Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

25.5.2015

Koirien ja ihmisten yleiskuulumiset

Koira kerrallaan, helpompi niin :D !!!


Nismo

..on tehnyt rallya, agia ja tokoa ihan yleisen humputtelun nimiin. Yhteistä hyvää meininkiä, iloa ja oman asenteen huomiointia. Osaahan se kun itse saa oman nupin pidettyä kasassa. Pitäähän se vireen ja on haukkumatta kun itse vaan on oikeassa "moodissa". Nämä on vaan niin vaikeita asioita, piruvie vaikka kuinka tietää että mistä mikäkin johtuu niin niiden asioiden käytäntöön pistäminen ei olekaan helppoa. Askel kerrallaan ja välillä harppaus eteenpäin, toisinaan taaksepäin. Yritän pitää itseni nipussa siinä asiassa että pakko ei ole yhtään mitään. Pakko ei ole saada ykköstuloksia, pakko ei ole ilmoittaa kokeisiin, mennään jos mennään. Sen mielen lupaan pitää yllä.

Vanhuus näkyy Nismossa jo tietyissä jutuissa. Intoa riittää ja lenkilläkin jalka nousee, mutta lenkit tehdään Nismon vauhdilla ja vähän lyhennettynä. Vielä menee sellaiset 4-7 km ihan normilenkkeinä. Pidemmiltä jää pois ja tuo 7 km alkaa olla sellainen että mielellään pidän irti, menkööt mitä vauhtia menee. Yleensä juoksuspurteilla mikä ilahduttaa minua kovasti. Pelko yhteisen ajan loppumisesta hiipii aika ajoin mieleeni..tottahan se on että lokakuussa 10 vuotta täyttävä Nismo herra ei enää montaa vuotta ole luonani. Ihan hirveää kun sellaista tulee ajateltua etukäteen.

Nismo kävi tottelemassa möllitokossa eilen ykköstuloksen - 176 pistettä! Voi vitsit kun meillä olikin yhdessä kivaa ja samalla mieleen nousi ajatus, jos vielä kokeisiin? Sählättiin hypyllä, muuten meni kaikki aika meidän näköisesti nappiin. Nismo oli iloinen ja vapautunut, jopa paikallaanolossa. Aivan loistofiilis jäi itsellekin. Kiitos Heidi tuomaroinnista :)


Kuvassa pikkumiehet työpäivän päätteeksi, odottamassa kotiinlähtöä :)


Nemo

...rallya ja agia, yleistä säätöä ja paljon liikuntaa (paljolti omaehtoista ympyräjuoksua pitkin pihaa!) - sellaista Nemon arki on :D ! Suuri huoli ja murhe vaivasi parisen viikkoa sitten kun Nemo eräänä yönä sairastui. Oli oksentanut todella monta kertaa limaista oksennusta ja aamulla oli ihan nuutunut ja häntää riiputtaen kulki eteenpäin. Sain normalisoitua vasta seuraavana iltapäivänä. Söi silloin vähän huonosti, joi kuitenkin. Oireet palasivat rajuina pari päivää myöhemmin. Oli sellaisessa "perse ilmassa, etupää maassa" -asennossa ja yritti selkeästi vatsaa helpottaa. Vatsa piti kovaa pulinaa ja Nemosta näki että on kipeä. Varattiin aika Vihtivetiin ja kun mentiin sinne niin taas oli normaali. Tuntui jo vähän juntilta viedä tervettä koiraa tutkimuksiin, mutta mentiin kuitenkin. Laajassa verenkuvassa ja muissa tutkimuksissa ei mitään syytä mikä olisi oksentelua ja venytysoireita/vatsakipua aiheuttanut. Sai kuitenkin salpaajia ja vatsansuojalääkkeitä kahden vkon kuurin. Kun päästiin lääkäristä kotiin, sai kauhean kipukohtauksen - meni ohi parissa tunnissa kokonaan. Lääkkeet auttoivat ja samalla mietin mitä herkkuja se on syönyt. Paprika ja kana/kiwi herkut joutuivat meillä nyt pois listalta kokonaan, ilmeisesti ne laukaisivat oireet. Närästykseksi loppujen lopuksi diagnosoitiin. Terve ollut jo monen monta päivää, oma vauhdikas itsensä. Kamalaa katsoa kipeänä olevaa koiraa kun ei se osaa kertoa mihin sattuu ja miltä tuntuu..ja kun näet että sattuu ihan tosissaan. Toivotaan että oireet pysyvät poissa!

Aamulenkkimaisemaa...


Hiski

..sai vanhoilla päivillään itselleen kuonopannan. Vannon että se on paras ostos ikinä! Koskaan (puuta koputtaen) ei ole tullut sellaista tilannetta vastaan etten saisi niitä pidettyä esim ohitustilanteissa tai muuta, mutta Hiski se keksikin sellaisen jutun että ojanpohjien nuohoaminen on tosi siisti juttu ja jos mä en kertanykäisyllä tule perässä niin voi pakittaa, ottaa vauhtia ja hups - sinne tuli akka perässä. Saanhan mä sen käskyllä kulkemaan vieressäkin, mutta minusta lenkkeily ei oikein ole kivaa esim 10 km matkalla jos koko ajan toistaa "tässä" käskyä. Nyt kuonopannalla menee rennosti sekä minä, että Hiski ilman turhaa pingoitusta. Mikäs sen mukavampaa :) !
Hiski on normilenkkeilyn ohella saanut olla myös pyöräilemässä ihan vetohommissa, metsäillä, juosta frisbeen perässä ja tehdä rallya.

Hiski ja Ate eilen metsässä, kaverikuva :)



Iita

Paljon on liikuttu ja monipuolisesti niin vapaana, vetovaljaissa, fillarilla, vedossa, juosten, kävellen..Iita on sellainen sporttimimmi että terve ja on kyllä erinomaisessa lihaskunnossakin tällä hetkellä vaikka itse sanonkin. Iitasta ei vauhti ja menohalut lopu ja tärkeää onkin itse säädellä sitä miten ja kuinka pitkälle liikutaan, ruoka on balanssissa, samoin lepo. Odotimme kovasti Iitalle jälkikasvua kun astutimme sen Hiskillä. Iita jäi valitettavasti tyhjäksi ja sai vielä kohtutulehduksenkin. Onneksi selvittiin siitä säikähdyksellä kun se a. vuoti ulos ja b. huomattiin nopeasti. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että saattaa uusia ja se tarkoittaa sitä että sterkkaus on edessä, mutta aika näyttää mitä seuraavista juoksuista tapahtuu. Iita on puuhaillut agilityn ja rallytokon merkeissä sekä nyt viime aikoina muistellut miten jälikapula nousee. Pari lyhyttä jälkeä tähän kauteen vasta ajettu ja yksi esineruutu tehty. Eilen oltiin möllitokoilemassa..Iitalle kolmostulos - kuriton muija oli siellä kehässä, enkä se ollut minä ;) . Noh, ainakaan ei ollut paineessa! Kuria ja vaatimista tarvitaan niin metsään kuin tottiskentällekin, unohtamatta kunnon palkkaa ja vahvaa suhdetta. Iita on niin ihana, monipuolinen ja hyväntuulinen.

Iita ja hiippuset :)



Elmo

Jaa mikä? Kyllä, meidän pieni musta apina. Itseasissa Elmo on Aten koira (sijoituksessa) ja oikealta nimeltään DREIWALD BARALLAX BAZ. Minä kun olen vähän niinkuin Iitan pöllinyt ;) niin oli kovinkin luonnollista että Atelle tulee pentu. Iitan ja Hiskin yhdistelmästä oli tarkoitus jättää, mutta se meni pieleen ja tämä yhdistelmä mistä Elmo on, on todella komea parivaljakko niin luonteellisesti kuin ulkomuodollisesti. Elmo on olult meillä reilun viikon ja opettelee talon tavoille sekä harrastuksien alkeita. Pirulainen tietyssä mielessä, mutta tavallaan rauhallinen ja harkitseva yksilö. Ate sanoo ettei Elmo ole se penaalin terävin kynä ja siltä sen ilme kyllä välillä näyttää :D . Elmo leimaantui Ateen välittömästi ja seuraisi sitä maailman ääriin. Meidän lauma otti pennun hyvin vastaan, jopa Nismo antaa Elmolle yllättävän hyvin tilaa kunhan ei tunge ihan iholle. Iita on ihan riemuissaan kun talossa on pikkuinen painikaveri! Elmo on sitkeä kun se alkaa jotain touhuamaan. Jälkeä ja ilmaisua on aloitettu opettelemaan heti tulopäivästä lähtien. Ihan lyhyitä suoria, syö yhden ruoan jäljeltä. Kovin käy nenä eikä nouse tontista ennenkuin viimeinenkin ruoan muru on löytynyt. Keppiä ilmaisee aika pätevästi noin pieneksi ja Ate on siihen käyttänyt klikkeriä. Ruoka on Elmon mielestä ihan parasta, syö vaatteisiin varmasti reiän jos haistaa että taskussa on ruokaa..Hyvin on alkanut sisäsiisteysopettelut, pääosin jo ihan siisti myös öisin ja työpäivien ajan! Ei otettu mattoja ollenkaan pois, roudataan vaan ulos jatkuvasti. Aika näyttää mitä Elmosta kasvaa, mutta on kyllä komea (ja iso!) hoffiuroksen alku!

Elmo ja pikkumiehet kylillä ekaa kertaa.



Me Aten kanssa tehtiin keittiöremonttikin tuossa muutamassa viikossa. Ate siis teki ja mä olin jaloissa :D . Miten sitä kaipaakaan hellaa, liettä ja kaappien tavaroita kun ne ei ole käytössä. Uusi keittiö on niin ihana! Ikeasta ostettiin ja voivoi sitä laatikoiden määrää...

Pikkuista projektia pukkaa seuraavaksi asuntovaunun kanssa ja työhuoneen remontin kanssa...eteinen pitäisi laittaa..pihaa pitäisi laittaa...Joskus on vaan kivempi yhdessä suunnitella ja fiilistellä, toteutus sitten joskus ;) . Ihanaa kun on yhteisiä projekteja.

Duunin puolelta on pukannut niin kiireisen kevään messujen yms tapahtumien merkeissä, että joskus sitä itsekin havahtuu siihen miten ehtiikin kaiken? Ja miten sitä on pääosin aina hyvällä mielellä?

Ostin Atelle joululahjaksi kylpylälahjakortin ja nyt päätin että varaan sen meidän ekalle kesälomaviikolle. Me ollaan sellaisia säätäjiä että jää muuten käyttämättä :D . Yhdet 29,5 v juhlatkin pitäisi järkätä, itelle - hyvin ehtii! (?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti