Vihaksi pistää

...meinaan irtokoirat! Vahinkoja voi käydä kaikille, mutta se OMISTAJIEN välinpitämättömyys millä suhtaudutaan sen oman koiran irtioloon ja siihen kun "yhteenotto" tuleekin.

Meillähän omakin lauma painelee vapaana joka päivä pihassa ja pellolla sekä metsässä. Vaikka ne pysyvät pihassakin, eivät ne koskaan ikinä ole siellä ilman valvontaa. Jos joku menee pihan ohi, ne kutsutaan luokse tai laitetaan muuten käskyn alle. Sama homma jos näen pellolla tai metsässä että joku muu liikkuu siellä meidän kanssa yhtäaikaa. Kilttejähän nuo ovat (poislukien Hiski silloin jos joku uros ryysää sen niskaan) mutta koen olevani vastuussa siitä että ne eivät häiritse vieraita ihmisiä tai koiria, edes sillä että menisivät hyppien kerjäämään rapsutuksia. Jotkut ovat todella pahasti allergisia tai eivät vain tykkää, kaikki täytyy ottaa huomioon.

Tänä vuonna on ainakin kymmenen kertaa jo käynyt niin että olen lenkillä "kylillä" - omat koirat on kytkettynä ja joku ryysää pihasta niskaan, asutusalueella. Ei missään yksinäisen hiekkatien päässä missä omistaja ajattelisi ettei täällä koskaan kulje ketään. Enkä minä varmasti ole ainut joka täällä kylällä lenkkeilee kun muitakin koiria tulee (ihan hihnoissakin) vastaan jokaikinen kerta.

Eikä minua voi vähempää kiinnostaa onko se irtokoira kiltti, tai haluaako se vaan tulla tervehtimään kaikkia. Joskus Lohjalla asuessa kahdesti kävi niin että "tämä on ihan kiltti" ja oho kun se nappasikin omia koiriani..."ei se koskaan ennen ole tolla tavalla tehnyt". Erityisesti Nismon ja Nemon kanssa en halua yhtäkään vierasta koiraa niiden niskaan hyppimään, olkoon kuinka kilttejä vaan niin ne jää silti jalkoihin. Kun itse kantaa vastuun siitä että kulkee kylillä koirat kytkettynä niin on se kumma kun saa silti pelätä että koska joku tulee kimppuun?!

Tänä vuonna sattuneissa tapauksissa yksi ainut koira on ollut sellainen että sen aikeet olivat onneksi alistuvat. Muut ovat tulleet joko rähinällä tai sellaisella vauhdilla ettei sitä ole ehtinyt yhtään lukemaan koko tilannetta. Tämä alistuvainen tapaus sattui eilen iltalenkillä ja se oli sen koiran pelastus. Olimme Katin kanssa heittäneet siihen asti iloisen pitkän lenkin kun tämä koira lähtee pihasta ja suoraan luokse. Ihmiset katsovat pihassa koiran juoksua eivätkä tee elettäkään vaikka minä huudan että kutsukaa sitä koiraa ja sen jälkeen vielä että tästä tulee tappelu, huutakaa se pois! Minulla oli Hiski ja Katilla Pimu..Pimun luokse koira juoksi ensin ja alistui mutta tunki toisen naamaan ja hyppi päälle alistumisen jälkeen. Olin alkuhuutamisen jälkeen ihan hiljaa ja ajattelin ettei se huomaa meitä...kunnes se sitten huomasi ja lähtee vauhdilla Hiskin luokse. Onneksi se oli narttu ja onneksi se alistui. Eivätpä saaneet omistajat (jotka vihdoin vaivautuivat itse tilanteeseen) koiraa luokseen kuin vasta ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen kun se nuoli Hiskin naamaa ja minä yritin miettiä mitä helvettiä oikein teen. Siinä välissä se olikin jo juossut edestakaisin tietä missä on normisti aika vilkas liikenne ja 60km/h rajoitus jota harvat edes noudattavat. Onneksi ei jäänyt alle. Omistajat eivät sanoneet sanaakaan koko tilanteessa mun ja Katin motkotuksista huolimatta. Eivät sitten yhtään mitään. Eivät pahoitelleet tai mitään. Sama koirahan juoksentelee muutenkin pitkin kyliä.

Mietin tapauksen jälkeen näitä tänä vuonna aiemmin sattuneita tapauksia..ja totesin ettei muuten kukaan muukaan ole pahoitellut asiaa tai torunut koiraa vaan vetäneet herneet palkoineen päivineen nenään kun olen antanut palautetta ja suojannut omiani huitomalla esim hihnalla ilmaa saadakseni vieraan koiran pois. Minä siis olen ollut se kamala paholainen kun ole lenkkeillyt kytketyillä koirilla yleisellä paikalla ja saanut heidän koiran niskaan. Näinkö sen tosiaan kuuluu mennä?