Mä vaan kuitenkin oon niin jäärä ja touhukas että huitelen silti kotihommia kauhealla vauhdilla ja puuhastelen koirien kanssa ja täytyyhän sitä töitäkin tehdä ahkerasti..sitten kun pysähdyn, huomaan palelevani ja olo on huono. Höh. Sunnuntaina on kisat, katsotaan miten juokseminen kulkee.
Ollaan Nismon kanssa tokoiltu ihan kotosalla. Käsky "seiso" oli johonkin kadonnut ja sitä on palauteltu erilaisin variaatioin ihan hyvällä menestyksellä. Nismo ottaa vaan nopeasti kierroksia, varsinkin jos on epäselvää mitä haluan tai palkka on näkyvissä. Myös perusasentoja ja maahanmenoja - oikein hyvä!
Nemo on esittänyt lempitemppujaan kuten orava-asentoa ja vilkutusta. Myöskin kumartuminen ja ympyrän pyöriminen ovat olleet tapetilla. Pitäisi opettaa sille taas uusia kikkoja :)
Wilma on nyt 1,5 viikkoa syönyt lisäravinteita sen testiryhmän tiimoilta. Johtuuko siitä vai sterkkaamisesta vai hankijuoksusta vai kaikista yhteensä että se on unohtanut iltaisin sen ympyränjuoksemisen. Aiemmin ponnahti herkästi ylös, juoksi ympyrää, puuskutti ja taas juoksi ympyrää. Nyt koko tapa on melkein kadonnut?! Lisäksi se on keskittymiskyvyltään paljon parempi, kuuliaisempi ja ekaa kertaa näin sen nykkyvän kettumykkyrässä eli nenä kiinni hännänpäässä! Vitsit ja vau :) . Mitään negatiivista vaikutusta ei lisäravinteista ole tullut. Paino edelleen vähän huolettaa, ei ota noustakseen vaikka ruokaa on lisätty, samoin luita. Hmm..Wilma nauttii jumppahetkistä ja pienestä puuhastelusta sekä siitä että se saa kaahottaa lumihangessa Hiskin kimpussa ihan miljoonaa :D .
Eilen kuumeesta huolimatta (ja Aten vastustelusta huolimatta) uskaltauduin lenkille ja käytiin Nismon ja Nemon kanssa siskollani Ninalla. Oli taas pienet hiipparit ihmeissään neljän lapsen ja kaden koiran taloudessa - ilmeisesti niiden makuun vähän turhan paljon meteliä :) . Ei ne arkaile, mutta hakeutuvat johonkin turvalliseen paikkaan tutkailemaan härdelliä.
Tässä pitkästä aikaa kuvat meidän kissakolmikosta. Pojille on "pikkuisen" tullut painoa kastraation jälkeen...kaikki kuvat on Aten ottamia.
Joe tyttönen. Lassin ehdoton ykkönen. Porukan ainoa sisäkissa, leikkaamaton ja hassunhauska pilkunviilaaja. Tietää tasan tarkkaan mikä tavara on talossa missäkin ja jos on väärässä paikassa, pudottaa lattialle. Samoin uudet tavarat tutkitaan äärimmäisen tarkkaan. Kuullessaan aamuisin minun herätyskellon, ryntää välittömästi sänkyyn.
Jästi, Jätäri, Jäksy, JäksPäks..Meidän jättimäinen tiikeri..mulla ja Jästillä on vähän sellainen viha-rakkaus suhde. Vaikka mä ruokin ja hoidan laatikon yms niin silti minä olen se joka saa Jästiltä kynttä ja purua aika-ajoin. Aten ja Tuukan ehdoton lemppari.Ilkikurinen, omanarvontunteva ja kuitenkin niin hellyyttävä kaikessa ärsyttävyydessään. Kissaporukan pomo.
Sitten minun lemppari, Hannan pikku-Joda, JoditusPodistus, haisuli. Joda on ottanut minut omaksi ihmisekseen ja kun tulen töistä, sen täytyy päästä minun jalkoihin ja syliin. Sohvalla ei voi olla hetkeäkään ilman että Joda kehrää kippurassa sylissä. Tunnistaa minun äänen ja reagoi siihen voimakkaasti. Joda myös leikkii eniten Nismon ja Nemon kanssa.
Hassua että niistä on näin rauhalliset kuvat. pääosi ne ovat erittäin vilkkaita ja iltaisin matot on rullalla ja karva pöllyää kun irrottelevat ja lekkivät. On ne tärkeitä :). Jästi ja Joda hoitavat moitteettomasti hiirenmetsästyksen ja siinä samassa vähän pikkulintujakin. Ovat kaikki loppujen lopuksi aika koiramaisia tavoiltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti