Treenii treenii...

Iitan kanssa tokoa tiistaina, keskiviikkona, torstaina, lauantaina ja sunnuntaina...ja jälkeä perjantaina ja lauantaina..ja esineruutua lauantaina.

Yhteenvetona on kaivettu enemmän oikeanlaista tekemisen meininkiä kuin tekniikkaa, joka varmasti on vähän kärsinytkin matkan varrella..mutta kun on intoa ja vähän keulii niin sitten voidaan tekniikkaan keskittyä ;).

Seuraaminen alkaa olla kivalla mallilla! Perusasentoihin toivoisin edelleen nopeutta, mutta suunta on hyvä. Luoksetulon stoppi vaihdettiin takaisin siihen alkuperäisreen eli käsimerkkiin koska alkoi sitä kuitenkin noudattamaan. Se miksi se oli kysymysmerkki hetken aikaa niin en edelleenkään tiedä..Kaukok'skyjä on tehty sekä kentällä että ruokakupilla - matka on ollut vaihdellen jopa 15 metriä ja ekasta istumisesta useimmiten palkka. Nyt se putoaa maahan jos sillä ajatuksella ettei usko olevan paikallaanolossa. Nousee ykkösellä istumaan mistä matkasta vaan, virheitä sattunut ehkä yksi kahdestakymmenestä toistosta. Hypyssä se keksi että meneekin maahan ja sitä istumista sitten muistuteltiin - eilen teki tosi hyvin. Noputkapulan kanssa nyt arvotaan eniten että mihin se tuotiinkaan ja tuotiinko se suoraan vai tapporavistellaanko sitä..hmm..jäävät toimii hyvin, samoin paikallaolo. En niitä ole sen kummemmin jahkaillut tai muutakaan, palasia sieltä täältä. Nouto taitaa olla tämän viikon teema-aihe ;) .

Häiriötreenejä ja treenipaikan vaihtoja on ollut liian vähän - niissä täytyy ottaa itseä niskasta kiinni.

Perjantaina päästiin jo illalla nauttimaan Katjan ja Eeron mökkimaisemista Ypäjällä. Kerrassaan ihana paikka ja upeat maastot!!!

Tuloiltana tallottiin pellolle jälkiä. Iitalle reilu 200 m suora jossa aloitin ruualla, tyhjää ja sen jälkeen 3 keppiä n. 20-30 metrin välein. Lähtö ihan paalulta.
1. kepin nosti tosi hyvin ja jäljesti muutenkin matalalla nenällä.
2. kepin nosti, mutta sylki ja jatkoi matkaa - palautin takaisin ja nosti uudelleen
3. kepin nosti taas hyvin

Iita on niin hauska kun se menee häntä huiskien kun on jäljellä..kepille tullessaan se häntä ensin pysähtyy ja sitten alkaa vimmatusti heilumaan :D ! Ei jää ohjaajalle epäselväksi onko siellä jotain vai ei. Annoin ajaa aika pitkällä liinalla ja tulin hiljaksiin perässä.

Lauantaiksi oltiin tehty suunnitelma, että Iitalle tehdää täysin koemainen ALO -jälki metsään. Katja mies Eero tallasi siis elämänsä ekan metsäjäljen ja pudotti matkalle 6 keppiä. Jälki vanheni vähän reilu 2 tuntia ja minulle annettiin jana mistä lähteä liikkeelle.

Jälki lähti oikealle ja Iita nosti sen tosi hyvin! Maasto oli kuivaa eikä mulla tietenkään havaintoakaan missä jälki menee. Iita ajoi vähän korkealla nenällä, mutta sen näköisenä että tiesin sen olevan jäljellä. Eka keppi nousi tosi hyvin ja jatkettiin matkaa. Toinen keppi nousi myös hyvin, mutta sitten tapahtui jotain. Menin palkkaamaan ja Iita hypähti ilmaan kepiltä..hätäännyin ja aloin katsomaan maahan että onko siellä käärme, muurahaisia vai mitä. Ja sitten kävi sen MUN virhe..olisi pitänyt luottaa siihen, että tunnen Iitan hyvin. Se ei lähtenyt menemään siitä kuten normisti. Olisi pitänyt palauttaa kepille kun ei siinä ollut mitään ja rauhoittaa tilanne, sitten lähettää uudelleen. Ajoi 10-20 metriä, nosti pään ja katsoi minua niin ettei tiedä missä jälki on. Sitten risteiltiin...ja kauan! Iita teki niin sitkeästi töitä että päätin etten luovuta. Lähettelin sitä sivusuunnassa joka suuntaan ja toivoin että se nostaa jäljen uudelleen. Iita etsi ja etsi jälkeä eikä näyttänyt itse yhtään siltä että antaa periksi, on se sitkeä tyttö. Lopulta se nosti jäljen ja näin siitä että nyt ollaan oikeaan menossa! Pian nostikin taas kepin, jipii! Roikuin puunrungon päällä ja ihmettelin miten tallaaja on voinut vaan astua siitä yli..samaa mietin kun rämmittiin kuusikon läpi että voinko olla menossa oikein. Päätin kuitenkin luottaa koiraan ja hyvä niin. Jossain kohtaa myönnän että pelko alkoi hiipiä kun oltiin etsitty kauan ja oltiin ihan vieraassa metsässä, minulla ainut keino päästä pois oli vaan luottaa Iitan nenään. Soitin Atellekin kun oltiin hukassa ja painoi autosta torvea, kuulin ettei olla kaukana. Viimeinen keppi nousi ennen pellon kulmaa johon jälki sitten päättyi. Kaksi keppiä jäi metsään ja neljä keppiä nostettiin mukaan - HYVÄ IITA! Sellainen eka koemainen jälki :)

Iita oli tosi puhki kun päästiin loppuun, oltiin niin kauan etsitty jälkeä ja ajettu ettei yhtään ihme. Ravilla se kuitenkin tuli loppuun asti. Mietin teenkö esineruudun vai en, mutta päätin kokeilla - juotin Iitan ja annoin olla autossa hetken aikaa. Sitten ensimmäistä kertaa ruutuun niin ettei ole edes nähnyt kun joku muu hakee esineen. Lähetin ja Iita lähti kuin tykin suusta kohti takalinjaa. Risteili hetken, näin että otti hajun, nosti esineen ja lähti samaa vauhtia palauttamaan. Odotin että pääsee minun luo, otin esineen ja kaivoin Iitalle yllätyksenä paidan alta frisbeen palkaksi. Super Iita!


Tehtiin vielä tottista/tokoa mökin pihassa, Iitalla ei ollut mitään ongelmia jaksaa vaikka paikallaanmakuutinkin sita Arlan treenaamisen ajan. Teki tosi hyvin ja palkkasin paljon sekä lelulla että ruualla.

Illalla se ei ollut moksiskaan raskaasta päivästä :)

Hiski ajoi erittäin pätevästi peltojälkeä ja esineidenkin ilmaisuun alkaa tulla tarvittavaa varmuutta. Ilo oli katsella! Myös Arla ja Rico onnistuivat hyvin joten oli kiva purkailla treenejä kun kaikki olivat tyytyväisiä.

Nismo ja Nemo olivat myös reissun päällä tottakai ja voi kun ne nauttivatkaan kun saivat juosta sydämensä kyllyydestä mökkimaisemassa! Kävin lenkittämässä niitä peltotiellä ja naureskelin kun kaksi pientä kirppua paahtoivat hännät suorina menemään :). Pienet olivat myös loistavia grillausapulaisia, ainakin omasta mielestään - Nemo ei voinut käsittää ettei kymmenennenkään kerran jälkeen saa mennä grillikatokseen ruokaa pummaamaan :D .

Vähän alkaa olla väsymystä ilmassa, onneksi loma alkaa ensi viikolla!

Remonttikin alkoi - olohuone saa uudet maalit ja uuden lattian :)


Ensi viikolla onkin jo Tervis! Ensi vkonloppuna olisi Iitalla näyttely Mäntsälässä.