Kävi sitten kokeessa mun pahin mahdollinen kauhuskenaario - toinen koira Nismon "niskaan" paikallaolossa. Korostan, että Nismo olisi nollannut paikallaolon koska jäi istumaan ja meni itekseen maahan jonkin ajan kuluttua. Siltikään ei olisi saanut tapahtua niinkuin tapahtui.
Eläimiähän nämä. Kukaan ei voi satavarmaksi sanoa tapahtuuko jotain vai ei. En tiedä oliko viereinen koira kiinnostunut Nismosta (vai vieressä olleesta sheltistä), oliko se tulossa leikkimään, oliko Nismo sen mielestä saalis vai mitä oikein tapahtui, mutta ei olisi pitänyt tapahtua. Vituttaa rankasti, suoraan sanottuna.
Viereinen koira kääntyi pikkuhiljaa Nismoa päin ja ajan tullessa täyteen oli jo sivuttain kohti Nismoa. Liikkuri sanoi "aika" niin koira lähti kuin tykin suusta ja suoraan päin Nismoa. Nismo hyppäsi pystyyn ja haukkui, yritti haukulla selkeästi saada pidettyä välimatkaa toiseen koiraan. Tuntui että tilanne kesti ikuisuuden ja näin jo silmissäni miten se toinen koira nappaa Nismon suuhun ja heittelee johonkin. Pyörivät ympyrää siinä ja näin toisen koiran irvistelevän. En tiedä juoksinko vai huusinko vai teinkö kumpaakaan mutta menin ja koppasin Nismon kainaloon. Toinen koira suljettiin pois kokeesta. Taivas että pelästyin. Samalla myös ärsyynnyin että näin kävi. Ja mietin että uskallanko mennä enää..Nismo rakas selvitti tilanteen fiksusti eikä hyökkinyt eikä ainakaan provosoinut toista lähtemään paikallaolosta. Fiksu poika. Mä sain varmasti kovat traumat minkä valitettavasti siirrän tahtomattani koiraan. Onneksi ei tapahtunut mitään kamalaa, mitään sellaista mistä näin kauhukuvia...
Noh, johtuiko se minusta vai mistä mutta koe meni muutenkin ihan päin sanonko mitä...ekaa kertaa jäimme ilman tulosta. Jäi surullinen, tyhjä olo..ja ajatus että mites tästä eteenpäin ?
Onneksi ennen meitä tapahtui kehässä iloisiakin asioita. Ate ja Hiski tekivät parhaan koesuorituksensa ikinä - nyt se näytti lähelle siltä miltä treeneissäkin, ei ihan mutta lähelle. Kaukokäskyt olivat esimerkiksi tosi hienoa katsottavaa kun Hiski keskittyi silmä tarkkana siihen mitä Ate sanoo ja vaihdot oli nopeita. Niinpä se myös riitti ykköseen ja VOIttajaluokka kutsuu! ONNEA rakkaat Ate ja Hiski vielä, suukkoja ja ilotulitusta - te teitte sen! Olen ihan superylpeä :)
Treenipuolelle on siis paikallaoloharjotuksia suunniteltu...onneksi Ate, Heidi, Kati ja Heli olivat heti sitä mieltä että treenaamaan vaan ja turvallisia, tuttuja koiria viereen eri paikoissa niin saadaan luottamus takaisin. Mihin sitä joutuisikaan ilman tukiverkostoa?
Sunnuntaina oltiin katsomassa Aadan (Aten sijoitus) luonnetestiä - hienosti meni, 147 pojoa ja laukausvarma! Oli kiva taas nähdä Markku ja Tarja!
Tykkään syksystä kovasti ja se tarkoittaa myös sitä, että pellot puidaan ja koirat pääsevät taas sinne juoksemaan! Onko mitään kauniimpaa, rauhallisempaa ja hienompaa kuin lähteä pihasta pellolle ja metsään, kulkea rauhaksiin ja katsoa onnesta sekaisin olevia koiria jotka juoksentelevat ristiin rastiin? Käy pieni tuuli ja kun nostaa katseena niin samanlaista maisemaa on silmänkantamattomiin. Se on parhautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti