Kerrotaan ensin otsikosta..kuusi lihapullaa ei isolle koiralle olisi kuin yksien treenien palkka eikä vaikuta mihinkään mitenkään..mutta kuvitelkaapas kun 2,2 kg chihuahua Nemo vetäisee 6 lihapullaa?! AIVAN! Se on sama kun söisi kahden päivän ruoat kerralla..niin hassulta kun se kuulostaakin. Nemohan on tosiaan ahne, ruoan perään kuolaava minikiituri. Mulla kun ei oo tosiaan ollu sitä autoa, niin olen mennyt treeneihin kävellen. Eli tiistaina kun oli agitreenit niin nappasin kirput hihnoihin ja viipotettiin Atelta kentälle. Kentälle päästyämme mun piti tunkea ne jonkun autoon että pääsen kouluttamaan. Laitoin kirput Pian (treenikaveri + kouluttaja) autoon enkä sen enempää tsekannut onko autossa jotain mitä ne voi syödä...koulutin ryhmäni ja otin Nemon autosta agikentälle ja ihmettelin että mitäs helvettiä, minikiiturissa ei ole kiiturista tietoakaan vaan lyllertää apean ja kankean näköisesti kohti estettä. Lopetin heti treenamisen ja epäilin jo pahempaakin mutta Pia juoksi kentälle ja sanoi että hänen penkillä olleesta repusta on syöty kuusi lihapullaa...juu, eipä tarvinnu enää ihmetellä miksi toinen liikkui niin kankeasti. Eli se sitten siitä tiistain agilitytreeneistä Nemolla. Paskaa tuli muuten ihan kiitettävästi tuonkin kokoisesta koirasta.
Nismo otti tiistaina sivulle tuloja ja seuraamista. Käsky "sivu" alkaa jo näyttämään oikealta sivulletulolta eikä räpellykseltä. Oli hauska tehdä kun Nismo oli todella hyvässä vireessä. Seurasi myös hyvin, mutta taas seuraaminen - pysähdys - perusasento ei toiminut..jää helvetisti vinoon ja paineistuu kun korjaan..täytyy alkaa tehdä perusasento-seuraa (2 askelta)-perusasento. Eli ihan lyhyttä väliä vaan. Namillahan olisi helppo imuuttaa se pysähtymään juuri nappiin mutta kun se nokka on siellä mun nilkan korkeudella niin haastetta tekee.
Raitulipaituli Ruttu....sillä oli eilen maha löysällä kiitos mun typeryyden kun annoin raakaa lihaa liikaa..oli treeneissä unelias ja haluton ja sitten jo ripuloikin treenien jälkeen. Onneksi tiedän että se on ruoasta eikä mitään tautia. Eilisiä surkeita treenejä lukuunottamatta Rutusta on itseasiassa kasvanut ihan kiva koira jo. Sen kanssa on ihanaa aamusin käydä metsässä kun se juoksee vapaana, tulee tarkistelemaan miksi jään aina jälkeen ja esittelee keppejä, käpyjä yms. Jotenkin se osoittaa mulle nykyään enemmän sitä että me ollaan me, minä ja Ruttu :). Niinku tiimi...Rutun on tarkoitus aloittaa taas juoksutus montulla ja enemmän lenkkeilyä. Laiska omistaja on lipsunut hihnalenkeistä, myönnän. Möllitoko on muuten jo reilun viikon päästä...iik!
Kiitos tän perkeleen yskän ja autotottomuuden (päivät venyy ja asiat hankaloituu) en ole päässyt Hiskiäkään juuri ollenkaan treenaamaan agikentillä :(..jospa tänään saisi sen kanssa otettua putken pimeitä kulmia, sylikäännöstä ja keppejä. Hiskilläkin alkaa olla jo niin paljon harrastuksia ettei aika meinaa silläkään kaikkeen riittää :). Tärkeämpää kuitenkin on tänään mun talloa sille taas jälki ja olla itse loppupalkkana kykkimässä keskellä pusikkoa ruokakippo sylissä :).
Mä oon muuten tällä viikolla kaikkina aamuina herännyt ite kellonsoittoon ja vielä siihen ensimmäiseen enkä oo painanu torkkua vaan noussut heti ylös! WOHOU! Siinä on myös se etu kun herää ensin voi muutaman kerran silittää Atea, katsella sitä hetki kun se nukkuu ja on tyytyväisen näköinen, suukottaa ja sitten nousta...:) <3 . En usein elämässäni ole käyttänyt r-sanaa, lähinnä koiriin jos johonkin mutta nyt täytyy sanoa että rakastan elämääni, rakastan arkeani. Kaikki seitsemän miestä yhteensä tekevät minut äärettömän onnelliseksi :). Kappeloa tietenkään unohtamatta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti