Tokokoe Nismolla viikon päästä - iik! Ja kun kaikki on kiinni mun mielentilasta ja siitä miten muistan kaiken..Nismo on tietyllä tavalla niin herkkähipiäinen ja tarkka että niin paljon onnistuminen on vain minusta kiinni. Se oppii kauhean nopeasti kaikki ei toivotut asiat ja on niin herkkä minun käsien liikkumiselle, katseelle...ja arvatkaa vaan kun oon tällainen säheltäjä...ei oo reilua koiralle ei. Ollaan treenattu joka päivä kotona vähäsen ja sen lisäksi oltiin viime vkolla ryhmätreeneissä kahdesti. Keskiviikkona maa oli märkä ja olen superylpeä pienestä joka sitkeästi tokoili vaikka märkä maa on KAMALA! Sai superpalkkaa kun teki hyvin inhottavissa olosuhteissa. Tehtiin alo -liikkeiden lisäksi ihan yksittäisiä juttuja perusasentojen kanssa ja maa + seiso käskyjen kanssa. Voi miten tärkeää onkaan että esim luoksetulossa en vilkaisekaan koiraan ennen "täällä" käskyä..jos katson niin se lähtee kuin raketti eikä selkeästi ymmärä ettei niin saa tehdä..voi voi voi...Miten ihmeessä muistan ne kaikki pienet asiat kokeessa? Lauantaina Nismo teki tosi hyvin myöskin ja esim molemmat jäävät onnistuivat erinomaisesti. Minä mokasin tokohypyn sanomalla hyppy, odota jolloin koira kääntyi minua päin hypättyään ja kävi istumaan. Otettiin uusiksi ihan niillä oikeilla hyppy ja seiso käskyillä eikä ollut ongelmaa..mutta kun se on niiiiiiin herkkä. Yksi päivä tajusin että Nismostahan on tullut vanha..vaikka pilke silmäkulmasta ei ole kadonnut eikä urpous tai potku senkään vertaa niin jotenkin se on enemmän hellyydenkipeä ja "arvokas" enempi, omalla tavallaaan. Ja niin harmaantunut..minun pieni rakas.
Nemo se on kunnostautunut taas omana ihanana itsenään - eli lenkkeillyt hurjasti, tehnyt kaikkea turhanpäivästä mikä on sen mielestä niin kivaa, leikkinyt Tuukan kanssa noutoleikkejä kerta toisensa jälkeen ja kävihän se agiliitelemässäkin vähäsen - voi sitä riemua kun pääsi esteille, itsellekin tuli hyvä olo :)
Wilma on terveytensä takia aika pitkälti eläköitynyt kaikesta harrastamisesta - hommat ei siltä kuitenkaan lopu sillä se hoitaa meillä vahtipäivystyksen, lasten kanssa leikkimisen ja niiden paimentamisen, nurmikon irrottamisen (juu, tupot vaan lentelee), marjastajien ja sienestäjien kaikkoamisen (ei varmana tule lähellekään kun Wilma juoksee metsässä niin että puut paukkuu)...yms yms..on uskomatonta miten se voi päästä niillä lonkilla niin älytöntä vauhtia! Ja sitten siinä onkin se huono puoli että kun revittelee niin sitten on herkästi tönkkö :( ..höhpöh..turkki on kuitenkin parempaan päin ja on taas lihaakin luiden ympärillä, sikäli näyttää paremmalta mutta ja mutta...ja hei, Ate on opettanut sen pujottelemaan! Kyllä - Ate ja Wilma pujottelee agilitykeppejä :D !
Laumamme nuorin jäsen Iita senkun vaan kehittyy ja aikuistuu - se on aika kompaktin kokoinen, solakka ja sporttinen pakkaus! Sillä on edelleen hirmuinen into tekemiseen ja oppii nopeasti. Taistelutahtoa ollaan harjoiteltu kovasti ja saalisviettiähän siltä löytyy vähän liikaakin..esim perhosen perässä se juoksee vaikka kilometrin jos et ehdi kieltämään. Iita on kiva tyttönen ja olen olult fiilareissa kun olen saanut opettaa sille agilitya. Oltiin lauantaina kentällä - tehtiin alasmenoja kontakteille (hyvin kestää jo liikettäkin, tykkään, suunta on oikea!) , hyppyjä 20 cm rimoilla sivusta ohjaten ja niiston tyyppisellä myöskin..mutkaputkeen lähetyksiä ja tietysti hirmusiesti leikkimistä ja riehumista. Iita tykkää agilitysta kovasti :) . Tässä se liitelee, Aten ottama kuva :
Hiski liiteli lauantaina myös ja voi kun treenitauko/vähempi treenaaminen oli tehnyt sille hyvää! Ei oikein mitään huonoa, hiomista siellä ja täällä joo, mutta hyvät kontaktit ja kepit sekä ne käännökset - kyllä kääntyy! Saan suurta iloa Hiskin ilmeestä kun se näkee esteet, se katsoo minua aivan onnessaan :D
Eilen me vietettiin Katin kanssa piiiiiiiiiiiiiiiiiitkä päivä Tampereella agikisoissa jotka olivat samalla hoffien agimestikset. Olisi hyvä purkaa tähän kaikki kaikkine hyvine kohtineen jne, mutta kun harmittaa niin harmittaa..mutta ei kerrota sitä Hiskille joka teki upean työn kahdella radalla! Laitetaan plussat ja miinukset:
+ kontaktit, liikuin ja se kesti
+ kepit, haki hyvin ja pujotteli loppuun
+ ohjautui hyvin eikä valahdellut sinne ja tänne
+ vire oli erinomainen
+ jaakotukset, ne meni niin nappiin!
- se karkasi ekan radan lähdöstä?!!!!????? Tämän takia tuli myös rima alas (juu, se oli koko radan ainut virhe!!!!)
- otin liikaa haltuun parissa sellaisessa kohdassa missä olisi pitänyt vaan luottaa koiraan
- käskytin typerästi
Ja voi perkele suoraan sanottuna!!!!! Meidän eka ihkaoikea kolmosluokan nolla (ja hoffimestaruuksien palkintosija) jäi tokalla radalla yhden riman päähän..minä olen asettunut tyhmästi ja sanon putkeen, koira epäröi koska käskytän kesken hypylle ponnistuksen ja rima putoaa..ja loppu nollana maaliin ja aikakin riitti...voi kyynel että ärsytti ja ärsyttää kyllä vähän vieläkin. Ei koira vaan minä ihan ite.
Ajattelin unohtaa kuitenkin märehtimisen ja ilmoittautua koko talveksi kisoihin - mennään, luotetaan, liikutaan hyvin ja pidetään hauskaa - se riittää nolliin tai ei riitä :) . Yritetään positiivisella ajattelulla mennä etiäpäin!
Onnea kaikille hoffimestareille ja ratoihin tyytyväisille ja kiitos vielä Katille,Kirsille, Ritvalle, Jukalle, Anniinalle ja kaikille muille uusille/vanhoille tutuille päivästä :) !
Jos tänään vaan lenkkeilisi ja vähän tekisi tokoa..
Hiskille on selvästi tullut vauhtia lisää verrattuna viime vuoteen, kun näin sen viimeksi agimestiksissä :) Oikein mukavan näköistä menoa teillä!
VastaaPoistaKiitti kiitti :) ! Jep, potkua on tullut paljon - välillä jopa liikaakin ja itseasiassa koiraa ei ole tarvinnut "fiksata" juurikaan vaan minua ja minun linjautumista, liikkumista jne.
VastaaPoista