Jos kävelee palavan talon ohi tai törmää sairaskohtauksen saaneeeen ihmiseen, osuu liikenneottemuudessa paikalle tms niin pystyy toimimaan täysin järkevästi. Osaa hoitaa ensiapupuolen tilanteen mukaan ja soittaa apua...mutta auta armias jos jotain pientäkin sattuu mun kirppusille; Nismolle ja Nemolle. Kaikki järki ja ajatus katoaa, tilalle jää vain paniikki.
Eilen Ate soitti juuri kun olin lähdössä duunista ja kertoi että Nismolla on joku hätä. Se vaan istuu ja tärisee, ei suostu liikkumaan. Jos sen nostaa jalkeille niin takapää pitää huonosti ja köyristää selkää sekä vatsa tuntuu tunnustelemalla ihan kivikovalta. Noh, voitte kuvitella sitä härdellin määrää millä mä lähdin Espoosta tulemaan kotiin. Tiedän ettei Ate rakas ylireagoi eikä herkästi soita vaan hätä olisi ihan oikeasti. Soitin matkalla Katille ja pyysin ajamaan meille katsomaan tilannetta ja antamaan arvion - jos näyttää huonolta niin ottaa kyytiin ja ajaa mua vastaan ja siitä suoraan Skutille. Kati on niin pyytetön ystä monessakin asiassa, kiitos taas jälleen. Matka Espoosta kotiin on valitettavsti niin pitkä että siinä ehtii ajattelemaan kaikenlaisia kauhukuvia. Kati ehti 10 min ennen mua meille ja TADAA Nismo on täysin normaali???? Minä kurvasin pihaan, otin vastaan iloiset chihut ja nostin Nismon syliin. Siinä sitä sitten istuin nyyhkien puristaen pientä rakasta sylissä, ei helvetti miten säikähdinkään.
Tässä pienestä kuva, jos nukkuu käsilaukun päällä ei mamma voi lähteä huomaamatta :
...ja tietysti tasapuolisuuden nimissä Nemosesta kuva joka odottaa kuumeisesti että joku tarttuisi viereen tainnutettuun apinaan ja heittäisi sen noudettavaksi:
Kun tajusin lopulta Nismon olevan täysin 100 % oma itsensä aloin tutkia sitä. Kaikki perussysteemit kuten anaalit, mahdolliset puremat/pistokset, suu, ikenet, lihakset (siltä osin mitä osaan), tassut, häntä, iho, korvat....vatsassa tuntui pieni, pikkurillin pään kokoinen, irtonainen pallo mikä tuli ja meni ilman että reagoi siihen mitenkään, muuten ei mitään, ei sitten yhtikäs mitään reaktiota mihinkään? Eikä ongelmia vatsan kanssa, ei oksentelua...Varasin sille hierojan, katsotaan avaako se mun kysymyksiä. Olen maailman onnellisin että Nismo on kunnossa mutta paljon jäi kysymyksiä.
---------------
Illalla oli treenit ja ajattelin että otan Nismonkin mukaan treenaamaan, siinä viimeistään huomaan jos siinä olisi mitään merkkejä jostain oudosta, mutta ei mitään?
Siispä projektitreeni nro 11, kevyesti :
- paikallaolo isossa häiriössä, ennakoi perusasennon mutta makasi rauhallisesti
- seuraamisia lennosta ja paljon rytminmuutoksia, kaksi haukkua, hiljeni käskystä. Juoksu ja hidasosuudet molemmat jees
- istu ja maahan (down) käskyjä ilman koko liikettä, kerran meni vipuun ja vaihtoi istumisen maahnmenoon
- perusasennot aavistuksen vinoja, korjailtiin suoraksi ja palkattiin
Nemo teki seuraamisia ja perusasentoja sekä muutaman lyhyen eteenmenon ilman maahanmenoa, istumisella :). Sekä tietty temppuili esittämällä oravaa, vilkuttamalla ja kiertämällä tötteröä. Tötterön kiertämisessä Nemon erikoisuus on käsimerkistä vaihtaa lennossa suuntaa - se vasta onkin hauskaa!
Katsokaa miten upeita eväitä meidän treeniporukalla oli - kiitos Maija :
KaikenAikaa -kenttä on nyt avattu, onnea rakas haaveen toteutumisesta :). Oli muuten kivannäköistä tottista Atella ja Iitalla. Ja palkaksi käy sekä ruoka että ihan paras frisbee:
Hiski oli poissa tottiksesta koska Wilma reikäpää juoksi sitä päin metsälenkillä niin lujaa että Hiski loukkasi jalkansa. Onneksi vain hetkellisesti koska illalla liikkui ihan normisti jo, huh :) .
Huomenna olisi tupla-agitreenit, molemmilla merkkareilla. Iita jännittää kun ei se ole ollut esteillä hetkeen juoksujen takia, iik! Hiskin kanssa käydään pitämässä hauskaa :) . Ja Nismo ja Nemo toki pääsevät humputtelemaan.
Tänään alkaa vapaat, maanantaina vasta töihin - IHANAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti