Kuva: Ate Kolulahti
On ne niin suloisia ja rakkaita. Kuuma oli varjosta huolimatta, mutta se ei hiippiksien vauhtia haitannut. Saaliina roikkuvia kieliä, hikisiä ihmisiä, paljon kuvia ja yksi punkki Nismon korvan vieressä - YÄK! Nemo on aika sissi, yli metrisessä heinikossa meni sitkeästi eteenpäin :). (sieltä se punkkikin Nismoon varmaan tarttui)
Muutenkin punkkeja on ollut poikkeuksellisen paljon meillä. Luovuin punkkiaineista pari-kolme vuotta sitten koska punkkeja tuli aineesta huolimatta. Sen jälkeen niitä ei ole näkynyt vaikka ei mitään suojaa ole ollut, paitsi tänä kesänä! Nismossa onneksi vasta yksi, muissa ei vielä, mutta kissoissa on ollut jo neljä. HYI YÄK!
Sunnuntai iltapäivällä aurinko meni piiloon ja suuntasin äkkiä Wilman kanssa lenkille. Wilma ei voinut ymmärtää, että joku on laittanut pihaansa vaatetun mallinuken?! Sille piti murista ja haukkua. Muutoin aika leppoinen tapaus kuten aina lenkillä..edes rähjäävä koiralauma ei saa sitä provosoitumaan. Hyvä niin :)
Lenkin jälkeen molempien hoffien kanssa polskuttelemaan. Mentiin Nummen kirkon taakse polkuja pitkin ja sieltä oli hyvä päästää koirat uimaan. Hiski haki lelua ja Wilma ui perässä. Nyt se ekaa kertaa ui pari metriä ihan oikean näköisesti eikä molskuttanut vettä hysteerisen näköisenä koko aikaa. Hiskiä se käyttää edelleen ajoittain uimapatjana ja muutenkin ne on niin paukapää duo että huh :D . Ate napsi mageita kuvia kallion päältä niistä. Vitsit, on se sen uusi kamera vaan hieno! Tai en mä sitä osaa käyttää mutta kuvista päätellen Ate kyllä osaa :).
Eilen piiiiitkä lenkki Pimun ja Katin seurassa, mulla oli Wilma ja Nemo mukana. Nismoa en raaskinut ottaa koska Pimulla on juoksut :). Wilma ei voinut alkuun hyväksyä ettei saa mennä jonon etummaisena ja voi perkele sitä kiskomisen määrää vaikka normisti yksinään ja omassa laumassa kävelee ihan nätisti?! Possu. Sitten kun alkoi sujumaan niin menikin oikein mallikkaasti. Lenkin loppupuolella alkoi soittoaika Lohjan luonnetestiin ja otin luurin käteen sillä ajatuksella että me ei taaskaan päästä joko edes läpi tai ainakaan mahduta. Voi sitä ilon määrää kun saimme Nismon kanssa viimeisen paikan!!! WUHUU!!!! Odotan mielenkiinnolla :)
Sitten se murhe...pitkän pohdinnan jälkeen Wilman ensimmäinen tokokoe siirtyy :( . Me ei olla oikein valmiita, mutta ei se ole suurin syy vaan Wilman oikea takajalka. Kuntoutamme sitä parhaillaan runsaasti lenkkeillen ja hieroen/venyttäen/vanuttaen. Jalkaa on outo selittää, siinä on jotain vikaa ja sitten ei kuitenkaan mitään vikaa. Kun seisoo, niin usein pitää painoa vain vasemmalla takajalla, oikea on kuitenkin maassa, ei ilmassa. Ei siis edes huomaa jos ei kiinnitä huomiota. Liikkeessä ei linkuta, ei kävellen, ravissa tai laukassakaan. Venyttäessä ei kipuile eikä hieromisessakaan..kun nousee ylös maasta, on välillä hankalan näköistä koska käyttää vain vasenta jalkaa nousuun? Onko tapa vai onko kipeä? Runsaasti lisätty hihnaliikunta (vähän hallitumpaa kuin tuo metsässä päättömästi juokseminen) ei ole ainakaan tehnyt liikkeitä huonommiksi eikä uiminenkaan. Jalka siis ei ole kipeä, eikä se sitä onnu, mutta jotain outoa siinä on. Kamala murhe, jos onkin jotain vakavaa. Kuvat on tämän kuun lopussa ja toki heti jos alkaa linkuttamaan. Kaikki sormet ja varpaat ristissä että kuntoutus auttaa :) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti