Noh, matkahan oli hemmetin pitkä. Viime hetken peruutuksena yksi meistä sairastui ja joutui jäämään matkasta, niinpä ajelin yksin Hämeenlinnasta asti. Eikä se haitannut, mulla oli autossa ihan hirmuisesti eväitä :D . Katja tuli Arlan kanssa meille jo edellisenä iltana joten oltiin valmiina aamuvarhain lähtemään matkaan. Hämeenlinnasta Eeva liittyi mukaan.
ABC:t tulivat tutuiksi matkan varrella ja samalla se ettei nykyään ole edes korvaavaa vaihtoehtoa? Lukuisia pieniä kahviloita oli joutunut laittamaan lapun luukulle..Pysähdyttiin useampaankin kertaan koiria jaloittelemaan ja täydentämään eväsvarastoja.
Tiesittekö että Kajaanissa on aivan jäätävän kokoinen Prisma? Ja että Kajaanin jälkeen Kuusamoon asti ei muuten ole yhtään mitään?
Perillä oltiin muistaakseni klo 21.30 ja matkaan oli lähdetty aamulla klo 05:00. Huh!
Heidin kamera oli matkassa mukana (kiitos!) ja tässä nyt tarinan mukana muutamia kuvia matkalta. Ekana tietty meidän kokoonpano (poislukien mä ihan ite) millä lähdettiin matkaan aina aamulla aikaisin kohti uusia maastoja.
Mökki oli muuten ihan viimeisen päälle hieno! Täydet mukavuudet, kaikilla omat huoneet, isot yhteiset tilat, sauna, suihku....kaikki mahollinen :)
Ekana vaelluspäivänä sunnuntaina ajateltiin tehdä joku kevyt retki ihan mökistä lähtien. Nooooh, kevyestä retkestä tulikin sitten reilusti yli 20 km mittainen, kahessa osassa tosin :D
Yhteisposeeraus ekalta vaelluspäivältä
Reitit on tuolla hyvin viitoitettuja (joka ei tarkoita sitä että mä en eksyisi!) ja maasto niin erilaista ja vaihtelevaa. Porojen tuttavallisuus tuli hyvinkin esille heti ekana päivänä kun ne yrittivät väkisin tunkea meidän evästauon keskelle vaikka koirat nosti metelin?!
Iita jolla saalisviettiä on ripaus liikaa kävi hiemasen kuumana juoksevasta porosta, mutta onneksi sillä on vahvahko tottis. Sillä saa hallintaan, millään muulla on ihan turha edes yrittää.
Tässä pieni poronen mökin pihalta.
Poroja oli mökkien pihoilla autokatoksissa, Rukan kylässä siellä täällä, alikulkutunneleissa...kaikkialla! Paitsi umpimetsässä, siellä niitä ei ollut ainuttakaan :D .
Oli kiva saapua iltasella mökille, tehdä kimpassa ruokaa ja sitten löhötä karkkipussukan kanssa ja kerätä voimia seuraavaan päivään. Sekä tietty soittaa kotiin! Bea oli myös kiltti ja laittoi joka pvä kuvan kera viestiä miten Nismolla ja Nemolla menee :)
Maanantaina lähdettiin pienelle Karhunkierrokselle. Tiedossa oli että maisemat ovat huikeat, maasto vaihtelevaa, on riippusiltaa ja rappusta...Arla ja Iita liikkuivat riippusilloilla ja muilla alustoilla ilman mitään ongelmaa, todella pätevästi!
Tässä muutamia kuvia sieltä, kyllä oli kaunista!
Iita katselee maisemia
Pudotukset oli välillä melkoisia
Kosken ääni oli melkoinen, mutta oli näkykin vaikuttava.
Meillä oli aina vaeltamassa eväät mukana. Leipää, pähkinöitä, proteiinia patukan ja nesteen muodossa, hurjasti juotavaa..se taisi olla ika peruskaava :) . Ja kahvia! Koirat pystyivät juomaan hyvin luonnosta joten muistaakseni kolmannen päivän jälkeen ei enää kannettu vettä mukana repussa. Reppu oli muuten huippuhyvä! Ate osti sen mulle ennen matkaa, kunnon remmeillä, vartalovöillä jne. Ei yhtään ottanut hartioihin.
Taukopaikoilla Iita oli ihan unelma. Pötkähti samantien lepäämään ja oli taas heti valmis kun huomasi että on lähdön aika. Iita puksutti vetovaljaissa koko reissun - nonstopeissa ja husky-valjaissa vuorotellen.
Pienellä karhunkierroksella oli muitakin liikkujoita paljon, huomattavasti enemmän kuin muilla reiteillä. Matkaa reitin alkuun mökiltä oli autolla n. 20 minuutin verran.
Tiistaina ajateltiin taasen jotain kevyempää, helppokulkuisempaa reittiä..noh, tehtiin hemmetin pitkä ja koko reissun vaikeakulkuisin matka :D . Kattokaas kun mä pääsen suunnistamaan niin väärinhän se menee ;) . Noh, vaan 4 km väärin!
Rappusia oli aivan uskomaton määrä tiistaina. Ja kivimäkeä, kalliota, metsäpolkua....Mutta valloitettiinpas Valtavaaran tunturi!
Aloitettiin Rukan keskuksesta, mistä Karhunkierrokselle lähtijät lähtevät myös tai vastaavasti päättävät kierroksen näihin rappusiin.
Nämä oli vielä pienet, pisimmät taisi olla yli 300 rappusta kerralla?
Kohti tunturia, tuonne nyppylän päälle me kiivettiin. Arvatkaa miten hieno tunne oli katsoa sitä paluumatkalla ja ajatella että tuolla me oltiin?
Tällaista sieltä näkyi kun katseli alas. Eikä sitä pysty edes kameraan tallentamaan sellaisena miltä se tuntui.
Valtavaaran huipulta kävi sitten se mun suunnistusmoka ja muodostui reissun legendaarinen lausahdus "ja tohon suuntaan" - mistä mua muistutetaan varmasti ikuisesti ;)
Katja epäili jo heti että mennään väärään suuntaan ja Eeva hetken päästä. Sitkeästi me mentiin vaan kunnes lopulta toiset kulkijat kertoivat meidän olevan väärällä reitillä kun kysyttiin.
Se eksymispätkä olikin sitten melkoinen. Siellä liikuttiin välillä kontaten kun maasto oli niin vaikeaa. Kauheaa kivikkoa ja kiipeämistä. Kalliolla meinasi käydä huonostikin kun horjahdin siellä ja menin paniikkiin. Katja herätti mut paniikista ja Iitan "eteen" käsky pelasti mut putoamiselta. Sanoinkin sen jälkeen että mulle on aivan sama tekeekö se täydellistä eteenmenoa kokeessa - se pelasti mut tippumiselta ja toimi näin ollen moitteetta ihan oikeassa käytössä. Iitan juostessa kalliota ylöspäin vetokamoissa, se nyppäsi mutkin mukaansa.
Kun oltiin käännytty takaisin ja selviydytty samasta maastosta toisinpäin niin saavuimme seuraavaksi kotapaikalle ja päätimme yhteistuumin pitää pitkän kaffetauon :D
Keskiviikkona käytiin katsomassa toisia koskia, punakalliota, tepasteltiin pitkiä pätkiä pitkospuita...lisättiin retkeen pala Karhunkierrosta Ansamökille saakka. Kilometrejä tuli reilusti mutta maasto oli helppoa. Mikäs siinä on tallustella vetoavulla suhteellisen tasaisella pinnalla, selkeällä polulla?
Matkalla oli iso poroaitaus missä tehdään erottelu. Se oli niin kauan mielenkiintoinen tarina kunnes alettiin puhumaan niistä mitkä erotellaan tapettavaksi..joojoo, syystähän ne vaan mutta mä oon sen verran pehmo että meinasi pala nousta kurkkuun. Mielenkiintoisesta tulikin karmivaa siellä keskellä korpea.
Torstaina käytiin vielä vaeltamassa Riisitunturilla. Automatka sinne oli jo vähän seikkailu, saati ennakkoon luetut jutut rinnesoista yms. Eikä muuten ole hauskaa lukea keskellä metsää jostain ukosta joka on jäänyt Riisitunturille kummittelemaan??
Pitkospuuta oli pitkospuun perään, paitsi rinnesuossa. Se taitettiin ihan jalan alamäkeen.
Riisitunturille oli tehty ihan uusia reittejä, me valkattiin sellainen reilu 13 km pitkä. Matkalla Eeva sai lisänimen ja Katja selvisi hengissä pahimmasta yhdistelmästä: suo missä kasvaa hopeapajua. Kaikki me jotain inhotaan ;)
Ihme kyllä väsymys ei painanut lihaksissa ei ihmisillä eikä koirilla viimeisenäkään päivänä vaan keveästi nousi jalka. Flunssa yritti mua kaataa, mutta mähän en niin vaan luovuta!
Viisi vaelluspäivää, 90 kilometriä. Aika WAU fiilis.
Tässä mun uskollinen veturi joka meni tasaisella vedolla, alustalla kuin alustalla, kulki vierellä käskystä,liikutti yhtä jalkaa kerrallaan jos oli tarvis, suhtautui pelottomasti kaikkeen. Teki täysillä kun mentiin ja mökissä nukkui rauhaksiin. Rakas Iita - KIITOS!
Viimeisenä iltana käveltiin vielä kylille, terassille siiderille - ihan periaatteesta. Hauskaa oli hytistä siellä koirat jaloissa :D .
Perjantaina olikin kotimatkan aika ja Katja taittoikin koko matkan mun kyydissä. Vaikka oli seuraa niin matka oli piiiiiiiiitkä. Tultiin vaan parilla stopilla ja ajoaikakin oli pari tuntia lyhyempi toki.
Koti-ikävä oli koko ajan huikeasta reissusta huolimatta. Kotiintulo oli kuin suoraan elokuvasta. Ensinnäkin Ate rakas oli yllättänyt minut ja hakenut pienet miehet hoidosta ja ne juoksivat vastaan hurjasti kurnuttaen ja hännät heiluen. Voi miten tuli kyyneleet silmiin! Sitten se itku purskahti ihan kokonaan kun Ate tuli näkyviin. Se oli sellainen "hyppää kaulaan-halaa-itke-pussaa" kohtaus. Miten ihanaa olikin tulla kotiin. Atella oli ollut myös ikävä :)
Hiskilläkin oli ollut ikävä ja kissoilla - on ne eläimet hassuja :) . Ja Ate rakas oli siivonnutkin! Voi niitä mun miehiä, on ne vaan <3 .
Ruka oli mahtava kokemus. Ensi vuonna uudestaan. Kiitos Katja, Eeva, Arla ja Iita aivan upeasta reissusta! Miten paljon tulikaan naurettua ja koettua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti