Kohti vuotta 2014 !

Hyvää uutta vuotta ystävät :)

Tässä lenkkeilyt vuodelta 2013 ja tavoitteet vuodelle 2014 samalta saralta:

Liikuin koirien kanssa n. 2300 kilometriä vuoden aikana (ei huomioitu koirien päivittäistä vapaana pitoa). Päästiin muutama satanen siis yli tavoitteen. Vetokilometrejä kertyi Hiskille ja Iitalle yhteensä n. 400 km joista about 50/50 kelkalla ja bikella. Lenkkikertoja kertyi yhteensä 502 eli keskimääräinen lenkin pituus oli n. 4,5 km ja päivässä keskimääräinen matka n. 6,3 km. Vetokilsojen keskimääräinen matka oli n. 7 km.

Tavoite 2014:
rikkoa 2500 kilometrin raja ja suorittaa Iitan kanssa AD-koe :)
HYVÄ FIILIS!

Sitten kurkistus mitä tuli koirille suunniteltua, mikä kävi toteen ja mitä tänä vuonna?

Nismo - rakas herra Pim

TAVOITE 2013
Agia edelleen yhteisen kivan merkeissä - en usko että kisaamaan enää, lukuunottamatta epiksiä. Nismo alkaa olemaan vanha herra ja ajatus siitä ettei se ole minun harrastuskaveri enää kohta tuo palan kurkkuun...mutta kovaa porskutetaan kunnon ja ilon mukaan! Toko -kokeisiin yritämme sitkeästi ja jatkamme ongelmakohtien korjailua aktiivisesti. Rallytoko -kokeisiin uskon että menemme myös ja toive olisi saada se hyväksytty VOIttajaluokasta. BH-koekin kutkuttaa mutta mutta....katsotaan ja mietitään :) . Toivottavasti Nismo pysyy terveenä ja yhteistyömme paranee entisestään vuonna 2013! Ja toki ne perusjutut, liikunta monessa muodossa, kyläily, yhdessäolo, temput yms - parasta arkea koiran kanssa.

TOTEUTUMA 2013
Nismo ylitti kaikki toiveeni, kaiken uskoni ja kaiken mitä olisin voinut edes kuvitella. Suoritettu BH-koe oli yhteisen taipaleemme yksi erittäin tunteellinen hetki. Muistan vieläkin sen itkunpurskahduksen ja sen miten halasin pientä raitaturkkia ja mietin että piruvie me tehtiin se! Heti perään Nismo nappasi tokosta ykköstuloksen ALOkasluokasta. Vitsit ja vaude! Teimme kovasti töitä keväällä yhteistyön ja koemoodin eteen..kunnes minä sitten menin ja mokasin sen uudelleen. Käytiin useassakin toko-kokeessa viime vuonna, mutta ykköstulokset jäivät tuohon yhteen. Agilityssa Nismo rallatteli menemään omaksi ilokseen ja rallytokoa treenailtiin tokon rinnalla, sekä käytiin epiksissä. Terveenä pikkuherra pysyi, mutta huomaa että ikää on tullut. Pidemmiltä (10 + km) lenkeiltä sen joutuu jo jättämään kotosalle..ja se tunne kun sen joutui ekan kerran tekemään, ihan hirveää.

TAVOITE 2014
Kyllä me vielä toko-kokeisiin uskaltaudutaan :). Tavoite on saada minut taas toimimaan Nismon kanssa yhteen hiileen myös koetilanteessa. Ikäherrahan tuo alkaa olla ja se täytyy ottaa huomioon kaikessa. Luonteessa on tulta ja tappuraa edelleen liiaksikin joihinkin tilanteisiin, mutta taas toisissa tilanteissa ikä painaa eikä herraa iltaisin näy iltapissalle kun on jo kaivautuneena nukkumaan. Nismo rakas, pysythän terveenä, pysythän?


Nemo - energiapiikki, niin tärkeä pikkupelle

TAVOITE 2013
Terveenä olo jatkukoon! Liikunta vielä entisestään lisääntyköön! Leikkiä, temppuja, leluja, yhdessäoloa, kyläilyä, kaverikoirailua, edustamista....siitä olkoon Nemon tämä vuosi tehty :) . Lisäksi pienenpieni kutkuttava ajatus rallytokoilusta kokeiden merkeissä..muutamia juttuja saanut tässä puolivahingossa korjattua mutta riittääkö kisahermot kummallakaan...hmm.....ei luvata mitään sillä saralla :) . Agia edelleen polven mukaan, yhteisen kivan merkeissä.

TOTEUTUMA 2013
Minilemmu pysyi terveenä ja fyssarilla käytiin toteamassa hyvät syvät lihakset ja hyvä kunto pariinkin otteeseen. Muutama hieronta myöskin ja polvi ei vaivannut ollenkaan. Joskus hypyttää, mutta ei näytä vaivaavan. Rallytokossa me kehityttiin aika kivastikin ja Nemo kävi mölleilemässä ja sai hyväksytyn tuloksen :). Myöskin tokomölleissä nakkiluokassa käytiin pariinkin kertaan ihan kivoin tuloksin. Eihän se tokolta näytä, mutta kyllä se jotain osaa. Kaverikoirailulle ei jäänyt aikaa, mutta kävimme omatoimisesti ilahduttamassa siskoni työpaikan asukkaita. Nemo on niin elementissään kun sitä rapsutellaan. Istuu siihen sen näköisenä, että tämä on mun homma, silitä niin kauan kuin haluat. Liikuntaa kertyi Nemollekin ihan hirmuinen määrä. Ikää tulee tänä vuonna jo täyteen 8-vuotta, mutta ei paina jaloissa, ei sitten yhtään. Iitan mukana se jaksaa kepoisasti 15 km lenkkejä. Agiliitelemässä käytiin omaksi iloksi, rimat maassa. Nemoa on niin ihana ohjata ja se ohjautuu niin pienin elein.

TAVOITE 2014
Jos me nyt sinne rallykokeisiin? Se me otetaan tavoitteeksi :). Unohtamatta sitä, että terveyttä toivotaan toki kovasti. Nemo saa jatkaa hyväksi havaitulla tiellä harjoitellen hassuja temppuja ja liikkuen hurjasti. Se on toivottavasti tänäkin vuonna yhtä energinen pöhkö joka jaksaa joka päivä esitellä rakasta muumileluaan ja pitää hassua kurnutusta. Juokse Nemo tänäkin vuonna vain juoksemisen ilosta, nauravainen ilme kuonollasi :)

Hiski - herra korva

TAVOITE 2013
Aten ja Hiskin yhteiset tavoitteet tietysti etusijalle, mutta toivon että Hiski jatkaa agilityssa säännöllisen epäsäännöllistä treenaamista minun kanssa. Käytiin viime vuonna muutamat kolmosluokan startit kipaisemassa
joista parhaimpina tuloksina kaksi yliaikanollaa. Tarkoitus olisi tänäkin vuonna käydä kisailemassa. Rallytokossa AVOinluokka olisi tarkoitus ainakin korkata. Pelastuspuolelle omat haaveeni ja ajatukset olisi suunnattu, mutta katsotaan mihin kaikkeen aika ja erityisesti rahkeet(ohjaajan) riittävät :).

TOTEUTUMA 2013
Hiski kipaisi kolmet kisat ja treenasi agilitya säännöllisen epäsäännöllisesti. Parhaimpia tuloksia oli yliaikanollat sekä tietysti rotumestaruuspronssi. Rotumestiksien jälkeen päätös Hiskin jäämisestä eläkkeelle agilitysta. Haikea mieli, mutta alkaahan se olla jo vanha noin suureksi liitelijäksi. Kiitos rakas Hiski kaikista agilityvuosista, kaikesta mitä opetit ja kaikesta mitä koimme yhdessä treeneissä ja kisakentillä - pääsimme pidemmälle kuin uskalsin toivoa :). Rallytokolle jäi vähän treeniaikaa ja korkattiin AVOluokka vain seuramestiksissä - hyvin meni, mestiksien kolmas sija ja 89 p. Kirkkaasti siis hyväksytty. Pelastuspuolelle yritimme kovasti kokeeseen, mutta emme päässeet yhteenkään :( . Hiski nappasi Aten kanssa tokosta toivotun ykköstuloksen AVOimesta ja alkoi keskittymään VOIttajaluokan kiemuroihin. Vetoharrastuksesta tuli meille yhteinen juttu ja Hiski paineli menemään sekä kelkan että biken edessä - jos joku tykkää vetämisestä niin se! Kun näkeekin vetokamat niin alkaa kamala ujellus :D

TAVOITE 2014
Vaikka ei meillä ole agilitya niin rallytokoa meillä voisi olla. Laji virallistuu toukokuussa ja pohdin vielä jäämmekö AVOon vai aloitammeko alusta..Laji olisi puolieläkeläiselle oikein mieluinen varmasti :). Vetoharrastusta on tarkoitus jatkaa ahkerasti! MEJÄ-kokeisiin yritän Hiskiä, paikat on vaan kiven alla.

Wilma - urpo musta

TAVOITE 2013
Voi Wilma...toivon että pysyt iloisena etkä ala ontumaan..että nauttisit elämästä ja hoitaisit perheen "pelle"-virkaa kuten ennenkin. Toivottavasti juokset vielä tämänkin vuoden reikä päässä pitkin metsiä. Wilma harrastelee tänäkin vuonna jälkeä ja rallya omilla ehdoillaan ja keskittyy vapaana liikkumiseen erilaisissa maastoissa.

TOTEUTUMA 2013
Meillä oli hyviä ja huonoja päiviä..lääkitys lopetettiin ja päätettiin katsoa mitä siitä tulee. Syy lopettamiseen oli se ettei koira ollut oma itsensä ja pidätyskyky alkoi kärsiä. Ontumista ei ole ollut onneksi ja Wilman liikuttaminenkin ollaan saatu ihan hyvälle tasolle, ettei tarvitse seisottaa nuorta, aktiivista koiraa. Wilma kävi ralleilemassa möllikisoissa ja kun ei pää kestä niin ei se kestä. Kunhan pääsee jotain touhuilemaan. Positiivinen yllätys se on ollut vetolenkeillä kun on Iitan kanssa kimpassa! Menee kauniisti ja hermot pitää.

TAVOITE 2014
Toivomme hartaasti samaa kuin viime vuonna! Ainoa mikä on viime aikoina aiheuttanut enemmän päänvaivaa on tosiaan tuo Wilman pääkopan kunto. Sitä on pohdittu ja käännelty, tehty muutoksia, kokeiltu erilaisia asioita - osa on tuonut tulosta, osa ei. Kuka tietää onko hermot paskana mahdollisten kipujen takia vai onko jotakin muuta? Wilma menee kuviin alkuvuodesta, katsotaan mitä siellä on nyt kun edellisistä on se vuosi aikaa.

Iita - iitulipiitulipikkuinen, paatu

Nuorikolle ei laitettu tavoitteita, mutta tässä kertomus vuodesta 2012 ja pohdintaa vuodelle 2013:
Iita ehti viime vuonna aloittaa rallytoko"uransa" ensin möllikisoissa 6 kk vanhana ja myöhemmin SM-kisoissa osana joukkuetta ja saaden yksilösuorituksestaan hyväksytyn tuloksen 10 kk vanhana :) ! Nenää se käyttäisi mielellään ja se on koitunut haasteeksi nyt "murkkuikäisenä" johon keskityn sen kanssa parhaillaan jotta voimme suunnata kohti uusia rallykokeita. Aten kanssa Iita harjoitteli kaikenlaista aina jäljestä tokoon ja esineruutuun. Iita oppii hurjaa vauhtia ja tekee mielellään, ollen kuitenkin hieman ohjaajapehmeä. Sille kelpaa lelut ja namit..lelu on kiva kun se liikkuu ja taistelutahotakin löytyy, mutta hieman kaivellen. Kun sen saa käyntiin niin taistelutahtoa löytyy kyllä, mutta syttyy siihen hieman hitaasti. Iita on myös äärimmäisen ketterä ja todisti reilun puolen vuoden ikäisenä että metrisestä esteestä voi hypät yli ilman vauhtia?! Ei tarkoituksella tietenkään vaan vahingossa, mutta yli meni niin että heilahti. Agilityssa keskityttiin kujan harjoitteluun koko kesä mutta nyt kepit ovat olleet jäissä ja mulla mietinnässä..kontaktipinnoilla ollaan tehty kaikille oma variaationsa esteestä riippuen - se kuinka järkevää se on niin aika näyttää. Tykkään sen puomista ainakin nyt - menee itsenäisesti kovaa päähän ja jää sinne. Ohjauksiakin ollaan tehty ja hyppytekniikka hiottu 25 - 35 cm rimoilla. Kivalta näyttää ja katsotaan miten jatketaan :) . Irtoamiseen ja estehakuisuuteen on myös panostettu! Iita kävi myös muutamassa pentunäyttelyssä ollen yhtä lukuunottamatta ROP pentu KP:n kera. Oikeisiin kehiin on tarkoitus mennä nyt heti tammikuussa.

TOTEUTUMA 2013
Iita suoritti BH-kokeen nuorena tyttönä, ihan ex tempore -ajatuksella Aten kanssa. Lisäksi se korkkasi toko-uransa rotumestaruuksissa napaten heti ykköstuloksen! On se aika mainio tyttönen :) . Iitan kanssa muutama näyttely tuli käytyä ja kaikkea saatua HYLsyn ja ERIn väliltä. HYLsy napsahti kun tuomari mittasi sen n. 1 cm alamittaiseksi, junioriluokassa (?). Noh, pienihän se on, mutta kyllä se mittoihin menee ainakin nyt kun olemme sitä ahkerasti mitanneet. Nykyhoffi tuppaa olemaan aika isokokoinen eikä minua haittaa lainkaan että Iitasta ei tullut isoa - kivempi harrastaa ja liikkua tuollaisen kompaktin kokoisen kanssa :). Iitan säkä viime mittauksella 59 - 59,5 cm (hoffinartujen alaraja 58 cm) . Iitasta on tullut minulle äärimmäisen rakas ja se on ollut isona osana liikuntaharrastustani. Iita on edelleen todella sosiaalinen ja onkin tehnyt paljon lenkkejä maastossa vapaana koirakavereiden kanssa. Ei tarvitse jännittää tappelua, edes vaikka joku pääsisi yllättämään mutkan takaa. Turpaansa se ei ota, mutta ei aloita eikä vastaa jos ei koe sitä tarpeelliseksi. Iita aloitti vetoharrastuksen kelkalla ja siirtyi kesäksi biken eteen Hiskin tavoin. Iita on melkoinen veturi ja tykkää ihan hulluna! En voi kuin ihmetellä sen kuntoa ja kestävyyttä. Iita on niin mainio, iloinen ja mutkaton ystävä - helppo arjessa, nopeasti syttyvä harrastuksissa. Nopeakin se on ja me Heidin kanssa aina nauretaan että Iita ei taida edes tietää miten kävellään ;). Iita touhusi jäljen parissa Aten ohjastamana, opetteli ilmaisuja yms yms..Agilityn osalta ollaan edetty rauhaksiin ja mun ajatus saada perusasiat hyvin kuntoon. Kontaktit on nyt todella hyvät, kepit vielä vaiheessa. Ohjattavuus ok luokkaa mutta paljon töitä vielä jäljellä. Lisäksi yritin Iitaa noin kahteenkymmeneen mejä-kokeeseen enkä onnitunut..

TAVOITE 2014
Aten kanssa toki pääpointit (näyttelyt,toko, pk, pentuasiat..), mutta mun tavoite Iitan kanssa on syksyllä päästä ihan oikeille agiradoille - HUI! Rallytokossa aloitetaan alusta kun laji on virallistunut. MEJÄ-kokeisiin yritetään uudelleen, edellistä sitkeämmin. Liikuntaharrastus jatkukoon yhtä isona osana arkemma kuin nytkin! Tulisi vaan sitä lunta niin saisi kelkan tallista..Ole Iita yhtä mutkaton ystävä kuin tähänkin asti :)

Viime vuonna lupasin saman kuin edellisinäkin vuosina : rakastaa Ate tänä vuonna yhtä paljon kuin viime vuonna. Teen saman lupauksen tällekin vuodelle :)

Vuosi 2013 oli kaikenkaikkiaan tapahtumarikas. Rakas isäni sairastui loppuvuodesta ja hänen taistelu sekä siinä onnistuminen olivat merkittäviä asioita. Sellaisten asioiden tapahtuessa muistaa mikä oikeasti on tärkeää ja osaa arvostaa niitä pieniäkin asioita. Isä on minulle erityinen, todella erityinen - isä on minun roolimallini ja kunnioitan häntä suuresti.

Toki toiseen tunnesuuntaan sitten iso asia oli meidän kihlautuminen, yllätys ja vieläkin epäuskoinen, tapahtuiko tämä todella :D ?

Työpaikan vaihto toi paljon uusia asioita, lisää kiirettä, haasteita, onnistumisia...

Ystävien kanssa tuli jaettua monet arkihetket, lenkit, juhlat, puhelinkeskustelut, illanistujaiset....kaikkea sellaista mitä ilman ei vaan osaisi olla ja onneksi ei tarvitsekaan. KIITOS rakkaat ystävät vuodesta 2013 :).

Oma asenne ratkaisee monessa asiassa, minä ainakin uskon niin. Oma asenteeni siitä, että iloitaan pienestä ja unohdetaan turha kiukuttelu ja vihanpito ovat olleet mitä mainioin tapa ottaa jokainen uusi päivä vastaan, jatkan siis samoilla linjoilla.

Näihin tunnelmiin päätämme Nismon ja Nemon kanssa vuoden ynnäämisen (ne nukkuvat kainalossa)..

HAPPY NEW YEAR!

Kiritään kiinni..

...taas pitkäksi venähtänyttä päivitystaukoa ;) . Syytän mun duunia joka ei mahdollista pientäkään hengähdystä siten, että voisi esimerkiksi ruokatauolla kirjoittaa blogia, ei onnistu! Kiirettä on siis liikkeessä pitänyt ja tietysti hyvä niin, kun on asiakkaita niin tietää että kaupalla menee hyvin. Lukujakin on kiva minun lähetellä kun ne näyttävät oikein mallikelpoisilta. Tiimiläisiin uskaltaa luottaa päivä päivältä enemmän ja pikkuhiljaa höllätä sitä omaa otettaan. Jouluaika on niin superkaupallista että kiirettä piti enemmänkin.

Työpaikalla tapahtui maanantaina 16.12 aika ihmeellinen asia. Liike ei vielä ollut auki, mutta jollain konstilla Ate rakas oli päässyt sisälle ja seisoi siinä työpöytäni vieressä ruusukimpun kanssa. Minä tietysti aivan äimänä että mitäs mitäs...ja vielä enemmän äimänä kun Ate kosi minua?! Mies joka aina sanoi ettei halua kihloihin, eikä mene naimisiin. En voi kuvailla millainen hetki se oli..tunteet meni niin hirmuista kyytiä eteenpäin, että se hetki tuntuu vieläkin unenomaiselta. Ate puhui kauniita asioita ja kaikki oli jotenkin niin kaunista ja herkkää. Rakastan sinua murunen, teit siitä päivästä maailman täydellisimmän :). Ja hei, aika viimisen päälle nätti sormus on sormessa, ihanaa! Me olemme siis kihloissa, aika makeeta..tuntuu tosi hyvältä.

Tässä kuva Nina siskon tekemästä kakusta. Pääsi yllättämään tällä ihan totaalisesti.



Ihania ihmisiä on meidän ympärillä, kiitos ystävät kaffittelusta, onnitteluista, lahjoista ja toivotuksista ja ihan kaikesta! Vaikka ei virallisia kihlajaisia järjestettykään.


Lunta ei muuten ole näkynyt kuin hetkellisesti. Tässä vetokaksikon (annetaan Nemonkin luulla että se veti minua ;) ) todiste siitä että lumi koristi maata sen muutaman päivän ajan.



Tuolla reissulla muuten mulle kävi pieni muistivirhe..muistelin että valitsemani reitti on n.10 km pitkä ja hupsistakeikkaa se olikin 18 km pitkä! Eipä tuo haitannut kumpaakaan kulkijaa eikä minua, ilmakin suosi!

Ja oli sitä lunta toisenakin päivänä! Tässä Nismon ja Nemon lenkkikuva siitä todisteena :



Kaikki alapellolla tehdyt lenkit hoffien ja hiippareiden kanssa eivät oikein ole kuvauskelpoisia..mutaa on hirmuisesti ja koirat on kotiin tullessaan sen näköisiä että niitä olisi pyöritelty siellä mudassa..ja oikeastaan Hiskin kohdalla se pitää paikkaansa, tosin se hoitaa pyörimisen ihan itse.

Agilityakin on treenattu Iitan ja hiippisten kanssa. Iita on aloittanut taas keppisulkeiset verkoilla ja sisäänmenot on aika hyvällä mallilla. Itse pujotteluvauhti on vähän kadoksissa verrattuna muuhun vauhtiin muilla esteillä. Rimatkin on nostettu täyskorkeuteen ja todettu että kun en vaan ehdi. Iita on hurjasti Hiskiä nopeampi ja se aiheuttaa mulle päänvaivaa..kaikki täytyy omalta osalta opetella uudestaan. Kontaktitkin on aika jees, ohjaus vielä ihan vaiheessa. Pikkuhiljaa :). Oma ajatus tällä hetkellä (!) on se että Iita on valmis kisaradoille syksyllä 2014. Nismo ja Nemo ovat kurvailleet omaksi ilokseen, ilman korkeita rimoja ja tavotteita. Hauskaa ja mutkatonta!

Heidin kanssa ollaan käyty ihanilla Ikkalan reiteillä lenkkeilemässä ja huomenna aamulla taas mennään :) . Mieli lepää jutellessa ja koirien juostessa ihan miljoonaa pitkin metsää. Iita on siitä hauska ettei juurikaan käytä tietä tai polkuja kuin ylitykseen juostessa toiselle puolelle metsää/peltoa. Eikä se osaa kävellä kun on vapaana..

Iita kävi Niinalla tsekattavana ja oli huippuiloinen kun kerrankin sain viedä Niinalle täysin terveen koiran! Iita on ollut raskaalla liikunnalla ja kelkanvetokausi lähestyy (jos sitä lunta nyt tulisi) joten halusin viedä sen tsekattavaksi, onko esim vetolenkeillä käytetyt uudet valjaat vääränlaiset ja aiheuttaneet jumeja tms, mutta ei mitään ollut missään ja koira erinomaisessa kunnossa, mikäs sen mukavempaa!

Wilma on ollut vaihtelevalla mielialalla..onnu ei mutta ne hermot, jos niitä on ollenkaan. Ollaan Aten kanssa taas käyty pitkät keskustelut miten sen kanssa arjessa jatketaan ja mitä muutetaan..nyt on rutiinien rikkominen käynnissä, josko se toisi apua. Pöhkö musta se on, mutta puolustuksena täytyy sanoa että kauniisti menee lenkillä yksin ja Iitan kanssa. Hiskin kanssa se on liian säätäjä ja hiippiksillä palaa siihen hermo kun koohkaa, tai no ei Nemo välitä, mutta Nismo kiukustuu.

Nismo murunen on ollut treenitauolla, ihan pikkuherättelyjä mitä nyt ruoan kanssa tehdään, mutta ei muuta. Kokeita on katsottu tammi- helmikuulle. IIK! Se osaa asiat, se mitä kokeessa sitten tapahtuu niin kuka tietää..

Hiski on nyt virallisesti jäänyt agilitysta eläkkeelle. Haikea fiilis, mutta joskus sen ajan oli tultava. Voi miten paljon Hiski koimme kentillä yhdessä, en unohda sitä milloinkaan!

Mikä on muuten ihanempaa kuin loma? Lähteä aamulla heittämään kympin lenkki, tulla kotiin ja laitella tavaroita järjestykseen, siivota ja pyykätä rauhassa, syödä yhdessä, käpertyä toisen kainaloon, tavata ystäviä ja sukulaisia, olla vaan ja lepäillä, katsoa telkkaria, tehdä nettiostoksia, jutella ja nauraa maailman tyhmimmille asioille, olla yhdessä. LOMA - juuri sinua kaipasin!

Hoffien agimestikset

Tänään Ojangossa ratkottiin Anne Viitasen radoilla hoffien agimestikset. Uusilla säännöillä kahden radan yhteistulos ratkaisi mestaruuden - hyvä sääntö lajissa missä se virhe käy niin pirun herkästi ja pienestä. Hoffeja osallistui ennätysmäärä - yli kymmenen!

Lähdin matkaan Hiskin ja hiippujen kanssa. Täytyyhän sitä mukana olla pikkuturistit tietysti, jotka käyttäytyivät oikein esimerkillisesti. Ojangossa olen käynyt katsomassa kisoja kerran, mutten ole koskaan siellä itse juossut. Pohja tuntui kyllä hyvältä!

Eka rata meni kontaktien osalta ihan nappiin, mutta oli vähän minulta sellainen "pelastelu-kalastelu" ja Hiski onneksi paikkasi ja hoisi homman kotiin - puhdas rata ja hyvä mieli koirasta, vähän mälsä omasta toiminnasta...

Toiselle radalle lähdettiin asenteella kunnes Hiski keksi vinkuvan nartun ja oli aivan varma että narttu kutsuu häntä astumaan. En saanut sitä kontaktiin vaan kiskoin kosiskelevaa puuhkaturkkia kohti lähtöpaikkaa ja mietin että kuinkakohan käy. Jätin sen lähtöön ja Hiski muisti mitä oltiinkaan tekemässä. Tehtiin oikein pätevä rata, harmillisesti yksi muurin palikka kolahti alas. Tulos 5, mutta hyvä mieli ja asenne oli itselläkin kohillaan. Erityisesti onnistunut valssi kahteenkin kohtaan lämmitti mieltä.

Tuloksilla 0 ja 5 pokkasimme hoffien mestaruudessa kolmannen sijan! Ikuinen neljänneksi jääminen vaihtui hieman ylöspäin ;) . Superonnittelut vielä kaikille osallistujille ja erityisesti voiton vieneille Wumballe ja Räpsylle sekä toiseksi tulleille Raksalle ja Mialle! Kiitos Kirsille että mahdollistit mestikset :)

On se Hiski melkoinen poika, nokka on alkanut jo harmaantua mutta ei anneta sen haitata. Me ollaan oikein onnellisia tästä päivästä! Kiitos rakas Ate koiran lainasta ja luottamuksesta :).

...ja palkintoposeeraus, tottakai:




Jännitti muuten aivan älyttömästi kun ei taas hetkeen olla kisattu! Aamulla jännitys iski ja se meinasi kasvaa jo sietokyvyn yli..hengissä taas siitä kuitenkin selvisi. Kaiken jännittämisen jälkeen sitä on ihan irtikatkipoikki ja olenkin onnellinen että lenkitin perheen akat eli Iitan ja Wilman jo aamusta. Huh!

Tauko

...kirjoittaminen on jäänyt. Ei me olla laiskoteltu, päinvastoin, mutta elämä on mennyt hieman uuteen järjestykseen. Rakas isäni on sairastellut ja kaikki energia menkööt nytkin sairaalaan, siellä sitä tarvitaan eniten. On se niin kova jätkä että selviää mistä vaan!

Agilityn osalta treenit ovat jatkuneet normaaliin tahtiin. Hiski alkaa kääntymään pikkuhiljaa eläkkeelle ja Iita ottamaan isompaa roolia. Nismo ja Nemo kulkevat treeneissä hömpöttelemässä omiaan ja tykkäävät kauheasti.

Iitan juoksu toki laittoi treenikalenterin uuteen järjestykseen ja Hiskin ajatukset mullinmallin..hyvä lähteä huomenna hoffimestiksiin uroksen kanssa jonka mielessä pyörii vain naiset. Katsotaan miten meidän liitely sujuu.

Iita on agilityssa keskittynyt kontakteihin ja ohjattavuuteen..ja minä siihen että osaisin sitä ohjata ja juosta lujempaa.

Tokopuolella Nismo ja myös Nemo ovat touhunneet kaikenlaista, Nismo tekee AVOn liikkeitä kuten kaukkareita ja vahvistelee niitä ALOn kompastuskiviä. Nemo harjoittelee perusasentoja ja seuraamista - kyllä se vielä joku pvä ;)

..kun ajatukset pitää saada muualle, toimii lenkkeily siihenkin hurjan hyvin. Kunnon hikeä on puskettu pintaan kaikenlaisilla kokoonpanoilla mitä meidän laumasta saa aikaan. Tänään ensin yhdistettynä Wilma ja Iita sekä seuraavalla lenkillä Hiski, Nismo ja Nemo. Ate osti itselleen juoksumaton ja minä sekä hiipparit olemme kipittäneet siinä myös.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta että onneksi on rakas Ate ja rakkaat ystävät joille jakaa ajatuksia kun tulee sellainen olo. Kyllä tästä eteenpäin mennään. Tärkeintä että saadaan iskä kotiin!

Liidellen

Piiiiiiitkästä aikaa alkoi ihan vakitreenit, agilityn merkeissä :) . Tottista/tokoa onkin treenatttu ainakin se kerta viikkoon, mutta nyt myös liidellään - Siuntion Koirakerhin hallilla Lohjalla, joka toinen lauantai. Tuttu porukka kasassa ja uutena Katja Arlan kanssa, siinä muuten supertaitava agihoffin alku!

Tehtiin helppoja juttuja ja kontakteja, vähän sellaista tsekkailua ja tutkimista kenen tavoitteet on missäkin. Hiski oli niin ihana, se liiteli niin kivan oloisesti, oli kuulolla ja ohjautui noin vaan. Videolta jälkeenpäin katsottuna ohjaajan liike oli taas niin hirveää että huhhuh..Iitan kanssa mun päälimmäinen ajatus on tällä hetkellä se miten etenen? Se menee niin lujaa etten osaa ohjata sitä. Kun on harrastanut Nismon, Nemon ja Hiskin kanssa on Iita vauhtinsa kanssa ihan toista luokkaa. En voi ymmärtää miten se edes meneekin niin kovaa. Miten ihmeessä oikeasti nopeiden koirien ohjaajat pysyy kyydissä mukana?? Otettiin Iitan kanssa eka yhteentörmäyskin kun se ampui ulos putkesta, minä luulin ehtiväni ja sitten se olikin jo jaloilla ja mä nurin. Palkkautuu muuten agissa pääosin lelulla, kontakteilla annan namia. Sen puomista tykkään edelleen, päähän menee itekseen eikä taakseen vilkuile. Vähän ehkä tekemistä kontaktilta pois lähtemisessä..siellä on Iitan mielestä kivempi olla kuin tulla pois. Nismo ja Nemo pääsivät kaahottamaan putkia ja puomia, voi miten hauskaa niillä olikaan :)

Hiski on ilmoitettu hoffien agimestiksiin 1.12 Vantaalle - hui!

..ja koska se vkonloppu on sellainen että Ate rakas on poissa ja olen ihan itekseni, buukkasin lauantaille jotain ennenkuulumatonta - Nemo menee kokeisiin!!! (joo, epiksiin, lajina rally ;) ) Nemo on usein vain turistina joka paikassa, katsotaan mitä tapahtuu.

Nismon tokon suhteen on oltu hiljaiselolla..treenattu pikkujuttuja lenkkien yhteydessä, kotosalla ja viikkotreeneissä. Ei mitään kummoisempaa eikä oikein suunnitelmaakaan, lähinnä mielen virkistykseksi. Pitäisi katsoa se koe ja ilmoittaa..

Olenkin unohtanut laittaa kuvan kun minä suurena näyttelyihmisenä (en, koska en vaan osaa!) tässä esitän Nismoa :D . Eikö näytäkin ihan oikealta? Aika kaukana siitä miten pitäisi olla..



Olisihan se ollut kiva käydä molemmat kerran kehässä näyttämässä ennenkuin pallit lähti, mutta ei sitten menty. Omistaja olisi tarvinnut kyllä vähän isommatkin sulkeiset miten siellä kehässä ollaan ja esitetään ;). Hoffin esittäminen vielä menee, se vaan seisoo niinkuin se on.

Uuden työn lomassa alkaa vihdoin rauhoittua. Uusi myymälä on nyt auki - tervetuloa Flamingoon :) ! Kyllä sitä tulikin juostua tukka putkella..pitkiä päiviä, siihen päälle lenkit, kodinhoito ja alati huono omatunto siitä ettei ehdi rakkaan perheen kanssa olla tarpeeksi. Nyt näyttää valoisammalta!

Ate murunen vei syntymäpäiväni kunniaksi syömään ja antoi uuden tietokoneen!! Mikäs tässä on blogia kirjotellessa kun ei tarvitse odottaa kaiken latautumista aina kaffekupillisen verran ;) .

Totojuoksua ja rallymestikset

Viime viikonloppuna meni lauantaipäivä pitkälti toto-juoksuissa. Kävelin kentälle Iitan, Nismon ja Nemon kanssa - kaikki pääivät pinkomaan minkä jaloistaan pääsivät. Tapahtuma on vuosittainen hauska sekasoppa kaikenlaisia tyylejä eikä kellään ole tulospaineita. Olin Nismosta ylpeä sillä se juoksi lelun perässä ihan hulluna! Koira joka ei leiki! Kun sai mun askarteleman vieheen kiinni niin ravisteli sen vielä varmuudeksi liikkumattomaksi ;). Iita pinkaisi lähelle kärkivauhtia, kuten epäilinkin..siinä akassa riittää vauhtia, varsinkin hoffiksi :). Nemo kipitti namipurkin perässä minkä jaloistaan pääsi ja nauravainen ilme naamallaan niinkuin aina.

Tässä linkki kuvaan kun pienet odottavat toto-juoksussa vuoroaan:

NISMOjaNEMO

Juuri kotiuduttiin sitten tänä lauantaina rallymestiksistä jossa oltiin KOKO lauman voimin! Ate otti kuvia ja auttoi kisapaikalla, kiitos rakas :)

NEMO - möllialo 83 p.

Oli kyllä kiltti tuomari. Nemo oli kuin lenkillä, kulki se vieressä ja teki juttuja kun sille kauniisti jutteli. Häntä heilui kamalasti mikä sai tietysti minut onnelliseksi ja toisinaan sieltä jotain vähän tokomaisempaakin keskittymistä löytyi, hetkellistä tosin. Pienellä kirpulla oli kuitenkin niin kovin siistiä.



WILMA - alo 71 p.

Nippanappa hyväksytty mutta oli kyllä kamala räpellys. Wilma teki ihan hyvin ennen radalle menoa ja oli innokas, mutta herkkä paineistuminen tuli pintaan kun piti keskittyä ja oli paljon häiriötä..jotenkin ihmeen kaupalla päästiin edes koko rata läpi. Tuli vähän surkea olo kun jotenkin sitä aina toivoisi että osaisi toimia niin että koiralla olisi hyvä olla.



IITA - alo 89 p.

Kyllä siinä vaan energiaa riittää. Kaikki virheet tuli siitä, että on kiva esittää kengurua ja säätää vähän omiaan. On se melkoinen koira tuo Iita. Hauskaa sillä oli, siitä ei jäänyt epäselvää! Kivempi tietysti niin että virtaa on liikaa kuin se että joutuisi perässään vetämään.



HISKI - avo 89 p. Hiskin eka avorata ja mestaruuskisojen kolmas sija.

Hmm..teki ja totteli, mutta oli kyllä niin kontrollin rajamailla että..Pieni possu se sisällä puskee minun kanssa aina jotenkin kummasti pintaan. Korvat hörössä tepasteli menemään. Kuva on otettu ennen radalle menoa ja se on sumea mutta kuvastaa hyvin sitä mitä tarkoittaa kontrollin rajamailla..



NISMO - voi HYL

Noh, eipä ollut vireestä tai tekemisen meiningistä pulaa..vaan sitä oli liikaa ja haukkui, haukkui, haukkui...ja sähläsi ja ja ja..Radassa oli paljon hyvääkin ja oikealla seuraamista on treenattu niin kamalan vähän. Ei murtanut seuraamispaikkaa tai mennyt mihinkää laamatilaan. Olisi se silti voinut paremmin mennä. Tai olisi se voinut olla haukkumatta, mutta kun kuumenee niin pirun herkästi kun pyöritetään. Nismo rakkaasta ei valitettavasti ole kuvaa koska valoa ei enää ollut kuvaukseen.


ONNEA Maija ja Rokka = vuoden 2013 NuPun rallytokon möllimestarit ja ONNEA Heidi ja Turre = vuoden 2013 NuPun rallymestarit!!!

Vitsit miten hienon radan teki Turre, vaude :) !!!

Ensi viikolla alkaa taas tottistreenit, ajatuksena mulla ottaa Nemoa enempi hommiin ja Nismolla keskittyä niihin epäkohtiin jotka estävät tällä hetkellä kokeissa käymisen. Ajatus myös lyödä jokin koepäivä lukkoon mihin tähdätään.

Lenkkipolut ovat olleet taas ahkerassa käytössä, joka ikinen päivä kylillä ja kotimaastoissa - jes! Alapelto on raikunut moneen kertaan kun hoffit ovat laumana pyyhkineet siellä menemään. Miten kätevää kun itse tepastelee siellä muutaman kilsan lenkin ristiin rastiin ja hoffit juoksevat saman kertaa kolme..paitsi Iita ehkä kertaa viisi. Se kun juoksisi ja juoksisi vaan. Heidin ja Katin kanssa on tullut tehtyä kimppalenkkejä, se vasta on mukavaa :) . Ikkalassa Heidin luona on ihania metsäreittejä. Mikäs siinä on jutellessa kun lauma merkkivärisiä juoksee sydämensä kyllyydestä.

Talvikin taitaa tulla. Onneksi rakas Ate vaihtoi tänään talvirenkaat minunkin autoon :) ! Josta puheen ollen yli tonnin korjauslasku tiedossa...huoh..onneksi tulee veronpalautuksia.

Sankari

Päivänsankarina tänään 5.10 rakas Herra Pim, eli NISMO - veteraani-ikä saavutettu, 8-vuotta!!!

Elämäni koira, kaikkine oikkuineen ja ominaisuuksineen. Niin rakas ja tärkeä. Maailman paras Nismo.

Päivänsankai juhli aamulla laulun kera kakkua syöden joka oli nappuloista ja nakinpaloista muotoiltu minikahdeksikko :) . Ei voi kun ihmetellä ajankulua..vastahan minä olin päättänyt ottaa koiran ja vasta se oli ihan pentunen. Miten paljon olemmekaan yhdessä jo nyt kokeneet, miten paljon olemme toisiltamme oppineet.

(laittaisin kuvankin herra päivänsankarista mutta kun tökkii kone...pöh..)

Syntymäpäivää vietettiin normaalin koirapäivän tavoin - tehtiin pitkä lenkki, käytiin kyläilemässä, vähän tottisteltiin kyläreissulla ja tietysti nukuttiin päikkäreitä. Nismo omalla paikallaan eli kun kaulan päällä puuhkana.
--------------------------

Nismo palasi tokorintamalla tosiaan takaisin perusasioihin ja häiriönkestoon, silloin kun painetta tulee mun panikoinnin myötä. Asiaa on pohdittu ja aseteltu suuntaan jos toiseen...Treenit ovat olleet lyhyehköjä ja pakkaa on sekoitettu urakalla. Rutiineja rikottu ja olen keskittynyt yllätykselliseen palkkaamiseen. Ainakin rutiineja on saatu murrettua ja se on vaikuttanut vireeseen vain positiivisesti! Ate, Kati ja Heidi ovat olleet mun iskukolmikko näiden asioiden kanssa. Kivempi pohtia ja tehdä kimpassa kuin yksin hakata päätä seinään.

Viimeksi kokeessa tapahtuneesta huolimatta olen päättänyt ottaa kiintopisteen johonkin kokeeseen..en vaan vielä tiedä mihin ;)

Seuran rallymestikset olisi parin viikon päästä ja minä ilmoitin meiltä sinne koko porukan, kaikki viisi - myös siis Wilman ja Nemon jotka eivät käy kokeissa muutoin. Siitä voi tulla melkoinen näytös :D . Pääasia että kaikilla on mukavaa ja pääsevät touhuamaan. Ollaan me treenattukin, vähän, mutta ollaan kuitenkin! Nemon kanssa ei ehdi kissaa sanoa kun se on jo täydellisestä perusasennosta ehtinyt vilahtaa ihan muihin hommiin..Wilmaa ei saa kehua liikaa, Hiskin kanssa täytyy olla kaikkein jämptein ja vähäpuheisin, Iita menisi mielellään lentäen vieressä..Nismo, sen kanssa tiedän miten toimia :) .

Katselin Iitan ja rakkaan Aten tokotreenejä - voi sitä naurun määrää! Iita on lievästi sanottuna eläväinen ja säpäkkä..se tekee aivan täysillä ja vauhdilla kaiken mihin ryhtyy, missä on toki puolensa ja puolensa.

Lenkkejä on tehty taas tällekin viikolle huima määrä. Siitä tulee niin hyvä olo! Ja kun tuota laumaa riittää niin aina on iloisia liikkujia lähdössä mukaan matkaan. Eikä sitä tulisi ilman koiria liikuttuakaan, ei sitten yhtään.