Fiiliksellä..

...niinkuin Heidi sanoi - vedä fiiliksellä siellä toko-kokeissa. On helppo vastata "joojoo" ja vaikka toteutuksesta olisi ajatus niin käytäntöön pistäminen tällaisella jännittäjällä jää yleensä vajaaksi.

Perjantain suunniteltu kokeenomainen jäi tekemättä, otettiin jotain irrallisia käskyjä vaan ja lenkkeiltiin, sitten se loppupvä katosikin johonkin.

Ate rakas yritti mua taas tsempata koepäivänä kun näki että pelko alkaa kasaantua...

Olin hyvissä ajoin koepaikalla ja kun on tottunut agikisoihin niin tuntuu aina että toko-kokeissa on ihanan väljää ja hiljaista :D . Nemo kirppunen lähti myös mukaan ja päästiin rauhoittumaan lenkille ennen kokeen alkua.

ALOssa oli kahdeksan koirakkoa ja kun oltiin aikatauluista pitkällä niin otettiin kaikki samaan aikaan paikallaoloon..Nismo ainut pieni koira..ja aivan keskellä..

Näin meillä sitten meni:

Luoksepäästävyys 10 - häntä heiluen moikkasi

Paikallaolo 7 - mua pelotti ihan pirusti jättää sitä ja päätin että jos yksikään koira liikahtaa niin mä oon viivana Nismon luona, nousi se tai ei..Nismo nousi istumaan muutamia sekunteja ennen loppua ja istui siinä aina uuteen "käsky" kohtaan asti.

Välissä autoon ja pieni palkkaus...ennen yksilösuorituksia toin sen halliin, pyöritin pari kertaa että sain sille fiiliksen päälle ja suoraan kehään.

Seuraaminen hihnassa 9 - yksi vino pa

Seuraaminen vapaana 9 - yksi vino pa

Liikkeestä maahan 0 - putosi heti kuin kivi käskystä ja kun mä käännyin niin se lähti tulemaan mua vastaan??

Luoksetulo 10 - niin siisti!!! Jäi tarkkaavaisena ja käskystä lähti niin että hiekanmurut lensi, hyppäsi ilmassa perusasentoon joka oli aivan luotisuora

Liikkeestä seiso - 10 ?????? Siis asia mikä ei onnistunut tällä vkolla, ei sitten mitenkään ja nyt se teki sen täydellisesti. Noudatti heti käskä eikä liikkunut, ei milliäkään.

Estehyppy 9 - ennakoi perusasentoa, itse hyppy oli aivan upea ja seisoi heti käskystä

Yleisvaikutelma - 8

Mikä upeinta niin se fiilis siellä kehässä - minulla oli se rakas pieni koira joka teki täysin samalla moottorilla kuin treeneissä. Se tuli häntä heiluen ja nauravaisen näköisenä ja teki minulle, minun kanssa. Osasin pitää itseni rentona ja kehua oikein liikkeiden välissä. Tuntui kuin paikalla ei olisi ollut edes muita kuin me vaan. Sellainen unenomainen tunne. Se oli mahtavaa, sitä on haettu ja sen eteen on tehty töitä.

En katsonut pisteitä kehässä koska olin puhtaasti onnellinen siitä fiiliksestä. Palasin tulostaululle ja lipsahti ääneen: ei vi**u, saatiinko me ykkönen?? Nollauksesta huolimatta pisteet 161 - ykköstulos!!!

Kiitos rakas Ate ja rakkaat ystävät; Kati, Heidi, Katja, Heli, Mira, Elina ja kaikki te muut jotka olette mua tukeneet ja auttaneet, tsempanneet myös silloin kun ei aina mene nappiin ja vilpittömästi kannustaneet eteenpäin :). KIITOS! Atelle erityispojot siitä että selkeästi mun opettaminen on tuottanut edes jonkinlaista tulosta, eli oon kehityskelpoinen yksilö ;). On sillä pitkä pinna..

Halasin taas pientä ystävää Nismoa pitkään ja kuiskasin sille että me piruvie tehtiin se!!!

...kohti seuraavia kokeita!

Ate on korkannut jälkikauden ja hoffit ovat jäljestämisen ja tottiksen sekä lenkkeilyn lisäksi käyneet polskimassa...Iitan näyte siitä millaiseksi turkki menee märkänä ja ilmekin sen mukainen :D

Nyt siivoomisen kautta lenkille!