Pieni herra Pim

...eli Nismo...

Aika ajoin kiusanneen jalan takia me ollaan koko viikkon vietetty hiljaiseloa treenaamisesta ja maanantain jälkeen pitkät lenkitkin ovat saaneet Nismon osalta jäädä. Jalka oli kyllä mystinen vaiva eikä siihen tullut perjantainakaan selvyyttä, suljettiin vaan pois kauheuksia mikä on hyvä juttu.

Perjantaina siis Skutilla kastraatio, lääkärinä Janne Ojala. Ensin käänneltiin ja väänneltiin Nismon etuosaa, jotta satunnaiseen ontumiseen löytyisi syy. Noh, ei löytynyt, Nismo ei vaan kauheasti tykännyt koko toimenpiteestä :D. Saakelin kiukkupussi. Sitten se huono uutinen...Nismon sydän kuunneltiin - pieni sivuääni :(. Voi itkujen itku..kyselin tarkkaan että mitä tämä nyt tarkoittaa, muutetaanko elämäntyyliä, tuleeko lääkitystä vai miten?? Ojala sanoi että seurataan ja jos osottaa mitään oireita niin pikapikaa lisätutkimuksiin. Ei ole kyllä oireita osoittanut, onneksi. Ei kuulemma vaikuta vielä normaaliin elämään, saa harrastaa jne mutta tarkkailla täytyy. Tämä toi vähän murhetta kyllä. Röntgen kuvissa ei onneksi ollut mitään, ei siis yhtään mitään, ei edes turvotusta tai mitään, kaikki näytti erinomaiselta. Epäiltiin jotain venähdystä ja nyt kastraation myötähän Nismolle tulikin kipulääke ja lepoa, toivon että jalkakin tulee sillä samalla kuntoon. Itse kastraatio meni hyvin, tikkien poisto parin vkon päästä. Samalla poistettiin hammaskiveä. Kati oli meitin mukana ja käytiinkin odotusajalla Pimun ja Nemon kera pellolla juoksentelemassa :) . KIITOS!

Heräsi matkalla narkoosista ja sai aivan kamalan kohtauksen. Kiljui ihan suoraa huutoa niin, että Katin ja mun tärykalvot meinasi haljeta. Oli ihan paniikkinen ja jouduin "puristamaan" sen syliini että sain rauhoittumaan. Kotona edelleen ihan paniikkinen. Ensin nukkui ja yhtäkkiä ponkaisi ylös ja juoksi päin seinää, sohvanjalkaa tms..Nostin kipulääkkeen määrää vähäsen, mutta ei vaikutusta. Kauluri on sen mielestä kamala ja mun tarkoitus oli perjantaina ostaa sellainen tyyny, mutta Turun eläinkaupassa ei ollut kokoa. Noh, huomenna parempi onni toivottavasti. Lääkkeet ottaa reippaasti! Eka yö aivan hirveä, nukuin ehkä tunnin, huusi ihan koko ajan...

Lauantaina vähän parempi, suostui jopa liikkumaan ilman kauluria ulkona. Sitkeä sissi se on pidättämään, ei tee sisälle vaikka mikä olisi ja pidättikin leikkauksen jälkeen n. 14 tuntia kun ei vaan suostunut kusemaan. Silti ihan maansa myynyt. Onneksi ruoka maistui. Kauluri päässä ei voi tehdä mitään ja yön taas vinkui, ei sentään enää kiljunut.

Tänään aamulla jo reippaampi taas, mutta korvat luimussa edelleen ja haava selkeästi ärsyttää sitä ja mielellän sitä repisi tai hinkkaisi lattiaan. Haava on siisin näköinen ja mä sitä kylmälläkin olen painellut että olo helpottuisi. Silti suurimman osan nyhjöttää ja näyttää surkealta. Tulee itsellekin niin paha mieli kun kaikkensa tekee ja silti ei auta :( . Maha onneksi normaali ja lääkkeet edelleen reippaasti.

Menisipä paremmaksi pian! Eilen olin töissä pitkän päivän ja tänään rallytokokisoissa puoli päivää järkkäämässä. Olo on ihan kaamea. Kiitos porukalle ja kiitos Atelle joka pelasti aamulla. Kiitos Atelle myös hermoista näinä unettomina öinä ja avusta Nismon kanssa. Mihin mä joutuisinkaan ilman sinua :) ?

Treenejä kevyesti Wilman kanssa, lenkkiä ja tommosta. Nemon kanssa hengailua, lenkkiä ja temppuja - normisettiä mutta nyt ei jaksa enempää miettiä...Nemo on hieman ihmeissään kun ovat nyt Nismon kanssa erotettuna, pikkuisen kadoksissa.