinä myös showmiehen vikaa - hyvässä ja pahassa ;) . Tapahtuma oli pitkälti luentopohjainen ja esimerkkejä oli sekä lavalla että videoiden välityksellä. Kokonaisuutena oikein jees ja perusperiaate koiran energiatasosta (ja siitä miten ihminen siihen vaikuttaa), kunnon liikunnasta, terveestä kurista ja mielenvirkistämisestä tuntuu omalta. Toki tiedän että kyseinen herra käyttää myös sellaisia metodeja mitä en itse hyväksy, mutta kuten sanottu - täytyy löytää se oma polku kaikenlaisen tiedon välistä ja käyttää järkeä :).

Kiitos kaikille seurasta!


Mehän ei muuten olla treenattu sitten maanantain jälkeen juurikaan mitään! Perushuttua ruokakupin, iltaluun ja ulkoilun yhteydessä mutta ei mitään projekteja. Nismon kanssa haukkumattomuuden löytäminen on tuonut sille kyllä arkeenkin tietynlaista itsevarmuutta - hyvä niin! Nemo se on taas keskittynyt siihen miten se saa vaalesta turkistaan n. 30 sekunnissa mustan - ihme paskatassu! Ollaan me kyllä liikuttu ahkerasti taas ja joukkoomme on liittynyt myös pitkille reissuille pikkuhiljaa Iita pentunen joka suhtautuu kylillä edelleen kaikkeen niin mutkattomasti ja vaivattomasti..koirat, ihmiset,äänet - kaikki käy! Koskakohan siitä tulee ärsyttävä teini??

Wilma on keksinyt irrottaa karvaa oikein urakalla! En ymmärrä miten käsittämättömiä määriä siitä voi sitä lähteäkin! Harja ja kampa ovat käyneet tiheään ja Wilma raasu on kuin patsas kun ei tykkää yhtään mutta tietää että on pakko niin on pakko..palkaksi ollaan kyllä leikitty "hippaa" ihan kahdestaan ulkona harjaamisen jälkeen ;).

Nismo ja Nemo saivat kaulapannat Saijan uudesta kaupasta Nummelasta (joskos nämä ei katkoisi karvoja!) ja eilen kaikki viisi saivat uudet nimilaatat niihin. Suosittelen lämpimästi nimilaatat.com sivuja - viidelle koiralle nimilaatat kaiverruksineen (teräksiset eli melkein ikuiset!) ja postituksineen 28 ,- . En pitänyt kalliina!

Tänään nuuskimaan hoffipentuja Hiskin kasvattajalle ennenkuin ne lähtevät kohti uusia haasteita :)

(p.s. AGILITYN SM-kisihin enää n. 2 viikkoa!!!!! *hengittää paperipussiin*)