Ensi keskiiviikkona pieni Nemo menee lääkäriin Skutille. Pelottaa ihan kauheasti.
Keskiviikkona agitreeneissä Nemo sai jonkinlaisen "kohtauksen" . Nemo on ollut hypyistä tauolla tulevien selkäkuvausten takia (epäily rakenneviasta), joten se on treenannut vain kontakteja ja putkea + ohjauskuvioita. Kauheasti en ole uskaltanut hypyttää vaikka ei selkää kipuilekaan. Keskiviikkona tosiaan mentiin putkea joka on meijän varmin este. Lähettelin sitä putkeen takaaleikkauksin, kulmista yms ja Nemo suoritti häntä heiluen innokkaasti tyypilliseen tapaansa. Yhtäkkiä se putken suulla pysähtyi, pelästyi, hypähti oikein taaksepäin eikä suostunut enää menemään putkeen. Tärisi häntä koipien välissä ja yrittäessään syliini, hyppäsi holtittomasti suoraan mua päin. Tarkistin putken (en hössöttänyt Nemoa tai mitään vaan olin ihan normisti) enkä nähnyt siellä mitään. En saanut Nemoa kuitenkaan enää tekemään mitään. Laitoin sen autoon ja kun otin sen pois autosta se oli täysin normaali, ei mitään merkkejä äskeisestä pelosta ja panikoinnista tai tärinästä. Leikki ihan innoissaan sun muuta. Nemo on aina ollut luonteeltaan todella reipas, energinen, peloton yms joten tällainen käytös on Nemolle täysin vierasta. Tässä yksittäisiä sattumia ja "oireita" joita olen mielessäni käynyt läpi eläinlääkäriä varten.
* Kahden kuukauden sisällä Nemo on treeneissä kahdesti juossut päin estettä ilman että on edes yrittänyt ponnistaa. Toisella kerralla kyseessä oli A-este, toisella pituus
* Täysin hetkellistä arkuutta Atea ja Ninaa (siskoani) kohtaan vaikka on aina rakastanut ihmisiä ja ollut todella seurallinen
* Ärtyisyyttä lapsia kohtaan. Tämäkin on todella outoa koska Nemo on ollut aina satavarma tilanteessa kuin tilanteessa ja putsannut iästä,koosta ja sukupuolesta riippumatta kaikkien ihmisten sieraimet
* Tärinää
* Haukkumista. Nemo alkoi n.puoli vuotta sitten haukkumaan ihme asioille vaikka ei pentuna tai aikuisenakaan ole juuri ikinä haukkunut edes toisille koirille.
Erikoisintahan tässä on se, että sen luonne ei ole täysin muuttunut vaan kaikki nämä oireet ja tapahtumat ovat kestäneet sekunteja/minuutteja, jonka jälkeen se sama pieni energinen kirppu on taas tullut takaisin, lelua suussa kantaen ja kysyen että tehäänkö äiti jotain ?
Eläinlääkärin suosituksesta ja tietysti myös minun päätöksestäni agility jäädytettän Nemolta toistaiseksi, kunnes syy käytökselle löytyy. Toivon todella, että oli se sitten mitä tahansa, niin se voidaan hoitaa. Sanoin Atellekin eilen että rakastan Nemoa liikaa, jotta pystyisin käsitellä sitä asiaa että sen elämänlaatu huononee. En koskaan voisi tietoisesti antaa sen kärsiä, en koskaan.
Mutta sitkeitä me ollaan. Aina meille on naurettu...kaikissa treeneissä mihin ollaan menty niin ollaan saatu naurua ja pilkkaa osaksemme Nemon koon ja rodun takia. Meitä ei olla edes hyväksytty kaikille kursseille koska Nemo on chihuahua. Silti me ollaan näytetty kaikille että kyllä sitä voi pienelläkin harrastaa ja kisata. Yhtä sitkeitä ollaan nytkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti