On tämä koiranpito ja harrastaminen välillä yhtä tunnemyrskyä. Se antaa paljon, ottaa paljon. Naurua ja kyyneleitä, pohtimista ja taas kerran pohtimista. Sitten kun pitäisi vielä tasapainotella tunteiden ja järjen kanssa niin huhhuh!
Tosiaan, kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, on Ruttu syvässä hiljaisuudessa etsinyt sitä omaa, oikeaa ja ennenkaikkea LOPULLISTA kotia. Tällä hetkellä se on väliaikisesti asunut ystävälläni Katilla rotikka Pimun seurana, kiitos Kati!! Se tuli alunperin minulle vain koulutukseen, tarkoituksena tehdä siitä toko-osaava ja yhteiskuntakelpoinen ja sitten siirtää se sinne omaan oikeaan ja lopulliseen kotiin. Tottakai koiraan kiintyy. Myönnän, että annoin tunteiden käydä järjen edellä ja meni hetken aikaa kunnes ymmärsin antaa periksi ja ajatella koiran parasta.
Ruttu antoi minulle hirveän paljon. Kiitos Rutun, tutustuin Ateen joka valmensi meitä vapaa-ajallaan joka ikinen päivä kahden kuukauden ajan. Rutun myötä sain jotain niin suurta että olen ikuisesti sille koiralle kiitollisuuden velassa. Se opetti minua ihmisenä, antoi mietittävää koirankouluttajana ja valmensi koiranomistajana. Se sai minut itkemään ja nauramaan. Se painoi päänsä ruttuhuulineen syliini silloin kun mietin että en osaa ja ei tästä tule mitään. Ruttu sytytti minussa kilpailuvietin ja halun oppia, tulla paremmaksi. Vaikka tiemme yhdessä ei ollut pitkä, ei koskaan tule toista Ruttua, mikään koira ei pysty ottamaan sitä roolia mikä Rutulla oli. Ärsyttävä, ihana, enrginen, koohottava ja toisinaan niin älyttömän taitava Ruttu <3
Tämän tiikeripojan uusi ja lopullinen koti on paras mahdollinen ratkaisu mitä voi olla. Olen rauhallisin mielin koska tiedän tehneeni oikein. Ruttu muuttaa maaliskuussa työkaverilleni Nooralle ja jää näin ollen Nummelaan missä nytkin on. Nooralla on perheessä miehen lisäksi sekarotuinen Paco ja leikattu sakemanniuros Rocky. Omakotitalo, iso piha, himoulkoilijoita molemmat, kokemuksia ongelmakoirista, harrastavia...TÄYDELLINEN sekoitus kuria ja rakkautta. Ruttu viihtyy ihan varmasti.
*syvä houkaus ...surua, kaipuuta mutta myös helpotuksen tunnetta ja iloa*
Nismo ja Nemo ovat lauhojen kelien ansiosta lenkkeilleet taas ahkerammin ja tokoiltukin ollaan! Nismo se koko ajan vain kehittyy ja oppii uusia asioita. Meillä on ollut taas hauskaa yhdessä :) !
Agilitysta on ollut kahden viikon tauko...palo kentälle on kova ja ensi tiistaina sitä taas pääsee!!! JIPPII!! Seuraavat kisat Hiskillä on näillä näkymin maaliskuun alussa :). Nemo saa treenata taas hyppyjä ja tarkoitus olisi sekin vielä ennen kesää ilmoittaa ja katsoa miten käypi.
Stenforsista voisi melkein kirjottaa omaa blogia ja sitä saisi kirjoittaa joka päivä...koko ajan jotain tuhoamassa, puuhaamassa..ulos alkaa olla jo hinku ja tutustumassa pihapiiriin ollaan käyty. Näin lyhyesti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti