HUH! Eiliset agitreenit oli ihan mahtavat sitten kun lopulta sai koirilta sellaisen ylimääräisen agi-energian kohdistettua oikein :D !
Nemoskainen oli ihan yli-irtoavalla tuulella! Ei se yleensä mitenkään erityisesti irtoa, paitsi putkiin. Nyt se suhaili omiaan herkästi ja mä ohjasin lepsusti ikään kuin "vanhaan tyyliin" luottaen siihen että kyllä se tulee. Vaan eipä se tullut, se ei kysellytkään esteen jälkeen että mikä seuraavaksi vaan otti sen mitä huvitti ja paahtoi päättäväisenä niin paljon kuin tikkujaloistaan pääsi. En voinu kuin ihmetellä. Positiivista kyllä, ei saa valittaa :) ! Mä olin itse rakentanut radan toiselle ryhmälle ja käytettiin samaa rataa sitten toisellakin ryhmällä missä itse treenaan. Olin siis tutustunut hyvin ja tiesin kohdat joissa piti vetää, antaa tilaa, lähettää, työntää...putken pimeä kulma ja sinne irtoaminen oli yhtenä pulmakohtana radassa ja voi että miten hyvin Nemo sinne meni! Meinasin olla myöhässä ottamassa kiinni kun jäin kummastelemaan. Onhan se putkille irronnut mutta ei tällä tavalla että vielä hypyn takaa. Tosiaan mä olin alkuun liian luottavainen sen kanssa joten tökittiin, mutta kun asennoiduin uudestaan niin johan sujui. Teki nättiä käännöstä hypyillä ja hypytin taas vinorimaa, ei ongelmia ja osassa joutui ottamaan ihan sen korkeamman kohdan rimasta ja hyvin hyppäsi. Kirppu oli innoissaan ja kun palkkasin, se hösötti häntäheiluen ja kävi aina "vielä kerran" putken tekemässä ;). GO NEMO!
Hiski...voi huh...:D ! Kävi ihan pikkaisen lämpösenä. Parin viikon tauko ja odottelu ei ollut hyvä yhdistelmä. Lämmittelin sen ulkona hyvin ja aavistelin siinä jo pahaa ;). Ennen rataa otettiin keppejä ja se pirulainenhan lähti ihan itsekseen pujottelemaan! Pompotti menemään vaan ja vielä haukkui vaimeasti mennessään?! Otettiin sitten vielä käsiavulla, vähän kuitenkin sisäänmenoa itsenäisesti hakien pari toistoa ja hyvin meni. Vauhtia riitti ja nenä alkaa jo mennä alemmas pujottelussa. Palkkaa vaan eteenpäin, niin haki eteenpäin. Kuten kepeistä sanotaan, koiran tulee pyrkiä loppuun ja eteenpäin jossa palkka. Ennen radalle menoa otettiin tokoa, istu-seuraa-maahan-seuraa jne jne....oli oikeastaan pakko koska kiihko alkoi olla jo sitä luokkaa että mulla olisi pian ollut 35 kg hoffia kokonaan pakarassa kiinni eikä vaan pikku napsausta. Iloinen se oli, ei agre, mutta uhosi. Häntä heiluen se tokosi, se Hiskin tyypillinen juntti-ilme kuonollaan, kieli ulkona roikkuen. Askel oli hyppivä ja tiivis se oli. Niin tiivis että sivullekkin tuli niin että hyvä etten kaatunu. Komentaa en viitsinyt, olisi mennyt huutokilpailuksi mutta käskin kovaa ja se laski vähän sikamaisuutta pois. Sitten radalle. Sanoin hölmön elottomasti "istu" ja lähdin kävelee. Enhän mä ehtiny edes hypystä ohi kun se oli sieltä tullut ja mennyt putkenkin samaan syssyyn. Tuli ulos putkesta juuri sellaisella "vedinkö mä hyvin" -ilmeellä :D ! Palautus ja oikea käsky ilman mitään lepsuilua niin kyllähän se pysyy. Meni kovaa, pelottavan kovaa jo oikeastaan..hyppy,putki, kääntö hypylle..vedin kaukaa ja se tuli siihen niin kauniisti. Sitten se keksi vähän omiaan, meni putken omatoimisesti uudestaan ja possuili, palautus ja uusiksi. Parin pienen pöhköilyn jälkeen me sitten tehtiin ihan puhdas rata. Tokomaisuutta oli taas osassa hypyistä, mutta kyllä ne paranee koko ajan. Puomin kontakti oli hyvä sekä ylösmenoon että alasmenoon. JEE! Putken pimeä kulma oli vähän vaikea, saatoin pidemmälle mutta jätin myös koiralle ajattelemisen varaa ja tekihän se. Vaikka osa hypyistä olikin ylikorkeita tokohyppyjä (siis ei rimoitlaan vaan suoritustyyliltään) sai Hiski kehuja taas siitä miten pienessä tilassa se kääntyy esteen päällä ja ottaa nokan kohti oikeaa suuntaa. Totta se on, mutta työlästä on ollut harjoitella. Lelulla vedättämisellä se sitten sen tajusi, mutta kun Hiski on iso, niin sitä piti vähän muistutella lihaksille. Huomasin myös että en mä vaan aina kerkeä! Juoksen jo ihan niin lujaa kuin pääsen, mutta silti tulee kiire..eli nyt vaan enempi sitten varmuutta ja taitoa niin ei mene juoksukilpailuksi koska siinä mä häviän. Rengas oli taas hyvä, ei mitään arpomista vaan varma suoritus. Keinua otin ihan itsekseen, eikä se näyttäny enää miettivän liukastumistaan siinä. Hidas keinuhan sillä on mutta ei kuitenkaan arastele. Toistoja otettiin muutama. Oli kiva päästä sen kanssa taas puuhaamaan ja nythän treenejä on taas enemmän seuraavat 3 viikkoa, sitten kisat, hyppis + agi 7.3 Hyvinkäällä. IIK! Ate ei pääse sinne edes mukaan :(...
Mimmuska sai tehdä puomia ja tokota sitten lopuksi. Boksissa se odotellessa jonkun verran räksytti ja jouduin käydä tiuskaisemassa pari kertaa..mutta kun otin se pois niin ei mitään mielenkiintoa toisiin koiriin, UPEAA! Halusi tehdä ja vire oli miellyttävä. Seurautin ja palkkasin liikkeessä, toimii parhaiten. Sivuille tuloissa pientä komentamista oli ilmassa mutta kiehnuttaen pomppasi oikeaan kohtaan. Maahan menokin meni ihan suorilta jaloilta noinkin isossa häiriössä!!! Odotti kauniisti, tosi kauniisti. Puomia sitten ihan muuten vaan ja palkaksi namien lisäksi. Hyvänen aika mikä vauhti! Ei toivoakaan että kerkeisin jos yhtäaikaa lähdetään, mä oon puolesta välistä vähän yli kun se on jo tullut kontaktille :D !
Treeneissä oli eilen myös Jessin rumansuloinen belggarilapsi Taisto. Pieni oli jo niin taitava, siitä tulee varmasti hyvä agikoira!
Aamulla mä nappasin Nismon ja Nemon mukaan töihin. Jo alkoi mylläkkä kun kysyin haluaako ne mukaan töihin ja otin hihnat ;). Ne torkkuu näppärästi jaloissa ja Nemo aina välillä kokeilee josko hänelle lelua voisi heittää. Muutoin kun niitä ei hetkauta meteli, ei ovikello, ei työkaverit...cooleja pikkuisia ;) !
Ate erehtyi sanomaan mulle yksi päivä kun TAAS oli siitä mun omasta isosta tulevasta (sitten joskus) kisakoirasta puhetta, että eihän se mahdu enää autoon! Tottahan se ja sanoin että auto täytyy vaihtaa ja Ate sanoi että "tee se nyt sitten ensin ja katsotaan sitten"...ja mähän heti laitoin meiliä autokauppaan josta Minin ostin ja poimin sieltä vaihtoautonkin mihin menee tuplahäkki kahdelle isolle, kirppujen oma pikkuhäkki ja silti jää tilaa matkatavaroille ja lapsille ;). Täytyy käydä koeajaa se pian ja sitten päättää..rumahan se on kuin mikä, oikein pahaa tekee, mutta siisti, käytännöllinen, vähemmän ajettu, kohtuu edullinen ja vastaa juuri sitä mitä tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti