Huhtikuussa tuli lenkkeiltyä 260 km, vähän reilu. Tulos on erinomainen, varsinkin kun meillä on arjessa HIEMAN lisätyötäkin tällä hetkellä pentujen myötä :) . Toki pahin ja paras aika on vielä edessä kun valtaavat koko ruokahuoneen.
Silmät on kaikilla pentusilla auki ja kuulokin pelaa. Häntiä heilutetaan niin vimmatusti kun menee laatikon viereen juttelemaan. Jauhelihaa on nyt annettu pari päivää ja kaikki syövät hirmuisella ruokahalulla. Puuron antaminen aloitetaan tällä viikolla. Kaikki tepastelevat jo kovaa vauhtia vaikka askel välillä vähän pettääkin. Pieniä painiyrityksiäkin on jo nähtävissä. Pentusethan siis täyttävät tänään jo kolme viikkoa, niin se aika vaan kuluu!
Jos ottaisin tästä pentueesta itselleni pennun, olisi se blondi narttu. Blondi ei värinä ole koskaan aiemmin minua sytyttänyt, mutta tämä kaveri on niin huippu! Kaikenlaisia lempinimiä on tullutkin jo pienille keksittyä ja hauskahan niiden touhuja on seurailla. Aadakaan ei vahdi enää niin tiukasti pentusia kuin aiemmin. Kynnet on leikattu jo kahteen kertaan, silti katsoin tänä aamuna että pitäisi taas pian leikata.
Sitten ne maastotreenit..oltiin Katin ja Heidin kanssa metsässä Vappupäivänä, mitä muuta sitä koiraharrastaja tekisi ylimääräisenä arkivapaana? Mulla oli koko lauma mukana, samoin ystävillä. Kaikilla meni treenit ihan älyttömän hyvin! Kiva oli vaihtaa ajatuksia ja purkaa treeniä, sekä tietysti iloita toistenkin onnistumisista.
Talloin Iitalle jäljen kolmella kepillä ja päätin ottaa myös janan. Janan pituus oli alle 10 metriä. Ensinnäkin meillä oli ekaa kertaa käytössä Aten ostamat jälkivaljaat, sellaiset mitkä kytketään pantaan ja toinen osa tulee vyötärön ympäri, lenkki mahan alla. Oli aivan älyttömän hyvät! Iita nosti jäljen ihan kympin arvoisesti..eteni itsenäisesti ja hyvällä potkulla, nosti heti ja lähti oikeaan suuntaan. Näin siitä heti lähtötilanteessa että tietää mitä tehdä. Tultiin ekalla kepille jonka Iita otti suuhun, räkäisi sivuun ja jatkoi matkaa. Pysäytin ja jäin odottamaan. Iita vähän häkeltyi, mutta kun kysyin missä keppi, meni maahan ja töni keppiä. Toinen keppi meni samalla tavalla. Kolmannella meni itsenäisesti maahan. Olin todella tyytyväinen! Täydellisyydesta ilmaisun osalla ollaan vielä keskeneräisiä, mutta on menty eteenpäin hurjasti. Iita ajaa todella hyvin, matalalla nenällä ja hyvällä vauhdilla repimättä yhtään liinassa. Mitään ruokaa tai palkkaa ei jäljellä ollut, palkkasin taskusta kun ilmaisi kepin. Häntä heilui niin vimmatusti koko ajan.
Hiski ja Iita tekivät molemmat esineruudun. Molemmilla kolme esinettä. Hiskille esineet vietiin kaikki niin että näki ja viejä tuli pois ruudusta. Hiski puksutti tasaisen varmasti ruudussa, tarkisti kaikki reunat ja toi kaikki kolme esinettä. Hiskille erityisplussa myös täysin korrektista luovutuksesta, ei yhtään tarvinnut vääntää että irrottaako vaiko ei. Aivan loistava! Iitalle vietiin esine kerrallaan niin että näki. Iitan ongelma ei ole todellakaan irtoaminen tai työskentely ruudussa tai esineen nosto, mutta se palautus. Kun esineen kanssa olisi kiva juosta ympyrää eikä tuoda sitä heti. Ollaan palautuksia treenattu kotona paljon kaikenlaisilla tavaroilla ja nyt se näkyi! Otti ekan esineen niin nostin frisbeen kädessäni ilmaan ja käskin tuomaan - toi lujaa ja luovutti heti! Heitin frisbeen palkaksi poispäin ruudusta jonka se myös palautti. Samalla tavalla nostettiin kolme esinettä, jes! Viimeisen frisbeepalkan se sai kantaa autoon ja kantoikin häntä tötteröllä.
Nismo ja Nemo osallistuivat touhuun avustamalla lähes kaikessa. Maasto oli niille ihan bueno juoksemiseen ja sitä ne tekikin :) . Oli mahtavaa ajella kotiin väsyneen lauman kanssa.
Iita on treenannut ilmaisuja ihan pelkästään ja pikkuisen rallyakin kun kokeet uhkaavasti lähestyvät. Iltaisin on palautuksia harjoiteltu frisbeen kanssa ja siinä samalla treenailtu pieniä juttuja. Frisbee on vaan ihan paras Iitan mielestä.
Nemo on treenannut myös, mutta hurjan vähän siihen nähden että kokeet tosiaan ovat ensi vkonloppuna! Nismo on touhunnut myös ja intoa piisaa :) . Hiipuilla onkin fyssari perjantaina, hyvä Nemolle ennen kokeita, mielestäni selkälinja on taas aavistuksen vino. Nismolla ei pitäisi olla mitään, mutta käsiteltävyyden takia saa tulla mukaan.
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Mehän oltiin vappubrunssilla metsässä, olihan meillä evästäkin :)
VastaaPoistaNo niinpä, niinhän se olikin :D
VastaaPoista