Olipahan viikko!

Onko jollain muulla ongelmia tämän kanssa vai missäköhän mättää? En oo saanu mitään kirjotettua vaikka oon yrittäny mitä kikkakolmosia...toivottavasti nyt toimii :) !

Olipahan viikko, tai oikeastaan kaksi...aloitetaan purkamaan!

Ensiksi rakas minilemmu täytti 7.6. jo kokonaiset kuusi vuotta! Voi Nemo miten rakas oletkaan kaiken energian ja iloisuuden keskellä. Meidän kävynkantaja, sohvatyynyjen heittelijä, himolenkkeilijä, temppuilun mestari NEMO KUUSI VUOTTA!!! Onnea rakas, kakkuakin syötiin juhlapäivänä ja Ate lauloi onnittelulaulun.

Nemo jaksaa olla jokaikisenä päivänä onnellinen, hassutteleva pikkuinen otus siitä sekunnista kun herää aina siihen asti kun sille joutuu kertomaan että NYT täytyy nukkua :) .

Nemon syntymäpäivien jälkeen me lähdettiin kohti Latviaa aiheena kaksipäiväinen koiranäyttely. Matkaan mukaan lähti Ate, Tuukka, Kati, Hiski ja Pimu . Reissu meinasi peruuntua erinäisistä syistä moneen kertaan kun mutkia tuli matkaan, mutta kaiken epäonnen jälkeen pääsimme kuitenkin matkaan. Ajomatkaa oli Tallinnasta kohtuu reilusti mutta se taittui pirteissä meiningeissä kaikkien eväiden ja jutustelun lomassa. Hotelli oli kiva ja aivan näyttelypaikan vieressä. Hintataso Latviassa on erittäin edullinen - erityisesti taksilla ajaminen ja ruoka eivät maksa yhtään mitään verrattuna meidän kotimaahan.

Näyttelyt menivät ekana päivänä hyvin, mutta ei niin hyvin kun oltiin odotettu ja jännitettävää jäi seuraavaankin päivään :) . Sunnuntaina kehästi napsahti sitten ERI1 SA PU1 SERT CACIB ja VSP  - me kaikki tiesimme mitä se Hiskin kohdalla tarkoittaa - Ate saa anoa sille valionarvoa C.I.E !!! Minä ilahduin niin että purskahdin kauheaan itkuun kehän laidalla. Oli se upea hetki kun rakas ihminen pääsee yhdessä koiran kanssa tavoitteeseen ja kun itse on saanut olla mukana kaikessa niin se oli suuri ja hieno hetki - paljon paljon onnea vielä rakas Ate ja Hiski!!!

Matka oli muutenkin oikein onnistunut ja kiitos kuuluu upealle seurueelle sekä Bealle, Villelle ja Hennalle jotka huolehtivat kotiin jääneistä koiristamme ja kissoista meidän ollessa reissussa. KIITOS!

...ja kun C.I.E vahvistus tulee niin se on juhlien paikka :)

Harmillisesti minä jouduin lähtemään työmatkalle samana yönä kun tulimme Latviasta - tunnin unien jälkeen nokka kohti lentokenttää ja kone kohti Kööpenhaminaa. Kotiin olisi ollut ihana jäädä mutta minkäs teet, pakko mikä pakko..tiistaina yöllä pääsin kotiin, keskiviikon sain olla kotona ja ke-to välisenä yönä taas lentokentälle ja lopullisena päämääränä Ystad Ruotsissa, työmatka jälleen. Väsymys alkoi olla jo aika vallitseva olotila...ja koti-ikävä kamala..Nismo ja Nemo olivat murheen murtamia kun ensin joutuivat olla hoidossa ja sen jälkeen kotona ilman minua, ne kun on sellaisia mammanpoikia. Perjantaina myöhään kone laskeutui taasen Helsinki-Vantaalle ja äkkiä kotiin..yöllä kun olisi neljältä herätys ja nenät kohti agilityn joukkueSM -kisoja - APUVA! Ate onneksi lähti meidän mukaan ja ajoi mennentullen..ja kyllä me matkalla naurettiinkin niin että mahaan sattui :D .

Hoffiyhdistyksen joukkueessa edustaminen oli meille kunnia-asia. Se oli jo itsessään "työvoitto" olla osana siellä huippujen joukossa..ja kun mentiin kisapaikalle niin ilmassa oli niin paljon jännitystä ja hälinää että mahanpohjassa väänsi - me tosiaan oltiin arvokisoissa!!! Siis minä ja Hiski!!!

Meitä oli joukkuessa vain kolme (enempää ei saatu kasaan) joten oli jo tiedossa että jos yksi HYLlyttää, koko joukkueen tulos on hylätty. Kaikki meistä kolmesta oli kuitenkin sitä mieltä että hoffin kanssa täällä oleminen on jo niin iso juttu että tulos on toissijainen. Hiski lähti joukkueen ankkurina ilman tulospaineita, molemmilla aikaisemmilla hoffipareilla se yksi virhe radalla jothi valitettavasti hylkäykseen.

Mua pelotti NIIN paljon..äänet vaan kaikuivat, yleisön elehdintä vaan kaikui ja mä pyörin paniikkisena vuoroani odottaen..Hiskissä oli kivasti potkua erittäin kuumasta säästä huolimatta, onneksi vieressä oli joki jossa se kävi pulikoimassa ennen rataa. Mun aurinkoherkkyyden takia jouduin olemaan pitkähihaisessa jonka uskalsin suoritusajaksi ottaa pois. Rata oli tutustumisvaiheessa muutamasta kohtaa erityisen kinkkinen ja ansainen, mutta pääpiirteiltään jouhevan oloinen. Sitä mitä en tiennyt oli se että joukkueen ankkuri kun lähtee niin muita ratoja (mini, medi) ei mennä samaan aikaan vaan KAIKKI katsoo sitä yhtä rataa..ai kamala..

Tässä Aten ottamia kuvia, katsokaa mikä määrä ihmisiä! Eka hyppy..

Alussa piti ottaa huomioon erityisesti esteet nro 2 ja 3 jotka olivat okseri ja muuri jonka jälkeen tiukka käännös hypylle - jos hidasti liikaa tulisi rima varmasti alas ja jos liian vähän niin valuu läpi aina A esteelle saakka. Olin tyytyväinen tähän kohtaa erityisesti, se oli sujuva ja kaikki rimat pysyi - takaakierto myös todella jees ja siinäkin rima pysyi hyvin vaikka ne on meille usein niitä ainoita pudotuspaikkoja. Kontaktit oli ok, joskin keinulla meni tiukille, mutta muilla hyvät ja päästin heti kun näin että otti. Hiski ohjautui erinomaisesti ja meno radalla oli jotenkin niin helppoa, vähä-äänistä ja jotenkin vaan sellaista yhteistä ymmärrystä.

...keinun jälkeiset kuviot mietitytti mua pitkään tutustumisessa ja päädyin keinun jälkeiselle hypylle tekemään takaaleikkauksen joka onnistui tosi hyvin, Hiski kääntyi hyvin ja tiukasti, kokosi koko kroppansa niin hyvin ennen hyppyä..ja valmiiksi valssaamaan ja vetämään yli seuraavan hypyn mutta Hiski luki väärin, meni kohti puomia enkä saanut sitä pois...minä huudan "eeeeeeeeeiiiiii", yleisö huutaa "eeeeeiiiiii" ja kuin hidastetusta elokuvasta Hiski napauttaa tassullaan puomin ylösmenoa ja Seppo Savikko nostaa kätensä hylkäyksen merkiksi..voi hemmetti..mutta pää pystyyn, levitin käteni ja sanoin Hiskille "mitä sä sinne menit" joka aiheutti yleisössä hirmuisen naurun ja Hiski heilutteli häntää show miehenä. Siitä jatkoimme taas ja menimme hienosti aina loppuun asti. Tässä toiseksi viimeisellä esteellä:

Harmi että virheestä tuli HYL, mutta sellaista tämä on :) ! Ja rata oli muuten niin hieno ja Hiski helposti ohjattavissa että kyllä meitä nauratti maalissa - totesimme että olipas taas kivaa yhdessä :) !

Rapsut ja halit Hiskille, sydämelliset kiitokset Atelle upean koiran lainaamisesta ja suurensuuret kiitokset hoffijoukkueelle - Kirsi ja Wudi sekä Mia ja Jermu !!! Kylläpäs oli kiva päicä jännityksestä huolimatta :) . Ja kiitos Annalle joukkueen kasaamisesta ja käytännön järjestelyistä sekä onnea vielä Huldan kolmosiin noususta, mä oon niin varma että teidät nähdään yksilöissä ensi vuonna!

Oli se vaan upea kokemus kerta kaikkiaan..voi vautsi vau..

Tuo viikko oli kyllä sellainen että jälkeenpäin ei voi kun ihmetellä miten ihmeessä mä jaksoin puskea eteenpäin koko viikon?!

Viime viikko oli onneksi helpompi ja Nismo & Nemo kulki mn mukana töissä kolmena päivänä - ne on niin kivoja työkavereita, pötköttelevät ja ihmettelevät rauhallisina..välillä käydään ulkona juoksemassa ja muutoin ne ovat sitä mieltä että kyllä mä sanon jos jotain tapahtuu :D .

Tiistaina Marjun treenit - Hiskin toiseksi viimeiset ryhmätreenit...

Tehtiin ratatreeniä ja Hiski oli ensimmäiset kolme "lähtöä" aivan kamala! Tarkoitus oli nollana tehdä ja palata alkuun kun menee pieleen..me päästiin kolme kertaa ihan esteelle nro 3..Hiski veti aivan sikaa, puski kirjaimellisesti läpi ja oli ihan idiootti kunnes mulla meni hermot ja karjasin sille kertaalleen, asetuin sen eteen ja kädellä estin sen pääsyn sinne mihin ei kuulunut mennä..Hiskin ilme oli juuri sellainen "oisit heti sanonu" jonka jälkeen hieno nollarata...voi elämä! Maijan sanoja lainatakseni - ei se olisi hoffi jos se aina olisi täydellinen, no niinpä!

Keskiviikkona tokotreeneissä seisomisia, maahanmenoja,luoksetuloja ja seuraamisia sekä paikallaolo - vähän erityyppisiä variaatioita kaikista ja Ate ohjasi. Pääsin komentamaan siitä kun Nismo on paikallaolossa keksinyt nousta sekunnin murto-osaksi istumaan ja mennä heti takaisin maahan eli kokeessahan tämä nollaa liikkeen..toivottavasti puuttuminen tuottaa nyt tulosta. Seuraamisiin huomiota mun jalkojen liikkeisiin sekä lähtiessä että käännöksissä ja luoksetulossa hiomista siihen loppuasentoon lyhyemmällä ja pidemmällä matkalla. Ennen paikallaoloa pari haukkua, muuten hiljainen Nismo joka kuitenkin oli täpäkkä, innokas ja teki hyvin töitä - ihana, ihana pikkuinen!

Nemo oli toki mukana remmissä temppuilemassa ja tekemässä luoksetuloja, vauhti on kova ja perusasento kahdella jalalla peruuttamista..on se pöhkö..

Eniten mä hämmästelin Iitaa - se on niin nuoreksi hoffinaluksi todella pätevä. Sitkeä yrittämään, ei ollenkaan häiriöherkkä, palkkautuu lelulla ja ruoalla....oli hienoa katsottavaa! Käskyjä se oppii nopeasti ja malttiakin on jo esim paikallaoloon. Hieno Iitanen :)...joka on edelleen kotonakin niin helppo, mitään ei ole mennyt rikki eikä laumassa ole tullut riitoja. Koskakohan sille tulee se murkkuikä ja siitä tulee kamala??

Wilma on voinut kohtuullisen hyvin taas ja lenkkeily on rajoitettu vaan pehmeille alustoille...vauhtihan ei edelleen ole hidastunut lainkaan vaan metsä raikaa kun hoffilauma juoksee siellä niin että varmasti kuuluu, välillä pujahtavat ojaan/puroon ja taas mennään. Eikä varmasti kukaan pääse yllättämään kun meteli on sitä luokkaa..mutta tällaista ylä-alamäkeä se Wilman kanssa on..välillä parempi ja välillä huonompi..Minä teetätin Wilmasta ison taulun koska sydämessäni tiedän että aika on saattanut käydä vähiin.Laitoin siihen kuvia missä sillä on iloa ja vauhtia, sellaisena haluan sen ikuisesti muistaa.Toivon että olen väärässä ja aikaa on vielä. 

Polvi tuli paremmaksi ja kesti hyvin agilityn SM-joukkueradan ja tiistaina treenit...mutta eilen kun olimme Katin ja koirien kanssa lenkillä sellaiset 2,5 h niin sanoin että nyt se tuntuu taas kipeältä ja niinhän siinä sitten kävi että se taas otti nokkiinsa ja Ate viritti siihen eilen tukisiteen...tukiside auttoi sen verran että kestää taas kävelyn mutta ei kyykkyyn menoa..perkele! Mutta täytyy ajatella että se vaan on niin eikä sille mitään mahda..jos se menee leikkauskuntoon niin sitten se menee. Magneettikuvan varaan maanantaina ja tarkoitus olisi jatkossa pitää tukea liikkuessa.

Eilen meillä oli ystäviä grillaamassa ja juhlimassa - kiitos porukalle oikein kovasti!!! Kyllä hyvä ruoka, hyvä seura, seurapelit ja pieni määrä alkoholia saa kaikki rentoutumaan ja unohtamaan arjen hulinan :) . Nismo ja Nemo olivat aivan poikki kun piti tuntitolkulla grilliä vahtia. Myöhään meni mutta aamulla ei onneksi ollut mitään kauheaa oloa..Bea jäi meille yöksi ja käytiinkin aamupäivästä Nismon ja Nemon kanssa lähimetsässä lenkillä..juuri ennen sateen alkamista jota onkin kestänyt koko päivän!

Eilen oli myös meille suuri päivä - hyvää kolmivuotispäivää rakas Ate! Aika on mennyt ihan supernopeasti! Rakastan sinua koko sydämestäni.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Hui...paljon siis kaikkea ja paljon jäi laittamattakin...loman alkuun enää kuukausi aikaa!!!