Noh, siitä kisajännityksestä oli jo puhetta. Eilen se muuttui osittain kisamasennukseksi tai lähinnä ohjausmasennukseksi. Koirissa ei ollut vikaa, päinvastoin, jollain paremmalla ohjaajalla ne olisivat onnistuneet melkein pomminvarmasti.
Nismon ekat agikisat ja hyppäri, tuomarina Salme Mujunen. Lähtö oli neljän esteen suora, rengas este nro 2 ja pituus nro 3. Erityisesti mieltäni lämmitti yleisön kommentit kun seurautin Nismoa vapaana radalle "onkohan toi tokokoira", mielummin näitä kuin rottakommentteja. Nismo jäi hyvin lähtöön ja rengaskin meni ilman ongelmia. Neljän esteen suoran jälkeen valssi (myöhässä!!!!) ja putkeen, sieltä kepeille - pujottelu hitaanpuoleinen mutta tekniikaltaan ok- sitten olikin putkia ja hyppyjä siellä täällä, jokaiselle piti hakea hyvää linjaa (huom piti!) mutta minä aloin Nismolta vaatimaan mitä oudoimpia ohjauksia ja se jäi käteen huutamaan..yhden hypyn jälkeen kauhea kaarros kun en ottanut haltuun..ja sitten loppusuoran "valssailut" vaihtuikin takaaleikkausyrityksiin ja eihän siitä mitään muuta tullut kuin kökköä ohjauksen tyyppistä räpellystä. Nismo oli ihana, liikkui hyvin ja oli kuuliainen - se ylitti minun kaikki odotukset :) !!! Tulos pari sekkaa yliaikaa ja viides sija. Ei pöllömmin ekoista kisoista. Minun rakas pieni.
ONNEA vielä tätä kautta Katille ja sen mielettömälle chihuporukalle Taimille, Myrtille ja Tarmolle jotka nappasivat kaikki nollan ekoista kisoistaan!!!! Miralle ja Balulle kiitos seurasta - kyllä niitä nollia vielä tulee kun pikkuisen lisätään hallittavuutta ;). Balussa on potkua!
Hiskin suoritusten alkua sitten odoteltiin ja odoteltiin...noh, sainpahan rauhassa katsella toisten suorituksia ja lenkittää kaikki kunnolla.
Eka rata oli...hmm....ei se ollut mikään rata..mun ohjaus levisi jo esteelle nro 2 mikä aiheutti kauhean paniikin ja hämmennyksen ja sen jälkeen levisi sitten kontaktitkin ja kaikki. Ihan kamalaa..Hiski raukka räpisteli parhaansa mun pohjanoteeraus -ohjauksessa. Kepit oli kyllä hienot! Aten kanssa kotona juteltiinkin siitä, mitä voisin tehdä asialle "mitä jos?" kun tutustun rataan. Jotain yllättävää kun tapahtuu niin en osaa korjata ja koko pakka vaan leviää.
Toisessa radassa oltiin tiukasti luvassa kiinni aina kolmanneksi viimeiselle esteelle asti. Se oli agilitya, kontaktit ok, kepit hienot, Hiski ohjautui hyvin. Leikkasin Hiskin linjan keinun jälkeen jotta pääsisin blokkaamaan sen pääsyn puomille ja saisin sen pussiin. Muuten ihan hyvä idea ja käänsi Hiskiä hyvin mutta ei se voi mennä pussiin jos minä seison edessä?! Menikin sitten ohi ja taas mä jäädyin paikalleni...ylläri ylläri Hiski ei jäänyt odottamaan vaan nappasi hypynkin ohituksen jälkeen. Joten hyllytettiin..Voi elämä miten tyhmässä kohdassa. Hiski oli tosi jees ja minä vaan mokailin. Ärsyttävää.
Nemo pikkuinen oli mukana matkassa ja voi että kun sen mielestä kaikki oli taas niiiin kivaa, vaikka se ei tehnytkään muuta kuin "edusti" :D. Wilmalla oli selkeästi ollut ikävä ja se esitteli kaikki lelunsa varmuuden vuoksi kun tultiin kotiin. Pitkä päivä ja lievää masennusta...pöh...sitten illalla pää vielä meni täyteen räkää ja tuli kuumeinen olo. Onneksi nyt aamulla tuntuu taas normilta.
Atella ja mulla alkaa huomenna taas työt....EEEEEIIIIIIIII !
Kiitos itsellesi seurasta. En ole ikinä jännittänyt niin kovin kuin lauantaiaamuna. Hyvä ettei tullut oksennus kun Hyvinkäälle pääsin.
VastaaPoistaBalussa on potkua, liikaakin. Ääntä ja vauhtia löytyy, mutta järki on jäänyt kyllä jonnekin.
Oli erittäin kuvaavasti sanottu, että Balu sinnitteli neljä ekaa estettä ja sitten ei voinut enää pidätellä vaan läks :D
Ei muuta kuin uutta nollanmetsästystä Hiskin kanssa ens lauantaina.
Mira