Joulua, maalimiehenä, treeniä, möllejä, agia....

IIK! Nyt kun ei ole reiluun viikkoon tai kahteen kirjoittanut niin tuntuu että on ihan kauheasti kaikkea!!!

Joulu oli ja meni. Meillä oli oikein lämmin ja ihana tunnelma, vaikka vedettiin koko joulu läpi ilman ainuttakaan joulukoristetta. Silti tuntui joululta :). Bea, systeri, oli Atella myös. Aatto oli hyvin erilainen verrattuna aikaisempiin vuosiin, mutta ensimmäistä kertaa musta ihan rehellisesti tuntui siltä että tällainen sen joulun kuuluukin olla. Mä osallistuin itse ruoan laittoon enkä edes polttanut mitään, eikä kukaan saanut ruokamyrkytystäkään! Oli niin ihanaa ja tuntui siltä että on kotona, on siinä paikalla mistä vaan on unemoinut...

Mä sain Atelta lahjaksi maailman kauneimman kaulakorun! Ohuessa, vaijerin tapaisessa on kiinni muotoiltu kiven pintaa muistuttava koru jossa rosoinen kouhouma. Kohouma muistuttaa ihan ankkaa sivukuvana :). Se on niin kaunis! Mä liikutuin niin kovasti siitä, että Ate on oikeasti miettinyt ja halunnut käyttää aikaa ajatellessaan mitä haluan lahjaksi ja osannut ostaa ihan mun näköisen, niin aloin sitten itkemään. Ei voinut pidätellä, se oli niin puhdasta ja kilttiä ja ajattelevaista. Voi miten tykkäänkin siitä miehestä, minun ihana...

Lassi ja Tuukka olivat sellaisia kuin lapsien jouluna kuuluu ollakkin. Kaikki lahjat olivat mieluisia ja pirteä tohina oli koko talossa :) ! Uusilla leuilla leikittiin, pelattiin yhdessä uusi pelejä niin PS3 :lla kuin ihan perinteisessä lautapeli muodossakin. Oli kivaa olla yhdessä. Nismo ja Nemo saivat lahjaksi pienet purkit kissanruokaa koska se on niiden suurinta herkkua eivätkä tietenkään sitä voi syödä muuten kuin erikoisherkkuna :). Hiski sai luun ja poro lelun jota sitten pitikin kantaa ja esitellä ylpeänä!

Joulupäivänä mä kävin sitten sukuloimassa Nismon ja Nemon kanssa ja tuumasin taas autoon istuessani että onneksi tämäkin päivä on vain kerran vuodessa...onneksi näin myös iskää, Tupua (äitipuoli) ja pikkuveljeä Jussia, niitä olikin ehtinyt tulla jo ikävä.

Puhutaanpa siten Pertti Einari Stenforsista....eli Stenusta, meijän uudesta pienokaisesta, nyt jo 10-11 viikkosesta kissanpennusta joka on ihan maatiaismallia. Se on umpihullu eläin. Kiipeilee pitkin jalkaa olkapäälle istumaan tai huppuun nukkumaan. Ei pelkää yhtään mitään! Ulos laitettiin se lunta ihmettelemään, niin häntä pystyssä reippain askelin tepasteli menemään ja äkkiä tutkimaan kaikkea. Hiski on sen idoli ja leikkikaveri, surutta se loikkii sen kimpussa, pesee Hiskin tassukarvoja, roikkuu hännässä....mutta hiippiksistä se ei tykkää :(..kyllähän se toki tottuu, mutta on niin uskomatonta että iso hoffi on kiva kaveri ja kaksi pientä chihua ihan kauhean pelottavia. Stenu on nyt jo osoittanu suurta saalisviettiä vaanimalla kaikkea liikkuvaa, täsmähyökkäys ja sitten se kantaa saalista suussaan, milloin se on puunpala (varastaa takkapuista) tai joku pieni lelu/karkkipaperi...kaikki käy. Ulos se olisi jo kovin menossa, mutta ei vielä uskalleta päästää. Söpökin se osaa olla. Tulee kehräämään kinttuihin ja nukahtaa olkapäälle...mutta perimmiltään se on paholainen, kammottava riiviö :) ! Me ollaan Aten kanssa veikkailtu että kun se pääsee ulos, ei 100 metrin säteellä ole enää ikinä hiiren hiirtä.

Mölleissäkin sitten käytiin ennen joulua Lägillä hallicupissa. Nemon oli tarkoitus luoda varmuutta hypyille ja Hiskin oli tarkoitus pysyä ihan vaan näpissä. Noh...meni sitten niin hyvin, että uhkasin lopettaa koko agilityn koska olen yksinkertaisesti niin paska ohjaamaan. Että ei siitä sen enempää. Nyt mua pelottaa entistä enemmän mennä kisaamaan...koska jos en osaa ja opi, kohta mulla ei enää oo koiraa millä mennä :(

Koirahulluina Ate ja minä sitten oltiin kutsuttu Aten luo meijän toko/pk porukkaa treenaaman tapanina. Edellisenä viikonloppuna oltiin Elisan metsissä, joten nyt oli sitten Aten vuoro :). Ihanaa kun on maastoa missä tehdä! Ohjelmassa oli hakua ja esineruutua, jälkeä oli turha edes yrittää ajaa siinä hangessa. Mä olin lähinnä vaan maalimiehenä ja mukana palloilemassa koska en ollut hakenut Ruttua treeneihin. Hiski jonkun verran uumoili esineruudussa viimeisen esineen kanssa mikä on todella tylsää kun se muuten lähtee, etsii ja tuo niin hirveän hyvin. Toistoja vaan! Haussa se olikin sitten mulle ihan sikapossu...löysi, otti hihasta ja alkoi repiä! Meinasi olla huumori kaukana kun intoa puhkuva hoffiuros roikkuu villapaidassa (mikä oli vielä Aten äidin kutoma, hieno ja lämmin joululahja!) sen näköisenä että eikö olekin hauskaa että löysin sut?! Noh, pieni palaveri, tappelun tynkä, palautus maanpinnalle, tasainen haukku ja palkka. Seuraavalla jo hyvä eikä sikailua. Mukana oli myös Mikkoset mukanaan Nasse & Juttu hoffit, Elisa & Jeni, Kati & Pimu + Heli & TaoTao. Oli hauskaa puuhata porukassa, vaihtaa ajatuksia ja tapoja. Lopuksi vielä loppupalaveri Essolla ruoan ja kahveen merkeissä. Lassi sanoikin kun tultiin kotiin, että te ette koko aikana puhunu muusta kuin koirista ;)

Sunnuntaina 27.pvä me oltiin taas Lägin hallilla Saijan opissa. Tuntui taas siltä, että jotain sitä osaakin ja koiratkin olivat hyviä. Mukana oli molemmat agihirmut; Nemo & Hiski. Nemolle vahvistettiin keinua kun sille on alkanut tulla ongelmia siinä ja peruuttaa pois jos keinu on raskas. Yleisesti Nemossa oli kovasti energiaa ja tekemisen meininkiä, mutta vauhtia ei niinkään. Innokas se oli mutta jotenkin vaan normaalia hitaampi...muuten sen kanssa oli taas oikein mukavaa. Se meni ja teki ja me oltiin taas me. Miksi ei kisoissa?!

Hiski oli hassu...intoa riitti ja ilmeestä jo näki että se oli ihan kakara tuulella ja onnessaan koko agilitysta. Ennen meijän treeneihin lähtöä se tyhjensi namitkin taskusta ennenkun ehtisin hätiin! Hiskin kanssa mun oli pitänyt miettiä kontakteja ja sitä miten ne suoritan. Oltiin Aten kanssa aiheesta puhuttu ja ehdotin, että etujalat maahan, takapää kontaktilla eli paikan haku kuntoon ja pysäytyksiä, kontaktille pyöräytyksiä jne. Mielestäni paras vaihtoehto Hiskille koska sillä on kontaktit hirveän rajalla pomppimisen suhteen..tehtiin kontaktille menoja ja kyllä se alun toivottomuuden jälkeen alkoi sujua :) . Saijalta kotiin harjoituksia ja olin tyytyväinen! Puomiakaan Hiski ei arastellut, vaikka sen kanssa on ollut vaikeuksia keinulta rämähtämisen jälkeen. Keinua otin kerran - kaksi eikä siinäkään arastelua. Jätin positiiviseen kokemukseen molemmat; puomin ja keinun, päälle leikki ja loppu. Toivottavasti arkuutta ei näy lauantainakaan. Radan pätkällä missä oli pyöritystä, ennakoivaa valssia, putkea ja harjoiteltiin olla liikkeessä koko ajan. Me onnistuttiin Hiskin kanssa näissä hyvin. Tuntui sujuvalta ja parin toiston jälkeen ennakoiva valssikin sujui ja Saijan avustuksella Hiski kääntyi hyvin esteeltä. Tykkäsin siitä agilitysta mitä itse tein Hiskin kanssa, tykkäsin ohjuaksestani, tykkäsin Hiskistä, kaikki meni yksiin ja olo oli hyvä. Vakiojuttu Hiskille eli kehua, juoksuseuraamista autolle ja luu takaluukkuun. Nemo otti vielä lopuksi keppejä ja vähän takkusi ekalla, tokalla jo muistikin että ai tää oli tätä pujottelua!

Ruttuakin oon nähny ja se oli mun kanssa töissäkin viime viikolla kolmena päivänä. Lassi oli myös hommissa ja siinä on kyllä reipas 12-vuotias miehen alku! Voi kun tietäisi Rutun tulevaisuuden....kun osaisi ja voisi ja tietäisi....

Lauantaina on siis näytön paikka...Hiskillä on kaksi starttia Hyvinkäällä. Jos ne menee perseelleen, niin sitten on kisat poikki jonkun aikaa..en tiiä kuin kauan. Pelottaa ja on suorituspaineita. Tiedän mitä pitää tehdä, mutta muistanko sen siellä? Muistanko kaikki ne ohjeet ja neuvot ja asiat kun jätän Hiskin lähtöön, kävelen radalle ja kuulen sen kaiken puheensorinan, koirien haukkumisen, mietin rataa...