Skutilla...

Niin siinä sitten kävi, että Wilman jalka huononi. Vauhtia se ei edelleenkään haitannut, mutta nousemiset yms näytti hankaloituneen liikunnasta ja jumppaamisesta huolimatta. Päätettiin viedä siis pikapikaa Skutille kuvattavaksi. Pelko oli odotushuoneessa melkoinen. Wilmaa ei kyllä pelottanut, se hössötti normiin tapaansa eikä ollenkaan käsittänyt miksi minä ja Ate oltiin niin hermostuneita. Rauhoitus ja kuvattavaksi..polvet ok, selkä ok, nivelet ok, kaikki muu enemmän kuin erinomaista MUTTA..lonkat D/D, toinen ärtynyt. Helpotus oli suurempi, mutta harmitustakin tietysti. Meinasin purskahtaa onnesta itkuun kun Skuti sanoi että ei tässä mitään hätää koska EI nivelrikkoa. JES! Kysyttiin sitten ihan suoraan, että vaikuttaako koiran elämänlaatuun eli kipuileeko lopunikänsä tai joutuuko olla koko ajan lääkekuurilla - molempiin vastaus oli ei - JES ! Emme siis näin ollen joutuneet raskaan päätöksen eteen.

Täytyy sanoa, että kuvia oli sääli katsoa. Skuti näytti tervettä A lonkkaa Wilman D lonkan vierellä. Pahalta tuntui. Tärkeintä kuitenkin että koira voi elää normia koiranelämää, ainakin näillä näkymin.

Saimme kotiin reilun kuukauden kipulääkityksen ja ohjeet siitä, että täyty liikkua paljon ja monipuolisesti. Fillarointi, uiminen, juokseminen, lenkkeily - kaikki on erittäin tärkeää koko kipulääkekuurin ajan ja sen jälkeenkin. Hyvä lihaskunto ja hoikka runko pitää Wilman terveenä :). Kuukauden kipulääkitys opettaa Wilman käyttämään jalkoja tasapainoisesti jolloin kipua ei pitäisi tulla lainkaan kuurin loputtua.

Tottakai agilityn ja pk telineet voi unohtaa..samoin jalostushaaveet yms..MUTTA tärkeintä on edelleen ettei tämä kuihduta Wilman elämänlaatua. Se saa edelleen puuhastella jäljellä ja liikkua paljon - siitä se tykkää :). Nyt vaan kaikki peukut pystyssä ettei ala kipuilemaan enää kuurin jälkeen.

Wilma oli hauska eilen illalla kun se oli tokkurainen..ensin se juoksi vaan johonkin suuntaan ulkona ja sitten jäi tuumimaan paikoillen sen näköisenä, että miksi mun olo on näin kummallinen :D . Katsoimme sitä Aten kanssa ja huokaisimme molemmat - pahin pelko ei toteutunut ja saimme rakkaan Wilman kotiin.

Nismo ja Nemo olivat virallisissa polvitutkimuksissa samalla reissulla.

Nemo oli maailman reippain pieni! Se nakotti vaan kiltisti kun tutkittiin ja kirjaimellisesti muljauteltiin. Ääntäkään ei päästänyt. Tulos sitä mitä on arvioitukin eli 2/0. Oli rajalla ettei laittanut toista jalkaa kolmoseksi. Skutin mielestä ei leikata koska jalka ei oireile ja samat ohjeet kuin aiemminkin - ei hyppyjä ja paaaaaaljon liikuntaa. Nemon jalan on pitänyt kondiksessa hyvä lihaskunto ja oikea paino.

Nismo taasen...noh...se on aika tempperamenttinen. Ei purrut ja antoi katsoa ja väännellä mutta irvisteli ja rähähteli kyllä. Pieni paholainen. Mulkoili Skutia pahasti :D. Tulos 1/0 eikä kuulemma mitään syytä mihinkään erikoisohjeisiin tms. Hyvät polvet siis Nismolla.

Huomenna Nismon luonnetesti - IIK !

Hmm...paremminkin olisi voinut lekurissa mennä, mutta huonomminkin olisi voinut mennä. Ajatuksia lentelee toki joka suuntaan, mutta suurin tunne on silti helpotus ja hyvä olo siitä tiedosta, että koira ei kärsi.

Näillä mennään ja hyvin mennäänkin :) !