Hyvinkäällä 2.1 kaksi starttia, toinen HYL, toinen 15 eli tulos! Ensimmäinen tulos!!!
Tiedän, tulee päivä kun oon erittäin ärsyynytynyt kaikesta muista kuin nollista, mutta nyt jaksan iloita tuosta tuloksesta :).
1. rata HYL, tuomarina Ritva Herrala
Se hemmetin keinu..
Hiski oli ensimmäistä kertaa oikeasti mukana siinä mitä tehtiin ja tehtiin yhdessä. Ei yhtään haahuilua tai ihmettelyä, JES! Mua pelotti itseä ihan törkeästi...mutta en sentään enää tärissyt ottaessani pantaa pois Hiskiltä niinkuin aikasemmin. Ehkä jonkun sadan kisan jälkeen voin olla jo kokonaan ihan oma itseni ;). Kaikki nämä kuvaukset radoista on kyllä kerätty videolta katsomisen jälkeen, koska niin paljon kuitenkin jännitti ettei ole oikein vahvaa mielikuvaa mitä siellä radalla oikein tein.
Jäi lähtöön hyvin ja kun olin kävellyt kahden esteen taakse, ottanut suunnan ja asennon niin vilkaisin Hiskiä. Sillä oli se urpo, hellyyttävän tyhmä ilme ja korvat sojossa eteenpäin, ihan niinkuin treeneissä kun se on parhaimmillaan. Mua nauratti ja helpotti.
Hypyt ok, putki ok, puomilta kielto (keinumokan takia) mutta meni toisesta sinnekkin, alastulokontaktit millistä kiinni (ei pysähtynyt), sitten keinu...varovasti ja mun voimakas STO pysäytys..pysähtyi, liian aikasin, pomppasi pois eikä mennyt uudestaan..en pakottanut vaan jatkoin loppuun ja meni ok. Tuloksena siis HYL.
2. rata, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen
Keinu otettiin pois radalta ja tilalle pussi, pieniä muutoksia hyppyihin (lisää pyöritystä)..
Vahvistettiin odotteluajalla Hiskille puomia. Koira hihnaan, puomille ja palkkaa palkkaa ja pysäytys. Ate avusti ja se kyllä kannatti. Loi uskoa siihen, ettei se ole keinu vaikka ylösmeno samalta näyttääkin.
Jäi taas hyvin istumaan lähtöön. Hyppy ja putkeen josta piti ehtiä seuraavalla hypylle valmiiksi ettei vaan karkaa A:lle. Putki oli vielä niin vinosti etten kaukaa uskaltanut sinne laittaa vaan vein pitkälle, meinasi tulla kiire. Sitten valssi, hyppy, valssi ja pitkäksi se vähän meni kun Hiski meinasi hakea väärän hypyn kun olin hidas. Kepit, todella voimakas käsiapu, liiankin voimakas mutta ei virheitä. Putkelle, meni hyvin, pussi, kannustin pussilla vähän ja annoin ääniapua ettei taittaisi kauheasti ulosmenolta. Hyppy, takaakierto, kierrot on Hiskillä jo kohtuullisen onnistuneita. A ja 5 alastulokontaktilta, mun kiirustelumoka, käskykin unohtui ja käsi sohi sinne toisen työskentelyn väliin. En huomannut kontaktivirheitä kun videolta, en koskaan katso tuomaria kun yritän keskittyä vaan koiraan ja itseeni. Suora putki, kääntö hypylle ja puomi...pikatreeni palkkauksella lämmittelyalueella teki sen, että puomilta ei enää tulult kieltoa vaan meni reippaasti. Taas alasmenokontaktilta 5, ei käskyä, hosumista...putki, josta kiire hypylle vastaan, kääntö seuraavalle hypylle johon kolhasin ITSE siivekkeeseen ja rima putosi?! Hyvä minä...ja viimeinen hyppy suorassa linjassa edellisen kanssa. Mä kiitin Hiskiä, kädet tärisi ja olin niin tyytyväinen!!! Ei mitään pöhköilyä tai esteiden ohituksia, ei juurikaan mitään ylimääräistä! Tässä vaiheessa mä en vielä tiennyt että kontakteilta oli tullu vitoset...pelkäsin että ainoa vitonen oli mun itse kolhasema siiveke josta rima putosi ;).
Atekin oli tyytyväinen ja se on mulle enemmän kuin tärkeää. Tuli hyvä olo, että vihdoin osasi edes jotain! Ja se Aten ilme kun se oli vastassa meitä maalilinjan ulkopuolella.....<3 !!!
KIITOS Atelle seurasta, tuesta, ihanuudesta ja ennenkaikkea avusta!!!
KIITOS Maijulle myös seurasta ja vertaistuesta ja onnea vielä kovasti viimeisestä nollasta ykkösluokassa!!!
Maiju pokkasi hoffillaan Kassulla vielä kolmannen sijankin. JEE!
Eilen oli kyllä viileä herätys...ulkona - 25 ! Aivan kammottavaa. Pieni pakkanen ja vähän lunta kävisi ihan mainiosti mutta tuo oli kyllä liikaa. Onneksi oli sisätreenit tiedossa ja onneksi Ate oli niin ihana että laittoi auton käyntiin niin että pääsin suoraan lämpöiseen ja koiratkin pääsi. Ringa ja Sissi kyytiin ja eikun kohti Virkkalaa ja Lägin hallille treenaamaan Saijan oppiin.
Taas kerran, antoisaa, oppimista ja onnistumista. Hiomista ja miettimistä. IHANAA!
Nemo oli eilen niin ihana kirppunen...mulla on senkin kanssa niin hirveästi oppimista ohjauksessa. Se ei tule päin, on tarkka kohdasta jossa olen, tulee hyvin ohjaukseen mutta on niin herkkä tietyllä tavalla. Oli eilen niin kivaa tehdä Nemon kanssa. Se on hauska kun odottelee boxissa vuoroaan ja kun oven aukasee, se ampasee ulos sieltä häntä heiluen ja esittelee pyörähdyksiä. Mun pieni Nemo! Haluisin taas sillä niin kovin kisaamaan mutta vielä varmuutta hypyille niin jos sitten ilmottaisin taas...vielä hallikaudella, niissä on sille yleisesti niin paljon parempi pohja.
Hiski oli taas hauska. Vähenemissä määrin turhaa nuuskintaa ja hösötystä. Tekemisen iloa oli enemmän. Mä kompastelin ohjauksessa, se on vieläkin vaikeampaa jos Nemolla treenaa samaan aikaan. Jotenkin kun on oppinut Nemon kanssa niin on vaikeaa vaihtaa kaikki ihan päinvastaiseksi. Hiskin kanssa saatiin hyviä apuja keppeihin ja niitä tehtiin erillisenä. Kättä vaan pois ja palkkaa eteen niin hyvä tulee.
Onneksi tiistaina alkaa hallitreenit ihan virallisesti, pääsee säännöllisesti taas treenaamaan! Taidan ottaa Nismonkin mukaan, sosiaalistumaan ja oppimaan :). Atekin saa sitten viettää koiratonta tiistaita kun kaikki hurtat on mun mukana ;). Silel jää vaan umpihullu Stenfors joka on niin kauhea pikkuperkele ettei paremmasta väliä. Se tekee kaiken pahan ja kiipeilee ihan kaikkialle. Hyvä hiirestäjä siitä varmasti tulee!
Nismo on taas ollut kuuliaisempi. Se tarjoaa itse jo tokoa, mikä on siltä koiralta ihan älytöntä! Toimii hyvin ja saa puuhastella kaikkea pientä ilokseen ja huvikseen. Stenusta se tykkää erityisesti, mutta kissa ei oikein siitä vaan hyökkäilee ja räpsii..Nismo on siihen niin rakastunut että kovista otteista huolimatta haastaa sitä vaan leikkiin ja läheisyyteen ;). Paukkuarkuus aiheutti jännitystä, mutta sen verran vähän kuitenkin paukkui Atella että Nismo säästyi suurelta shokkitilalta vaikka peloissaan olikin.
Uusivuosikin taittui ystävien merkeissä, lonkeroa ja vodkaa unohtamatta. Raketitikin nähtiin ja ammuttiin, tosin mulle ei jostain syystä annettu kuin sädetikku käteen?! Minäkö herkkä riskeille ja sattumille? Lupauksia en tehnyt, mulle riitti että pääsin Aten syliin.
Uudenvuodenpäivänä Elde ja Jeni tulivat minua ja Hiskiä ulkoiluttamaan :) . Pania lumihangessa, oli nättiä!
Ilmotin Hiskin kisoihin Lietoon, agi + hyppis 17.12. IIK!
Tällä viikolla tämä ja huominen töitä, sitten olisi loppuviikko LOMAA ! Ihan mahtavaa! Me ei vielä tiedetä mitä Tuukan kanssa puuhaillaan, mutta eiköhän me keksitä. Keskiviikkona kaikilla on vapaata joten tehdään varmaan jotain yhdessä, ollaan ja hihitellään :). Love my life, totally.
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti