Kipeänä..

...olen niin harvoin kipeä, onneksi, mutta silti tämä tuntuu kauhealta!!!

Ma/ti välisenä yönä kauhea kuumepiikki ihan puskista, näin harhoja ja palelin ihan hulluna. Ate rakaskin joutui kärismään kun tutisin sen kyjessä niin ettei varmasti saanut nukuttua. On se meidän perheen järjen ääni, tuli taas aamulla todettua kun se käski jäädä kotiin lepäämään. Hammasta purren tottelin ja nukuin koko tiistai päivän. Mulla oli maailman parhaat kotihoitajat Aten ollessa töissä sillä Nismo ja Nemo nukkuivat sohvalla saman peiton alla tyytyväisenä tuhisten. Molemmat yrittivät tuoda myös lelua - mun ajatuksen mukaan mua piristämään vaikka tylsyyttään taisivat ilmaista :D . Kuumeen sain tiistaina pois ja sanoinkin että minuahan ei yksi influenssan poikanen noin vain kaada! Takaraivossa on ihmisten kertomukset vellovasta taudista mikä kippaa sänkyyn jopa kolmeksi viikoksi..Keskiviikkona jo duuniin ja hah, minäpäs näytin sille taudille! Paitsi....että nuha jäi ja lenkkeily on saanut jäädä tältä viikolta :( . Tiedän että jälkitautien riski on suuri ja tiedän että liikkuminen puolikuntoisena on tyhmää, mutta miten voikaan tällainen syödä aikuista ihmistä! Hyvä etten itkua väännä kun kickbike joutuu olla parkeissa ja uudet lenkkikengät makaa toimettomana - MÄ HALUAN LIIKKUA! *lapsellinen itkupotkuraivari* ..

Ehkä sitten loppuviikosta jo kevyt alku ilman hikilenkkejä??

Onneksi meillä on iso piha ja onneksi pihalta pääsee pellolle ja metsään. Siellä on hyvä juoksuttaa koiria ja seistä itse suu mutrussa ja kadehtia kun ne kirmailee elämänsä innosta edestakaisin.

Mikään ei ole estänyt kuitenkaan sisällä tottiksen treenaamista! Sunnuntaina ulkotreeneihin toivottavasti Heidin kanssa :) . Ei nimetä sisätreenejä kuitenkaan projektitreenien mukaan, ei ne niin kummosia ole ollut. Nismossa on ollut tekemisen halua kuin pienessä kylässä..hassua ajatella että se tosiaan tänä vuonna saavuttaa veteraani-iän. Nemokin on tehnyt hömppäilyä, se on vaan sellainen hassu hyrrä :) . Hyrrä joka jaksaisi noutaa muumileluaan tuntitolkulla.

Iita aloitti ihan tosissaan nyt tiputtamaan eli juoksu on virallisesti alkanut kun paperiinkin saatiin pyydystettyä todiste. Outoja verimäisiä jälkiä on ollut välillä siellä täällä, mutta pyyhkäisemällä ei ole jäänyt ei sitten yhtään mitään. Nyt kuitenkin alkanut ja eka juoksu - Iitasta on tullut siis iso tyttö :) . Ate käytti sen tänään rokotuksilla ja se käyttäytyi juuri niin kauniisti kuin oli odotettavissa. Se on tuollaisissa asioissa vaan niin äärimmäisen mutkaton ja helppo.

Juoksun alkaminen aiheutti sitten rallykokeiden perumisen ja pari viikkoa heti taukoa ensi vkolla alkavista agitreeneistä...mutta ehkä seuraavat juoksut sitten vasta syksyllä?

Wilmalta muuten terveisiä että kun lumet lähti niin vauhti senkuin kiihtyi! Ulkonäkö sillä alkaa olla vaan taas kohta normia kesälookia...ihan kamalan kalju, pudottaa nyt kaiken karvansa kuten viime kesänäkin. On se jännä - Iita ja Hiski taasen kasvattavat komean karvan.