Sankari

Päivänsankarina tänään 5.10 rakas Herra Pim, eli NISMO - veteraani-ikä saavutettu, 8-vuotta!!!

Elämäni koira, kaikkine oikkuineen ja ominaisuuksineen. Niin rakas ja tärkeä. Maailman paras Nismo.

Päivänsankai juhli aamulla laulun kera kakkua syöden joka oli nappuloista ja nakinpaloista muotoiltu minikahdeksikko :) . Ei voi kun ihmetellä ajankulua..vastahan minä olin päättänyt ottaa koiran ja vasta se oli ihan pentunen. Miten paljon olemmekaan yhdessä jo nyt kokeneet, miten paljon olemme toisiltamme oppineet.

(laittaisin kuvankin herra päivänsankarista mutta kun tökkii kone...pöh..)

Syntymäpäivää vietettiin normaalin koirapäivän tavoin - tehtiin pitkä lenkki, käytiin kyläilemässä, vähän tottisteltiin kyläreissulla ja tietysti nukuttiin päikkäreitä. Nismo omalla paikallaan eli kun kaulan päällä puuhkana.
--------------------------

Nismo palasi tokorintamalla tosiaan takaisin perusasioihin ja häiriönkestoon, silloin kun painetta tulee mun panikoinnin myötä. Asiaa on pohdittu ja aseteltu suuntaan jos toiseen...Treenit ovat olleet lyhyehköjä ja pakkaa on sekoitettu urakalla. Rutiineja rikottu ja olen keskittynyt yllätykselliseen palkkaamiseen. Ainakin rutiineja on saatu murrettua ja se on vaikuttanut vireeseen vain positiivisesti! Ate, Kati ja Heidi ovat olleet mun iskukolmikko näiden asioiden kanssa. Kivempi pohtia ja tehdä kimpassa kuin yksin hakata päätä seinään.

Viimeksi kokeessa tapahtuneesta huolimatta olen päättänyt ottaa kiintopisteen johonkin kokeeseen..en vaan vielä tiedä mihin ;)

Seuran rallymestikset olisi parin viikon päästä ja minä ilmoitin meiltä sinne koko porukan, kaikki viisi - myös siis Wilman ja Nemon jotka eivät käy kokeissa muutoin. Siitä voi tulla melkoinen näytös :D . Pääasia että kaikilla on mukavaa ja pääsevät touhuamaan. Ollaan me treenattukin, vähän, mutta ollaan kuitenkin! Nemon kanssa ei ehdi kissaa sanoa kun se on jo täydellisestä perusasennosta ehtinyt vilahtaa ihan muihin hommiin..Wilmaa ei saa kehua liikaa, Hiskin kanssa täytyy olla kaikkein jämptein ja vähäpuheisin, Iita menisi mielellään lentäen vieressä..Nismo, sen kanssa tiedän miten toimia :) .

Katselin Iitan ja rakkaan Aten tokotreenejä - voi sitä naurun määrää! Iita on lievästi sanottuna eläväinen ja säpäkkä..se tekee aivan täysillä ja vauhdilla kaiken mihin ryhtyy, missä on toki puolensa ja puolensa.

Lenkkejä on tehty taas tällekin viikolle huima määrä. Siitä tulee niin hyvä olo! Ja kun tuota laumaa riittää niin aina on iloisia liikkujia lähdössä mukaan matkaan. Eikä sitä tulisi ilman koiria liikuttuakaan, ei sitten yhtään.