Mä näin eilen....

...miehen jota kuolasin...se luisteli ja näytti aivan sairaan hyvältä. Niin helpon näköisesti ja taitavasti suhaili jäällä. Silmät kiiluen tuntui taas siltä kun olisin nähnyt sen elämässäni ensimmäistä kertaa. Oli aika siistiä lähtee samaisen tyypin kanssa kotiin ;).

Mutta siis koirista....

Hiski näki eilen lenkkeilijän/hiihtäjän joka luuli ettei koira haista pelosta tärisevää ihmistä. Ate ja pojat + Nemo menivät siis luistelemaan ja jättivät mut, Nismon ja Hiskin puolimatkaan. Meijän oli tarkoitus tiiminä lenkkeillä paikalle kun mä en oikein tota luistelua hallitse. Noh, meitä vastaan tuli mies jolla ei ollut mitkään ihan perinteiset sukset vaan jotkut lumikenkien ja minisuksien sekoitukset.Se näki meijät sellaisella suoralla parinkymmenen metrin välimatkalla ja suhasi siitä puskaan. Ihmettelin hetken että mties se tosta oikaisee, mutta kun lähestyttiin kohtaa niin huomasin Hiskistä että kaikki ei ole kohdallaan. Pää alkoi nousta, askeleesta tuli hidas ja jalkoja nosteli korkealle. Korvat oli ihan höröllä ja olemus sellainen että "MINÄ". Parin metrin päässä kohdasta tajusin että se mieshän on jäänyt sinne pusikkoon piiloon! Hiski käskyn alle istumaan, samoin Nismo ja huusin että "tulisitko pois"...ei vastausta...uudestaan "anteeksi tulisitko pois sieltä" ..vieno ääni kuului takaisin "minä pelkään koiria". Vastasin sitten, että vannon ettei Hiski tee mitään (tuskin se Nismoa pelkäsi ;) ) jos tulet rauhallisesti pois sieltä, mutta varmasti reagoi jos seisot siellä tai syöksyt kohdalla karkuun. Hetki meni ja mies tuli esiin, kahlasi paniikkissa umpihangessa meistä ohi eikä sanonut enää mitään vaikka yritin perään huudella. Tavallaan vähän naurattikin, mutta harmitti enemmän. Miehellä on varmaan ollut huonoja kokemuksia isoista koirista tai lähinnä niiden omistajista jotka vaan päästävät katsomaan ohikulkijoita. Mä en päästä edes kirppuja, niidenkin kuuluu kävellä muista täysin välittämättä vaikka kukaan niitä tuskin pelkääkään. Hiski ei kyllä tehnyt mitään ja pysyi paikallaan mutta oli juuri sen näköinen että oli tietoinen tilanteesta ja valmiina puuttumaan jos olisin apua tarvinnut ;) . Muutoin oli oikein mukava lenkki ja Nismo ja Hiski pysyvät ihan samassa vauhdissa koko ajan. Reipasta!

Nemon kanssa viipotin sitten luistelukentältä takaisinpäin ja jätin Hiskin ja Nismon autoon. Nemo sai olla vapaana ja se on kyllä niin ihana pikkuinen. Autotie vieressä, ihmisiä tulee vastaan niin se kuuntelee täysin 100 % mitä sanon eikä tarvitse ottaa kiinni. Se ei mene katsomaan ketään, pyörimään kenenkään jalkoihin ja on koko ajan tietoinen käskyistäni. Ihana pieni Nemo <3 . Toki Nismokin vapaana pysyy mutta en silti ihan niin varmasti luota siihen kuin Nemoon. Nismolla kun saattaa nenä joskus viedä mennessään.

Tokoiltu kirrpujen kanssa on. Iltaruoan yhteydessä on aina pikkuinen treenihetki ja tuloksiakin tulee, eteenpäin mennään. JEE!