Arkea ja karvapalleroita

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Viimeksi pentuset olivat noin vuorokauden ikäisiä, nyt niillä alkaa jo silmät aukeamaan ja ikää se vähän reilu kaksi viikkoa. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen pennuista kolme alkoi heikkenemään hurjaa vauhtia. Tietysti tilannetta ei helpottanut ripuli jonka Aada sai ilmeiset jälkeisistä ja tietysti Pääsiäisen pyhät, apteekit kiinni jne. Onneksi oli ystävät ja muut tukijoukot puhelimen päässä. KIITOS! Me kävimme Aten kanssa koko synnytyksen läpi uudelleen paperilta kun olin kirjannut jokaisen pennun kohdalle kaiken ylös minkä vaan keksin. Se tuntui hauskalta silloin mutta nyt siitä oli apua, ainakin ymmärtämiseen. Nämä kolme heikompaa; harmaa tyttönen ja kaksi merkkaripoikaa olivat kaikki samanlaisilla kirjauksilla: sikiöpussi rikki, vihreä vesi. Ehtivät vetää vettä keuhkoihin :( . Olisi voinut yrittää antibiootteja, mahaletkua, imua jne jne..mutta täytyy muistaa ajatella myös sitä luonnonvalintaa ja ottaa järki käyttöön. Moni sanoi että vastaavassa tilanteessa oli yrittänyt antibiootteja yms, mutta tuloksetta. Pennun olivat silti menehtyneet. Kunnioitan Aten ajatusmaailmaa tässä asiassa aivan älyttömästi. Parempi nyt kuin sitten kun ollaan jo uudessa perheessä ja koira sairastelisi koko ikänsä. Menetimme kaikki kolme noin vuorokaudessa. Lisäksi yksi blondi poika heikkeni näiden jälkeen, paino ei lähtenyt nousuun ja ruumiinlämpö laski. Yritimme syöttää ja lämmittää, mutta ei apumme riittänyt. Ate hautasi yhteensä neljä pientä hoffinalkua meidän pihaan. Tämän kohdalle oli kirjattu synnytyksessä sana "verinen".
Voin sanoa että noin viikko mentiin sellaisella sykkeellä, huolella ja pohdinnalla että terve...

Seitsemän pentua mönkii nyt laatikossa ja tosiaan silmiä raottelevat pikkuhiljaa. Kaikilla näillä lähti paino ekan parin päivän jälkeen nousuun ja mitään laskuja ei ole välissä ollut. Aada tuli parin pvän jälkeen kuntoon ja hoitaa pentuja mallikkaasti. Ate on sen mielestä ihan paras tyyppi, mua mulkoilee välillä sen näköisenä että käyn pöllimässä kakarat. On ne kyllä niin suloisia, että voisin pusutella niitä päivät pitkät. Aika ihania kun tunnistavat minut nenällään jo :)

Tässä vähän analyysia, ihan omaan ajatukseen perustuen. On sitten hauska lukea myöhemmin millaisia aikuisia niistä kasvaa!

1. smt narttu

Porukan pienin, lempinimeltään sintti tai simpura. Syntyi hirmuisen metelin kera ja sitä tarmoa onkin sitten riittänyt. Sen minkä painossa häviää veljille ja siskoille niin sitkeydessä ja tahdossa voittaa. Kova menijä, mutta tykkää nukkua aina kasan alimmaisena mihin mieluusti itse oikein kaivautuu. Ehdottomasti parhaat merkit.

2. blondi narttu

Alias sikaniska. Kauhean kokoinen mötkylä :D ! Nousi ekana neljälle jalalla ja umpisokeana juoksi pitkin laatikkoa. Sylissä rauhoittuu heti ja mieluusti käpertyy rintaa vasten. Tosi hyvä väri, musta nenu.

6. blondi uros

Herra haukku. Silloin kun nälkä iskee niin tämä nousee, alkaa hakkua ja kipittää muiden yli herättäen kaikki. Nisällä oikein teholypsäjä. Tosi hyvä väri nyt, musta nenu.

7. smt uros

Merkkariuroksista se rauhallisempi yksilö. Kasvaa hurjaa vauhtia, mutta ei tee sen ihmeempää numeroa itsestään. Kohtuullisen hyvä merkkinen.

8. smt uros

Mörkö. Nimi tulee koon mukaan, oli ensimmäinen joka ylitti kilon rajapyykin. Valkoinen merkki rinnassa ja tahtoa on kuin pienessä kylässä. Ensimmäinen joka keksi punnituskulhossakin että mä en muuten tänne jää vaan lähden menemään. Aika tumma merkeiltään.

9. smt narttu

Nartuista rauhallisin, mutta kauhea syöppö. Kerran kun tarraa nisään kiinni (tai sormeen!) niin ei varmana irrota :D ! Kohtuullisen hyvät merkit.

10. smt narttu

Kädet pystyyn tyyppi! Mulla oli vaikeuksia alkuun erottaa 9 ja 10 toisistaan, mutta tämän erikoisuus tuli ilmi pian. Kun sen nostaa pystyasentoon niin se nostaa etukäpälät ylös :) ! Kohtuullisen hyvät merkit.

Kynnetkin pätkin niiltä jo ekan kerran. Koko porukka nukkui vaan eikä olleet moksiskaan.

Tässä kuva "ykkössintistä"

Pentulaatikossa kaikki hyvin, emällä kaikki hyvin :) . Alkuvaikeuksien kautta voittoon!

Maija ja Sami kävivät jo pieniä pällistelemässä, tänään tulee Heidi ja Kati. Pentusten uudet omsitajaehdokkaat aloittavat vierailut ensi viikolla. Näillä näkymin yksi uros on ilman kotia, siitä lisää Atelta.

Meidän omat koirat eivät mitenkään noteeraa enää pentujen ääniä. Nismo ja Nemo eivät koskaan noteeranneetkaan ja Hiski ei viitsinyt enää parin pvän päästä. Iitakin luovutti muutaman pvän päästä kun ei saanut olla hoitoapuna :) ! Rauha on talossa, kukaan ei hötkyile minnekään tai kyräile ketään. Aadalle ja pennuille toki rauhoitettu meidän ruokahuone ja keittiö, mutta kyllä hoffi portista tulee niin että heilahtaa jos kokisi sen tarpeelliseksi. Ei ole edes näyttänyt siltä että tulisi kukaan minnekään.

Kaikkea sitä ehtiikin vaikka hommaa on nyt enempi kuin normisti - meidän arki onkin niin hiljaista neljän koiran ja kolmen kissan kanssa muuten ;) !

Lenkkikilsat ovat pysyneet ennallaan, sellaista 50-60 km / vko määrää posotetaan menemään. Kelit ovat kyllä suosineet, vähän käärmeet jännittävät mutta vielä ei ole tullut vastaan.

Tässä hiiput metsässä ja Nemosta vielä erikseen kuva, koira joka ei koskaan kasva aikuiseksi.

Nemon ekat rallykokeet lähestyvät ja me ollaan treenattu kaikkea muuta mutta ei rallya ;). Jospa tästä ryhdistäytyisi - eli päivää ennen koetta alkaa panikoimaan!

Ekat kuumat kelit lyhensivät Nismon lenkkejä. Ei meinaa pappara jaksaa enää niin pitkälle, 5-6 km alkaa olla rajana. Niinpä vapaana liikkumista on lisätty ja hihnalenkkejä lyhennetty. Pirteä kyllä muutoin, potkua piisaa :).


Tässä hoffien yhteisposeeraus, kielet on lerpallaan lenkin, frisbeenheiton ja tottiksen jälkeen:

Heidi toi Iitalle postia - frisbeen! Iitan mielestä sitä parempaa lelua ei olekaan. Se on itseasiassa niin kiva että sitä ei ole aiemmin tarvinnut Iitan mielestä palauttaa, ainakaan kiirettä pitäen. Kun olemme muutenkin harjoitelleet palautuksia kaikenlaisilla tavaroilla niin positiivista oli huomata että se oli kantanut myös frisbeenheittoon. Jes! Nyt yllätin Iitan ja vaihdoin aina frisbeen toiseen samanlaiseen palautuksessa. Yhden päivän jälkeen ei tietoakaan kuuluisasta rallista vaan palauttaa suoraan ja jää odottamaan toista frisbeetä.

Ensi vkolla alkaa meidän agitreenit Iitan kanssa!

Hiski on myös innokas frisbee-noutaja ja häntä heiluu niin vimmatusti kun näkeekin että lättyä kaivetaan esiin. Hiski on myös tehnyt vähän tottista ja muuta älytoimintaa, intoa on kuin pienessä kylässä.

Huomenna Iita lähtee jäljelle ihan uuteen maastoon, katsotaan nouseeko kepit.

Ate rakas on laittanut meidän asuntovaunua kondikseen ja hetihän se tulee mieleen - kesä ja Tervis :)

Laumamme "hieman" suureni :)

Piti kirjoittaa treenipäivitystä, mutta koska me vähän laiskoteltiin sen osalta mun pitkän työviikon takia niin ohjataan ajatukset suurempiin asioihin niin ei tule niin huono omatunto ;) ?
(tehtiin me keppi-ilmaisuja ja perusasentoja, mutta eteenmeno jäi ihan kokonaan..)

Laumamme tosiaan suureni kun Aada pyöräytti Dagdahoffin B-sarjan maailmaan maanantaina 14.4.2014. Synnytys kesti noin 12 tuntia. Mielestäni antamani Facebook päivitys kuvastaa hyvin tapahtumaa:

Ensimmäinen tuli kauhean huudon kera, yksi lentäen, yksi haukkuen ja ja ja..lopputulos on 11 pientä vahdinalkua kasvamassa Aada emon hoivissa. Oli kertakaikkiaan opettavainen, mielenkiintoinen, pelottava ja oksettava kokemus - kiitos Ate että koettiin yhessä :)

Eli siis 11 hoffipentua - hirmuinen määrä!!! (Heidi kiusasi koko ajan että 12 ja olikin sitten aika lähellä ja mä meinasin olla 100 € köyhempi kun oli veto päällä)

Jakauma tuhisijoiden kesken:

4 merkkiväristä urosta
3 merkkiväristä narttua
2 blondia urosta - joista toinen oikea Kiljusen herra, hirmuinen meteli kun sille päälle sattuu :D !
1 blondi narttu
1 harmaa narttu

Harmaa tosiaan värivirheellinen, harmi koska onhan se kaunis. Ihan normihoffi ja harrastukset avoinna, näyttelyissä vaan turha pyöriä.

Tässä Kiljusen herrasväki menossa eilen illalla yöpuulle:



Aada vaikuttaa erinomaiselta emolta eikä meillä Aten kanssa ole vielä kovin suurta roolia pentujen hoidossa. Aluset vaihdettu sen 2 kertaa / pvä kun Aadalla vuotoa vielä. Imettää ja hoitaa hienosti. On se luontoäiti vaan jännä juttu, että jokin kertoo mitä täytyy vaan tehdä.

Synnytyksessä ekaa pentua autettiin kevyesti maailmaan, muutoin oltiin vaan pienenä apuna ja tukena, siirreltiin Aadan putsaamia tuhisijoita jne. Oli niin jännää (ja pelottavaakin) katsoa mitä tulee seuraavaksi, onhan pentu ok, alkaahan se huutamaan, riittäähän työntövoima.

Paksukaisia sieltä tuli, kaikki siinä 500 g ja yli.

Synnytys alkoi maanantaina iltasella ja klo 03.00 oli 8 pentua nähnyt päivänvalon. Tämän jälkeen Aada rauhoittui ja meni pentulaatikkoon imettämään. Ajateltiin että se oli siinä ja otettiin itsekin kahden tunnin unet. Kun noustiin ja Ate lähti viemään Aadaa ulos, olikin tupsahtanut kolme pentua lisää laatikkoon!

Kaikki ovat kovia liikkumaan ja myös protestoimaan kun jotain tapahtuu. Yllättävän lujaa pääsee jo tuollainen vuorokauden ikäinen pötkö. Nisälle pyrkivät kaikki, ketään ei ole tarvinnut avittaa.

Ihaniahan nuo ovat :). Aamullakin kävin jokaista "pusuttamassa" erikseen ja maiskuttava ääni oli niille selkeästi mieleen.

Meidän omaa laumaa on ollut hauska seurata miten suhtautuvat. Nismo ja Nemo eivät korvaansa lotkauta. Olisin voinut väittää että höristelisivät edes korviaan kun kuulevat pentujen piipityksen, mutta ei sitten minkäänlaista reaktiota. Hiski kuuntelee ja käy Atea tönimässä ikäänkuin sanoakseen että tuolla on jotain, oletko huomannut. Iita taasen yrittää etsiä pentuja ja vastaa piipitykseen kun sitä kuuluu. Rauhoittuu toki kun komentaa, mutta kauheasti kiinnostaisi. Varmasti yrittäisi ne pölliä jos pääsisi :D ! Kissoista Joe ja Joda ovat syväjärkyttyneitä ja Jästi ei meinaa mitään.

Aika ihanaa ja hassua jotenkin..oppii joka pvä jotain uutta ja on kyllä kiva tutustua 11 uuteen persoonaan, jokaisesta kuitenkin tulee omanlaisensa :).


Osa pennuista on jo varattu, mutta vapaitakin on - niistä lisää Atelta - kennel Dagdahoff.

Viime viikon onnistumiset ja sinnepäin :D

Iitan osalta suunnitelma oli:

...ja tällä vkolla ohjelmassa:

1. Leikkiminen ja siitä seuraaminen + palkkautuminen
2. Odottaminen ja siitä palkkautuminen
3. Lyhyet jäljet kepeillä

Sitten taas ihmetellään mitä tuli tehtyä :).

Ja toteutuma:

1. Lyhyitä pätkiä ulkona ja sisällä - haettiin vähän yllättävää ajankohtaa/asianyhteyttä koska Iita selkeästi kaavoittuu nopeasti asioihin hyvässä ja pahassa - jos oppii väärin on hankala korjata ja toisaalta oppii uutta nopeasti. Ihan ok, ei kuitenkaan sitä viretilaa mitä kaipaisin, suunta kuitenkin ylöspäin!

2. Lelulla ja ruokakupilla. Lelulla saan siitä haukun irti - WAU! (ja lisäksi röyhkeyden koska se nappasi lahkeeseen kun kävi niin kierroksilla) . Ruokakuppi on kiva jos se on ylhäällä mulla mutta jos maassa niin ei toimi odotusarvona. Ylösnostettuna nousee mukavasti.

3. Ate rakas on avustanut meitä tässä tallomalla ja rauhoittuminen ennen jäljelle lähtöä on se juttu mihin täytyy ehdottomasti keskittyä. Nostaa jäljen superhyvin vaikka puksuttaisi millaista vauhtia, mutta sitten ilmaisu kärsii. Reagoi keppiin heiluttamalla häntää ja hammastelee nopeasti, sitten onkin jo kiire eteenpäin. Kestää kyllä palauttamisen kepin päälle ja sitten ilmaisee. Lisää toistoja eikä saa päästää läpi.

Lisäksi on hirmuisesti heitelty tavaroita mitä täytyy palauttaa. Viikossa on päästy jo siihen ettei enää tapporavista eikä tee ylimääräistä kierrosta vaan hakee ja palauttaa nopeasti sekä suoraan. Tässä käytin naksua apuna.

Tämä viikko on valitettavasti 7 päivää töitä, joten vapaa-aika menee perheen ja lenkkien parissa, eipä sitä kauheasti muuta ehdi.

Tarkoitus kuitenkin olisi:

1. Keppi-ilmaisu
2. Eteenmenon alkeet


Keppi-ilmaisua mietin että pitäisikö olla ankara ja antaa ilmaista vaan yhdellä tavalla vai joustaa ja antaa ilmaista miten ilmaisee kunhan ilmaisee? Iita joko syöksyy maahan tai ottaa kepin suuhun ja tuo minulle. Onko mennyt sekaisin vähän nyt noutoharjoitusten myötä??

Hiski on osoittanut taasen että on kaikkea muuta kuin osa-aikaeläkkeellä tai vanha. Olen treenaillut sen kanssa pikkujuttuja ja vanha herra on ollut aivan pöhkönä onnesta. Korvat hörössä palkan kerjuulla ja lelupalkasta taistelee niin että hyvä kun ei pyyhi minua pitkin kenttää. Tuo oma kenttä pihassa on kyllä kätevä, on se Ate niin mahottoman viisas :).

Koirien kanssa tehtiin viime viikolla lenkkikilsojen ennätys viikkotasolla - hieman yli 70 km / viikko. Aika jees! Ja miten ihania reittejä, yksi lemppareista ehdottomasti 10 km kierros Pusulan metsissä ihan Heidin kodin vieressä :) .

Nismo ja Nemo osallistuivat lauantaina chihujen koulutuspäivään. Lähdettiin aamulla matkaan Akaan suuntaan ja siellä oli kivankokoinen halli sekä saman rodun harrastajia. Kiitos kaikille ihan hirmuisesti päivästä, oli oikein mukavaa ja otetaanhan uusiksi :) ! Chihuja varmaan parisenkymmentä, kaikki vapaana kun treenattiin ja ennenkaikkea omistajansa hallinnassa ilman mitään ongelmia. Olen tavattoman ylpeä! Tuli sitä kokeiltua koiratanssiakin Nemon kanssa ja vaikka omistaja olikin pihalla kuin lumiukko niin Nemolla näytti olevan hirmuisen hauskaa. Lisäksi opeteltiin uusia temppuja, tehtiin tokoa ihan koemaisena ja liiketreeninä sekä rallytokoa radan muodossa. Nismo haukkui tokossa ekat seuraamiset, muutoin oli varsin pätevä. Erityisesti paikallaoloon olen tyytyväinen. Meni heti, makasi rauhallisena ja ekalla ylös. Eikä muuten kukaan noussut :) . Rallytokossa Nismo pysyi vaiti vaikka oli puolenvaihtoja ja pyörityksiä missä viimeistään se ääntely alkaa.

...kevyesti muuten nauratti pitkän treenipäivän jälkeen kun tulemme kotiin niin Nismo painui nukkumaan, mutta Nemo haki lelun sen näköisenä että mitäs sitten??

Aada muistuttaa jo tynnyriä eikä enää sotanorsua. Pari päivää on iltaisin alkanut läähättämään, mutta muutoin ollut ihan normi ja lämmötkin normit (Aten mukaan, mä en tajua näistä mitään :D ) . Kuitenkin h-hetki lähestyy ja voi että miten jännittävää!

Laumavahvistus ja treeniä

Huhheijaa!

Aina täytyy varautua pahimpaan niin voi yllättyä positiivisesti (tämä on rakkaan mieheni motto ;) ) . Lauantaina haettiin norsua muistuttava hoffityttö Lammilta meille ja mietittiin seuraavia asioita mistä VOISI tulla ISO ongelma:

1. Aada ei ole nähnyt kissaa, meillä niitä on kolme?!
2. Se siirretään yhtäkkiä valmiiseen isoon laumaan, mitähän sanoo meidän omat ja mitä Aada niille?
3. Mitä jos se karkaa?
4. Mitä jos sen mielestä koiraportti on ihan perseestä ja huutaa siellä suoraa huutoa?
5. Miten jää yksin vieraaseen taloon?
6. Mites meidän kanssa hoitotoimenpiteet, tottelevaisuus?
7. Miten pojat, miten niihin suhtautuu??

Kaikenlaista pohdittiin että mitäs ja mitäs...näin se sitten meni:

1. Kissat katsoivat Aadaa, Aada niitä ja homma oli siinä
2. Hiski otti "en katso niin ei ole olemassa" taktiikan kunnes huomasi että sehän on narttu! Sen jälkeen Aada on se joka kertoo että mene muualle sieltä perästä roikkumasta..Iita oli sitä mieltä että haluaisi painimaan ja mylläämään ja Nismo ja Nemo tuumasivat että olkoon kunhan ei nenille hypi.
3. Tottelevainen tyttö, ei se mihinkään lähe
4. Portti kiinni ja kuuntelemaan toiseen huoneeseen, Aada meni maate pedilleen
5. Sinne se jäi pötköttämään rauhallisena
6. Tänään leikataan kynnet, kaikkea muuta onkin jo kokeiltu eikä mitään ongelmaa
7. Lassille piti haukkua, mutta kun komensi hiljaiseksi niin sekin oli ok, Tuukan näkee vasta sunnuntaina

Ihmeellinen hoffi! Niin rauhallinen ja helppo - ei VOI OLLA Hiskin lapsi ;) !!! Ei meidän omatkaan vaikeita ole, mutta ei ne noin rauhallisiakaan ole. Toki Aada on kantava niin rauhallisempi, niin sen oma perhekin kertoi että on rauhoittunut ihan hirmuisesti ja hyvä niin. Ulos kun mennään ja lenkille niin vauhtia piisaa kyllä niin että joutuu jarrutella mutta sisällä vaan möllöttää. Helppo tapaus ja erinomaisesti kasvatettu/koulutettu :) !!!


Iitan kanssa on treenattu ja opeteltu yhdessä tekemistä kuten suunnitelma oli...viime vkolla tehtiin :

- keppi-ilmaisua sisällä ja eilen ekaa kertaa yhdessä ulkona. Sisällä vallatonkin, mutta niin innokas että olen antanut olla kun tekee kuitenkin oikein. Käytän naksutinta eli heti kun syöksyy maahan kepin eteen niin naks ja palkka. Eilen Ate tolloi superlyhyen jäljen, ainoana palkkana kepit joita oli kaksi. Iita lähti hössöttämään ensin muun hajun perään ja vaikka en tiennyt missä jäljenpätkä menee niin tunnen Iitan tapoja sen verran että tiesin ettei se ole jäljellä. Palautin ja uudestaan lähetin jälkeä etsimään. Nosti sen hyvin ja näin selkeästi että on siinä. Näin myös koirasta että tuli keppi koska häntä alkoi heilumaan hurjaa vauhtia. Kysyin onko siellä keppi niin ilmaisi maahanmenolla, naks ja palkka, hetken odotus ja lupa lähteä eteenpäin. Toinen keppi nousi samalla tavalla. Hyvä Iita! Iita on parhaimmillaan kun itse ratkoo, se oli ratkemispisteessä kun kehuin toisen kepin jälkeen ja näytti taas miten hoffikin voi paikaltaan hypätä niin että takajalat osuu mun rintakehään?!

-leikkimistä harjoiteltiin myös sekä kotona että kentällä. Kotona selkeästi avoimempi, mutta taisteli hyvin myös kentällä. Siitä patoamista ja istu/maahan/seuraa käskyjä joista vapautus ja lelun repiminen. Iita tykkäsi, mutta selkeästi taistelu laskee nopeasti eli treenit lyhyinä toistaiseksi. Myöskään ruokaa ei saa olla sen ulottuvilla koska sitten ei kiinnosta lelu..

-odottamista harjoiteltiin ruokakupilla. Yritti ensin tarjota sitä ja tätä ja tota eli nosti virettä koko ajan eikä laamaantunut ja kun hoksasi että täytyy odottaa niin näki miten keräsi energiaa eli treeni meni juuri kuten ajattelin eikä siihen tarvinnut tehdä muutoksia, aika jees!

-lelun palautusta..kun se on kiva hakea, tapporavistaa ja sitten juosta ympyrää tai jos palauttaa niin sitten niin että räkästään se jalkoihin tai päin..naksulla tätäkin ja ihan sisällä sellaisella lelulla mikä ei ole se kaikkein huipuin lelu. Näki miten aivot ruksutti että mitä täytyy tehdä, mutta kun maltoin odottaa ja antaa sen ratkoa niin hoksasi nopeasti ja innostui kun naksutin kertoi että oikein meni.

Lauantaina se oli kentällä ihan outo, ei yhtään Iitamainen..en tiedä tekeekö juoksua vai mitä mutta kaikki iloisuus ja energia oli kadoksissa..Eilen oli taas ihan normi?!

...ja tällä vkolla ohjelmassa:

1. Leikkiminen ja siitä seuraaminen + palkkautuminen
2. Odottaminen ja siitä palkkautuminen
3. Lyhyet jäljet kepeillä

Sitten taas ihmetellään mitä tuli tehtyä :).

Hiski pääsi lauantaina kentälle hömpöttelemään ja voi että miten se oli fiilareissa! Tehtiin tottista ja heiteltiin lelua..ja kun niin kaihoisasti katseli A-estettä niin tehtiin kontakteja. Pitkältä lähetin alasmenolla ja sinne juoksi, siitä lelu ja uudestaan. Olipas mukavaa, aivotonta hauskaa :).

Nismo teki tokoa ja oli niin topakkana että! Haukkuja irtosi vain pari innosta huolimatta mutta teki niin makeesti! Mietin edelleen sitä kokeeseen ilmoamista...Ensi lauantaina Nismo ja Nemo menevät chihujen koulutuspäivään ja päätän sen jälkeen mennäänkö kokeeseen :). Nemo menee rallyyn ja temppuihin ja Nismo tokoon ja rallyyn.

Nemo kävi taas moikkaamassa staffivauvaa ja käyttäytyi yhtä viisaasti kuin viimeksikin. Käveltiin pieni lenkki ja Nemo näytti pienelle miten isossa maailmassa ei oo mitään pelättävää :)! Reipas pentu kyllä muutenkin, kertakaikkiaan.

Eilen tulikin sitten liikuttua oikein urakalla - tracker näytti päivän lopuksi 27 km saldoa! Niistä Hiskille meni 13 km (kahessa osassa), Iitalle 10 km (tai noh, me käveltiin Heidin kanssa 10 km joten Iitalle varmaan se 20 km ;) ) ja Nismolle ja Nemolle 4 km. Hiski kävi Rosmon kanssa aamusta lenkillä ja saatiin Katin kanssa sydämentykytyksiä kun irtioleva, rähisevä sakemanniuros meinasi tulla päälle. Pätkä aitaa pelasti ja se että rähjäävä yksilö ei tajunnut kiihkoksissaan kiertää aidan pätkää. Onneksi ei käynyt kuinkaan, eikä voi kyllä meidän poikia moittia..ne katseli häntä tötteröllä tilanteen kehittymistä eivätkä lähteneet mukaan rähinään. Samalla reissulla huomasimme että meidän viereisestä hiekkatiestä on näemmä tullut joku irtokoirien koirapuisto. Eikä siinä, minä itsekin pidän omia irti mutta ne on kutsuttavissa takaisin ja kytkettävissä jos tulee tarve...mutta kun näitä oli monta ja hallintaa ei ollenkaan. Vahinkokin voi käydä kelle vaan, mutta ei ollut siitäkään kyse. Mrr..ja ainoa tie mikä lähtee kodin läheltä missä voisi bikella mennä..Eipä huvita potkutella siellä miljoonaa mutkaan missä lauma rähiseviä irtokoiria.

Tänään maanantain perinteeksi muodostunut merkkareiden vetolenkki! Eli 2xhoffi, 1xrotikka ja 2xbeussi :) . Ja ruokahuone täytyy laittaa tulevalle pesueelle valmiiksi ja ja ja ja...

PK-puoli, saitte uuden treenaajan ;)

Kotosalla juteltiin Iitan pk-puolesta ja rakas Ate antoi luvan treenata Iitaa pk-jäljelle, JIPPII! Nytpä siis minun ja Iitan tavoitteet agilityn ja rallytokon lisäksi ovat myös siellä puolen. Todella pelottavaa ja kivaa ja ja ja...ihanaa! Kovasti on pk-puoli minua kiinnostanut, mutta chihulla ei ole asiaa bh-koetta pidemmälle. Koska olen asiassa täysin aloittelija, en tiedä kuinka pitkälle minun rahkeet riittävät, mutta onneksi on Ate ja ystävät apuna :). Jostain se jokainen harrastaja on lähtenyt. Jokainen on ensimmäisen kerran ollut treeneissä ja kokeessa.
Iitasta ei mikään jää kiinni, se on huipputyttö.

Näinpä ollen olen sen kanssa testaillut osaamista ja ottanut vähän ylös mistä aloitetaan työstäminen tottispuolella. BH -kokeen Iita suorittikin Aten kanssa jo viime vuonna. Mä en vaan ole tehnyt sen kanssa tottista yhtään, joten täytyy ottaa tuntumaa millainen se on mun käteen ylipäätänsä. Pikaisesti voi sanoa että niin erilainen kuin Nismo tai Hiski.

Viime viikolla testattiin muutamaa asiaa:

1. Seuraaminen ja pa
Tekemistä tiiviydessä ja "voimassa". Aavistuksen vino.

2. Nouto (tasamaa)
Paksulla narulelulla. Heitin ja odotin, otti kontaktin ja kun käskytin hakemaan niin lähti kuin nappi housuista jänisloikalla lelun päälle, tapporavisti, juoksi täysiä takaisin, hyppäsi päin ja sylkäsi syliin. Noh, intoa ainakin on, mutta täytyy opettaa luovutusasento heti hyväksi ja ottaa oikealla kapulalla ettei opi tapporavistusta..

3. Liikkeestä istuminen
Otin pienellä avulla, ihan jees - menee nopeasti ja jää katsomaan perään.

4. Kepin ilmaisu
Heittelin keppiä ihan maahan sisällä. Komeasti ja innoissaan ilmaisi syöksymällä maahan. Tarjosi toimintaa täysin itsenäisesti. Käytin naksutinta palkkaukseen. Tämä täytyy siirtää ulos mahdollisimman pian.

Huomautetaan tähän väliin että Iita on Aten kanssa huomattavasti korrektimpi kuin mun kanssa ;)

Tällä viikolla me harjoitellaan seuraavia asioita:

1. Viretilan säätö; seuraamisessa ja perusasennossa ylös, noudoissa "alas", tai enemmän hallintaa
2. Odottaminen (siitä palkkautuminen)
3. Leikkiminen

...ja katsotaan mihin päästään :) .

Nemon projekti pöytäpelosta on lähtenyt oudosti käyntiin. Nostin sen pöydälle ja se oli siinä sen näköisenä että mikä tässä on outoa?! En voi ymmärtää..ja kun juuri siksi se on työn alla kun luulee joutuvansa eläinlääkäriin kun nostaa pöydälle. Ja kun sama on tapahtunut kotonakin aiemmin. Vaikeutetaan ja siirretään ulos, ensin terassille ja sieltä sitten tontin ulkopuolelle.

Nismo odottaa edelleen koeilmoa. Tai no ei Nismo ymmärrä sellaisesta mitään, mutta mietin itse ilmoitanko vai en...puolensa ja puolensa...meidän oman porukan treenit alkavat pian, ehkä teen päätöksen sen jälkeen. Ajatuksena käyttää pelkästään ulkopuolella odottavaa palkkaa eli jäljitellä koetilannetta palkkauksen suhteen.

Viime viikolla iski ensin talvi, sitten oli taas kevät. Outoja sääilmiöitä kun ensin kahlaat lumessa hiukset ja koirat täynnä jääpuikkoja ja seuraavana päivänä nautit auringosta ja kuivasta maasta. Lenkkitahtia se ei ole lainkaan haitannut vaikka keli toikin haasteita ja bugitkin kaivettiin kaapista taas jalkaan (on muuten paras kenkä ikinä!) . Viikonloppuna samoiltiin taas Heidin ja beussien kanssa, ekaa kertaa siten että oltiin 99 % ihan kartalla :) ! Hiski ja Iita ovat tehneet vetolenkkejä ja/tai peltolenkkejä. Ihan hirvittää pellolla kun juoksevat miljoonaa ja näyttää aina etä tulee törmäys, kuitenkin väistö viime hetkellä. Hiskikin juoksee kuin mikäkin pentunen vaikka täyttää kesällä jo kahdeksan vuotta. Niin se aika vaan kuluu.

Eipä sitä ajankulkua huomaa näistäkään veijareista muuten kuin sillä, että Nismo alkaa harmaantua aina vaan enemmän ja enemmän. Toki sisällä ovat nykyään rauhallisempia kuin ennen, mutta lenkillä löytyy samaa puhtia kuin nuorenakin poikana. Nemo ei koskaan taidakaan kasvaa aikuiseksi, eikä sen tarviikaan. Se on maailman paras minilemmu tuollaisena!

Nemo esitti eilen parhaita puoliaan kun kävimme tutustumassa Katin siskon staffipentuun. Staffi oli juuri kotiutunut parisen pvää sitten ja Nemo kävi hoitamassa sosiaalistamisen virkaa. Nemo käyttäytyi kuin ei huomaisikaan pentua, ei siis ahdistellut, mutta ei mennyt karkuunkaan. Antoi nätisti pennun tulla haistelemaan eikä painostanut. Sitten kun pentu hyppäsi Nemon niskaan ja irrotti hännästä karvatupsun kääntyi Nemo ja ärähti jolla hääsi pennun kauemmas. Pentu oli viisas ja oppi läksynsä eikä Nemon tarvinnut sanoa edes pahasti. Tämän jälkeen tilanne oli taas normaali. Nemo on vaan niin äärimmäisen helppo. Ei mikään tossukka, mutta reilu ja selkeä. Mun luottopoika. Nismo ei päässyt pentua katsomaan koska sillä tapana selkyyttää vaikka ihan vaan huvin vuoksi...

Ensi vkonloppuna laumaan liittyy Aada -paksukainen (se Aten sijoitusnarttu) :)

Pari projektia ja pentusia

Meillä on täällä muutaman viikon päästä hieman vipinää :) . Aada, Aten sijoitusnarttu on ultrattu kantavaksi ja se liittyy laumamme jatkoksi emoilemaan viikon päästä. Kolmen viikon päästä olisi pentusia maailmassa. Ultraus osoitti että ainakin kolme pentua on tulossa. Aika jännittävää!

On aika hienoa päästä seuraamaan alusta asti pienten kehitystä ja oppia tuntemaan niin siitä asti kun tupsahtavat maailmaan. Näkee miten tulee luonne-eroja ja millaisiin koteihin ne päätyvät, kuinka paljon uusia hoffi-ihmisiä tulee meidän ympärille.

Me olemme jatkaneet treenilomaa ja lenkkeilleet ahkerasti. Tahti senkuin kiihtyy kun illat ja myös aamut ovat pitkälle valoisia. Iitassa taphtunut pieniä muutoksia Wilman poistumisen myötä - pikkuakka keksi tietysti laumassa nousta ylöspäin ja koska se on ollut aina se "pieni ja kiltti" niin enhän minä sitä osannut huomioida. Kunnes se keksi lenkillä alkaa vastaantuleville koirille pullikoimaan?! Onneksi ongelmasta selvittiin ennenkuin se ehti kunnolla alkaakaan ja Iita on sen verran helppo että pienillä konsteilla asia muistui takaisin mieleen. Hallinta on äärimmäisen tärkeää noiden isojen kanssa, koska hihnan päässä on enemmän painoa kuin itse taluttajassa, niiden täytyy pysyä hallinnassa ja mun täytyy tietää että pärjään niiden kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Irtokoirakin tupsahti yhtenä päivänä hoffien nenän eteen, mutta ei me siitä mitään välitetty, hyvä niin.

Nismo ja Nemo ovat saaneet pari uutta lenkkikaveria Hannan mäykyistä, joista toinen oli kyllä sitä mieltä että Nemon voi eliminoida. Mä kyllä kerroin mäykylle että minun Nemoon ei parane tulla koskemaan tai menee herne palkoineen nenään, omistajalla ;). Hiski taasen oli vastavuoroisesti sitä mieltä että tuollaiset mäykyt on täysin turhanpäiväisiä. Ensiksi paras lenkkikaveri hiipuille on kyllä Katin rotikka Pimu jota käytiin eilenkin oikeen suuhun asti moiskauttamassa ennen liikkeelle lähtöä. Pöhköjä.

Projekteista on puhuttu jo vuoden vaihteessa, alkaa olla tekojen aika joten kerrataan vielä.

Projekti 1
Nemon opettaminen pöydälle. Seisoo siinä kuin eläinlääkärissä olisi. Ahdistaa ja apua. Ei olla menossa näyttelyihin, mutta tarkoitus vapauttaa se pelosta.

Projekti 2
Iitan kepit. On vähän jäänyt..juoksee kujaa, kohtuu kapeaakin, mutta itse pujottelusta ei hajua, sisäänmenosta pieni lamppu syttyy. Kepit pihaan ja eikun treenaamaan. Ensin pitäisi tietty päästä eroon tuosta lumesta jota tupsahti viime yönä koko talven edestä.

Aloitellaan näillä projekteilla ja katsotaan mihin päädytään ;).

Hei me lennetään!

Meillähän on Heidin kanssa muodostunut ihan yleiseksi läpäksi se, että mä kaadun - AINA!

Heidin kanssa on tehty monet koirien urheilureissut jalan, kickbikella, kicksparkilla..ja oli kulkupeliä tai ei niin mä olen vähintään kerran kaatunut/lentänyt/kompastunut...kun on säätäjän luonne niin on säätäjän luonne ;) .

Mun ja Iitan tavoite on tänä vuonna suorittaa AD -koe. Siinä tulee pyöräillä koiran kanssa 20 km vaihtelevassa maastossa. Ate on ollut meillä aina se joka koirien kanssa menee normifillarilla koska mä pelkään ihan hulluna että ei tasapaino pidä. Ate se polkee vaan ja toisella kädellä pitää koiraa?!

Noh, minähän ostin polkupyörän ja springerin sekä tietysti telineen millä sitä saa autossa kuskattua kätevästi. Ate laittoi kaikki kondikseen ja nyt kun kevät tuli aiemmin niin lauantaina ajattelin lähteä testaamaan. Iitalla valjaat ja lyhyt hihnan pätkä springeristä valjaisiin. Varmuuden vuoksi vielä ajattelin kytkeä sen kaulapannasta itseeni ja tulutusvyöhön JOS tulee joku tilanne niin saan siitä jarrattua. Iita on ihan supersaalisviettinen joten jäniksen juokseminen tien yli tms oli takaraivossa. Kamat kiinni ja eikun matkaan. Springeri oli todella tukeva ja heti tuli sellainen olo että tämähän on helppoa! Iita juoksi kuin unelma fillarin vieressä enkä joutunut yhtään käytämään hihnaa, jarruttamaan, käskyttämään tai mitään. Poljin vaan mukana ja Iita kipitti kauniisti. Ihmisten ohi kapealla tiellä, ei mitään ongelmaa. Oltiin jo useampi kilometri sotkettu menemään ylä- ja alamäkiä, minä ihan fiilareissa että tämähän sujui niin rattoisasti! Kunnes sitten ajattelin että käydään vielä kylän kautta treenaamassa käännöksiä jne..koirien ohi upeasti, käännökset upeasti..ja sitten tullaan hämärään kohtaan ja Iitan mielestä ojassa oli jotain, säpsähti, hypähti kohti fillaria, tajusi osuvansa siihen, mahtui kääntymään ympäri osittain pyörä eteen, minä panikoin ja jarrutin ja seuraavassa hetkessä mä lennänkin jo tangon ja koiran yli asfalttiin. Voin sanoa että sattui ihan helvetisti. Iitaan ei onneksi sattunut. Pyörästä irtosi jarruvaijeri ja springeri vääntyi niin etten voinut polkea. Talutin sitten pyörän autolle, onneksi enää muutama sata metriä jäljellä. Iita mulkoili ensin pyörää sen näköisenä että hyökkää sen kimppuun mutta rentoutui nopeasti kipittämään vierellä. Mä tunsin siinä kävellessä kun polvesta veri valuu kenkään..

Noh, polvi ruvella ja kipeä (onneksi se oli se terveempi polvi!) ..Ate korjasi pyörän ja nyt pitäisi sitten vaan uskaltaa uudelleen kyytiin ja tien päälle. Ärsyttää kun se oli muuten niin varmaa ja hyvää menoa. Iitalla on ainakin kunto kohdillaan, eihän se edes läähättänyt tuollaisen 6 km juoksemisen jälkeen.

Joskos sellainen kokovartalopanssari??

Kaksi kuukautta tästä vuodesta jo pulkassa ja lenkkikilsat tammi-helmikuu 412 ! Olen tyytyväinen ja koirat myös :) .

Eilen juhlittiin Tuukkaa joka täytti jo 11 -vuotta, mitä ihmettä?! Lapsia oli talo täynnä ja olen erityisesti Nismosta superylpeä. Se ei ole mikään lapsirakas mutta hienosti osasi käyttäytyä ja oli rapsuteltavanakin. Jos sai tarpeekseen niin lampsi pois kaikesta hälystä. Nemo oli elementissään siellä missä eniten tapahtui ja pöydän alla vaanimassa jos (kun) joltain putoaa herkkuja maahan.

Pitäisi ilmoittaa Nismo toko-kokeeseen ja Iita ja Hiski mejä -kokeeseen...mutta kun treenatakkin pitäisi. Mejää ei olla treenattu ollenkaan ja tokoakin Nismon kanssa vaan pikkujuttuja lenkillä/kotosalla.

Kohta aukeaa varmaan NuPun kevätkoulutuksien ilmotkin, ilmoittautuisiko ja jos niin mihin? Agiin ja rallyyn ja tokoon? Vai vaan agiin? Vai ei mihinkään??