Pikakuulumiset

Höh ja pöh...ilmeisesti se Nismo sitten tosiaan satutti jalkansa siellä agilitykisoissa. Ollaan lenkkeilty ihan hurjana enkä ole huomannut mitään ennen maanantaita jolloin se hiukan kevensi toista etujalkaa. Tietty se oli se sama jalka minkä se loukkasi agilityssa aiemminkin tänä vuonna. Kuvistahan ei silloin aiemmin löytynyt mitään ja luusto oli ihan priimaa koko koirassa. Ihmeellisen tapaturma-altis se on tuolla agiradalla..

Hanna kävi hieromassa Nismon ja Nemon tiistaina. Nismohan on oikea enkeli vieraan käsittelyssä, eli ei. Minä saan sen kipata kyljelleen ja "pyöritellä" selän kautta ympäri tai ihan mitä vaan ja koira on ihan rentona..Muutenkin kaikki menee niin kauan hyvin kun minä pysyn lähettyvillä ja minulla on jonkinlainen kosketus koiraan, se jopa nukkuun käsittelyssä eikä ole lainkaan hermostuneen oloinen..mutta auta armias kun selkäni käännän..meinasi Hanna saada pienet legot käteensä..kuitenkin 95 % ajasta se käyttäytyi mallikelpoisesti ja rauhallisesti + selkeästi nautti käsittelystä. Hanna löysi kipeän kohdan tai kaksikin mitkä ilmeisesti ovat saaneet alkunsa siitä kaatumisesta. Ne lähti auki ihan ok:sti ja eilen ontuminenkin oli tipotiessään! Tämän lisäksi olen iloinen siitä, että se sai positiivisen hoitokokemuksen vieraalta. Nemo oli ihmeen hyvässä kunnossa..huono polvi vetää sen selän välillä kyttyräksi, mutta nyt oli ilman jumituksia. Se on kyllä niin helppo käsitellä ihan kenen vaan. Makaa rauhaksiin paikallaan ja silmät painuu kiinni. Lisäksi Nemo kiinnostuneena seurasi myös Nismon hoitamista..Nemo on niin ilmeikäs pikkuinen että alkaa väkisinkin naurattaa. Molempien lihaskunto oli muuten erinomainen. Hyvä homma.

Eilen sitten pitkällä kimppalenkillä..mulla oli Hiski ja Nismo & Nemo mukana. Kiitos taas lenkkiseuralle hurjasti :) ! Huomasin jälleen että ne piikkikengät olisi oikein jees..osa matkasta oli pelottavan liukasta ja Hiskin hajunenä on välillä niin sinkoileva, että pelkäsin kaatuvani. Onneksi en kuitenkaan ja ilmeisesti joitakin syviä lihaksia tuli "treenattua" siinä samalla kun varoi liukastumista koska sellaiset kohdat ovat kipeitä missä en tiennyt edes olevan lihaksia :D . Wilma oli Aten kanssa tutustumassa toista kertaa viikonlopun hoitopaikkaansa ja oli ollut siellä reippaana - hieno tyttö! Wilma on aavistuksen varauksellinen vieraita kohtaan, joten oli hyvä käydä tsekkaamassa pariin kertaan hoitajaa ja hoitokotia. Kiva ettei tarvinnut viedä koirahoitolaan joten kiitos Villelle :).

Wilmuri on treenaillut sisätiloissa rallytokoa...erityisesti 360 astetta vasempaan tuo hankaluuksia, muutoin on aika kivasti edistynyt. Intoa on välillä vähän enempi kuin järkeä, mutta koska keskittymiskyky kasvaa koko ajan on treenaaminen sen kanssa hauskaa. Wilma ei ole nyt ontunut (onneksi!) ja toivotaan ettei taas aloitakaan. Painopisteetkin on suhteellisen tasaiset kun sitä eilen jumppailin. Pitäisi taas tehdä siitä jokapäiväinen rutiini kun se selkeästi sitä helpottaa ja ennaltaehkäisee. Nyt on lipsunut vaan siihen että kerran tai kaksi viikossa..hyi minua.

Agility jäi joululomalle ja maanantaina piipahdin treeneissä ilman koiraa. Sain ohjattavaksi Helin Lumin, supernopean sheltin. Kun yhteinen sävel löytyi niin mähän jopa osasin sitä ohjata kun tiesi missä kohtaa voi luottaa, missä päästää ja missä ottaa enempi kiinni. Tosi kiva koira :). Kiitos Heli!

Jouluvalmistelut on tehty - käytämme karsittua taktiikkaa niin ei tarvitse stressata vaan voi keskittyä olennaiseen :). Aten kanssa kaksin Jouluna, koirat jaloissa/kainalossa. Ihan parhautta.