Se tunne...

...kun koiran kanssa tekee jotain sellaista, että sen koko olemus viestittää hirmuista intoa ja iloa..se on koiran kanssa harrastamisen parhautta - minun mielestäni. Tällainen tunne oli lauantaina kun olimme agiliitelemässä hallilla Nismon, Nemon ja Hiskin kanssa. Tiimissä mukana myös toki Turre, Pimu, Rocky, Unna ja Rokka omistajineen :) .

Päivän teemana oli valssit ja persjätöt..Hiskissä potkua ihan hulluna ja jotenkin kulki vaan yksiin. Mä ehdin hyvin (harvinaista!) enkä jäätyillyt sinne ja tänne. Hiski ohjautui hyvin eikä sinkoillutkaan vaikka oli innokas. Yksi A:n alastulo oli sellainen että varasti, mutta siihenkin riitti mulkaisu niin meni itse takaisin alastulolle - hieno poika! Putkista taas palkkaa - iso koira, ei niin nopea este..pallolla kuitenkin vauhtia. Pallo oli muutenkin ihan POP, varsinkin kun se vinkui. Muutenkin paljon palkkaa siitä että tuli ohjauksiin ja oli kuuliainen. Katselin Kirkkonummen kisoja..se kuplahallin ovi on kamala, mutta halli itsessään aika jees kuitenkin..joskos saisin Katin mukaan. Minun hermoilleni helpompaa kun on luottohenkilö matkassa :) !

Nismo ja Nemo olivat myös koko agiesteistä aivan onnessaan! Ei tassuissa painanut yhtään takana ollut työpäivä..niillä se kyllä purkautui vähän eri tavoin kuin Hiskillä koska irtautuivat molemmat jonnekkin kauas ja taas vaan kauemmas..minä olen niille pehmo ohjaaja enkä oikein tarpeeksi vaativa, tiedän. En meinannut millään saada kumpaakaan pussin jälkeiseen valssiin koska sinkosivat mihin sattuu, nappasivat sieltä pari estettä ja sitten kurvasivat omaa reittiä takaisin, Nismo vielä kurkku suorana kiljuen (mrr..) . Hauskaa meillä kuitenkin oli sinkoilusta huolimatta ;) . Ollaan pohdittu porukalla chihujen agipäivää helmikuulle...tarkoitus olisi viedä molemmat paikalle ja rajoituksin treenata.

Eilen mä taas mietin miksei minun rakas pieni minilemmu Nemo olisi voinut synytyä esimerkiksi mustaan väriin?? Ei muuten, mutta kun sen mielestä yksi maailman hienoimmista asioista on kieriä aivan kaikessa..ja sen pääosin valkoinen turkki on hyvin usein kaulan kohdilta musta tai harmaansävyinen..Nismo jolla taas on tumma turkki ei varmasti likastaisi arvokasta puuhkaansa, ei missään olosuhteissa. Eilen oli siis Nemon pesupäivä. Todella kauniisti se antaa pestä, huuhdella ja hiustenkuivaajalla kuivata vaikka ilmeestä näkee ettei nauti tilanteesta. On kuitenkin päättänyt että ei auta kuin vaan seistä paikallaan..lisäksi molemmille hiipuille turkin harjaus, kynsien leikkuu ja tassukarvojen siistiminen. Nyt on taas komeita pikkuisia :). Oli ilo lähteä lenkille hoitotoimenpiteiden jälkeen koska Nemon turkki näytti lumeenkin verrattuna oikeasti valkoiselta :).

Iltasella Iita pääsi vielä ystävänsä Pimun kanssa kävelylle ja juoksemaan - hienosti se käyttäytyy kylillä sekä ihmisiä että koiria kohtaan. Ihmisistä on nykyäänkin enemmän välinpitämätön ja koiria katsoo toiveikkaana häntä heiluen - uskoo kuitenkin "mennään" käskyä hyvin. Virtaa ja vauhtia ei tuosta merkkaritytöstä puutu!