Eilen me kurvattiin hirmuisella kiireellä rallytokotreeneihin. Kiirehän oli siksi, että piti ehtiä takaisin kotiin katsomaan kiekkoa! Hemmetin Suomi kun otti ja hävisi...noh, onneksi se ei pudottanut joukkuetta mihinkään ja ainahan sitä yhden pelin voi hävitä, mutta ei enää muita, eihän?
Wilma osallistui varauksella treeneihin..mä tuun ehkä hulluksi sen kyttäämisen kanssa..yhtenä päivänä ok ja toisena oudon vino, kolmantena ontuu ja sitten on taas normaali ja vauhtia on vaikka muille jakaa. Voi kun tietäisi ja voi kun sen kanssa voisi käydä keskustelua, sellaista ihan oikeeta -että se kertoisi miltä siitä tuntuu.
Treenit meni Wilman osalta kuitenkin ihan hyvin! Nenä meinasi painua sateen kostuttamaan hiekkaan, mutta kun sen sai sieltä ylös ja muistutettua että treeneissä ei nuuskita, ei sitten yhtään niin tuli hienoja onnistumisia! Kankea se on mikä näkyy vasemmalle käännöksissä - niissä ei olult kovinkaan täsmällinen, mutta se on mitä on. Oikealle kääntymiset, täsykäännöksissä, 270 sekä 360 asteen käännöksissä tosi tosi jees, tulee hyvin vierellä ja menee ihan mutkalle :) . Houkutusruudussa kävi kurkkaamassa nakkipurkkia mutta antoi sen olla komennuksesta. Kaikki jäävät eli "istu, kierrä koira" sekä "istu, seiso, kierrä koira" oli oikein huippuhyviä! Kun sille saa keskittymisen ja moottorin käyntiin niin tekee hyvin. Odotusajalla se oli sitä mieltä että kaikkien ihmisten syliin voi kiivetä mutta kun käskyttää sen pötkölleen niin on ihan rauhaksiin eikä käskyä tartte vahvistella.
Temppuileva koira oli ylläri ylläri perheemme huumorimies Nemo! Se ei meinannut karvoissaan pysyä kun sen vuoro tuli. Nemo on ihana, sille on aivan yksi lysti vaikka laittaisin sen mihin meteliin, se keskittyy 100 % minuun vaikka vähän sählääkin mutta ei ota häiriötä mistään eikä välitä koirista tai ihmisistä. Siltä voi napata hihnan veke missä vaan eikä se lähde mihinkään toilailemaan. Nemo temppuili eilen esimerkiksi kiertäen yhtä kylttiä, vaihdellen kummaltakin puolella ja välimatkaa tietysti kasvatettiin, välillä jätin sen juoksemaan kylttiä ympäri ja välillä vain yksi kierros tai sitten suunnanvaihto. Hyvin n. viidestäkin metristä lähti kiertämään ja työskentelee kaukanakin minusta hyvin. Vähän agiesteitä kuten putken päitä vähän samalla tyylillä ja A-estettä - pieni lemmu oli aivan onnessaan. Paikallaanistumisia ja luoksetuloja. Sekä tietty ne tavalliset takajaloilla seisomiset ja pyörähdykset.
Maltin kasvatus olikin sitten Nismon aiheena - jälleen kerran. Kun sen vuotamisen saisi siitä pois, se pystyisi ihan mihin vaan ja nyt taas kasvatettiin sitä malttia. Jos haukahti niin kielto, jos ei toiminut niin pois kentältä ja takaisin hetken päästä. Haukkuminen oli onneksi vähäistä ja hokasi nopeasti että kun nenu pysyy kiinni, saa palkan. Perusasennossa pysymisiä ilman että saa tarjota muuta toimintoa - ei yhtään virhettä! Liikkeellelähtöjä niin että "seuraa" käsky tulee muutaman sekunnin ennen liikkeellelähtöä eli viive on pitkä. Ei yhtään kertaa mennyt maahan tai noussut seisomaan ja piti kontaktin hyvin. Muutama haukahdus joista sitten kielto ja homma alusta. Saatiin tähänkin onnistuneita toistoja monen monta! Oujeeeeee! Ja hirmuinen kehuminen ja palkkaaminen kun malttoi. Hyvä Nismo! Meillä on möllitoko parin vkon päästä omalla kentällä ja katson sen perusteella kuinka kaukana ollaan haukkumattomuudesta koetilanteessa ja teen sen mukaan päätöksen mihin haen oikeeta koepaikkaa. Rallytokon osalta kokeet on toistaiseksi jäissä - siellä kun paljon pyöritellään koiraa niin haukku irtoaa selkeästi herkemmin.
Iita ja Hiski korkkasi uimakauden kun me oltiin treeneissä. Iita oli uskaltautunut vaan kastautumaan sillä joki meidän lähellä oli kuulemma virrannut aika lailla ja Hiskikin oli joutunut tosissaan uimaan että pysyi edes paikallaan. Iita on muuten taas kasvanut hurjasti!!! Ja kehittynyt monessa asiassa :) . Hoitotoimenpiteet kuten kynsien leikkaus ja turkin harjaaminen sujuu tosta noin vaan ja malttia on alkanut tulla käskyihin. Paikallaankin pysyy jo jonkin verran.
Tänään me tultiin Nismon ja Nemon kanssa töihin..onneksi on kohtuu lyhyt päivä - silti vähän harmittaa kun muu perhe ja muutama ystävä on metsässä jälkeä tekemässä - mekin haluttais!!! Ensi kerralla sitten..
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti