Viimeisten tokotapahtumien valossa Nismo ja minä palasimme takaisin alkuun. Tavoitteena saada minut rauhalliseksi ja Nismo rauhoittumaan sen myötä, erityisesti paikallaanoloon.
Selkeästi se yhdistää epämiellyttävän tunnetilan koko hommaan koska ekoissa treeneissä Turren ja Heidin kanssa se alkoi luoksepäästävyydessä heti vilkuilemaan ympärilleen ja iloisuus katosi. Rikottiin kaavaa ja otettiin vain esim maahanmeno sivulla, palkka ja pois kentältä. Ettei oppisi ennakoimaan - tai noh, kun on jo oppinut niin oppisi siitä pois. Paljon toistoja niin että jätin Turren viereen lyhyeksi aikaa, kävin palkkaamassa ja osan kerroista vapautin suoraan, osalla jätin uudelleen. Saatiin iloisuus ja hörökorvat takaisin, makasi rauhaksiin.
Sunnuntaina Hiskin tyttö Tiitu kävi perheineen ja hyödynsin vieraiden koirien läsnäoloa maahanmenoissa ja siinä että jätin lyhyeksi aikaa ilman mitän rivimäistä rutiinia. Hyvin onnistui ja iloisuus säilyi. Lisäksi mun omaan asentoon, käskyttämiseen ja kaikkeen on kiinnitetty hurjasti taas huomiota. Ate on tähän oiva "piiskuri" ja se alkaa jo lyhyessä ajassa tuottamaan tulosta. Se koska sen saa kentille siirrettyä kokeeseen niin katsotaan. Tärkeintä on että Nismolla olisi miellyttävä tehdä mun kanssa, silloin se antaa itsestään parhaan mahdollisen.
Syksy puskee selkeästi kovaa vauhtia ja minusta se on kaunista ja kivaa kun ilmat ovat viilenneet. Sateesta en niin välitä, mutta syksyssä on muutoin jotain todella luonnonläheistä. Pimeys vaan on harmittavaa ja sitähän täällä piisaa kun ei ole katuvaloja kuin tuolla kylillä ja niitäkin poltetaan säästeliäästi...mrr..
1600 lenkkikilometriä on kertynyt tähän mennessä tälle vuodelle..ihan hyvä lukema, se on pyöreästi 8 km / pvä. Tavoite oli saada 2000 km rikki vuoden loppuun mennessä ja nyt se näyttää menevän helposti, kelkkakausikin on tulossa ja määrä saattaa tuplaantua päivätasolla. Hyvä fiilis kaikenkaikkiaan! Bikella en ole laskenut kilsoja erikseen ja nyt ne kaksi reittiä mihin pääsen kotipihasta on vähän jäissä kun on alkanut tuo metsäkoirien vapaanapito..ne meinaan kipittää siellä samalla alueella, ilman valvontaa tietysti.
Iita on kyllä sellainen elohiiri että oksat pois. En tiedä kuinka paljon se oikeasti jaksaisi? Osaa se toki rauhoittua kun on sisällä eikä tee mitään, mutta kun sitä esim katselee pellolla/metsässä kun painelee vapaana niin sehän ei osaa kävellä. Se juoksee aivan reikä päässä helposti joku 10 km eikä ole edes väsynyt. Ihme tyyppi. Eilen se bongasi pellolta kissan ja menivät peräkanaa niin pirusti..mä mietin jo että mitenköhän käy kun ei kissa luonnollisesti pellolta mitään puuta löydä ja Iita näytti saavuttavan kissaparkaa. Vihelsin ja kappas, tuli heti vaikka oli suoraan "ajossa". Iitalla on "hieman" saalisviettiä ja on myös riistan perään, mutta ei onneksi niin paljon ettei luoksetulokäskyä tottelisi.
Nemo sai olla sunnuntaina ohitusharjoituksissa mallioppilas ja ärsyke. Hoisi muuten hommansa erinomaisesti! On se vaan niin mainio kirppu.
Hiskin kanssa on vietetty laatuaikaa frisbeenheiton merkeissä. Se on sen mielestä niin siistiä hommaa ja mikäs sen helpompaa kun itse heitellä lättyä ja katsella onnesta mykkyrällä olevaa koiraa joka tuo sen takaisin heitettäväksi :) .
Tänään Heidin kanssa sovittamaan valjaita ja tod.näk tuhalaamaan kaikki rahat muutenkin samaan kauppaan! Sitten vielä illalla tokotreenit, varmasti viimeiset tiistain treenit, ei siellä mitään muuten näe.
Agility Iitan kanssa on jäänyt parilta viikolta, koska treeniaika muuttui ja mun työn ollessa nyt vielä pari viikkoa osittain Tampereella niin ei sieltä vaan ehdi :( . Onneksi varasimme taas talveksi hallin ja marras-helmikuu ollaan ainakin liitelemässä, jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti