Ensi keskiiviikkona pieni Nemo menee lääkäriin Skutille. Pelottaa ihan kauheasti.
Keskiviikkona agitreeneissä Nemo sai jonkinlaisen "kohtauksen" . Nemo on ollut hypyistä tauolla tulevien selkäkuvausten takia (epäily rakenneviasta), joten se on treenannut vain kontakteja ja putkea + ohjauskuvioita. Kauheasti en ole uskaltanut hypyttää vaikka ei selkää kipuilekaan. Keskiviikkona tosiaan mentiin putkea joka on meijän varmin este. Lähettelin sitä putkeen takaaleikkauksin, kulmista yms ja Nemo suoritti häntä heiluen innokkaasti tyypilliseen tapaansa. Yhtäkkiä se putken suulla pysähtyi, pelästyi, hypähti oikein taaksepäin eikä suostunut enää menemään putkeen. Tärisi häntä koipien välissä ja yrittäessään syliini, hyppäsi holtittomasti suoraan mua päin. Tarkistin putken (en hössöttänyt Nemoa tai mitään vaan olin ihan normisti) enkä nähnyt siellä mitään. En saanut Nemoa kuitenkaan enää tekemään mitään. Laitoin sen autoon ja kun otin sen pois autosta se oli täysin normaali, ei mitään merkkejä äskeisestä pelosta ja panikoinnista tai tärinästä. Leikki ihan innoissaan sun muuta. Nemo on aina ollut luonteeltaan todella reipas, energinen, peloton yms joten tällainen käytös on Nemolle täysin vierasta. Tässä yksittäisiä sattumia ja "oireita" joita olen mielessäni käynyt läpi eläinlääkäriä varten.
* Kahden kuukauden sisällä Nemo on treeneissä kahdesti juossut päin estettä ilman että on edes yrittänyt ponnistaa. Toisella kerralla kyseessä oli A-este, toisella pituus
* Täysin hetkellistä arkuutta Atea ja Ninaa (siskoani) kohtaan vaikka on aina rakastanut ihmisiä ja ollut todella seurallinen
* Ärtyisyyttä lapsia kohtaan. Tämäkin on todella outoa koska Nemo on ollut aina satavarma tilanteessa kuin tilanteessa ja putsannut iästä,koosta ja sukupuolesta riippumatta kaikkien ihmisten sieraimet
* Tärinää
* Haukkumista. Nemo alkoi n.puoli vuotta sitten haukkumaan ihme asioille vaikka ei pentuna tai aikuisenakaan ole juuri ikinä haukkunut edes toisille koirille.
Erikoisintahan tässä on se, että sen luonne ei ole täysin muuttunut vaan kaikki nämä oireet ja tapahtumat ovat kestäneet sekunteja/minuutteja, jonka jälkeen se sama pieni energinen kirppu on taas tullut takaisin, lelua suussa kantaen ja kysyen että tehäänkö äiti jotain ?
Eläinlääkärin suosituksesta ja tietysti myös minun päätöksestäni agility jäädytettän Nemolta toistaiseksi, kunnes syy käytökselle löytyy. Toivon todella, että oli se sitten mitä tahansa, niin se voidaan hoitaa. Sanoin Atellekin eilen että rakastan Nemoa liikaa, jotta pystyisin käsitellä sitä asiaa että sen elämänlaatu huononee. En koskaan voisi tietoisesti antaa sen kärsiä, en koskaan.
Mutta sitkeitä me ollaan. Aina meille on naurettu...kaikissa treeneissä mihin ollaan menty niin ollaan saatu naurua ja pilkkaa osaksemme Nemon koon ja rodun takia. Meitä ei olla edes hyväksytty kaikille kursseille koska Nemo on chihuahua. Silti me ollaan näytetty kaikille että kyllä sitä voi pienelläkin harrastaa ja kisata. Yhtä sitkeitä ollaan nytkin!
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
31.7.2009
30.7.2009
Kirppujen touhuja kuvien muodossa
Pari viikkoa sitten pojat sai vähän juoksennella Nummella lähellä rantaa. Tässä kuvia niiden puuhista! Paras kuva on ehdottomasti kuva missä Nemo selkeästi osaa lentää :) . Kuvista iso kiitos Atelle!
28.7.2009
Pätkäloman tapahtumia
Niin se aika taas vaan meni..ja lomapäivät siinä samassa. Ei kyllä sillä, että aika olisi hukkaan mennyt, päinvastoin. Oli erittäin I-H-A-N-A pätkäloma :)
Mua on hellitty ihan kauheesti...kohta varmaan nousee pissaa pipoon tätä menoa :). En oo yhtään tottunu. Sain nimipäivien kunniaksi Aten poimimia (lähimetsästä vielä!) marjoja kermavaahdolla ja kaakaojauheella :) . Pari kyyneltäkin taisi siinä tipahdella kun olin niin onnessani ja hämilläni moisesta huomaavaisuudesta. On se vaan aikamoinen tapaus :).
Kaikki minut ihan henk.koht. tuntevat ihmiset menisivät tajuttomaksi jos tietäisivät mitä mä tein viime viikolla! Olin marjassa :). Siis minä! Ankka the pinnallisuuden perikuva!! Kyllä vain...siellä perse pystyssä poimittiin porukalla mustikoita ja kirput toohotti siellä puskien seassa mukana. Ne myös tykkäsivät mustikoista ihan hulluna! Nemo varsinkin kun keksi että niitähän saa itsekkin nypittyä irti..kaveri imuroi tehokkaasti pari neliötä mustikoita ;). Marjastamisen lisäksi mä oon alkanut ensinnäkin A. katsomaan telkkaria (ja nauttimaan siitä!) ja B. nukkumaan päikkäreitä (ja nauttimaan siitä!) sekä C. syömään joka päivä!!! Onkohan musta tulossa ihminen ;) ?! Kaikkea se r-sana teettää ;)
Viikonloppu meni siellä Terviksellä hoffijutuissa Aten, lapsien, kirppujen ja "Ninjan" kanssa ja Hiski the ninja pärjäsi LOISTAVASTI!!! Ate saa kertoa tuloksia sitten Hiskin omassa blogissa. Kirput oli mukana koko viikonlopun ja saivat ihmetystä osakseen siellä yli 250 hoffin joukossa :) ! Ruttu jäi kotiin Ninan kanssa. Teki todella hyvää sille olla pari päivää pelkällä normiulkoilulla, ilman tokotreenejä / metsätreenejä. Terviksellä oli ihan mahtavia ihmisiä...sekopäisiä...mutta mahtavia :) ! Tuttujakin naamoja oli keväisiltä kennelpäiviltä ja TOKOn SM-kisoista. Keli oli mitä parhain, ei tuskaisen kuuma, mutta ei todellakaan kylmäkään. Mua hirveesti kutkuttaisi kertoa miten hienosti Hiski ja Ate meni ja kertoa niiden TOKOsta ja näyttelystä ja ehkä morsiamesta ja ja ja...mutta...Hiski saa kertoa itse...hmh...
Multa kysyttiin Terviksellä että "noh, koskas Hanna ottaa hovawartin?" johon mä tokasin että "en ikinä". Oon pitänyt sitä mulle sopimattomana rotuna. Oon jotenkin ajatellut etten mä oo yhtään sellaisen koiran omistaja...mutta kun mä siinä kehän laidalla aloin pohtimaan sitä mitä koiralta haluan...millaisia ominaisuuksia arvostan..millaisia käyttömahdollisuuksia kaipaan..ulkonäölliset seikat...sitten seuraava ajatus olikin se, millainen olisi Hiskin jälkeläinen..joku oikein pippurinen poika. Mietin miltä se tuoksuisi, miten se kasvaisi, miten siitä tulisi TOKO ja agikoira....;). Aika näyttää.
Viikonloppuna ei siis tullut treenattua lainkaan, todella outoa! Eilen mä tein kirpuilla muutamia ohajuskuvioita ilman esteitä hätäseen. Nismo toimi huomattavasti paremmin kuin Nemo. Nemolla oli ihan liikaa virtaa palkan perään eikä se jaksanut kunnolla keskittyä. Nismo taasen oli juuri hyvässä vireessä ja tuli todella hyvin käteen mitä se ei normaalisti tee lainkaan. Täytyisi keskittyä sen kanssa entistä enemmän agiin ettei kaikki virta mene hukkaan, nyt kun vire on taas löytynyt! Kirppuja on kyllä noin yleisesti helppo aktivoida...eilen illalla mä mietin että mitä tekisin niiden kanssa nopeasti vielä ennen nukkumaan menoa ja keksin heittää nurmikolle niiden iltanappulat. Kaksi pientä nenää nuuski pitkin nurtsia nappuloita kalastellen ja häntä heiluen. Hymyilytti katsoa niiden menoa kun toiset ihan tosissaan jäljestivät ruokaansa :).
Eilen Ruttu kuolaturpa pääsi tokoamaan. Alkuun se toimi todella haluttomasti ja jähmeästi, kontaktista ei ollut tietoakaan ja vire oli ihan haista paska -tasolla.Laitoin sen hetkeksi autoon ja odotin, otin uudestaan kentälle n. vartin päästä niin johan alko toimia! Paikallaanmakuusta ei noussut, vilkuili kyllä sivuille jonkin verran mutta ei noussut vaikka sivussa leikki Jeni ja Lindan amerikanakita Nita. Olin todella mielissäni. Rutulla kun on tuota malttamattomuutta hieman esiintynyt! Seuraaminen ei ollut ihan huipussaan, askel ja asento oli hyviä mutta kontakti ei ollut niin täpäkkä kuin vaadin. Lyhennettiin siis seuraamisharjoituksia ja lopetettiin onnistumiseen. Luoksetulossa Ate vähän vaikeutti suoritusta tarkoituksella vinkulelua painamalla kesken liikkeen. Ekalla kerralla Ruttu karkasi äänen perään, tokalla kerralla enää epäröi että lähteäkkö vaiko eikö mutta tuli luokse kuitenkin. Näitä harjoituksia kyllä enemmän! Kisoissa kun joku painaa vinkulelua niin siinä meni Ruttu ja se suoritus. Liikkeestä seisominen on jo tosi hyvä!! Nyt pitäisi siitä viimeisestäkin käsiavusta päästä vielä eroon. Mutta se liikkeestä maahan meno....voi tsiisus...NIIN hidas!!! Tulee perässä sen kaksi askelta ja hitaaaaaaaasti valahtaa maahan. Aten neuvojen mukaan nopeutetaan koko maahanmenoa ja palkataan vain nopeasta, ei hitaista valumisista. Käsiavulla voimakkaasti vaan "vedetään" alas ja heti nopeasta palkka. Ärsyttää kun kaikki muu sujuu mutta se..
Viikon päästä on mun ja Hiskin ensimmäiset mölliagit...IIIK! Eilen treenattiin hyppyjä, kontakteja, putken pimeitä kulmia, tuplaputkea....ei meinannut taas tulla mitään kun palkkauksesta piti Hiskin tietysti juosta Aten luo takaisin, mutta kun Ate seisoi radalla mukana, Hiski kuunteli todella hyvin. Täytyy pitää kisoissa huoli siitä että Ate on joko poissa näköpiiristä tai tarpeeksi lähellä. Meillä on kyllä mahdollisuudet jo puhtaaseen rataan. Ajassa ei vielä voida kisata mutta varmaan suoritkseen on kaikki eväät kohillaan! Hiski lukee jo kohtuullisesti rataa ja liikkeitä, se selkeästi jo hypyillä kaartaa siihen suuntaan mihin seuraava este on. Lisäksi se kuuntelee radalla ja pysyy hyvin hanskassa. Kontaktit on haaste, samoin tiukat hyppykulmat toistaiseksi. Molemmat on onneksi totutettavissa/treenattavissa pois. Tänään mä ajattelin irtautua taas enemmän siitä hypyillä ja nostaa jo rimoja oikeaan korkeuteen hypyillä. Yhtä hyppyä targetilla vaan alkuun niin saa hyvä vauhdin. Putken hakeminen onnistuu jo kulmasta kuin kulmasta, siihenkin pitäisi etsiä vähän irtoavuutta vielä.
Tänään siis Nismo, Nemo ja Hiski suuntaa kohti agikiemuroita! Ruttu tekee illalla muutaman NOPEAN maahanmenon huippupalkalla, ei muuta.
Kyllä mulla sitten on kaikkea <3
Mua on hellitty ihan kauheesti...kohta varmaan nousee pissaa pipoon tätä menoa :). En oo yhtään tottunu. Sain nimipäivien kunniaksi Aten poimimia (lähimetsästä vielä!) marjoja kermavaahdolla ja kaakaojauheella :) . Pari kyyneltäkin taisi siinä tipahdella kun olin niin onnessani ja hämilläni moisesta huomaavaisuudesta. On se vaan aikamoinen tapaus :).
Kaikki minut ihan henk.koht. tuntevat ihmiset menisivät tajuttomaksi jos tietäisivät mitä mä tein viime viikolla! Olin marjassa :). Siis minä! Ankka the pinnallisuuden perikuva!! Kyllä vain...siellä perse pystyssä poimittiin porukalla mustikoita ja kirput toohotti siellä puskien seassa mukana. Ne myös tykkäsivät mustikoista ihan hulluna! Nemo varsinkin kun keksi että niitähän saa itsekkin nypittyä irti..kaveri imuroi tehokkaasti pari neliötä mustikoita ;). Marjastamisen lisäksi mä oon alkanut ensinnäkin A. katsomaan telkkaria (ja nauttimaan siitä!) ja B. nukkumaan päikkäreitä (ja nauttimaan siitä!) sekä C. syömään joka päivä!!! Onkohan musta tulossa ihminen ;) ?! Kaikkea se r-sana teettää ;)
Viikonloppu meni siellä Terviksellä hoffijutuissa Aten, lapsien, kirppujen ja "Ninjan" kanssa ja Hiski the ninja pärjäsi LOISTAVASTI!!! Ate saa kertoa tuloksia sitten Hiskin omassa blogissa. Kirput oli mukana koko viikonlopun ja saivat ihmetystä osakseen siellä yli 250 hoffin joukossa :) ! Ruttu jäi kotiin Ninan kanssa. Teki todella hyvää sille olla pari päivää pelkällä normiulkoilulla, ilman tokotreenejä / metsätreenejä. Terviksellä oli ihan mahtavia ihmisiä...sekopäisiä...mutta mahtavia :) ! Tuttujakin naamoja oli keväisiltä kennelpäiviltä ja TOKOn SM-kisoista. Keli oli mitä parhain, ei tuskaisen kuuma, mutta ei todellakaan kylmäkään. Mua hirveesti kutkuttaisi kertoa miten hienosti Hiski ja Ate meni ja kertoa niiden TOKOsta ja näyttelystä ja ehkä morsiamesta ja ja ja...mutta...Hiski saa kertoa itse...hmh...
Multa kysyttiin Terviksellä että "noh, koskas Hanna ottaa hovawartin?" johon mä tokasin että "en ikinä". Oon pitänyt sitä mulle sopimattomana rotuna. Oon jotenkin ajatellut etten mä oo yhtään sellaisen koiran omistaja...mutta kun mä siinä kehän laidalla aloin pohtimaan sitä mitä koiralta haluan...millaisia ominaisuuksia arvostan..millaisia käyttömahdollisuuksia kaipaan..ulkonäölliset seikat...sitten seuraava ajatus olikin se, millainen olisi Hiskin jälkeläinen..joku oikein pippurinen poika. Mietin miltä se tuoksuisi, miten se kasvaisi, miten siitä tulisi TOKO ja agikoira....;). Aika näyttää.
Viikonloppuna ei siis tullut treenattua lainkaan, todella outoa! Eilen mä tein kirpuilla muutamia ohajuskuvioita ilman esteitä hätäseen. Nismo toimi huomattavasti paremmin kuin Nemo. Nemolla oli ihan liikaa virtaa palkan perään eikä se jaksanut kunnolla keskittyä. Nismo taasen oli juuri hyvässä vireessä ja tuli todella hyvin käteen mitä se ei normaalisti tee lainkaan. Täytyisi keskittyä sen kanssa entistä enemmän agiin ettei kaikki virta mene hukkaan, nyt kun vire on taas löytynyt! Kirppuja on kyllä noin yleisesti helppo aktivoida...eilen illalla mä mietin että mitä tekisin niiden kanssa nopeasti vielä ennen nukkumaan menoa ja keksin heittää nurmikolle niiden iltanappulat. Kaksi pientä nenää nuuski pitkin nurtsia nappuloita kalastellen ja häntä heiluen. Hymyilytti katsoa niiden menoa kun toiset ihan tosissaan jäljestivät ruokaansa :).
Eilen Ruttu kuolaturpa pääsi tokoamaan. Alkuun se toimi todella haluttomasti ja jähmeästi, kontaktista ei ollut tietoakaan ja vire oli ihan haista paska -tasolla.Laitoin sen hetkeksi autoon ja odotin, otin uudestaan kentälle n. vartin päästä niin johan alko toimia! Paikallaanmakuusta ei noussut, vilkuili kyllä sivuille jonkin verran mutta ei noussut vaikka sivussa leikki Jeni ja Lindan amerikanakita Nita. Olin todella mielissäni. Rutulla kun on tuota malttamattomuutta hieman esiintynyt! Seuraaminen ei ollut ihan huipussaan, askel ja asento oli hyviä mutta kontakti ei ollut niin täpäkkä kuin vaadin. Lyhennettiin siis seuraamisharjoituksia ja lopetettiin onnistumiseen. Luoksetulossa Ate vähän vaikeutti suoritusta tarkoituksella vinkulelua painamalla kesken liikkeen. Ekalla kerralla Ruttu karkasi äänen perään, tokalla kerralla enää epäröi että lähteäkkö vaiko eikö mutta tuli luokse kuitenkin. Näitä harjoituksia kyllä enemmän! Kisoissa kun joku painaa vinkulelua niin siinä meni Ruttu ja se suoritus. Liikkeestä seisominen on jo tosi hyvä!! Nyt pitäisi siitä viimeisestäkin käsiavusta päästä vielä eroon. Mutta se liikkeestä maahan meno....voi tsiisus...NIIN hidas!!! Tulee perässä sen kaksi askelta ja hitaaaaaaaasti valahtaa maahan. Aten neuvojen mukaan nopeutetaan koko maahanmenoa ja palkataan vain nopeasta, ei hitaista valumisista. Käsiavulla voimakkaasti vaan "vedetään" alas ja heti nopeasta palkka. Ärsyttää kun kaikki muu sujuu mutta se..
Viikon päästä on mun ja Hiskin ensimmäiset mölliagit...IIIK! Eilen treenattiin hyppyjä, kontakteja, putken pimeitä kulmia, tuplaputkea....ei meinannut taas tulla mitään kun palkkauksesta piti Hiskin tietysti juosta Aten luo takaisin, mutta kun Ate seisoi radalla mukana, Hiski kuunteli todella hyvin. Täytyy pitää kisoissa huoli siitä että Ate on joko poissa näköpiiristä tai tarpeeksi lähellä. Meillä on kyllä mahdollisuudet jo puhtaaseen rataan. Ajassa ei vielä voida kisata mutta varmaan suoritkseen on kaikki eväät kohillaan! Hiski lukee jo kohtuullisesti rataa ja liikkeitä, se selkeästi jo hypyillä kaartaa siihen suuntaan mihin seuraava este on. Lisäksi se kuuntelee radalla ja pysyy hyvin hanskassa. Kontaktit on haaste, samoin tiukat hyppykulmat toistaiseksi. Molemmat on onneksi totutettavissa/treenattavissa pois. Tänään mä ajattelin irtautua taas enemmän siitä hypyillä ja nostaa jo rimoja oikeaan korkeuteen hypyillä. Yhtä hyppyä targetilla vaan alkuun niin saa hyvä vauhdin. Putken hakeminen onnistuu jo kulmasta kuin kulmasta, siihenkin pitäisi etsiä vähän irtoavuutta vielä.
Tänään siis Nismo, Nemo ja Hiski suuntaa kohti agikiemuroita! Ruttu tekee illalla muutaman NOPEAN maahanmenon huippupalkalla, ei muuta.
Kyllä mulla sitten on kaikkea <3
22.7.2009
Kroositurpa jäljellä ja Ninja agissa
Tosiaan Ate oli eilen tallannut Rutulle (kroositurpa) jäljen (kiltti!) valmiiksi kun tulin töistä. Elisa ja Jeni olivat myös paikalla malttamattomina jäljestämään! Ne on tehny aika paljon enemmän jälkeä kuin Ruttu ja Jeni on jäljellä todella hyvä. Tarkka ja nopea...ja koirasta näkee miten se nauttii koko touhusta! Hiski (Ninja) oli ajanut jäljen jo päivällä Aten kanssa. Meni kuulemma hyvin! Hiski varmaan kirjoittaa nenänsä käytöstä sitten enemmän omaan blogiinsa.
Ruttu on siis tehnyt lyhyttä suoraa jälkeä sekä metsässä että pellolla. Palkkaa on ollut alussa ja sen jälkeen 3-6 askeleen välein säännöllisen epäsäännöllisesti ja lopussa loppupalkka. Ruttu the kroositurpa on muutenkin niin erikoinen tapaus että ei varmaan ole yllätys, että se myös toimii jäljellä varsin omalaatuisesti ;). On päiviä kun se ajaa lyhyen jäljen kauhealla kroosauksella todella tarkkaan ja vauhdilla nostamatta kertaakaan nenäänsä eikä epäröi yhtään ja taas päiviä kun se pyörii ja hyörii eikä saa mitään muuta kuin litran kuolaa aikaiseksi. Eilinen jälki oli jotain siltä väliltä. Rauhotin sitä pitkään ennen jälkeä kuten aina. Se otti hyvin ensimmäiset kaksi - kolme askelta (näin hyvin itse Aten askeleet metsässä mikä helpotti mua ihan hemmetisti) ja sitten alotti taas sen hyörimisen. Se tuli takaisin alkuun, ponkaisi oikealle, ponkaisi vasemmalle, pyöri ympyrää ja koko ajan kuului hirveä kroosaus. Se siis oikeasti nuuski ja etsi jälkeä mutta en oikeen tienny mitä oisin tehny? Oisko pitäny pysäyttää se hyöriminen ja näyttää jäljen suunta heti? Vai antaa sen itse keksiä? Noh...päätin keskeyttää sen hyörinnän ja näytin kädellä jäljen suunnan. Tämän jälkeen se löi nenän maahan, kuulosti taas rikkonaiselta pölynimurilta ja ajoi tarkasti koko loppujäljen. Oonkohan mä vaan ite taas liian malttamaton enkä anna sen tehdä töitä kun se kerran kuitenkin tajuaa idean? En tiiä..joka tapauksessa olin suhteellisen tyytyväinen. Jotain sille alun kohellukselle täytyy kyllä tehdä...tai sitten täytyy ajaa jälkeä vaan useammin ja useammin ja seurata että rauhottuuko yhtään ajan ja kokemuksen myötä :).
Jäljen jälkeen Ruttu pääsi tarhaan ja varastin Atelta Hiskin agitreeneihin. Oli ensimmäiset mun ja Hiskin treenit joissa Ate ei ollut mukana. Hiski toimi todella hyvin. Toki oli virheitä, mutta suhteessa siihen miten vähän on treenattu, olin todella iloinen! Kuunteli hyvin käsiohjausta, luki mun kropan liikkeitä ja mikä tärkeintä, Hiskillä oli kauhea into päällä! Palkkasin sitä pallolla ja se paahtoi pallo suussa putkia itsekseen, samoin hyppyjä. Tehtiin ihan normihyppyjä sivuohjauksella ja valssilla sekä tuplaputkea (kaksi putkea peräkkäin) . Vielä turhan "tokomaisesti" hyppää esteitä sivuohjauksessa mutta parempi jo kuin viimeksi. Irtoamisharjoituksia tarvitaan! Napsii turhan lähellä kättä leukojaan yhteen innostuksissaan...siitä ei radalla hyvä seuraa. Lisäksi ajattelin ensi kerralla laittaa jo palkan taskuun (pallo ollut ohjaavassa kädessä)ja katsoa mitä tapahtuu. Kaiken kaikkiaan onnistuneet treenit! HYVÄ HISKI! :)...palkaksi se saikin sitten jäniksen korvat ja rapsutuksia.
Huh...viimeinen työpäivä tällä viikolla olisi nyt menossa. Viikonlopusta tulee ihan huippu! Ate, lapset, Hiski, pikkukirput ja minä lähetään Tervikselle hoffien "häppeninkeihin" eli TOKOon ja IIIISSOOOON näyttelyyn. Hiskihän on tietysti komein (Aten jälkeen) ja saa myös ykköstuloksen TOKOsta, tietty ;). Elde ja Jenikin tulevat Tervikselle! Hauskaa siis tiedossa!
Voipi olla että ehtii kirjoittaa vasta tiistaina..saa nähdä!
Ja omista fiiliksistä sen verran noin yleisesti että....jos mun elämä on tällä hetkellä todella ihanaa unta (miltä se tuntuu) niin älkää perkele herättäkö :) !
Ruttu on siis tehnyt lyhyttä suoraa jälkeä sekä metsässä että pellolla. Palkkaa on ollut alussa ja sen jälkeen 3-6 askeleen välein säännöllisen epäsäännöllisesti ja lopussa loppupalkka. Ruttu the kroositurpa on muutenkin niin erikoinen tapaus että ei varmaan ole yllätys, että se myös toimii jäljellä varsin omalaatuisesti ;). On päiviä kun se ajaa lyhyen jäljen kauhealla kroosauksella todella tarkkaan ja vauhdilla nostamatta kertaakaan nenäänsä eikä epäröi yhtään ja taas päiviä kun se pyörii ja hyörii eikä saa mitään muuta kuin litran kuolaa aikaiseksi. Eilinen jälki oli jotain siltä väliltä. Rauhotin sitä pitkään ennen jälkeä kuten aina. Se otti hyvin ensimmäiset kaksi - kolme askelta (näin hyvin itse Aten askeleet metsässä mikä helpotti mua ihan hemmetisti) ja sitten alotti taas sen hyörimisen. Se tuli takaisin alkuun, ponkaisi oikealle, ponkaisi vasemmalle, pyöri ympyrää ja koko ajan kuului hirveä kroosaus. Se siis oikeasti nuuski ja etsi jälkeä mutta en oikeen tienny mitä oisin tehny? Oisko pitäny pysäyttää se hyöriminen ja näyttää jäljen suunta heti? Vai antaa sen itse keksiä? Noh...päätin keskeyttää sen hyörinnän ja näytin kädellä jäljen suunnan. Tämän jälkeen se löi nenän maahan, kuulosti taas rikkonaiselta pölynimurilta ja ajoi tarkasti koko loppujäljen. Oonkohan mä vaan ite taas liian malttamaton enkä anna sen tehdä töitä kun se kerran kuitenkin tajuaa idean? En tiiä..joka tapauksessa olin suhteellisen tyytyväinen. Jotain sille alun kohellukselle täytyy kyllä tehdä...tai sitten täytyy ajaa jälkeä vaan useammin ja useammin ja seurata että rauhottuuko yhtään ajan ja kokemuksen myötä :).
Jäljen jälkeen Ruttu pääsi tarhaan ja varastin Atelta Hiskin agitreeneihin. Oli ensimmäiset mun ja Hiskin treenit joissa Ate ei ollut mukana. Hiski toimi todella hyvin. Toki oli virheitä, mutta suhteessa siihen miten vähän on treenattu, olin todella iloinen! Kuunteli hyvin käsiohjausta, luki mun kropan liikkeitä ja mikä tärkeintä, Hiskillä oli kauhea into päällä! Palkkasin sitä pallolla ja se paahtoi pallo suussa putkia itsekseen, samoin hyppyjä. Tehtiin ihan normihyppyjä sivuohjauksella ja valssilla sekä tuplaputkea (kaksi putkea peräkkäin) . Vielä turhan "tokomaisesti" hyppää esteitä sivuohjauksessa mutta parempi jo kuin viimeksi. Irtoamisharjoituksia tarvitaan! Napsii turhan lähellä kättä leukojaan yhteen innostuksissaan...siitä ei radalla hyvä seuraa. Lisäksi ajattelin ensi kerralla laittaa jo palkan taskuun (pallo ollut ohjaavassa kädessä)ja katsoa mitä tapahtuu. Kaiken kaikkiaan onnistuneet treenit! HYVÄ HISKI! :)...palkaksi se saikin sitten jäniksen korvat ja rapsutuksia.
Huh...viimeinen työpäivä tällä viikolla olisi nyt menossa. Viikonlopusta tulee ihan huippu! Ate, lapset, Hiski, pikkukirput ja minä lähetään Tervikselle hoffien "häppeninkeihin" eli TOKOon ja IIIISSOOOON näyttelyyn. Hiskihän on tietysti komein (Aten jälkeen) ja saa myös ykköstuloksen TOKOsta, tietty ;). Elde ja Jenikin tulevat Tervikselle! Hauskaa siis tiedossa!
Voipi olla että ehtii kirjoittaa vasta tiistaina..saa nähdä!
Ja omista fiiliksistä sen verran noin yleisesti että....jos mun elämä on tällä hetkellä todella ihanaa unta (miltä se tuntuu) niin älkää perkele herättäkö :) !
21.7.2009
Houston...we have a problem...
Tämän siitä saa kun pääosin tokoaa yksinään, kerran viikossa vaan ryhmätreenit ja ihan liian vähän Aten valvovan silmän alla...meinaan nyt on ongelma...mä osun Ruttuun jokaisessa perusasennossa ja seuraamisessa kun alan pysähtyä..eikä siinä vielä mitään, mutta teen sen täysin huomaamattani, joten eilen kun Ate asiasta huomautti niin piti ensin kinata hetki vastaan. Nyt kun sitä on sitten tahkonut ja tahkonut väärin, koiraan osuen, niin ongelma on iskostunut takaraivoon...jatkossa joutuu ottamaan taas aivot käyttöön treeneissä ja oikeasti kiinnittää huomiota tähän, samoin kun sivuaskeliin. Ei tällaisia oikeasti tule itse huomattua. Oli pakko kirjoittaa tämä tänne ylös, jolloin voin toivottavasti kuukauden päästä katsoa tänne ja todeta, että enää ei ole moista ongelmaa :). Koska kyllähän mä osaan olla ottamatta sivuaskelia ja osaan olla osumatta koiraan koska kyllä mä kirppujenkin kanssa tokoilen ja niiden päälle nyt ei vain yksinkertaisesti voi oikein astua tai tuloksena on chihuahua - ovimatto ;).
Ruttu pääsi tänään mukaan töihin. Konttorilla on aikasten hiljaista ihmisvirran ja työntekijöiden suhteen kun suurin osa on lomalla. Mä vähän pelonsekaisin tuntein toin tuon tyypin tänne, se kun on niin energinen kooho...mutta toistaiseksi mitään ei ole mennyt rikki ja se on rauhottunut huoneeni lattialle jopa nukkumaan. Aamulla me haettiin ensin essosta vähän kaffetta mukaan ja lähettiin ajelee kohti Espoota. Motarilla edestakaisin suhaavat autot jaksavat näemmä edelleen Ruttua ihmetyttää vaikka se paljon autossa matkustaakin. Ajattelin että Ruttu olisi ihmetellyt konttorilla hississä olemista mutta ei...se keskittyi oman peilikuvan :). Liisa (duunikaveri) sai osakseen ihan yhtä paljon pusuja kuin Ellenkin (toinen duunikaveri) ja muutaman napsauksen Rutun viuhtovasta hännästä ;). Koko konttori piti tutkia tietysti läpikotaisin ennenkuin malttoi olla hetken paikallaan. Sen jälkeen se onkin vain tuumaillut tossa mun jaloissa, välillä luuta syöden ja välillä nukkuen. Päiväähän tässä kyllä on jäljellä vielä vaikka kuinka....mutta olen positiivisesti yllättynyt ettei koohkaa yhtään ja kuuntelee käskyjäkin hyvin. Olikohan sen aamuruoissa rauhottavia ???? ;)
Näin sivuhuomautuksena vielä sen verran että aamulenkille metsään suunnatessa kannattaa aina vilaista minkäs koiran/koirat sinne hihnojen päähän ottikaan. Pikku kirput kun ei oikein saa rämmittyä ryteikössä tai metrin korkeessa heinikossa ;)..vähän tuli valittua niille aamulla haasteellinen maasto. Urheasti ja sisulla ne siellä kyllä puskivat! ...Oli kyllä ihana aamu...
Iltapäivällä olisikin sitten jälkeä. Ruttu on tehnyt suoraa ja lyhyttä jälkeä n. 2 krt/vko nyt viimisen kuukauden ajan..yleensä aamulenkin lopuksi. Keskittyminen on jo parantunut mutta liikaa on silti intoa ja koohotusta...katsotaan kuinka tänään käy. Ate oli kiltti ja lupasi tallata :).
Ruttu pääsi tänään mukaan töihin. Konttorilla on aikasten hiljaista ihmisvirran ja työntekijöiden suhteen kun suurin osa on lomalla. Mä vähän pelonsekaisin tuntein toin tuon tyypin tänne, se kun on niin energinen kooho...mutta toistaiseksi mitään ei ole mennyt rikki ja se on rauhottunut huoneeni lattialle jopa nukkumaan. Aamulla me haettiin ensin essosta vähän kaffetta mukaan ja lähettiin ajelee kohti Espoota. Motarilla edestakaisin suhaavat autot jaksavat näemmä edelleen Ruttua ihmetyttää vaikka se paljon autossa matkustaakin. Ajattelin että Ruttu olisi ihmetellyt konttorilla hississä olemista mutta ei...se keskittyi oman peilikuvan :). Liisa (duunikaveri) sai osakseen ihan yhtä paljon pusuja kuin Ellenkin (toinen duunikaveri) ja muutaman napsauksen Rutun viuhtovasta hännästä ;). Koko konttori piti tutkia tietysti läpikotaisin ennenkuin malttoi olla hetken paikallaan. Sen jälkeen se onkin vain tuumaillut tossa mun jaloissa, välillä luuta syöden ja välillä nukkuen. Päiväähän tässä kyllä on jäljellä vielä vaikka kuinka....mutta olen positiivisesti yllättynyt ettei koohkaa yhtään ja kuuntelee käskyjäkin hyvin. Olikohan sen aamuruoissa rauhottavia ???? ;)
Näin sivuhuomautuksena vielä sen verran että aamulenkille metsään suunnatessa kannattaa aina vilaista minkäs koiran/koirat sinne hihnojen päähän ottikaan. Pikku kirput kun ei oikein saa rämmittyä ryteikössä tai metrin korkeessa heinikossa ;)..vähän tuli valittua niille aamulla haasteellinen maasto. Urheasti ja sisulla ne siellä kyllä puskivat! ...Oli kyllä ihana aamu...
Iltapäivällä olisikin sitten jälkeä. Ruttu on tehnyt suoraa ja lyhyttä jälkeä n. 2 krt/vko nyt viimisen kuukauden ajan..yleensä aamulenkin lopuksi. Keskittyminen on jo parantunut mutta liikaa on silti intoa ja koohotusta...katsotaan kuinka tänään käy. Ate oli kiltti ja lupasi tallata :).
20.7.2009
Jos metsään haluat mennä nyt....
Nonni...nyt tulikin tuplasti kirjoteltua tälle päivälle...pakko laittaa kuvia kun juuri sain ne sähköpostiin. Kuvat on muutaman viikon takaisilta metsätreeneiltä, jossa aiheena esineruutu. Kuvat on ottanut Elisa Lindqvist, suuret kiitokset Elde!
Kaksi seuraavaa kuvaa on palkitsemishetki siitä, kun Ruttu on löytänyt ja tuonut ruudusta minulle esineen, vaihdan sen leluun ja palkkaan leikillä. Koska me Rutun kanssa molemmat ollaan aika liikkuvaista sorttia, kuvat on hieman epätarkkoja, mutta jotenkin tosi kivoja kun meillä on yhdessä niin hauskaa.
Tässä sitten kunnon poseerauskuva. On se vaan rumankaunis tuo bokseri :) !!!
Ystävykset painivat vielä treenien päätteeksi....
Kaksi seuraavaa kuvaa on palkitsemishetki siitä, kun Ruttu on löytänyt ja tuonut ruudusta minulle esineen, vaihdan sen leluun ja palkkaan leikillä. Koska me Rutun kanssa molemmat ollaan aika liikkuvaista sorttia, kuvat on hieman epätarkkoja, mutta jotenkin tosi kivoja kun meillä on yhdessä niin hauskaa.
Tässä sitten kunnon poseerauskuva. On se vaan rumankaunis tuo bokseri :) !!!
Ystävykset painivat vielä treenien päätteeksi....
Treeniä ja lenkkiä
Onneksi tämä työviikko kestää vain kolme päivää (ma-ke) ja sitten tarviikin mennä töihin vasta tiistaina 28.7 ! Ehtii vaikka ja mitä tehdä loppuviikosta :). Parasta on se kun aamuisin ei ole kiire mihinkään. Vaikka mua on vaikea saada hereille niin tykkään kuitenkin herätä aikaisin ja rauhassa käydä koirien kanssa lenkeillä. Ulkona on uskomattoman rauhallista ja kaunista aamulla siinä viiden - kuuden maissa.
Perjantaina oli treenipäivä. Meitä oli taas kiva porukka kasassa kentällä ja ilma oli mitä mukavin :). Mä jätin Nismon kotiin ja nappasin Minukkiin Nemon ja Rutun. Kauan ei ollu tarkoitus (taaskaan) olla kentällä, mutta äkkiseltään siinä se 2 tuntia taas vierähti ja päälle vielä treeniä edeltävät kahveet tietysti ;).
Tein Nemon kanssa agia, ilman hyppyjä, ihan yksittäisiä esteitä ja esteille lähetyksiä. Nemo selkäkuvataan loppukuusta tosiaan, joten en viitsi sitä ennen toivottavasti puhtaita tuloksia hirveästi hyppyyttää vaikka se ei selkeästi hyppyjä aristakaan..mutta silti. Nemolla oli todella kivasti virtaa ja kepit luonnistuivat MOLEMMILTA puolilta ihan täysin nappiin! Vedin/työnsin sen vain sisään kepeille oikeasta välistä jonka jälkeen kävelin hiljaa vieressä kädet selän takana. Eli pujotteli täysin itsenäisesti, ilman mitään käsi-/ puhevahvistetta. Todella, todella iso edistys Nemolle! Putkelle (sekä suoraan että mutkaan) lähettelin vähän joka suunnasta ja kulmasta. Kaukaa ja läheltä. Sinne se singahti joka kerta ihan intona :). Vaikka oli vauhtia niin vielä pitäisi olla lähetyksessä mielestäni enemmän. Tietysti kun itse juoksen vieressä ja pidän vauhtia yllä niin Nemollakin sitä on enemmän. Jos joku miettii miksi teen esteille lähetyksiä niin paljon, niin syy siihen on estevarmuus. Mielestäni koiraa voi sanoa estevarmaksi kun se uskaltaa irtautua kunnolla ohjaajasta ja valitsee oikean esteen, suorittaa sen ja palaa ohjaajan luo. Tietysti teen paljon myös ohjauskuvioita ja ihan juoksuharjoituksiakin, mutta pääosin haen Nemolla täydellistä estevarmuutta vielä tässä vaiheessa. Mitä tarkemmin se tuntee esteet ja osaa niille hakeutua, sen tiukempia käännöksiä ja mutkia voin tehdä radalla joten rata-aika on silloin hyvä.
Kumihuuliapina Ruttu tokosi perjantaina. Kaverissa oli lievästi sanottuna HIEMAN energiaa. Nyt liikesarja sivu-maahan-sivu-seuraa (2 askelta) -maahan on alkanut tuottaa tulosta. Menee jo pienestä liikkeestä yhdellä käskyllä maahan, mutta on kyllä edelleen hidas ja jostain syystä epäröi. Todella outo ilmiö ihan sen takia, kun sivulta menee maahan huomattavasti nopeammin. Olen palkannut nyt enemmän juuri maahanmenosta kuin liikesarjasta kokonaisuudessaan, jotta siitä tulisi Rutulle mielekkäämpää. Ehkä toistojen kautta siihen tulee myös liikkeestä maahanmenossa vauhtia. Liikkeestä seisominen meni todella hyvin. Annoin käsiavun varmuudeksi "STO" käskyn yhteydessä eikä hievahtanutkaan paikaltaan, eikä hakenut perusasentoa kun palasin sen viereen ennen käskyä. Olen koittanut yllättää sen välillä palkkaamalla suoraan kun palaan sen viereen, välillä seurautan muutaman askeleen ja sitten palkkaan ja taas välillä perusasento. Ettei vaan alkaisi ennakoida.
Hiski the tyrmääjä teki perjantaina agia. Ate vähän sabotoi meijän treenejä ;) ja kyllä me taas hauskuutettiin yleisöä vähäsen...tällä kertaa mä kuitenkin pysyin pystyssä enkä saanut Hiskiä niskaani. Otin sillä hyppyjä sivuohjauksella ja Hiski kesti sen hyvin. Se kun on tottunut toko ja pk -puolella oleviin hyppyihin ja esteiden ylityksiin niin sivuohjaus on ollut suuri haaste. Matkaa on vielä irtoamiseen kunnolla hypylle, mutta paljon parempi oli jo perjantaina kuin aikasemmin. Hiski selkeästi ymmärsi mitä siltä haettiin. Putki sille oli perjantaina vaikea jostain syystä. Komensi haukulla että möyri ämmä ite sinne, minä en mene, mutta meni kuitenkin hetkellisen kiukuttelun jälkeen ;). Perjantai ei ollut kyllä Hiskin paras agipäivä...mutta tällaista se on...aina ei TODELLA mene nappiin! Kaksi viikkoa aikaa Hiskin ekoihin mölleihin...kuinkakohan käy? Esteet se osaa mutta ei ole tottunut ohjaukseen...kunpa ei tulisi sadekelejä nyt (liukkaat esteet) niin saan hiottua kuntoon.
Eilen aamulla me vietettiin Hiskin kanssa laatuaikaa ja nykästiin aamulla seiskalta reippaasti yli 10 km lenkki! Kyllä oli virkistävää! Hiskin kanssa oli ihana kävellä kun se nätisti kulkee eikä vedä pentumaisia pomppuloikkia väliin kuten Ruttu ;). Tai vetäähän se sellaisia, mutta hihna ei kiristy ;). Matkalla me nähtiin hevosia, yksi minua kohtaan uhkaavasti käyttäytyvä mieshenkilö (josta meinasikin sitten tulla silppua...) ja KYY! En tiedä oliko kyy kuollut mutta tien reunassa se oli ja isokin vielä...Hiski nenä maassa tepsutti todella läheltä sitä ennen kuin ehdin nyppäistä pois. Ei mulle tullu mielenkään että autotien vieressä loikoilisi käärme. Onneksi tosiaan mitään ei sattunut.
Nismo saakin tänään viettää minun kanssa laatuaikaa ja treenata koska se on vain lenkkeillyt viikonloppuna eikä ole tehnyt sen kummempia.
Mulle vähän lupailtiin että illalla olisi lettuja, NAM :) !
Perjantaina oli treenipäivä. Meitä oli taas kiva porukka kasassa kentällä ja ilma oli mitä mukavin :). Mä jätin Nismon kotiin ja nappasin Minukkiin Nemon ja Rutun. Kauan ei ollu tarkoitus (taaskaan) olla kentällä, mutta äkkiseltään siinä se 2 tuntia taas vierähti ja päälle vielä treeniä edeltävät kahveet tietysti ;).
Tein Nemon kanssa agia, ilman hyppyjä, ihan yksittäisiä esteitä ja esteille lähetyksiä. Nemo selkäkuvataan loppukuusta tosiaan, joten en viitsi sitä ennen toivottavasti puhtaita tuloksia hirveästi hyppyyttää vaikka se ei selkeästi hyppyjä aristakaan..mutta silti. Nemolla oli todella kivasti virtaa ja kepit luonnistuivat MOLEMMILTA puolilta ihan täysin nappiin! Vedin/työnsin sen vain sisään kepeille oikeasta välistä jonka jälkeen kävelin hiljaa vieressä kädet selän takana. Eli pujotteli täysin itsenäisesti, ilman mitään käsi-/ puhevahvistetta. Todella, todella iso edistys Nemolle! Putkelle (sekä suoraan että mutkaan) lähettelin vähän joka suunnasta ja kulmasta. Kaukaa ja läheltä. Sinne se singahti joka kerta ihan intona :). Vaikka oli vauhtia niin vielä pitäisi olla lähetyksessä mielestäni enemmän. Tietysti kun itse juoksen vieressä ja pidän vauhtia yllä niin Nemollakin sitä on enemmän. Jos joku miettii miksi teen esteille lähetyksiä niin paljon, niin syy siihen on estevarmuus. Mielestäni koiraa voi sanoa estevarmaksi kun se uskaltaa irtautua kunnolla ohjaajasta ja valitsee oikean esteen, suorittaa sen ja palaa ohjaajan luo. Tietysti teen paljon myös ohjauskuvioita ja ihan juoksuharjoituksiakin, mutta pääosin haen Nemolla täydellistä estevarmuutta vielä tässä vaiheessa. Mitä tarkemmin se tuntee esteet ja osaa niille hakeutua, sen tiukempia käännöksiä ja mutkia voin tehdä radalla joten rata-aika on silloin hyvä.
Kumihuuliapina Ruttu tokosi perjantaina. Kaverissa oli lievästi sanottuna HIEMAN energiaa. Nyt liikesarja sivu-maahan-sivu-seuraa (2 askelta) -maahan on alkanut tuottaa tulosta. Menee jo pienestä liikkeestä yhdellä käskyllä maahan, mutta on kyllä edelleen hidas ja jostain syystä epäröi. Todella outo ilmiö ihan sen takia, kun sivulta menee maahan huomattavasti nopeammin. Olen palkannut nyt enemmän juuri maahanmenosta kuin liikesarjasta kokonaisuudessaan, jotta siitä tulisi Rutulle mielekkäämpää. Ehkä toistojen kautta siihen tulee myös liikkeestä maahanmenossa vauhtia. Liikkeestä seisominen meni todella hyvin. Annoin käsiavun varmuudeksi "STO" käskyn yhteydessä eikä hievahtanutkaan paikaltaan, eikä hakenut perusasentoa kun palasin sen viereen ennen käskyä. Olen koittanut yllättää sen välillä palkkaamalla suoraan kun palaan sen viereen, välillä seurautan muutaman askeleen ja sitten palkkaan ja taas välillä perusasento. Ettei vaan alkaisi ennakoida.
Hiski the tyrmääjä teki perjantaina agia. Ate vähän sabotoi meijän treenejä ;) ja kyllä me taas hauskuutettiin yleisöä vähäsen...tällä kertaa mä kuitenkin pysyin pystyssä enkä saanut Hiskiä niskaani. Otin sillä hyppyjä sivuohjauksella ja Hiski kesti sen hyvin. Se kun on tottunut toko ja pk -puolella oleviin hyppyihin ja esteiden ylityksiin niin sivuohjaus on ollut suuri haaste. Matkaa on vielä irtoamiseen kunnolla hypylle, mutta paljon parempi oli jo perjantaina kuin aikasemmin. Hiski selkeästi ymmärsi mitä siltä haettiin. Putki sille oli perjantaina vaikea jostain syystä. Komensi haukulla että möyri ämmä ite sinne, minä en mene, mutta meni kuitenkin hetkellisen kiukuttelun jälkeen ;). Perjantai ei ollut kyllä Hiskin paras agipäivä...mutta tällaista se on...aina ei TODELLA mene nappiin! Kaksi viikkoa aikaa Hiskin ekoihin mölleihin...kuinkakohan käy? Esteet se osaa mutta ei ole tottunut ohjaukseen...kunpa ei tulisi sadekelejä nyt (liukkaat esteet) niin saan hiottua kuntoon.
Eilen aamulla me vietettiin Hiskin kanssa laatuaikaa ja nykästiin aamulla seiskalta reippaasti yli 10 km lenkki! Kyllä oli virkistävää! Hiskin kanssa oli ihana kävellä kun se nätisti kulkee eikä vedä pentumaisia pomppuloikkia väliin kuten Ruttu ;). Tai vetäähän se sellaisia, mutta hihna ei kiristy ;). Matkalla me nähtiin hevosia, yksi minua kohtaan uhkaavasti käyttäytyvä mieshenkilö (josta meinasikin sitten tulla silppua...) ja KYY! En tiedä oliko kyy kuollut mutta tien reunassa se oli ja isokin vielä...Hiski nenä maassa tepsutti todella läheltä sitä ennen kuin ehdin nyppäistä pois. Ei mulle tullu mielenkään että autotien vieressä loikoilisi käärme. Onneksi tosiaan mitään ei sattunut.
Nismo saakin tänään viettää minun kanssa laatuaikaa ja treenata koska se on vain lenkkeillyt viikonloppuna eikä ole tehnyt sen kummempia.
Mulle vähän lupailtiin että illalla olisi lettuja, NAM :) !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)