Huhhuh..ensinnäkin kiitos Vappu porukalle..kyllä muovikitaran ja muovirumpujen mäiskintä voikin olla kaiken oheistoiminnan kera hauskaa :D . Minä yleensä naureskelen rakkaalle Atelle joka kärsii aivan järkyttäviä dagen eftereitä..mutta kuinkas kävikään?! Minä en ekaa kertaa elämässäni päässyt vappupäivänä sohvalta ylös kuin vessaan. Mikään ei pysynyt sisällä ja olo oli aivan karmaseva. Seuraavana päivänä töiden jälkeen mulle sitten valkeni ettei se ollutkaa krapulaa vaan kylillä vellonut vatsatauti oli tullut kylään. Kaikista kauheinta koko taudissa oli se että ensin tuntui että se meni ohi ja taas se tuli takaisin. Nyt melkein viikon jälkeen sairastumisesta tuntuisi siltä että se on ihan oikeasti selätetty, ihan kokonaan. Uskaltaakohan sen sanoa oikeasti ääneen? En muista koska olisin ollut näin heikossa hapessa..lenkillekin pääsi kunnolla ekan kerran tänään, aikaisemmin ei ole ollut toivoakaan. Painoa lähti 5 kg ja tuli sitä todistettua että jogurtilla ja mehulla elelee aika monta päivää putkeen. Eikä se yrjöäminen niinkään mutta se vatsa..voi tsiisus..
Koska olo oli välillä vähän parempi niin keskiviikkona uskaltauduin kentälle Nismon ja Nemon kanssa toko -treeneihin. Elisa meitä jälleen opasti, kiitos neuvoista :) ! Pikkujuttuja mistä tulee sitten isoja kokonaisuuksia. Takaisin perushommiin ja sitä kautta etiäpäin. Nismo hiljeni käskystä eikä joutunut kertaakaan jäähylle - JIHUU!!! Eli ei siis haukkunut, lähinnä haukahteli muutaman kerran! Paljon on tekemistä siellä ja täällä, mutta peruspohjaan ja yleiseen käytökseen olen niin tyytyväinen. Taitava kirppunen. Nemo oli lähinnä hengailemassa ja pörräämässä :)
Mun ollessa kipeänä Nismo ja Nemo ovat hoitaneet päätehtävänään kaulapuuhkan virkaa. Tämä tarkoittaa sitä että mä pötkötn sohvalla ja ne on pieninä kerinä mun kaulan ja rintakehän päällä. Tyytyväinen kuorsaus vaan kuuluu suurimman osan aikaa ja välillä Nemo tuo lelua heitettäväksi. Onneksi meillä on iso piha ja ne siellä juoksuttavat myös toisiaan..ja onneksi tänään päästiin jo piiitkälle lenkille! Ja onneksi meillä on kaapit täynnä luita :)
Wilma on voinut huonosti :( . Eilen se liukasteli sisällä ja jäi "sammakkona" lattialle niin että jouduimme antamaan sille kipulääkkeen. Tänään se on ollut jo parempi, mutta maahanmeno on kankeaa. Voi että sitä..minä jo eilen itkin silmät päästäni taas sen kohtaloa miettiessä. Voi Wilma :( . *niisk*
Hoffit ovat muutoin (Wilman eilistä kunnonlaskua lukuunottamatta) nauttineet keväisistä pelloista ja metsistä juosten siellä kuin mitkäkin kahopäät. Vesiojissa on kiva lillua ja roiskuttaa kuraa jonka jälkeen voi taas ottaa vauhtia niin että koko kylä raikaa..on ne hassuja. Iita pärjää porukassa hyvin ja on jännä miten se jakaa voimiaan ja leikkii Nismon ja Nemon kanssa huomattavasti hellemmin kuin isojen koirien.
Tänään aamulla mä heräsin onnentunteeseen - mulla oli nälkä! Ette arvaa miten mahtavalta se tuntuu tän mahataudin jälkeen :) ! Sen turvin uskalsin lähteä Iitaa esittämään mätsäriin. Ate tuomaroi siellä yhtä kehää (isot koirat) joten meidän oli hyvä mennä sillä samalla reissulla Iitan ekaan mätsäriin :). Iita pääsi pikkupentuihin ja minä olin pienestä niin ylpeä! Se juoksi hienosti ja kiltisti pitkällä askeleella ja antoi katsoa hampaat yms. Kaikki ihmiset oli sen mielestä kivoja eikä koiramäärä kiinnostanut/pelottanut sitä tuon taivaallista! Käyttäytyi niin hienosti! Kskittyi tosi hyvin kehässä siihen olennaiseen eikä ihmetellyt mitään turhanpäiväistä. Kovasti tuli kokemusta ja vieraisiin koiriin, ihmisiin, lapsiin, fillareihin yms tutustumista. Tuomari myös tykkäsi kovasti Iitasta sillä se sai punaisen nauhan, voitti oman luokkansa ja oli BIS4. Kauhean määrän sai kaikenlaista koiramaista kivaa mukaansa ja roppakaupalla kokemusta :) . Minä en niin hyvä ole noissa näyttelyasioissa, joten kiva oli taas itsekin oppia ja ihmetellä vaikka vaan mätsäri olikin. Hieno Iita!
Joskos normaali arki taas koittaisi sairastelun jälkeen - jee !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti