Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

28.3.2013

Projekti

Uskon vakaasti sanontaan "kolmas kerta toden sanoo"...sillä ilmoitin Nismon BH-kokeeseen 14.5. Vihtiin Hiiden Haukkujen järkkäämään. Koe on maksettu ja ekaa kertaa käytetty uutta kopa-palvelua.

Jännittää niin pirusti, mutta tässä siis nyt sitten PROJEKTI - jännitys pois, koira kuulolle, kivaa yhdessä ja jos pakka toimii (mun osalta) niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa kantaa yhteiskuntakelpoisuuden -merkintää. Ate valmentaa, treenejä varsinkin häiriössä ja vieraalla alueella tarvitaan PALJON. Itse tekniikka on onneksi kohtuullisen kondiksessa. Palkkausta myös mietin ja päädyin kentän ulkopuolella odottavaan ruokapalkkaan. Sillä mennään...rakas Nismo, kunpa onnistuttaisiin ja pidettäisiin hauskaa yhdessä :) (ja saadaan turvallinen pari!)

Treenipäivityksiä siis luvassa, vähän sellaisia enempi suunniteltuja kuin tässä muuten talven aikana ;) . Paitsi agilityn osalta ollaan oltu suunnitelmallisia!

Pitkällisen taivuttelun ja ympäripuhumisen jälkeen uskoin Heidiä ja uskaltauduin Vihtiin jääradalle kelkkailemaan. Siihen tarvittiin vakuuttelu siitä että jos siellä hevosiakin vielä ajetaan niin ehkä se meitäkin kestää ;) . Onneksi Iitan kanssa lähdettiin sillä rata oli täysin moitteettomassa kunnossa ihan joka puolelta, yhtään ei tarvinnut pelätä ja oli niin hienoa! Aurinko laski kun tultiin takaisinpäin ja oli upeat maisemat muutenkin. 12 km meni ihan hujahtaen eikä Iita ollut edes juurikaan väsynyt. Minuutin jälkeen kun olin ottanut vetokamat pois se näytti siltä että voisi ihan hyvin uudelleenkin lähteä juoksemaan..

Tänään alkaa Pääsiäisen puitteissa miniLOMA! Se tarkoittaa paljon paljon ulkoilua, ystäviä, aikaa perheen kanssa ja nyt sitten myös sitä ahkeraa treenaamista ;) . Ja herkkuja, ja päikkäreitä pienet hiippikset kaulapuuhkina!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti