Tänään Nemo & Hiski pääsivät Mustosen Saijan oppiin Lägin hallille Virkkalaan. Mä oli ihan erikseen varannut hallin ja pyytänyt jos Saija tulisi kouluttamaan. Nappasin mukaan pari muutakin koirakkoa ja eikun porukalla kaksi tuntiseen treeniin! Tykkään Saijasta ihan hirmuisesti kouluttajana, tiukka ja vaativa, mutta kannustaa ja kehuukin kun tekee oikein. Osaa ja kertoo ja kysyy ja kysyy :). Sekä potkii perseelle jos rötväilee ;). Mä olin toivonut ohjausta ja sitä me saatiin.
Nemo oli ihan tosi hyvässä vireessä. Se sinkosi treeniboksistaan kuin mikäkin ohjus ja tarjosi jos jonkinlaista liikettä ja pyörähdystä ennen suoritusta. Oli tosi kiva tehdä sen kanssa. Nemo on viime aikoina päässyt treenaamaan vain niitä rimakorkeuksia ja ihan hajakertoja keppejä, keinua ja putkea joten tämä treeni teki sille tosi hyvää ja se tulee ohjaukseen nätisti ja tykkään "pyöritellä" sitä kentällä kun se tulee, innostuu ja tekee. Ihana pieni kirppunen. Mä en oo sitä kauheasti jättänyt lähtöön, koska on mun mielestä vaikuttanut vireeseen, joten ollaan treenailtu paikallaoloa ihan erillisenä, ei agikentällä. Tänään silläkään ei ollut vaikutusta, pari kertaa hiippaili perään, mutta pääosin pysyi nätisti ja lähti innokkaasti tulemaan vaikka odottelemaan joutuikin. Oli ilo katsoa tänään sitä tuttua pikkuista, joka innostuksissaan tarjoaa istu-maahan-pyörähdys-maahan-istu, kaiken mahdollisen ja iloisesti katsoo että mitä nyt tehdään?!
Hiski ja naiset.....kovasti olisi halunnut pk collien Neven perään niin että leuat loksuivat ja vinkunaa kuului. Muutenkin hallin matto oli täynnä ihania hajuja. Sain sen kuitenkin alkukankeuden jälkeen keskittymään :) ! Hiski oli hieno poika, varsinkin kun ottaa huomioon miten vähän aikaa se on lajia harrastanut. Siinä oli myös sitä Hiskimäistä potkua, luonnetta ja kestävyyttä mistä tykkään ihan hirmuisesti! Ajattelin ohjauskuvioiden olevan Hiskille liian haastellisia, mutta jälleen kerran olin aliarvioinut sen kyvyn oppia nopeasti. Saija huomautti mun tyylistä ohjata Hiskiä, miksi en ohjaa sitä yhtä hyvin kuin Nemoa? Olen miettinyt sitä itsekin..tuleeko se ajan myötä? Olen treenannut Nemon kanssa niin tiiviisti kaksi vuotta että tiedän suurinpiirtein miten se toimii, mikä on vaikeaa, missä se tarvitsee enemmän mun apua ja missä sen saa vaan päästää ja tehdä itse. Opin toki Nemostakin uutta joka treeneissä, mutta silti tietysti tunnen sen paremmin kuin Hiskin. Olen jotenkin varovainen, haparoin, mietin liikaa...ja olen hidas! Kun keskityin paremmin ja mietin mitä teen, Hiski osasi, tuli ohjaukseen ja teki. Huomasin ne omat heikot kohtani taas Hiskin kanssa...kun tehdään, täytyy käskeä ja vaatia ja kun palkataan niin palkataan hyvin. Täytyy koko ajan olla tarkkana ja esteen edellä. Kun Hiskiä käskyttää ja pitää huolen, että se tietää jo esteellä mikä on seuraava, se pysyy hyvin näppylässä eikä kuumene liikaa. Yksi ainoa purukin vain tuli ;). Lähdöistä tuo hoffirontti häippäsi pari kertaa ja mä jouduin pinnistelemään, etten alkanu nauramaan vaan yritin ilmeelläni kertoa ettei sieltä saa lähteä ja kävin palauttamassa paikalleen. Pokan pito oli vaan hankalaa kun Hiski hönötti sellainen pöljä virne kuonollaan, horvat hörössä ja kieli ulkona :). Samoin jos se karkasi esteelle ilman lupaa niin yritin olla nauramatta kun ilme oli sellanen "vedinkö mä hyvin?!" :D ! Irtoavuutta siinä oli enemmän kuin uskalsin aluksi luottaa...tehtiin käännöksiä putkilta hypylle ja pimeään kulmaan putkeen. Olin molemmilla niihin tyytyväinen. Hiski ekalla kerralla jonkin verran epäröi, mutta haki kuitenkin :) !
Kaiken kaikkiaan lopputuloksena jäi todella hyvä olo. Nemoon ja Hiskiin, molempiin olin itse tyytyväinen. Omassa ohjauksessa oli puutteita, mutta niitäkin sai hiottua. Asennetta oli Hiskin kanssa enemmän kuin aikaisemmin ja se oppi paljon uusia juttuja. Tärkeintä kuitenkin oli se, että mulla oli molempien koirien kanssa kentällä todella hauskaa :) . Opin itse pari uutta ohjauskuviotakin ja Nemo ja Nismo saivat eilen vielä ilman esteitä niitä hieman kokeilla nenästä "vedettynä". 27. pvä olisi sitten seuraava kerta ja ohjelmassa kontakti. Saija esitti mulle aika hyviä kysymyksiä kontakteja koskien ja mä oon nyt miettiny miten ne haluan opettaa ;) !!! Hiskille ne on todella tärkeät, Nemolle ei niinkään, mutta eipä siitä haittaa olisi jos puomin kontaktin opettaisi ainakin sille.
Nismo (nykyään Tuukan nimeämänä Ismo Laitela) jäi Aten ja poikien kanssa kotiin treenien ajaksi. Ate oli laittanut sen tarhaan kun olivat ulkohommissa ja Nismohan lähtee nuuskimaan omia polkujaan jos sitä ei koko ajan kyttää tai tee mitään sellaista mikä sitä kiinnostaa :). Nismo oli ollut tarhassa hieman ihmeissään että mikäs juttu tää oikein on :). Mun rakkaat miehet olivat myös sitten keksineet piirrellä mun minukkiin jos jonkinlaista hymiötä ja kirkkovenettä, siellä ne parkkiksella hihitteli kun tultiin treenaamasta.
Perjantaina sattuikin sitten vähän ikävämpi tapaus, mikä onneksi päättyi onnellisesti. Mulla oli vapaapäivä ja olin sopinut Hennan kanssa että se tuo Mimmin ja Rommin leikkimään ja lenkkeilemään Hiskin kanssa. Lähdettiin klo 13 aikoihin Aten takapihalta pellolle ja ensimmäiset puoli tuntia oli todella hauskaa. Koirat peuhasivat oikein olan takaa kunnes n. 50 metrin päästä lähti 2 peuraa..Mimmi ja Hiski hyppäsivät jälkien perään ja minä ja Henna huudettiin sen mitä kurkusta lähtee. Hiski pysähtyi ensimmäisestä käskystä, empi hetken, mutta tuli sivulle..Mimmi ei nenäänsä hangesta nostanut vaan lähti ajamaan jälkiä ja juoksi ja juoksi niin kauas ettei sitä enää suurella avopellolla näkynyt. Huudeltiin ja huudeltiin, ei mitään...palattiin Hiskin ja Rommin kanssa takasin ja hälytettiin muita koiraihmisiä ja tuttuja apuun. Suski ja Köpi ajoivat Mimmin jälkiä, mutta koiraa ei näkynyt. Kaikki ajelivat ympäri pitäjää, hälytettiin löytöeläintalot, lappuja laitettiin lähikauppoihin, etsijät kävelivät ja kävelivät ympäriinsä eikä Mimmiä näkynyt. Henna grillasi Aten pihalla, jätti autonsa Aten pihalle ja vaatteitaan jos se palaisi..koko lauantai päivänä siitä ei näkynyt vilaustakaan. Katoamishetkellä Mimmillä oli heijastinliivi sekä panta jossa oli Hennan numero. Sunnuntai aamuna sitten Hennalta tuli tekstari että Mimmi on löytynyt. Oli mennyt Atelta n. 2 km päähän Mannisten kotitilalle autotalliin ilmeisesti turvaan ja lämmittelemään. Riemu oli ollut melkoinen kun koira oli löytänyt perheensä :) ! Täytyy nostaa hattua meijän koiraklubilaisille, ystäville ja Hennan sukulaisille. Kaikki tulivat mukaan porukkaan mukisematta, vapaaehtoisina ja etsivät ja auttoivat. Aivan mahtavaa yhteistyötä!
Mä odotan jouluaattoa...vaikka en mikään hillitön jouluihminen olekaan. Odotan sitä hetkeä kun saan Aten vierestä hymyillen katsoa kun pojat ja koirat repivät auki pakettejaan into piukeena :). Siitä tulee onnellinen olo. Tykkääköhän Ate sen lahjoista? IIK!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti