Iita on niin pro, mutta minä niin käsi...Ate sanoikin että ole hiljaa ja luota koiraan joka nappasi janalta heti jäljen, minä epäröin ja aiheutin koiralle hämmennystä. Iita jäljesti pääosin hyvin, mutta jokusen pätkän minun makuuni turhan korkealla nenällä. Iitalle ei käytetä mitään palkkaa itse jäljellä, vaan annan palkan taskusta kun tulee kepille. Laskeakseni nenää täytyy varmasti tehdä pieniä lyhyitä ruualla, mutta tiedän että sitten ei nouse keppi. Hmm..Ekalle kepille tuli hyvin, seisoi ja heilutti häntää. Olen hyväksynyt sekä kepin tuomisen että maahanmenon. Kotona irrallisena harjoitettuna nykyään tuo kepin minulle. Kysyin Iitalta missä keppi on niin nosti sen ja toi. Tokan kepin otti suuhun itse, mutta jouduin hetken odottamaan. Pysähtyi taas kepille heti. Kolmas keppi samanalainen kuin kakkoskeppi. Palkkautui kepeistä nyt ruualla hyvin. Joskus kiire on niin kova ettei palkkaus toimi kun haluaa vaan eteenpäin. Aika hieno jäljestäjän alku se on :).
Mä talloin Hiskille jäljen kolmella esineellä ja kaikki nousi, hieno papparainen! Ate ajoi jäljen ja pitkällä liinalla sai tulla perässä. Hiski puksutti tasaisen varmasti koko matkan, nenä kiinni maassa. Hienon näköistä oli :) ! Hiski oli myös hieman polleana kun pääsi "oikeisiin töihin".
Nismo ja Nemo olivat mukana tietty ja etsivät maasta nameja sekä juoksivat hulluna metsätiellä. Tässä Ate rakkaan ottamia kuvia lentävistä hiippusista:
Onhan se Nismo jo harmaa. Mä sille kyllä sanoin että sen kuuluu elää ikuisesti eikä koskaan tulla vanhaksi. Mun rakas pieni.
Pennut ovat viikonloppuna ulkoilleet ahkerasti ja kivoja ihmisiä on käynyt niitä katsomassa :) . Myös uroksen omistajat kävivät meitä ja pentuja ilahduttamassa! Tervetuloa uudestaan!
Kaikille ruoka maistuu paremmin kuin hyvin.
..ja katsokaa mikä nappisilmä tämä blondi tyttönen.
Aika menee ihan hurjaa vauhtia. Pennut ovat jo viisi viikkoa vanhoja! Vaikka ne haisevat välillä pahalle ja osaavat hyvin sotkea niin on ne kyllä niin suloisia ja ihania että ikävä tulee.
Tällaisia ne nyt minun mielestä ovat:
1. Simpura (Hilma on sen oikea uusi nimi :) )
Edelleen porukan pienin ja ruokakupilla oikea terroristi. Ihminen saa hienosti koskea ja silitellä mutta auta armias jos sisko tai veli menee kupille! Syö myös mielellään niin että makaa kupin päällä ettei kukaan vaan tule eväitä pöllimään ja viimeisenä käy vielä takrastamassa jos jonkun kuppiin jäi ruokaa. Niin kaunis ja niin kauniit värit.
2. Rouva haukku (Bella)
Oikea nappisilmä. Vilkas, mutta sylissä sellainen ihana nallekarhu. Katselee ihmistä lumoutuneena jos pääsee kainaloon. Todella paksu turkki.
6. Herra haukku (Kamu)
Lelut saa kyytiä niin että pöllyää. Osaa myös ulvoa :) . Nukkuu mieluusti jo yksin.
7. Hiisu
Se rauhallisempi sai nimen hiisu, mutta pah! Käyttelee hampaita mielellään kaikkeen kantapäistä verkkoaitaan :D
8. Mörkö (Mörö)
Ate sanoo että ihan kuin Hiski pienenä. Iloinen häntä ja korva rullalla tulee luokse kun alkaa sille juttelemaan.
9. Ysipallo (Juno)
Termiittien termiitti. Se joka tuli ensin ulos pentulaatikosta. Se joka on hereillä viimeisenä. Se joka tuli yli aitaverkosta. Se joka eilen kantoi tyhjäksi syötyä metallikippoa. Leikkii ja riehuu ihan hulluna. Ihana kakara!
10. Kädet pystyyn
Rauhallisempi kuin ysipallo (kuka ei olisi?!) mutta kantelee saalista mielellään petiin piiloon siskoilta ja veljiltä.
Kaikki ovat hurjan rohkeita ja suhtautuvat avoimesti uusiin asioihin ja ihmisiin. Kaikenlaisia ääniä ja juttuja ollaan niille näytetty eikä kukaan ole mitään pelännyt.
Sitten sellainen asia mikä saa niskakarvat pystyyn..nimittäin kyykäärmeet. Näin viikonlopuna aikana kaksi! Molemmat lenkkipolkujen varrella. Ensimmäinen jäi Hiskin jalasta noin puolen sentin päähän ja huomasin sen vasta kun veti itseään tiukemmalle rullalle ja sain ihan hysteerisen kiljukohtauksen. Miten lähellä olikaan ettei Hiski astunut päälle, huh! Eilen Katin kanssa nähtiin toinen kyy, mutta sen päälle oli jo auto ajanut. Kaikki puhuvat että niitä olisi nyt poikkeuksellisen paljon. Yäk kun voinkin inhota niitä. Nismon ja Nemon kanssa varsinkin pelkään kun ovat niin pikkuisia ja alkaa tota ikääkin olemaan.
Pennunkatsojat kehuivat meidän koiria mikä on aina mukavaa. Ovat kuulemma oikein tottelevaisia, kilttejä ja avoimia - mahtavaa :). (ja kiitos karva-apinat että näytitte vieraille ne parhaat puolenne, palkka tulee perässä ;) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti