Tämän siitä saa kun pääosin tokoaa yksinään, kerran viikossa vaan ryhmätreenit ja ihan liian vähän Aten valvovan silmän alla...meinaan nyt on ongelma...mä osun Ruttuun jokaisessa perusasennossa ja seuraamisessa kun alan pysähtyä..eikä siinä vielä mitään, mutta teen sen täysin huomaamattani, joten eilen kun Ate asiasta huomautti niin piti ensin kinata hetki vastaan. Nyt kun sitä on sitten tahkonut ja tahkonut väärin, koiraan osuen, niin ongelma on iskostunut takaraivoon...jatkossa joutuu ottamaan taas aivot käyttöön treeneissä ja oikeasti kiinnittää huomiota tähän, samoin kun sivuaskeliin. Ei tällaisia oikeasti tule itse huomattua. Oli pakko kirjoittaa tämä tänne ylös, jolloin voin toivottavasti kuukauden päästä katsoa tänne ja todeta, että enää ei ole moista ongelmaa :). Koska kyllähän mä osaan olla ottamatta sivuaskelia ja osaan olla osumatta koiraan koska kyllä mä kirppujenkin kanssa tokoilen ja niiden päälle nyt ei vain yksinkertaisesti voi oikein astua tai tuloksena on chihuahua - ovimatto ;).
Ruttu pääsi tänään mukaan töihin. Konttorilla on aikasten hiljaista ihmisvirran ja työntekijöiden suhteen kun suurin osa on lomalla. Mä vähän pelonsekaisin tuntein toin tuon tyypin tänne, se kun on niin energinen kooho...mutta toistaiseksi mitään ei ole mennyt rikki ja se on rauhottunut huoneeni lattialle jopa nukkumaan. Aamulla me haettiin ensin essosta vähän kaffetta mukaan ja lähettiin ajelee kohti Espoota. Motarilla edestakaisin suhaavat autot jaksavat näemmä edelleen Ruttua ihmetyttää vaikka se paljon autossa matkustaakin. Ajattelin että Ruttu olisi ihmetellyt konttorilla hississä olemista mutta ei...se keskittyi oman peilikuvan :). Liisa (duunikaveri) sai osakseen ihan yhtä paljon pusuja kuin Ellenkin (toinen duunikaveri) ja muutaman napsauksen Rutun viuhtovasta hännästä ;). Koko konttori piti tutkia tietysti läpikotaisin ennenkuin malttoi olla hetken paikallaan. Sen jälkeen se onkin vain tuumaillut tossa mun jaloissa, välillä luuta syöden ja välillä nukkuen. Päiväähän tässä kyllä on jäljellä vielä vaikka kuinka....mutta olen positiivisesti yllättynyt ettei koohkaa yhtään ja kuuntelee käskyjäkin hyvin. Olikohan sen aamuruoissa rauhottavia ???? ;)
Näin sivuhuomautuksena vielä sen verran että aamulenkille metsään suunnatessa kannattaa aina vilaista minkäs koiran/koirat sinne hihnojen päähän ottikaan. Pikku kirput kun ei oikein saa rämmittyä ryteikössä tai metrin korkeessa heinikossa ;)..vähän tuli valittua niille aamulla haasteellinen maasto. Urheasti ja sisulla ne siellä kyllä puskivat! ...Oli kyllä ihana aamu...
Iltapäivällä olisikin sitten jälkeä. Ruttu on tehnyt suoraa ja lyhyttä jälkeä n. 2 krt/vko nyt viimisen kuukauden ajan..yleensä aamulenkin lopuksi. Keskittyminen on jo parantunut mutta liikaa on silti intoa ja koohotusta...katsotaan kuinka tänään käy. Ate oli kiltti ja lupasi tallata :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti