Tässä avautuminen kopsattuna..elimme sunnuntaina kauhun hetkiä tuntitolkulla....
Otsikon tuote voi aiheuttaa :
- pikaisen kaasuuntumisen joka nostaa veriarvot pilviin
- koiralle järkyttävän voimakkaan kipukohtauksen johon kuuluu voimakas kuolaaminen, poissaoloisuus, korina...
- voimakkaan kuivumisen kahdessa tunnissa
- omistajalle vähintään hermoromahduksen
- 7 tuntia Hertassa päivystyksessa/tarkkailussa/tutkimuksissa
- oireet ilmaantuvat salamannopeasti ja etenevät vähintään yhtä nopeasti
Oli sitten Nismolla tänään hengenlähtö lähellä. Syytä ei meinannut löytyä millään, ei vaikka koirasta otettiin verikokeet, röntgen, ultraäänitutkimus, tehtiin neurologiset testit, normaalit sydän/keuhkot...veriarvot olivat äärettömän korkeat, koira aivan tajunnan menetyksen rajamailla, kuiva kuin mikä (kahessa tunnissa!) ja alilämpöinen sekä suoli kaasuuntunut.
Nesteytettiin monta tuntia ja konsultoitiin Viikistä eläinlääkäriä..kaikki vaan pyöritteli päätään ja ihmetteli mistä voi johtua. Tunnin jälkeen nesteytyksestä Nismossa ei edelleenkään näkynyt mitään reagoinnin merkkejä ja kuola valui ihan solkenaan. Shokkitilaa ei kuitenkaan ollut, hengitys normaali jne.
Noin 1,5 h hoidon aloittamisesta se nosti päätään ja alkoi kuulemaan minua. Sitten vaan odoteltiin ja katsottiin mihin tilanne kehittyy. Voin sanoa että monta tuntia kun tuijottaa tipan putoamista niin ehtii ajatella ihan liikaa kaikkea.
3-4 tuntia nesteytyksen aloittamisesta Nismo yritti ylös mutta ei jaksanut..lämpö edelleen alhaalla. Tokeni kuitenkin pikkuhiljaa ja tunnit kuluivat. Kuuden tunnin jälkeen se oli jo sitä mieltä että eläinlääkäri on tyhmä ja sille voi näyttää hampaita - se oli tässä kohtaa hyvä merkki. Se reagoi puheeseeni ja sain sitä vähän liikkeelle. Veriarvot otettiin uudelleen ja ne olivat laskeneet normaaleiksi?! Ruumiinlämpökin oli kohonnut normaaliksi ja kuolaaminen loppunut kokonaan.
Vihdoin aloin tajuta että Nismo tulee ehkä kuitenkin kuntoon ja alettiin puhua kotiuttamisesta. Nestetasapaino ja arvot normaalit. Nismo toki väsynyt..edelleen pyöriteltiin vaan päätä ja mietittiin mistä voi johtua noin voimakas reaktio tuollaisella nopeudella..kunnes eläinlääkäri heitti ilmaan kysymyksen ; "eihän se omenoita ole syönyt?" No onhan se, joka päivä tuosta pihalta ja mätiäkin vielä...olen toki kieltänyt mutta ehtii välillä napata eikä mulle ole tullut mieleenkään että ne voisi olla vaarallisia! Eläinlääkäri diagnosoi Nismolle mädästä omenasta johtuneen pikakaasuuntumisen joka nosti veriarvot ihan pilviin ja aiheutti äärimmäisen voimakkaan kipukohtauksen. Ei ollut ensimmäinen tänä vuonna ollut tapaus.
Onneksi löytyi syy ja onneksi Nismo on paranemaan päin. Pääsimme kotiin ja kotona se tepasteli jo itse, söi raejuustoa kovalla ruokahalulla ja tarpeiden tekeminenkin onnistui. On toki väsynyt mutta pysyy ihan tolpillaan ja toimii muuten normaalisti. Voi Nismo rakas miten pelkäsinkään että menetän sinut!!!
Sellainen sunnuntai...kiitos rakas Ate ja rakkaat ystävät jotka olitte linjan päässä kun minä meinasin saada hermoromahduksen.
---------------------------------------------
Potilas on tällä hetkellä ihan normaali oma itsensä ja olen maailman onnellisin että tästä selvittiin..huonolta näytti ja pienestä oli kiinni ettei menehtynyt..huhhuh..Suu hymyssä katsoin aamulla iloisesti tepastelevaa pientä ja mietin miten lähellä olikaan että pieni ystäväni olisikin poissa. Koskaan ei voi tietää ja kaikkea sitä voikin sattua :(
Lyhyesti kaikesta muusta :
- Nismolle toko ALO 3-tulos Hangossa lauantaina..olen onnellinen paikkamakuun onnistumisesta ja liikkeestä seisomisesta..muihin tarvittiin tuplakäskyjä ja kaikkea muuta turhaa kun koira hermostui minun panikoinnista. Nismoon yleensä vaikuttanut toisinpäin minun hermostuminen mutta nyt sitten näin...nenät kohti seuraavia kokeita!
Iita on saanut uusia leikkikavereita - Ritvan Velmun ja Heidin Turren - kiitos teille perjantiaseurasta ja hauskoista lenkeistä :) !
Treenattukin on; Hiski ja Iita ovat ajaneet jälkeä, kaikki ovat tokoilleet ja vähän rallytokoilleet sekä metsissä on liikuttu.
Ensi sunnuntaina pitkästä aikaa näyttelyyn :) !
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
Ankka, oikelta nimeltään Hanna, -85 syntynyt koiraihminen. Mieheni Aten kanssa olemme mukana kaikenlaisessa koiratoiminnassa. Koulutamme, harrastamme, kilpailemme, opettelemme sekä puuhaamme yhdessä ja erikseen mm. tokossa, agilityssa, rallytokossa ja pk-jäljellä. Koirien kanssa liikkuminen on minulle tärkeää ja kulutamme lenkkipolkuja kävellen, juosten, vetopeleillä ja pyöräillen.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Sekalaisessa koiralaumassamme asustaa kaksi pk chihuahuaa Nismo ja Nemo, kolme hoffia ; Hiski, Iita ja Elmo Hiiriä jahtaa kolmen kissan kopla : Jästi+Joda+Joe.
Muistoissamme aina ja ikuisesti musta urpomme Wilma, hoffi joka meni luuston ja rakenteen takia vihreimmille nurmille aivan liian aikaisin.
Hui kamalaa, onneksi tarinalla oli onnellinen loppu! Ei kyllä ole ikinä käynyt edes mielessä, että tuollaista voisi sattua :|
VastaaPoistaNiinpä, onneksi päättyi onnellisesti ja eilen lenkillä puhuin ystävän kanssa että ei Nismosta huomaa yhtään että olisi edes ollut niin kipeä pari päivää sitten - onneksi!
VastaaPoista