Elmon tulon myötä (ehkä sekin on vaikuttanut että Heidi potkii perseelle, kiitos ;) ) on treeni-intoa löytynyt hurjasti lisää ja arkipäivinäkin saa kaivettua liikkumisen lisäksi irti pientä treenintynkää, joskus jopa ihan pitkääkin ja viikonloppuina tuntitolkulla harrastuksia, oujee! Vaikka Atehan sitä Elmoa ohjaa, mutta kiva touhuta mukana ja omien kanssa.
"Pikkuinen" Elmo on jo kovasti jalkaa ja kasvaa muutenkin hurjaa vauhtia. Se on todella pätevästi kehittynyt jäljellä, ollakseen kuitenkin vasta sen 12 viikkoa vanha. Toki kehitys ei tule itekseen vaan Ate on päivittäin nähnyt asian eteen vaivaa kovasti. Elmo tykkää tehdä ja on ihan superahne. Niin ahne että ollaan neuvoteltu ruokailusta pariin kertaan...nyt ok, ei murinoita tai jäykistelyä :) . Keppi-ilmaisua on opeteltu erikseen ja jäljellä, nyt sitten ei sotketa ruokaa ja keppejä, kiitos neuvojen, eli joko-tai meiningillä. Niin se Elmo eilen ajoi kaksi noin 10 metrin jälkeä, ilman ruokaa, molemmat neljällä kepillä, nenä ihan tontissa ja meni maahan heti kepin osuttua kuonoon. Aika taitavaa sanoisin :). Palkkana ruokapurkkeja taskusta, klikkerillä hyväksyntä ja kehu. Toinen oli niin tosissaan!
Ollaan klikkeröity Elmolle myös perusasentoja ja seisomisia yms muita perusjuttuja. Hoksaa nopeasti kun saa merkattua oikean toiminnon ja keskittyy todella hyvin vaikka olisi häiriötä ympärillä. Myös yhteiselo muiden kanssa on sujunut mallikkaasti. Hiski ja Nismo ovat sitä mieltä että Elmo on oikein jees kunhan ei hypi niskaan ja Nismon tapauksessa kunhan ei tunge liian lähelle. Hiskikin jopa leikkii Elmon kanssa. Nemon leikki on "juostaan yhdessä" ja se riittää, ei tuolla kokoerolla tarvitse painimaan ruveta. Iitan kanssa painit onkin sitä luokkaa että välillä hirvittää :D
Nopea kasvaminen toi Elmolle ensin kömpelyyden, koko ajan oli nenällään. Nyt jo liikkumisen myötä pysyy oikein hyvin tasapaino metsässäkin missä ryteikköä. Painaa menemään häntä tötteröllä! Ollaan tehty kylillä pikkulenkkejä että tulee ohitusharjoituksia sekä liikuttu paljon metsässä, hiekkateillä, hiekkamontulla jne. Yhdessä ohituksessa on nostanut haukun, muutoin menty oikein siivosti ohi. Mun tapa tehdä ohituksia on "ei tehdä tästä numeroa" ja kehua kun menee nappiin. Jos rötväillään niin jämäkällä otteella ja kiellolla ohi.
Tässä Elmo ja isoveljet lenkillä
Nismo ja Nemo ovat touhuilleet treeneissä mukana, yleensä hyödyntäen maastoa irtijuoksuun :D . Hauskaa niillä on näyttänyt olevan ja jalka nousee niin kepoisasti. Nemolla maastossa kuin maastossa ja Nismolla kaikkialla missä ei ole ällöttävän pitkiä heiniä, jotka jäävät turkkiin ;).
Rakkaan minilemmun 9-vuotis synttäreitä juhlittiin 7.6. kakun kera sekä käytiin liitelemässä agiepiksissä. Tässä Aten ottama kuva silloisesta päivänsankarista.
Nemo lähtee edelleen satalasissa kaikkeen mitä se tekee, jaksaa iloita niistä elämän pienistä asioista. Olen aina sanonut että jokaisen meistä pitäisi ottaa mallia Nemon elämänasenteesta. Nemo on meillä se joka murtautuu kaikista porteista, seisoo sohvan selkänojalla, jaksaa kantaa käpyä tuntitolkulla, lenkkeilee heittämällä kympin lenkin ja juoksee vapaana rallia sen jälkeen. Se joka käpertyy päikkäreille peiton alle ja meinaa edelleen tukehtua ruokaansa ahneuksissaan. Iloinen rakas Nemo :)
Agiepiksissä liiteli päivänsankarin lisäksi Nismo ja Iita. Sanoinkin että hyvin meni - neljä rataa ja neljä nollaa :) . Mulla oli silloin se kauhea flunssa jolle en halunnut antaa periksi ja juokseminen oli oman tyhmyyden takia TODELLA raskasta. Iita yllätti mut ihan totaalisesti tekemällä todella pätevät kontaktit. Mietin meneekö vallattomaksi kun ei ollut esteitä nähnyt pitkään aikaan, mutta pyhpah, korvat oli hyvin tallella - itsenäisesti alastulolle ja odotti mua siellä!!! Ai vitsit mikä tunne :)
Kesän tullen Hiski on kunnostautunut uimaharrastuksensa kanssa. Se koira vaan rakastaa vettä! Tässä rakkaan Aten ottama kuva eiliseltä kun olivat Tuukan kanssa vieneet Hiskiä uimaan. Tosi nätti kuva!
Hiski on myös jäljestänyt Aten ohjastamana pellolla muiden mukana, hyvinkin vaihtelevasti. Toisinaan menee kuin pomminvarma juna, toisinaan kysymysmerkkinä.
Heidi kun sai hyvin maastoa hankittua niin peltojäljellä on oltu nyt muutaman kerran :) ! Iitalle on tehty monenlaisia harjoituksia, keskittyen ilmaisun mielekkyyteen ja kuitenkin hallintaan. On muuten meidän Iitalle pikkuisen haasteellinen yhtälö :D . Hallintaa on nostettu muutenkin ja tasapainoiltu korkean vireen ja hallinnan rajamailla. Ilmaisussa frisbee on ollut paras palkka, kunhan vaatii hallitun maahanmenon ja että malttaa odottaa kun kävelen vierelle asti. Toimi viimeksi hyvin, jatketaan sillä ja ruokajälkiä kulmilla mutta niille ei keppejä.
Katsokaa nyt tätä intoa ja järjenvaloa :D . Aten ottama kuva tämäkin - kiitos!
Eilen Iita teki esineruutua kaatosateessa. Sehän on sadeherkkä jos töitä täytyy tehdä tottiskentällä, mutta paskat haitannut mitään metsässä ruudussa. Ei kyllä lenkilläkään tai leikkiessä haittaa. Irtosi hyvin, löysi nopeasti, meni lujaa, lähti palauttamaan mutta sitten pudottikin matkalle eikä enää löytänyt/nostanut vaikka meni vierestä. Omituista. Muutaman lähetysyrityksen jälkeen käskin pois, Ate kävi näyttämässä ja uusi yritys - nosti ja toi hyvin!
Tottiksessa Iita on tehnyt mielentila ja vireharjoituksia eniten, leikillä ja ruualla. Kapulanpidossa on menty askel eteenpäin ja saatu painetta vähennettyä. Eilen nosti "vieraan räkimän" kapulan hyvin, mutta tuominen menikin tapporavistukseksi.
Terviksen rotumestaruustokoon on tarkoitus ilmoittaa Iita, ne kokeet noin kuukauden päästä.
Käytiin Aten kanssa Elmon pentutapaamisessa ja olipas kiva nähdä muitakin! Luonne-eroja oli selkeästi, samoin ulkonäössä eroja tottakai. Elmo oli "samaa paria" siskonsa Maikin kanssa. Hurjan kiva päivä oli ja Elmo oli aivan poikki kun päästiin kotiin.
Juoksuharrastus kovaa vauhtia nostaa päätään entistä enemmän ja Katikin on innostunut mukaan! Iita on ollut erinomainen juoksupari ja mielellään lähtee mukaan, aina. En ole vielä päättänyt tähdätäänkö mihinkään, mutta ajatuksia asiasta pilkahtelee. Kävellen tehdään silti suurin osa lenkeistä, nyt valoisaan aikaan menee pitkiä hyviä reittejä ihan kodin vierestä hyvällä pohjalla!
Juhannus meni meidän osalta rauhallisesti kotona, yhteisestä ajasta nauttien, treenaten, ystäviä treffaten...kaikkea arjen parasta :) . Levättiinkin vähän mikä oli ihan paikallaan. Pari lomapäivää oli molemmilla Juhannukseen liitetty, hyvä esimaku tulevasta kesälomasta!
Kauheasti höpötystä, sata asiaa jäi ja paljon tuli "ei niin tärkeää" :D
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti