Kylmä, kylmä, kylmä!!! On ollut todella haasteellista keksiä puuhaa Nismolle ja Nemolle koska ei ne pysty kunnolla ulkoilla / puuhailla pihalla kun on -20 . Kymmenisen astetta on niille vielä ok ja menevät niin että viuhuna käy hangessa, mutta nyt on ollut liikaa. Niimpä ne ovat etsineet nameja pahvirullista, piiloista, tokoilleet sisällä, tehneet agiohjauksia, rouskutelleet kuivattuja eläinten osia jne..jotain pientä monesti päivässä. Silti huono omatunto kalvaa ja tuntuu että ne nukkuu tylsyyttään eikä väsymystä :(. Taas toisaalta täytyisi muistaa että aina kun ei vaan ehdi tai pysty ja leikkiväthän ne keskenäänkin. Eikä näytä kärsiviltä..
NuPun hallitreenit Lägin hallilla alkoivat viime viikon tiistaina. Kaksi ryhmää, yhteensä 18 koirakkoa. Menoa ja meteliä. HUH! Toisessa mä koulutan Kukkaisjärven Elinan kanssa ja toisessa treenaan itse Nemoa, Hiskiä ja Nismoakin vähäsen siinä sivussa jos aikaa jää. Ryhmiä ollaan pilkottu kahtia yhdelle tunnille jotta voitaisiin maksimoida hyöty kaikille. Tuntuu ettei saa annettua silti kaikkea treenaajille....apua! Noh, ensi talvena me ollaan viisaampia ja ajoissa halliasioiden suhteen. Ja kyllä se treenaaminen näinkin onnistuu. No problemo!
Jessi ja Pia ohjastavat sitä ryhmää missä minä treenaan. Olin tyytyväinen, joskin jästipäinen oppilas kun en halua johonkin ryhtyä mitä en koe tarpeelliseksi ;). Se ei ole kenellekkään henkilökohtaista eikä kerro missään tapauksessa siitä että joku olisi epäpätevä.
Nemo oli taas ihana. Se oli touhukas, näpissä ja vauhdikas. Haki, meni ja teki ja kepeillekkin sisäänmenolle vähän jo kauempaa. Radan pätkä jonka Pia oli rakentanut oli Nemolle ihan omiaan. Pieniä välejä ja sylkkäreitä. Nemo oli tosi hyvässä vireessä eli se tuli ohjaukseen niin sulavan näköisesti, jee! Vinorimalla hypyytin että ois kuitenkin korkeutta mutta ali ei saa mennä. Ei ollut ongelmia hypyillä. Toivon, että voisin ilmoittaa Nemon kisoihin vielä ennen hallikisakuden loppua.
Hiski....hmm...se LÄMPENI. Paljon koiria, ahdasta odotusalueella. Ei kuitenkaan mennyt huitelemaan omiaan ja pysyi räpylässä. Kuitenkin haukahteli ja rikkoi sitten mun takinhihan kuumuuksissaan. Palkkasin paljon nameilla, heitin maahan tai ilmaan. Ei se kuitenkaan övereihin mennyt ja toisella kierroksella meillä olikin jo lelu taasen käytössä. Olin varautunut pahempaan kun koiria oli paljon, mutta selvisin vähemmällä kuitenkin. Eikä Hiski mikään kiukkuinen ole, ei todella. Mutta osa koirista on pieniä ja vahinkoja voi käydä. Enkä missään tapauksessa halua sen radalla keskittyvän muuhun kuin esteisiin ja muhun. Keppejä tehtiin niin että olin vastassa, ekaa väliä jalalla avustaen, mutta vain sanallinen käsky, ei käsiä, kädet oli selän takana piilossa. Mun suureksi hämmästykseksi sehän pujotteli ihan itse! Palkkaa eteenpäin ja toistoja, asentokin oli jo matalmpi, työ itsenäisempää ja suunta kepeiltä ulos suorempi eteen. Olin iloinen :). Hypyille sittä sylkkärikokeiluja, kankeaa kankeaa mutta toistojen kautta onnistunut lopetus. Välistävetoihin olin tyytyväinen, ne se meni näppärästi ja pysyin itsekin mukana.
Nismo mimmulainen rähjäroope oli mukana totuttautumaassa meteliin ja lähinnä siihen, että täytyy tehdä vaikka koiria ja meteliä on paljon eikä röyhistellä rintaa. Yhdet kilarit mikä loppui kyllä lyhyeen, muuten se jopa teki! Pieni reipas Nismo :) !!! Ja niin nopea verrattuna Nemoon...höh...oli kivaa kun kaikki kolme olivat mukana ja pääsivät tekemään.
Oppilaat on kehittyneet ihan kauheasti. Monella alkaa olemaan jo kontaktit suht hanskassa, kepit ok ja lukevat rataakin. Ottaen huomioon että moni on aloittanut vasta keväällä eikä käy monesti viikossa. Kisaavatkin jo mölleissä! Kaikkein eniten hymyä kuitenkin tuo niiden palava into oppia, se on mahtavaa. Huomista odotellessa..
Mä olin pätkälomalla loppuviikon ja nautin. Tuukka oli mun kanssa kotosalla ja taas haikeana mietin miten kivaa olisikaan jäädä kotiin ja tehdä töitä sieltä käsin. Hoidella siivoukset ja muut arkiasiat, ruoka, kauppa-asiat jne jo ennen kuin Ate tulisi töistä. Olisi aikaa koirille ja joka toinen viikkoa pojille. Haave, iso haave. Nauttisin siitä niin kovasti.
Huomenna aamulla olisi Rutun hoitoa. Kati ei ole kotosalla ja sen mies ei ole aamuihminen, joten lupasin ti ja ke aamuina hoitaa aamulenkin + ruoan ennen töihin menoa. Kuinkakohan aikaisin sitä täytyy oikein herätä ? 5.30 on normiaamua ja sekin on niin tappoaikaisin...
Stenfors se kasvaa ja riiviöityy. Vauhtia ja vaaratilanteita riittää eikä tuolla kissalla ole mitään ymmärrystä korkeuksista, säännöistä jne...se ei pelkää yhtään mitään! Hiskin kanssa niillä on aina kovat leikit pystyssä ja nukkuvatkin jo kylki kyljessä :). Hiippiksiä se paiskoo aika ajoin, mutta pääosin sietää ja antaa olla jo. Takkatulen ääressä on hauska lämmitellä, syödä mun hiuksia ja saada juoksukilareita. Ärsyttävä mutta ihan suloinen viikari ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti