Ensin Nismon kanssa agilitya - kiitos Pia! Ja voi kuinka pieni koira tykkäsikään päästä esteille pitkästä aikaa! Otin Nismon sillä varauksella ryhmään, että jos jalka alkaa vähänkin oireilemaan niin jäädään pois..sehän loukkasi sen puomilla viime kesänä ja vaikka syytä ei löytynytkään niin ontui aika-ajoin jalkaa, mutta nyt on pysynyt melkein koko talven hyvänä kovassakin rasituksessa. Nismo muisti kepit tosta noin vaan! Sisäänmenoja pitäisi tehdä vaan enempi..putkiin irrotuksissa se on vaan huono ja irtoaminen muille kuin kontaktiesteille on aika huonoissa kantimissa. Muutin ohjautuu ihan kivasti, mutta huutaa mennessään..en tykkää..
Tähän väliin parin viikon takainen painikuva meidän pihalta..kevät tuli loppujen lopuksi aika nopeasti sillä nyt ei pihalla ole juurikaan lunta! Kaikki kuvat Aten ottamia.
Agin jälkeen alkoi Wilman rallytokotreenit mitkä mä olin ehkä unohtanut..tai siis luullut että oon ilmoittanu sen Nismon kanssa samaan ryhmään - hyvä mä ja mun loistava muisti! Heli Oksanen kouluttaa meitä ja oli tehnyt kivan radan. Wilma siis ALO/AVO ryhmässä jossa pääosin tehdään ratatreenejä. Wilmahan paineistuu herkästi ja helposti leijailee "omaan maailmaansa" josta sitä on niin vaikea saada pois..treenataan "yhdessä kivaa" periaatteella enkä vaadi siltä asioita kun en tiedä kuinka paljon lonkata loppujen lopuksi vaivaavat. Tehtiin kytkettynä rataa ALOn sääntöjen mukaisesti. Vasemmalle kääntymiset on vähän kankeita ja laajoja mutta Wilma tykkää touhuta kun vauhtiin pääsee! Häntäkin heilui ja seuraamispaikka oli kiva, askellus jees ja kontakti hyvä. Sitten ihan yhtäkkiä se seisahtui, alkoi tuijottamaan eteenpäin eikä tehnyt mitään. Ei siis yhtään mitään! Minä yritin kaiken mahdollisen enkä saanut sitä toimimaan, seisoi vaan ja tuijotti..Helikin kysyi mikä sille tuli eikä mulla ollut aavistustakaan. En edes löytänyt mitään tuijotettavaa sieltä mihin se tuijotti. Ekaksi mieleen tuli että eikai vaan poissaolokohtaus???? Hui ja apua..Kun sain sen vihdoin pitkän ajan jälkeen tähän maailmaan, vein sen pois radalta, annoin vaan olla..ei mennyt kauaakaan kun se tuli huomiota hakemaan ja tarjosi perusasentoa. Vaikka paineistuu helposti niin ei se arkaile, eikä rähjäile, eikä pelkää..ei se tilanne ollut yhtään Wilmanlainen. Kokeiltiin vielä uudestaan ja mentiin ihan koko rata iloisesti seuraten, häntä heiluen ja liikkeellelähdötkin oli ilmavia?! Kiva päätös treeneille joo, mutta mitä helvettiä tapahtui?? Yhtenä päivänä hyvä, yhtenä päivänä tapahtuu taas jotain outoa..en ymmärrä. Ja kun suurimman osan ajasta se on näin vauhdissa:
Voi Wilma kun me tiedettäis miltä susta tuntuu.
Nismo olli rallytreeneissä ärsyttävä ja kamala..ok, ei se ihan koko totuus ollut, mutta pääosin se oli ihan possu, nuuski kylttejä sun muuta typerää..mrr..ja kun kokeet seuraavana päivänä, vielä kahden VOI-luokan kokeen verran.
Lauantaina aamusta heti Veikkolassa ja kyllä taas jännitti. Rata oli kamalan vaikea kaikkine kammotuskyltteineen, mutta ei se tekniikka ja vaikeusaste koitunut meidän kohtaloksi vaan hyppy ja sen jälkeinen kontrollinpuute! Radalla siis hyppy johon viedään seuratan ja hypyn jälkeen koira tulee seuraamaan..Nismo VÄHÄN innostui, lähti lapasesta ja meni ulos kehästä?! Kehänauha oli aika lähellä seuraavaa kylttiä mutta jos se olisi ollut hallinnassa, ei se olisi sinne menny. Mrr..MUTTA aina täytyy löytää jotain hyvääkin niin 1. Se ei ottanut houkutuksesta ruokaa tai lelua, puolenvaihto jalkojen välistä onnistui! 2. 360 ja 270 vasemmalle oli niin kauniita, paikallaan peruuttaen ja 3. se pysyi käytösruudussa perusasennossa ilman mitään liikkumista 2 minuuttia!!!VAU! Ei mitään jojoilua! Kehästä poistuminen luonnollisesti johtaa hylkäykseen..ja se haukkuminen radalla, ai että voi ärsyttää!
Toka rata ja pitkä odotus välissä..Rata vaikeahko, paljon niitä pelättyjä kylttejä kuten liikkeestä maahanmeno, peruutusseuraaminen ja liikkeestä seiso,kierrä koira...ja oikealla seuraamista. Nismo oli nauhan ulkopuolella ok ja kiva, sisäpuolella alkoi taas haukkuminen ja enhän minä voi siihen nauhan sisäpuolella enää tarttua ja saada hiljaiseksi. Saakelin pöljä..huutaa vaan ja tekee. Teki ihan hyvin ja huusi koko ajan mennessään - kiitos haukkumisen, kymmeniä pisteitä meni hukkaan!!! Lisäksi se vielä palkkautuu haukkumisesta koko ajan kun saa tehdä kuitenkin. Olisi pitänyt keskeyttää. Aten kanssa tultiin siihen tulokseen että on turha ilmoittaa mihinkään ennenkuin saa huutamisen kuriin. Oikealla seuraaminen ihan ok, molemma hypyt seuraamisineen pysyi hyvin hallussa ja linjassa. Perusasennot vinoja...mrr..Peruutus ei oikein onnistunut mutta ISO plussa - liikkestä seis ja kierrä koira meni niin hienosti ja Nismo jäpitti paikallaan nätisti! Jee! Eli oli meillä hienojakin hetkiä eilen :D . Treenit jatkukoon!
SuperONNITTELUT vielä Miralle, Helille ja Hannalle hienoista tuloksista :) !!! Ja kiitos koko porukalle, myös Tainalle kivasta kisapäivästä!
Nemo oli mukana ja pääsi halliin tekemään eteenmenoja ja temppuja. Ihmisjoukko kerääntyi katsomaan sen menoja ja paljon tuli kysymyksiä joista suurin oli; Onko se pentu? Joo, onhan Nemo kohta 6-vuotias, se on vaan energinen, reipas ja vallaton tapaus. Nemo nautti aivan suunnattomasti puuhailusta ja iloisesti levitti hyvää meiltä ja hymyä koko halliin siellä touhutessaan. Reippaasti sanoi nenäpäivää isoillekin koirille ja kaikki halukkaat saivat rapsutella. Se on vaan niin helppo pieni.
IituliPiituli kasvaa ja riehaantuu :D . Sen oppimiskyky ja keskittyminen on edelleen ihan huippuluokkaa noin pieneksi hoffilapseksi! Nami ja lelut käy, taistelee mielellään ja kantaa sekä noutaa innoissaan. Katsotaan mitä siitä vielä tulee, tässä nyt ehtii niin sata kertaa tulla taantumaa sun muuta..Itsepäinenkin se on ja kiusaa meidän kissaparkoja. Rohkea ja vauhdikas, mutta ei tyhmänrohkea kuitenkaan. Nismon tai Hiskin rähädys saa sen väistämään tilanteesta ja ymmärtämään ettei niitä kahta kannata repiä. Nemo ja Wilma jaksaa sen kanssa myllätä ja Iita osaa Nemon kanssa leikkiä hirmuisen varovaisesti! Tässä vauhti-Iita :
Ihanaa että on kevät mutta piha voisi kuivua pian. Tassut tuovat hiekkaa niin kovasti sisälle että imuri huutaa koko ajan. Aten mielestä liikaakin ;). Tänään on pizzapäivä ja piiiiiitkälle lenkillekin ehtii valoisaan aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti