Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....

Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.

Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.

Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.

14.9.2009

Metsässä juostu, kentällä juostu, näyttelykehässä juostu...

Sillon kun on vapaata töistä, eli nykyään melkein aina viikonloppuisin, niin täytyy kaikki aika käyttää hyödyksi koirien treenaukseen. Eikä mitään pitkiä aamu-unia vaan kello heti seiskalta soimaan!!

Lauantaina me vietettiin Aten ja poikien (siis ihmispoikien) kanssa oikein koirapäivää. Mukaan hulinoihin tietysti kuului satunnainen joukko muitakin koiraihmisiä kuten Hiskin kasvattaja Tupu lapsineen ja koirineen, systeri lapsineen ja tietty Minna joka useinkin kuuluu kentänlaidan kannustusjoukkoihin :) !!

Mä nappasin lauantaina jo siinä seiskalta aamusta kupillisen kahvia, kirput hihnoihin ja lenkille ja heti perään Ruttu hihnaan ja lenkille. Oli ihanan kirpsakka aamu ja tosi mukava oli kävellä! Lenkkeilyn jälkeen mä menin kurkkimaan joko Ate ja Hiski olisi heränny ja olihan ne, aamukahvin merkeissä pyörivät takametsissä ;). Oltiin sovittu että tallaan Hiskille jäljen ja oon taas ruokakupin kera itse loppupalkkana. Atehan ei itsekään tiedä missä/mihin jälki tarkalleen menee (toki on merkitty merkeillä tietyn matkan välein ja alku) joten sen on luotettava vaan Hiskin nenuun. Hyvät aamunaurut tuli myös radiopuhelimista, jotka Ate viritti että voin huutaa siihen kun oon perillä. Atehan ei yllärinä saanu oltua vaan sen piti jo ennen kun ehdin tallomaan niin huudella törkeyksiä sinne linjalle ;). Eikun nakinpalat, merkit, 3 keppiä, ruokakuppi ja radiopuhelin matkaan ja metsään! Ate mittasi matkan kun ajoi jälkeä ja siis 480 metrin jälki tuli tallottua. Siinä oli taas kulmaa oikealle ja vasemmalle, polun ylityksiä kaksi, polulla ja sen ulkopuolella kävelyä, ojan ylitys ja kolme keppiä. Yksi kepeistä jäi metsään...Ate puhuikin että ilmaisua täytyy nyt vahvistaa koska jälkeä ajaa tosi hyvin ja tarkasti, mutta ilmaisee joskus huonosti. Minä siis löydyin jäljen päästä piilosta ja ruokakuppi myös! Vauhti Hiskillä oli kuulemma kova ja nenä maassa koko ajan. Käytiin vielä varmuudeksi läpi kohtia missä tein "jippoja" kun käveltiin takaisin ja kaikki ne Hiski ja sen mahtava nenä olivat huomanneet enkä saanu niitä vedätettyä ;). Loistava jälki! Ja tosiaan 1,5 nakkia meni koko jälkeen eli todella harvakseltaan täytyy enää käyttää palkkaa.

Päivä oli vasta alussa ja kenttä vapaana joten mentiin tietysti kaikkien koirien voimin sekä Lassin ja Tuukan voimin treenaamaan :). Hiski teki siinä TOKOn alokasluokan kisasuorituksen ja Ate oli tyytyväinen vireeseen! Mä rakensin Nemolle ja Hiskille lyhyen, helpohkon radan jossa oli ideana tiukat käännökset kontakteille, putken pimeä kulma ja se miten Hiski kestää valssia..kääntääkö se sen ajoissa vai ei. Nemo oli todella hyvä. Se haki esteet kaukaa, otti kaikki kontaktipinnat, hyppäsi hyvin ja luki ohjausta. Kesti hyvin sylkkäriä ja jaakotuksenkin. Jaakotus kääntää Nemon kyllä todella hyvin. Se on ollut meijän arvokkain opittu ohjauskuvio! Vauhtia oli niin paljon kun se pienistä kintuista taas pääsi, samoin intoa ja virettä...en kellottanut mutta vähän surkein mielin ajattelin meijän marras/joulukuun virallisia kisoja..riittääkö aika..

Hiskillä oli vaikeuksia putken pimeän kulman kanssa, mutta ensimmäistä kertaa treeneissä se osoitti malttia OPPIA miten se tehdään oikein! Ei ryysäillyt, komentanut tai mitään vaan tuli yleisesti ohjaukseen hyvin! Yksi puomilta alas hyppy, mutta palautin ja pakotin kontaktipinnalle jonka jälkeen otti muutkin pinnat hyvin eikä loikkinut turhia. Mun pitäisi Hiskin kanssa muistaa enemmän panostaa hallittavuuteen kuin kannustukseen, koska huutaessani sille JES! niin aika herkästi kuumenee yli ja hallittavuus häviää eli joudun keskeyttämään ja ottamaan takaisin näppiin. Yhdessä me sitten keksittiin Hiskille sopiva ja nopea tyyli putken pimeälle kulmalle...mun sivuperuutus ja sylkkäri niin sinne meni vaikka mistä kulmasta! JEE! Kahden/kolmen hypyn suorat meni ihan ok:sti..vähän voisi enemmän vielä hakea suorempaa linjaa. Valssi sitten..ei mitään ongelmia! Viimeksi se ei kestänyt sitä yhtään...mä en voi tajuta! Pääasia että nyt kuitenkin meni hyvin.

Agin jälkeen mä puuskutin vähän aikaa ja keräsin kuntoani...kuuma ja hikihän tuossa touhussa tulee ja sitten kun sitä vielä flunssaisena vääntää. Hyvä mieli oli molempien suorituksista, joten hymyssä suin oli kiva puuskuttaa kentän laidalla ja odottaa hengityksen tasaantumista :) .

Sitten Ruttu! Pomppukenguru, raitulipaituli :). Meillähän on tosiaan ne möllitokokisat lauantaina. TÄMÄN VIIKON lauantaina!!! A-P-U-A!!! Mä eilen palaveerasin illalla Rutun kanssa ja kerroin sille että äitiä ei haittaa jos et tee kympin suorituksia, kunhan pysyt paikallaanmakuussa, et karkaa kehästä ja oot innokas niin se riittää :)! Mä todella toivon että me pystyttäisiin näyttämään että oikeasti osataan! Tosiaan tulevista epävirallisista johtuen tehtiin "kisasuoritus" ja Ate toimi liikkeenohjaajana. Mä palkkasin liikkeiden välissä namilla ja käytin tarkoituksella liikaa käsimerkkejä ettei pääse luistamaan yhtään. Seuraamisessa kytkettynä se oli jotenkin ihan nukuksissa alku matkan. Sitten kun hihnan otti irti niin alkoi vasta häntä heilua ja tekemisen meinigillä mentiin. Vinot perusasennot (vittu!) ja liian pitkät kaarrokset täyskäännöksissä, seuraaminen vapaana oli HYVÄÄ! Tykkäsin. Liikkeestä seisominen..jäi hyvin ja pysyi! Liikkeestä maahanmeno...pudotin sen voimakkaalla käsimerkillä että varmasti oikein sukeltaa maihin, en tajua miksi en uskaltanu kokeilla ilman koska teen sitä treenatessa muutenkin että annan vain käskyn. Jotenkin jännitin...enkä edes tiedä miksi. Luoksetulossa ei törmännyt, WOHOU! Tätä siis tehty koko ajan ulkoillessa vapaana lyhyellä ja pitkällä välimatkalla että lopettaisi sen ylijyräämisen. Hyppy oli onnistunut! Kääntyi ilmassa kauniisti ja jäi käskystä seisomaan esteen taakse. Lopuksi palloleikkiä ja kauhea paini, sitten "omiin oloihinsa" koko koira vesiletkun kautta. Mitäköhän siitä lauantaista tulee....voin kunpa se menisi niin että ei hävettäisi...täytyy ottaa vielä tämä viikkoa pelkällä loppupalkalla treenejä. Lyhyitä ja ytimekkäitä. Jääviä liikkeitä vielä hioa ja häiriötä myös.

Tupu, Hiskin kasvattaja tuli myös kentälle ja Aten kanssa ne väsäili kaikenlaista kummallista ja koiriakin siinä touhussa oli mukana ;). Sitten Tupu tuli vielä Atelle kahville ja täytyy sanoa että kyllä oli menoa ja meininkiä kun systeri lapsineen vielä tuli Atelle! Seitsemän lasta...huhhuh :) ! Hauskaa oli, samoin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Oli kiva nähdä Tupun hoffeja Ritaa ja Suria joista Rita on Hiskin äiti ja Suri Hiskin sisko. Yhteneväisyyttä Hiskiin löytyi mun silmään sekä luonteesta, että ulkonäöstä molemmilta :)!!

Sunnuntaina oli Hiskillä ja Atellä näyttely. Nismo ja Nemo pääsi myös matkaan mukaan :) !!! Näyttelystä ei muuta kuin se, että Ate ei ollut tyytyväinen...mua kyllä harmitti myös niiden EH ja kirosinkin sitä siellä kehän laidalla kovaan ääneen nauhan nähtyäni jonka jälkeen vasta tajusin että täällä alueella on ihan muutama muukin ihminen. Muuten oli kiva olla ja puhua hoffi-ihmisten kanssa, katsella sitä touhua ja tuhlaa rahaa tietysti :). Kirput sai tosi tyylikkään, tiikerikuvioidun karvareuhkan niiden boxiin alustaksi!

Eilen Nismo harjoitteli suoraa sivulle-tuloa ja palkkasin sitä hyvästä seuraamisesta. Pikkasen oli taasen ylikuumenemisen vaaraa joten otin siltä puhtia pois helpoilla tempuilla ja jahtaamisella metsässä ;). Eli Nismo juoksee karkuun ja mä perässä, sitten se kääntyy ja sama toisinpäin.

Kaiken kaikkiaan oli erittäin onnistunut viikonloppu. Jäi mieleen monta hetkeä kun sai nauraa ihan tosissaan, miten hyvältä tuntui nukkua päikkäreitä Aten kainalossa, miten hauskaa oli olla kehän ulkopuolella ja puhua koirista, miten iloisia Lassi ja Tuukka oli kun pääsivät Rossoon syömään, miten kiva oli tehdä kotitöitä, juoda terassilla kahvia ja jutella, treenata Aten kanssa yhdessä...Oli niin ihana viikonloppu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti