Olisi pitänyt kaivaa puhelimen kamera edes esille eilen kun vietin aikaa Nismon ja Nemon kanssa pellolla/metsässä. Aurinko paistoi ja hiipparit juoksivat sata lasissa kelistä ja ulkoilusta nauttien. Välillä pysähtyivät popsimaan lumen alta törröttäviä, kuivuneita kasveja ja sitten taas lähettiin kiitolaukkaa eteenpäin. Onni on niin upeasti vapaana pysyvät koirat..pieni vihellys/yskäisy ja ne on heti jaloissa kysyvän näköisenä ja kun vapauttaa niin taas lähdetään sinkoilemaan :) .
Lenkit senkun pidentyvät kun illat pitenevät :) . Vaihdellen joko hiippisten tai hoffien kanssa - helpompi liukkailla keleillä keskittyä olennaiseen - sulien kelien myötä täytyy taas alkaa yhdistelemään. Mun pitäisi miettiä uusia lenkkikenkiä kun nykyiset ovat ensinnäkin liukkaat sekä painavat ja niissä on reikäkin! Jos kyseessä olisi koirien joku rele; hihna, valjaat, kaulapanta, peti, autohäkki tms niin uusihan tilattaisiin HETI kun on aihetta. Sitten itse kituuttelee rikkinäisellä kengällä joka päivä ja ilman mitään syytä..on sitä ihminen viisas :D.
Iita on ilahtunut keväästä koska linnut ovat palanneet! Niitähän on hirmuisen kiva kytätä ja jahdata...ja mä olen aiheesta vähemmän innostunut. Nykyään sille menee kuitenkin kieltokin jakeluun ja kerta kiellon jälkeen jo valmiiksi vilkuilee ilmeellä "tiedän ettei saisi mutta...." . Iita on lenkkeilyn lisäksi vetänyt ahkerasti kelkkaa ja 7 kilsan vedonkin jälkeen se palautuu parissa minuutissa täysin. Lujaa on menty ja saatiin lupa aivan mahtaviin maastoihin kiitos Heidin. Alhovuoren hiihtoladut - mikäs sen mukavempaa! Lauantaina kävi kyllä vähän vähemmän mukavasti kun mä otin jo lähdön huolimattoamsti, ekassa mutkassa menetin tasapainon, juoksin kelkan vieressä, ote lipesi ja koira + kelkka juoksivat itekseen jonkin matkaa. Iita pelästyi ja niin minäkin kun luulin sen juoksevan niin kaus kun tietä riittää tai kelkan lentävän sen niskaan (meillä siis nykyään adapterissa koira kiinni eikä enää msusa) ..onneksi pysähtyi ihan lyhyen spurtin jälkeen ja veti hyvin eli ei sen suurempia traumoja ainakaan jäänyt, huh!
Hiski on ollut illan pimeinä tunteina erityisesti mun luottolenkkikaveri..mä oon ihan käsittämätön paskahousu kun on pimeää ja mielikuvitus sen mukainen...Hiskin kanssa ei pelota. Se ei turhia rähise, mutta tiedän että jos joku syöksyy kimppuun niin varmana puolustaa :). Käytiin Katin kanssa heittämässä Pakkalan lenkki (13,5 km) pitkästä aikaa ja olipas kivaa! Meillä oli eväätkin; suklaata ja mehua :D !
Wilman kunto on heitellyt - ala- ja ylämäkiä...ylämäki voittoista kuitenkin eikä juoksuttaminenkaan ole sitä uuvuttanut samaan malliin kuin viime vuonna näihin aikoihin. Virtaahan ja hösötystä siinä on enemmän kuin meidän muussa laumassa yhteensä..onko sitten oire kivusta vai mistä, en tiedä.
Kickbike on ostoslistalla...ja kelkan kanssa koheltaneena myöskin kypärä ja suojat. Näitä kickbiken tyyppisiä ratkaisujakin alkaa olla tarjolla ja käytettykin kelpaisi..vielä en kuitenkaan ole saanut pätäettyä että mikä olisi hyvät ai paras hinta-laatusuhteeltaan. Kun pitäisi kuitenkin olla maastoon hyvä ja tukeva kun koirat vetää..hmm...
Loppuun kuva kerrankin minusta laitettuna (Bea, morsian Nina ja minä) sillä siskoni Nina ja Antti julkistivat tammikuisen tapahtuman - Ninasta tuli myös Levänen. ONNEA vielä koko perheelle :)
Meidän kenttä on muuten ihan iskussa ja rakas Ate on siellä jo treenannut ja kouluttanut. Tarkoitus olisi nyt itsekin tehdä jonkinlaista tottissuunnuitelmaa pienille. Olosuhteisiin ei ainakaan voi vedota ;) .
Kiitos mutuen viikonlopusta vielä ystävät - hyvää ruokaa ja naurua (ja pubia - onneksi olin limulinjalla) - mikäs sen mukavampaa :) ! Ja joojoo Kati, jatkossa katson kutsua vähän tarkemmin ajan osalta...oltiin vaan reilu tunti etuajassa :D .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti