Tästä tulee taas pitkä juttu kun kirjoitan Rutun tokotreeneistä, Hiskin ohjaustreeneistä ja Nismon & Nemon kikkailusta + tokosta. Tässä on nyt hyvää aikaa kirjoittaa kun joku on taas lainannut mun miestä piiiiiiitkäksi aikaa, höh! ;)
Kerrotaan ensin otsikko. Näin syksyisin hiirikausi on pahimmillaan ja nyt kun ei Kappeloa <3 enää ole, niin tuntuu että hiiriä on ainakin tuplasti Aten vintillä ja seinien välissä, ihan niinku omakotitalossa yleensäkin näin maalla. Mä näin aamulla meikatessani mielestäni vilauksen jostain pienestä ja tummasta (ei, se ei ollut Nismo ;) ) joka sujahti keittiöön. Voi olla että meni aamusilmien piikkiin mutta Ate laittoi varmuudeksi hiirenloukun keittiön lattialle n. 10 sentin rakoon seinän ja kaapin väliin ja klassisen juuston syötiksi. Loukkuun ei kuitenkaan jäänyt itse hiiri vaan NEMO! Nemohan on tajuttoman ahne ja osaan kuvitella, että sen päähän on syttynyt hirveän ruoan himo kun se on pienellä nenällään haistanut juustonpalan kaapin välissä. Noh, ahneuksissaan se on tunkenut väkisin rakoon ja Lassi sen sitten oli pelastanut kun se oli siellä välissä vinkunut eikä päässyt pois. Hiirenloukkuun se ei jäänyt kiinni, mutta oli se sen saanut laukaistua ja popsinut juuston :D !!! Käveli kyllä ihan normisti eikä mikään jalka tai kuonokaan ollut kipeä. Kyllä nauratti...hemmetin ahne pieni otus bongaa juustonmurun ja keinolla millä hyvänsä tavoittelee sitä :D !!! Nismo on varmana vieressä pudistellut päätään ja huokaissut syvään..
Ruttu the man oli mun kanssa keskiviikkona töissä ja toin sen sieltä Atelle. Vein aamusta hiippikset (Nismon & Nemon) hoitoon Ninalle, jotta olisi koko päivä aikaa vain Rutulle. On sitten itsellä parempi omatunto kun tietää, että kaikilla on puuhaa ja seuraa. Täytyy sanoa, että en ole koskaan nähnyt Ruttua niin tasapainoisena ja rauhallisena kun keskiviikkona. Olen siis tehnyt oikean valinnan ja antanut sille hyvän elämän. En voi kuin tuhannennen kerran kiittää Katia!!! Me julteltiin Rutun kanssa pitkät tovit kun käytiin duunissa tupakalla. Sattuipa meille sitten yksi "tapaturmakin"...liukkaat syyslehdet, cityjänis ja hihnassa oleva Ruttu ei ole mikään huippuhyvä sekoitus. Oikeastaan aika kaaottinen johon mahtui paljon huutoa, liukastuminen, molskaus ja märät vaatteet.
Ennen Rutun palauttamista sijaiskotiin Katille, kävimme treenaamassa kentällä. Huomasin Rutun olevan todella hyvässä vireessä jo heti kun otin sen autosta. Se ei ollut övereissä vaan todella innokas ja halusi tehdä töitä. Niimpä tein sen kanssa ALO luokan suorituksen läpi ILMAN PALKKAA ja Ruttu toimi kuin ajatus. Siinä ei ollut hiventäkään liikaa eikä hiventäkään liian vähän. Myönnän, tunteellisena ihmisenä oli hyvä etten alkanut parkumaan, niin ihanasti se toimi! Palkkasin viimeisen liikkeen jälkeen ihan miljoonaa, vinkulelua, kehua, namia ja juostiin yhdessä ympäri kenttää. Meillä oli niin hauskaa. Lopuksi tehtiin agilitya ihan pelleilymielessä ja eihän siitä mitään tullut. Ruttu koohotti (luvan kanssa, annoin sen olla hetken kakara) ja pomppi, sinkoili ja seikkaili...spurttaili ja oli vaan niin Ruttu. Ei se haitannut, se oli tehnyt juuri hetki sitten niin hyvän suorituksen että oksat pois. Otin vielä hallintaan kentältä ulosmenoon ja autoon ja taas palkkasin hyvästä rauhoittumisesta. Ruttu rakas <3 (yleensä Ruttu perkele ;) )
Nismolla ja Atella treenit jatkuu. Ne harjoittelee yhteistyötä, koska Nismolla on suuria vaikeuksia ymmärtää, että jotakuta muutakin täytyy totella kuin minua ;). Ihan hyvin tuloksin kyllä ovat hommia tehneet ja arvstan että Ate jaksaa nähdä vaivaa. Nismo on tokoillut/tottistellut pieniä palasia joka päivä. Välillä on ollut herpaantumisia seuraamisessa ja vinoa perusasentoa mutta voi vitsit miten makeesti se kääntyy käännöksissä sekä oikealle että vasemmalle! Tekee niin kauniin kulman ja tepsuttaa töppöjaloillaan niin tärkeänä!
Mun oli tarkoitus treenata agia ihan kentällä tänään mutta eihän siitä mitään tullut kun en jaksaisi kastua kokonaan :(. Sunnuntaina mä menen, satoi tai paistoi!!! Hiski teki juuri hetki sitten ohjaustreeniä sisällä. Otin sitä kummallekkin puolelle ohjaukseen ja nyt alkaa myös tuo oikea olla ihan jotenkin mallillaan, ilman esteitä ainakin. Ei se mahdoton ole ollut aikasemminkaan mutta hakee kyllä vasenta ja lujaa. Sylkkäriä harjoiteltiin myös ja kolmen-neljän pompun ja ärsyyntymisen jälkeen Hiski hokasi mitä tarkoitan ja kääntyi jo vähän kauempaakin kuin ihan nokasta vedettynä. Pujottelua mun jalkojen välistä niin että kävelen eteenpäin tehtiin myös ja lopetettiin se sitten kun mun sisäreidessä on varmaan 100 mustelmaa, kiitettäviä napsuja tuli ;). Hiski nautti oikein kovasti ja toohkasi taas tyypilliseen tyylinsä, mutta oppi taas uutta, ihan mahtavaa!
Huomenna me lähetään Turkuun näyttelyyn. Taidan ottaa hiippikset mukaan reissuun (niinku aina) ja ihmettelemään maailman menoa. Tosi hyvää treeniä Nismolle. En uskalla itse näyttelystä ja mun toiveista kirjoittaa mitään tai Ate vielä syyttää mua jos menee pieleen ;). Toisaalta se taas kiittäisi jos menisi juuri kuten kirjoitan hmm....noh, katsotaan!
Pitäisiköhän mun mennä jo kohta kertomaan sille tohon ulos että hei, mulla on sua kuule ikävä ja haluan jakaa sohvan, iltapalan ja aikani sinun loistavassa seurassa <3
Rakastunut, hurahtanut koiriin, ystäviä, kilpailuja, treenejä....
27.11.2009
23.11.2009
Purinalla paniikissa
Eilinen kisapäivä alkoi painajaismaisesti. Mä nukuin pikkujoulujen johdosta pommiin! Kello soi 8.30 ja mä heräsin sitten 10.30 kun klo 11 piti lähteä että ehtii juuri ilmoittautua ja hetken hengähtää. Ate oli onneksi krapulastaan huolimatta ihana ja auttoi lähdössä, pakkasi auton ja Hiskin tavaroineen, mitä oisinkaan taas tehnyt ilman sitä! Mä kaappasin vaan Nemon kainaloon ja sitten menoksi. Ate ei päässyt mukaan kun ei tiennyt yhtään kuinka myöhään siellä menisi. Hiskin ja Nemon ratojen välissä kun oli "mukava" viiden tunnin odotusaika. Pääsin hyvissä ajoin kyllä paikalle ja sain jätettyä kisakirjan ilman sen suurempaa jonottamista. Kisat oli isot, n.700 koirakkoa. Mä mietin että miten oon ollu niin hullu etä aloitan Hiskillä tällaisessa hässäkässä...voi elämä!
Nemo oli täpäkkänä ja keräsi taas katseita pienen kokonsa takia. Ja onhan se suloinen killisilmä :). Reippaana se tepasteli metelissä ja oli vireikkäällä, leikkisällä tuulella. Lähtö sillä sujui taas hyvin, vein hallinnassa sen radalle ja otin jo "karsinassa" hihnan + pannan pois. Tuli nätisti eikä lähtenyt nuuhkimaan tai suorittamaan itsekseen rataa. Rata alkoi painajasimaisesti kun Nemo alitti ensimmäisen hypyn...miksi mä en keskeyttänyt?! Annoin sitten tyhmänä korialle luvan sikailla radalla...Nemo alitti jokaisen hypyn, ihan joka ikisen..:(. Putket, kontaktit (myös keinu), kepit, pituus jne meni täysin moitteettomasti samoin ohjaukseen tuli hyvin ja irtosikin kohtalaisesti putkiin. Kepeille ei tarvinnut minkäänlaista käsiapua sisäänvedon jälkeen ja olin tyytyväinen. Ei lähtenyt lapasesta omiaan mutta ei himmaillutkaan...mutta ne hypyt..se paahtoi ihan onnessaan ali ja jatkoi vaan täysiä matkaansa. Tästä johtuen mä oon nyt päättänyt sen kanssa olla sivussa kisoista kunnes voin olla varma hypyn suorittamisesta. Epiksiä, joissa matalemmat rimat voidaan käydä mutta ei yhtään virallisia. Tsekkasin varmuudeksi selän, niskan ja jalat, ei kipuilua joten tämä meni Nemolta kyllä suoraan vittuilun piikkiin ja minulta harjoittelun puutteeseen korkeilla rimoilla. Me treenataan neuvojen mukaisesti tuplarimoilla + muurin tyyppisillä esteillä korkeus kondikseen, napataan uhojuomaa ja lisää itseluottamusta ja palataan kisaradoille sen jälkeen! Harmittaa kun ohjauksellisesti se on niin taitava kirppu...me juteltiin Nemon kanssa pitkä tovi radan jälkeen ja vaikka se ei tajunnut sanaakaan, se katseli mua pää kenossa, häntä heiluen ja yritti napata leikkisästi nenästä :D.
Jessi ja kääpiöpinseri Touho nappasivat vitosen, olin ylpeä niistä kuitenkin koska ovat treenanneet vasta keväästä 2009! Hienoa!
Kisoissa oli tuttujakin niin sain seuraa väliajalle. Kiitos Saijalle juttuseurasta ja ruokaseurasta sekä Jessille ja Maijulle kisaseurasta ja kanssajännittämisestä :) ! Maiju sai harmittavan sekunnin yliaikaa muuten virheettömällä radalla :(...joskus se on niin pienestä kiinni.
Sitten Hiski...mua pelotti ja mä kävin mielessä kaikki kauhukuvat ja painajaiset mitä voi tapahtua. Mietin mitä Ate sanoisi mulle jos se olisi siellä, miten se rauhottaisi ja naurattaisi mua kun mua pelottaisi...yritin rauhoittua ennenkuin se tarttuu Hiskiin. Me käytiin kehityskeskustelukin siellä hallissa kun Hiski aluksi apinoi kuin mikäkin kakara. Kieri maassa ja ulisi hölmön näköisenä ja esiintyi kaikille narttukoirille. Kehityskeskustelun jälkeen moinen loppui ja odoteltiin ihan nätisti omaa vuoroa. Sitten lähtökarsinaan, sitten lähtöalueelle, pillin vihellys...mä muistin mitä Marju sanoi joskus treeneissä "siinä ei ole mikään kiire, rauhallisesti koira lähtövalmiiksi ja panta pois" . En tosiaan tiedä rapsutinko Hiskiä, otinko pannan rauhallisesti tai teinkö mitään, niin kovasti pelkäsin ja jännitin. Jäi hyvin istumaan, tuli kutsusta hypyn, liikuin liian aikaisin joten toiselle hypylle tuli turha kiemura. Pituus, kolmas este oli sellainen jota Hiski ei ole koskaan ennen nähnytkään. Huusin vain "este" kuten hypyilläkin ja yli meni niin että heilahti. Putkeen irtosi hyvin joten mulla oli aikaa ottaa vastaan kepeille. Hyvin sisään, käsiavulla (mutta oikeinpäin!) suoritettiin ja pujotteli hyvin. 180-asteen kulma kepeiltä hypylle ja A. Tein A:lle takaaleikkauksen ja Hiski haki esteen hyvin. Ei kontaktivirhettä. Sitten rengas...voi surkeus...en ottanut tarpeeksi näppiin A:lta ja vein huonosti, ohi ja kielto, pyöräytin takaisin ja hölmöyksissäni en ottanut haltuun ja Hiski meni A:lle, ei renkaalle ja HYL (hylätty) siitä sitten rapsahti. Niin ärsyttävän pieni hairahdus. Jatkettiin kuitenkin intona loppuun, suoritti renkaan, haki taas hyvin putken, hyppy ja keinu johon meni nopeasti ja seisahtui käskystä, odotti ja lähti luvalla, JES! Mutkaputkeen edessä haki taas kauniisti ja mä saatoin turhaan liiankin lähelle ja meiansi tulla kiire puomille. Puomin kontaktit myös ok, seisahtui loppuun ja luvalla lähti. Hyppy, hyppy ja pussi jota se ei myöskään ole tehnyt kuin kesällä 2 kertaa. Huusin vain "putkeen" eikä ollut mitään eroa, sieltä se suhahti :) ! Hyppyjä kaksi vielä loppuun jossa pientä haparointia mun ollessa liian takana eikä hypyt olleet suorassa linjassa. Mä olin ylpeä Hiskistä ja ylpeä itsestäni. Noinkin hyvä ensimmäinen suoritus ja hallinta täysin uudenlaisessa ympäristössä. Vaikka ei tulosta tullutkaan, olin hymyssä suin radasta. Jäi hyvä olo! Jäi sellainen olo että kaikki työ on ollut sen arvoista ja meillä oli hauskaa. Hiskillä oli se pentumainen kakara ilme päällä ja se halusi tehdä, päättää ja mennä. Mahtavaa!
Päivä oli pitkä ja Aten luona olin vasta iltasella. Oli kiva palata kun mua oltiin selkeästi odotettu, voi niitä mun ihania miehiä :) !
Ilmoitan Hiskin Lietoon 6.12 kahteen starttiin, katsotaan onko tämä hieno kisafiilis pysyvää vai kertakäyttöistä näin virallisissa :). Hauskaa meillä on joka tapauksessa! Sinne Atekin tulee, jee!
Oli muuten kivat pikkujoulut. Koiraihmiset on vaan niin koiraihmisä :)!
Nemo oli täpäkkänä ja keräsi taas katseita pienen kokonsa takia. Ja onhan se suloinen killisilmä :). Reippaana se tepasteli metelissä ja oli vireikkäällä, leikkisällä tuulella. Lähtö sillä sujui taas hyvin, vein hallinnassa sen radalle ja otin jo "karsinassa" hihnan + pannan pois. Tuli nätisti eikä lähtenyt nuuhkimaan tai suorittamaan itsekseen rataa. Rata alkoi painajasimaisesti kun Nemo alitti ensimmäisen hypyn...miksi mä en keskeyttänyt?! Annoin sitten tyhmänä korialle luvan sikailla radalla...Nemo alitti jokaisen hypyn, ihan joka ikisen..:(. Putket, kontaktit (myös keinu), kepit, pituus jne meni täysin moitteettomasti samoin ohjaukseen tuli hyvin ja irtosikin kohtalaisesti putkiin. Kepeille ei tarvinnut minkäänlaista käsiapua sisäänvedon jälkeen ja olin tyytyväinen. Ei lähtenyt lapasesta omiaan mutta ei himmaillutkaan...mutta ne hypyt..se paahtoi ihan onnessaan ali ja jatkoi vaan täysiä matkaansa. Tästä johtuen mä oon nyt päättänyt sen kanssa olla sivussa kisoista kunnes voin olla varma hypyn suorittamisesta. Epiksiä, joissa matalemmat rimat voidaan käydä mutta ei yhtään virallisia. Tsekkasin varmuudeksi selän, niskan ja jalat, ei kipuilua joten tämä meni Nemolta kyllä suoraan vittuilun piikkiin ja minulta harjoittelun puutteeseen korkeilla rimoilla. Me treenataan neuvojen mukaisesti tuplarimoilla + muurin tyyppisillä esteillä korkeus kondikseen, napataan uhojuomaa ja lisää itseluottamusta ja palataan kisaradoille sen jälkeen! Harmittaa kun ohjauksellisesti se on niin taitava kirppu...me juteltiin Nemon kanssa pitkä tovi radan jälkeen ja vaikka se ei tajunnut sanaakaan, se katseli mua pää kenossa, häntä heiluen ja yritti napata leikkisästi nenästä :D.
Jessi ja kääpiöpinseri Touho nappasivat vitosen, olin ylpeä niistä kuitenkin koska ovat treenanneet vasta keväästä 2009! Hienoa!
Kisoissa oli tuttujakin niin sain seuraa väliajalle. Kiitos Saijalle juttuseurasta ja ruokaseurasta sekä Jessille ja Maijulle kisaseurasta ja kanssajännittämisestä :) ! Maiju sai harmittavan sekunnin yliaikaa muuten virheettömällä radalla :(...joskus se on niin pienestä kiinni.
Sitten Hiski...mua pelotti ja mä kävin mielessä kaikki kauhukuvat ja painajaiset mitä voi tapahtua. Mietin mitä Ate sanoisi mulle jos se olisi siellä, miten se rauhottaisi ja naurattaisi mua kun mua pelottaisi...yritin rauhoittua ennenkuin se tarttuu Hiskiin. Me käytiin kehityskeskustelukin siellä hallissa kun Hiski aluksi apinoi kuin mikäkin kakara. Kieri maassa ja ulisi hölmön näköisenä ja esiintyi kaikille narttukoirille. Kehityskeskustelun jälkeen moinen loppui ja odoteltiin ihan nätisti omaa vuoroa. Sitten lähtökarsinaan, sitten lähtöalueelle, pillin vihellys...mä muistin mitä Marju sanoi joskus treeneissä "siinä ei ole mikään kiire, rauhallisesti koira lähtövalmiiksi ja panta pois" . En tosiaan tiedä rapsutinko Hiskiä, otinko pannan rauhallisesti tai teinkö mitään, niin kovasti pelkäsin ja jännitin. Jäi hyvin istumaan, tuli kutsusta hypyn, liikuin liian aikaisin joten toiselle hypylle tuli turha kiemura. Pituus, kolmas este oli sellainen jota Hiski ei ole koskaan ennen nähnytkään. Huusin vain "este" kuten hypyilläkin ja yli meni niin että heilahti. Putkeen irtosi hyvin joten mulla oli aikaa ottaa vastaan kepeille. Hyvin sisään, käsiavulla (mutta oikeinpäin!) suoritettiin ja pujotteli hyvin. 180-asteen kulma kepeiltä hypylle ja A. Tein A:lle takaaleikkauksen ja Hiski haki esteen hyvin. Ei kontaktivirhettä. Sitten rengas...voi surkeus...en ottanut tarpeeksi näppiin A:lta ja vein huonosti, ohi ja kielto, pyöräytin takaisin ja hölmöyksissäni en ottanut haltuun ja Hiski meni A:lle, ei renkaalle ja HYL (hylätty) siitä sitten rapsahti. Niin ärsyttävän pieni hairahdus. Jatkettiin kuitenkin intona loppuun, suoritti renkaan, haki taas hyvin putken, hyppy ja keinu johon meni nopeasti ja seisahtui käskystä, odotti ja lähti luvalla, JES! Mutkaputkeen edessä haki taas kauniisti ja mä saatoin turhaan liiankin lähelle ja meiansi tulla kiire puomille. Puomin kontaktit myös ok, seisahtui loppuun ja luvalla lähti. Hyppy, hyppy ja pussi jota se ei myöskään ole tehnyt kuin kesällä 2 kertaa. Huusin vain "putkeen" eikä ollut mitään eroa, sieltä se suhahti :) ! Hyppyjä kaksi vielä loppuun jossa pientä haparointia mun ollessa liian takana eikä hypyt olleet suorassa linjassa. Mä olin ylpeä Hiskistä ja ylpeä itsestäni. Noinkin hyvä ensimmäinen suoritus ja hallinta täysin uudenlaisessa ympäristössä. Vaikka ei tulosta tullutkaan, olin hymyssä suin radasta. Jäi hyvä olo! Jäi sellainen olo että kaikki työ on ollut sen arvoista ja meillä oli hauskaa. Hiskillä oli se pentumainen kakara ilme päällä ja se halusi tehdä, päättää ja mennä. Mahtavaa!
Päivä oli pitkä ja Aten luona olin vasta iltasella. Oli kiva palata kun mua oltiin selkeästi odotettu, voi niitä mun ihania miehiä :) !
Ilmoitan Hiskin Lietoon 6.12 kahteen starttiin, katsotaan onko tämä hieno kisafiilis pysyvää vai kertakäyttöistä näin virallisissa :). Hauskaa meillä on joka tapauksessa! Sinne Atekin tulee, jee!
Oli muuten kivat pikkujoulut. Koiraihmiset on vaan niin koiraihmisä :)!
20.11.2009
Ihanat tokotreenit + Hiskin kanssa säätöä
Tekisi mieli kirjoittaa vielä Kappelosta...mutta ehkä on parempi säilyttää tuo alla oleva kirjoitus muistona sen tärkeästä roolista sylinlämmittäjänä, vahtina ja hauskuuttajana. :´( ...on niin ikävä.
Keskiviikkona kävin töiden jälkeen hakemassa Ruttusen puttusen :) ! En ollut nähnyt sitä lauantain jälkeen ja pohdin matkalla että mitenköhän toko treenit menee kun se Katille on niin hyvin kotiutunut. Tiikerimies ei taas meinannut puvussaan pysyä, häntä viuhtoi ihan kamalasti ja ilmahyppyjä nähtiin hurjasti kun tavattiin ovella :) ! Autossa Ruttu istui niin että pää nojasi mun olkapäähän ja häntä heilui koko matkan. Tuli niin hyvä mieli....vaikka niin ei varmaankaan käy niin olin varautunut siihen että se katsoo mua sellaisella "joo, kukas SÄ oot" ilmeellä. Ei se mua kuitenkaan ollut unohtanut :). Ainakaan vielä....
Ate piti meille tokoa, viimeisen kerran ohjattuna tänä vuonna. Tästä eteenpäin varmaan treeniporukka osittain säilyy, mutta tehdään ilman Atea...höh! Viimeisen kerran kunniaksi kaikki paikalla olleet koirakot tekivät ALO luokan kisasuorituksen. Tässä nyt sitten liikkeittäin miten mulla ja Rutulla meni.
Paikallaanmakuu
N. 1,5 minuutin kohdalla nousi istumaan ja mä kaukokäskynä komensin sen takaisin maahan ja nuhtelin moisesta....mä en tajua sitä. Se saattaa pysyä 10 minuuttia, 5 minuuttia, minuutin eikä nouse mutta välillä ilman mitään syytä nousee istumaan ja hiippailee eteenpäin mun luo?!
Seuraaminen kytkettynä
Mulla turhia käsimerkkejä liikkeelle lähdettäessä joista Ate huomautti. Miksei sitä ihminen opi olemaan huitomatta? Koska kyseessä oli treenit, nyppäsin alussa hihnasta kun Ruttu mursi kontaktin, sen jälkeen oli ok.
Seuraaminen ilman hihnaa
Voi että kun toimi hienosti!!! Perusasennot oli hyviä, Ruttu oli innokas, tiivis ja halusi tehdä töitä. Olin ihan onnessani! Käännökset + täyskäännös oli ok, samoin juoksupätkä.
Liikkeestä maahanmeno
Seuraamispätkä oli taas tosi hyvä, meni käskystä maahan. Olisi voinut nopeammin sukeltaa maahan, mutta ei hiippaillut perään kuten yleensä. Oli ihan mahtavaa kääntyä koiraan päin joka häntä heiluen odottaa että "tuu takaisin, tehään vielä yhessä" ! Nopea ylösnousu.
Liikkeestä seisominen
Seuraamiseen olin taas tyytyväinen mutta meni käskyn saatuaan istumaan, ei jäänyt seisomaan. Palasin takaisin, laitoin seisomaan ja jatkoin matkaa. Jäi hyvin ja vapautin Aten käskystä suoraan seisomisesta, en laittanut perusasentoon.
Luoksetulo
Jäi hyvin istumaan, tuli NOPEASTI käskystä eikä törmännyt. Mä turhaan melkein väistin kun näytti tulevan niin lujaa mutta pysähtyi kuitenkin kauniisti eteen. Tästä perusasento vino, korjasin ja ok :).
Hyppy
Ei varastanut hypylle vaan tuli kauniisti kontaktissa esteelle. Hyppy oli nätti, tämä on Rutulle aika vahva kohta. Kääntyi hyvin, jäi seisomaan käskystä. Otti kaksi pientä sivuaskelta kun palasin sen viereen. Täytyy treenata enemmän sitä että on oltava ottamatta edes sitä yhtä sivuaskelta.
Yleisesti ottaen siis meni ihan loistavasti! Jäi niin hyvä olo :) ! Ruttu oli muutenkin yhteistyökykyinen ja ihana. Se odotteli nätisti vuoroaan eikä yhtään säätänyt ylimääräisiä vaikka toisilla koirakoilla oli leluja yms.
Pakkasin Rutun Katin autoon ja sanoin sille taas "heipat" . Haikea olo siitä vähän tuli, mutta sanoin taas itselleni että näin ajattelen Rutun parasta. Tottahan se on, Ruttu nauttii arjesta Katin, Jeren ja Pimun kanssa. Juteltiin Katin kanssa siitä miten on mennyt (niinkuin joka päivä;) ) ja yleisesti ottaen juuri mitään ongelmia ei ole ollut. Pientä tottumista vielä niin hyvä.
Rutun jälkeen oli Hiskin vuoro ja tietysti agilitya kun sunnuntaina on kisat! Me oltiin tiisatainakin treenaamassa ja tosiaan myös keskiviikkona.
Hiski oppi uudet esteet; renkaan ja keinun. Renkaan kanssa oli alkuun pieniä ongelmia. Koira kuumeni eikä halunnut millään tulla läpi renkaasta vaan yritti sivuilta, kiertää jne mutta en antanut mahdollisuutta. Hetken lämpenemisen jälkeen Hiski päätti että hypätään sitten perkele ja sen jälkeen menikin ihan mallikkaasti renkaasta. Otettiin sitten vauhtia, yhdistettiin rengas lyhyeeseen rataan, muutettiin lähestymiskulmia ja mä olin hämmästynyt. Se yksi onnistuminen riitti siihen että Hiski meni renkaan hienosti joka kerta! Keinua on joskus joitain hajakertoja tehty, mutta ei kunnolla joten sitäkin piti testata koska se on radalla ihan varmasti. Otettiin ihan rauhallisia toistoja, keinu , seis ja luvasta vapautus keinulta. Tänään pitäisi katsoa miten käy kun mukaan lisätään vauhtia! Tänään rakennan radan, lyhyen, treenaan sen kerran Hiskillä ja sitten tehdään se kokonaisuudessaan lähtötilanteineen päivineen ja katsotaan kuinka käy. Lauantaina se saa sitten vapaan ja sunnuntaina on sitten näytön paikka. Kepeille vedän peruuttaen sisään ja annan varmuudeksi aika voimakkaan käsiavun. Hiski on oppinut kovasti keppejä ja lähtee jo ihan itsenäisestikin pujottelemaan. Oon myös tyytyväinen sen radan lukuun ja korviin, joita treeneissä ainakin on nyt ollut ihan kiitettävästi. A:n houkutus on paha, mutta käskytyksellä pysyy poissa. Putket on ihan huippuhomma, niihin mennään ja lujaa. Lähtöä en jännitä, tiedän että pysyy jos kunnolla käsken.
Mä olin eilen pikkujouluissa, joten kirppuset jäi eilen ilman treenejä...Ate oli ihana (kuten aina :) ) ja hoisi niitä kuitenkin illan. Hiski oli kuulemma päässyt tokoilemaan ja rengastreeniäkin tekemään Aten kanssa kentälle ;). Mies joka ei agilitya harrasta :) !!!!
Huomenna olisi koiraklubin pikkujoulut! Ei parane paljoa ottaa ettei tarvii kuskia sunnuntai aamuksi. Täytyyhän sitä jonkun myös Ate rakkaaasta huolehtia jos se ottaa TAAS sen yhden ylimääräisen :D !
Keskiviikkona kävin töiden jälkeen hakemassa Ruttusen puttusen :) ! En ollut nähnyt sitä lauantain jälkeen ja pohdin matkalla että mitenköhän toko treenit menee kun se Katille on niin hyvin kotiutunut. Tiikerimies ei taas meinannut puvussaan pysyä, häntä viuhtoi ihan kamalasti ja ilmahyppyjä nähtiin hurjasti kun tavattiin ovella :) ! Autossa Ruttu istui niin että pää nojasi mun olkapäähän ja häntä heilui koko matkan. Tuli niin hyvä mieli....vaikka niin ei varmaankaan käy niin olin varautunut siihen että se katsoo mua sellaisella "joo, kukas SÄ oot" ilmeellä. Ei se mua kuitenkaan ollut unohtanut :). Ainakaan vielä....
Ate piti meille tokoa, viimeisen kerran ohjattuna tänä vuonna. Tästä eteenpäin varmaan treeniporukka osittain säilyy, mutta tehdään ilman Atea...höh! Viimeisen kerran kunniaksi kaikki paikalla olleet koirakot tekivät ALO luokan kisasuorituksen. Tässä nyt sitten liikkeittäin miten mulla ja Rutulla meni.
Paikallaanmakuu
N. 1,5 minuutin kohdalla nousi istumaan ja mä kaukokäskynä komensin sen takaisin maahan ja nuhtelin moisesta....mä en tajua sitä. Se saattaa pysyä 10 minuuttia, 5 minuuttia, minuutin eikä nouse mutta välillä ilman mitään syytä nousee istumaan ja hiippailee eteenpäin mun luo?!
Seuraaminen kytkettynä
Mulla turhia käsimerkkejä liikkeelle lähdettäessä joista Ate huomautti. Miksei sitä ihminen opi olemaan huitomatta? Koska kyseessä oli treenit, nyppäsin alussa hihnasta kun Ruttu mursi kontaktin, sen jälkeen oli ok.
Seuraaminen ilman hihnaa
Voi että kun toimi hienosti!!! Perusasennot oli hyviä, Ruttu oli innokas, tiivis ja halusi tehdä töitä. Olin ihan onnessani! Käännökset + täyskäännös oli ok, samoin juoksupätkä.
Liikkeestä maahanmeno
Seuraamispätkä oli taas tosi hyvä, meni käskystä maahan. Olisi voinut nopeammin sukeltaa maahan, mutta ei hiippaillut perään kuten yleensä. Oli ihan mahtavaa kääntyä koiraan päin joka häntä heiluen odottaa että "tuu takaisin, tehään vielä yhessä" ! Nopea ylösnousu.
Liikkeestä seisominen
Seuraamiseen olin taas tyytyväinen mutta meni käskyn saatuaan istumaan, ei jäänyt seisomaan. Palasin takaisin, laitoin seisomaan ja jatkoin matkaa. Jäi hyvin ja vapautin Aten käskystä suoraan seisomisesta, en laittanut perusasentoon.
Luoksetulo
Jäi hyvin istumaan, tuli NOPEASTI käskystä eikä törmännyt. Mä turhaan melkein väistin kun näytti tulevan niin lujaa mutta pysähtyi kuitenkin kauniisti eteen. Tästä perusasento vino, korjasin ja ok :).
Hyppy
Ei varastanut hypylle vaan tuli kauniisti kontaktissa esteelle. Hyppy oli nätti, tämä on Rutulle aika vahva kohta. Kääntyi hyvin, jäi seisomaan käskystä. Otti kaksi pientä sivuaskelta kun palasin sen viereen. Täytyy treenata enemmän sitä että on oltava ottamatta edes sitä yhtä sivuaskelta.
Yleisesti ottaen siis meni ihan loistavasti! Jäi niin hyvä olo :) ! Ruttu oli muutenkin yhteistyökykyinen ja ihana. Se odotteli nätisti vuoroaan eikä yhtään säätänyt ylimääräisiä vaikka toisilla koirakoilla oli leluja yms.
Pakkasin Rutun Katin autoon ja sanoin sille taas "heipat" . Haikea olo siitä vähän tuli, mutta sanoin taas itselleni että näin ajattelen Rutun parasta. Tottahan se on, Ruttu nauttii arjesta Katin, Jeren ja Pimun kanssa. Juteltiin Katin kanssa siitä miten on mennyt (niinkuin joka päivä;) ) ja yleisesti ottaen juuri mitään ongelmia ei ole ollut. Pientä tottumista vielä niin hyvä.
Rutun jälkeen oli Hiskin vuoro ja tietysti agilitya kun sunnuntaina on kisat! Me oltiin tiisatainakin treenaamassa ja tosiaan myös keskiviikkona.
Hiski oppi uudet esteet; renkaan ja keinun. Renkaan kanssa oli alkuun pieniä ongelmia. Koira kuumeni eikä halunnut millään tulla läpi renkaasta vaan yritti sivuilta, kiertää jne mutta en antanut mahdollisuutta. Hetken lämpenemisen jälkeen Hiski päätti että hypätään sitten perkele ja sen jälkeen menikin ihan mallikkaasti renkaasta. Otettiin sitten vauhtia, yhdistettiin rengas lyhyeeseen rataan, muutettiin lähestymiskulmia ja mä olin hämmästynyt. Se yksi onnistuminen riitti siihen että Hiski meni renkaan hienosti joka kerta! Keinua on joskus joitain hajakertoja tehty, mutta ei kunnolla joten sitäkin piti testata koska se on radalla ihan varmasti. Otettiin ihan rauhallisia toistoja, keinu , seis ja luvasta vapautus keinulta. Tänään pitäisi katsoa miten käy kun mukaan lisätään vauhtia! Tänään rakennan radan, lyhyen, treenaan sen kerran Hiskillä ja sitten tehdään se kokonaisuudessaan lähtötilanteineen päivineen ja katsotaan kuinka käy. Lauantaina se saa sitten vapaan ja sunnuntaina on sitten näytön paikka. Kepeille vedän peruuttaen sisään ja annan varmuudeksi aika voimakkaan käsiavun. Hiski on oppinut kovasti keppejä ja lähtee jo ihan itsenäisestikin pujottelemaan. Oon myös tyytyväinen sen radan lukuun ja korviin, joita treeneissä ainakin on nyt ollut ihan kiitettävästi. A:n houkutus on paha, mutta käskytyksellä pysyy poissa. Putket on ihan huippuhomma, niihin mennään ja lujaa. Lähtöä en jännitä, tiedän että pysyy jos kunnolla käsken.
Mä olin eilen pikkujouluissa, joten kirppuset jäi eilen ilman treenejä...Ate oli ihana (kuten aina :) ) ja hoisi niitä kuitenkin illan. Hiski oli kuulemma päässyt tokoilemaan ja rengastreeniäkin tekemään Aten kanssa kentälle ;). Mies joka ei agilitya harrasta :) !!!!
Huomenna olisi koiraklubin pikkujoulut! Ei parane paljoa ottaa ettei tarvii kuskia sunnuntai aamuksi. Täytyyhän sitä jonkun myös Ate rakkaaasta huolehtia jos se ottaa TAAS sen yhden ylimääräisen :D !
18.11.2009
Nappi alias Kappelo
Alkuvuodesta 2008 mä sain puhelun. Äiti soitti ja sanoi löytäneensä pienen mustan tyttökissan joka ei ollut ihan pentu, mutta ei aikuinenkaan, arviolta muutaman kuukauden ikäinen. Sille ei ollut kotia ja mä olin juuri joutunut 27.12.2007 lopettamaan Nessu kissan kun sille tuli vatsaonteloon tulehdus ja sisäelimet nesteytyivät pahasti. Otin tuon pienen palleroisen kotiini ja ristin sen Napiksi.
Nappi oli kipeä. Sillä oli korvapunkkeja ja maha ihan sekaisin. Arka se ei ollut vaan tuli heti tekemään uteliaana tuttavuutta vaikka ei kunnossa ollutkaan. Vein sen pieneläinklinikalle ja kahden antibioottikuurin jälkeen sen masu rauhottui ja se alkoi tervehtyä. Napista tuli veikeä, vilkas ja vähän vittumainenkin kissa. Se keksi kaiken maailman kolttoset ja pöllytti Nismoa ja Nemoa ihan 6-0. Silti se iltaisin tuli sänkyyn, kehräsi ja petsi itselleen pedin mun mahan päälle. Muuttojen myötä Nappikin aina vaihtoi asuinpaikkaa eikä se ollut siitä moksiskaan, päinvastoin, aina uteliaana tutkimassa että mihis sitä nyt ollaan tultu. Gruotilassa se alkoi osoittaa merkkejä siitä, että ulos on päästävä ja kaksi kertaa se karkasi ikkunasta. Nismo ja minä perustimme etsintäpartion kahdestaan ja molemmilla kerroilla etsittiin Nappi takaisin kotiin.
Tunnusmerkkeinä tälle pienelle paholaiselle oli muuten aivan kiiltävän musta turkki, mutta rinnassa 6 valkoista karvaa ja keltaiset silmät. Myös ulospäin harottavat pikkuvarpaat kuuluivat Napin erikoisuuksiin. Sen hienoin ja samalla myös ärsyttävin piirre oli sen suuri luonne. Ei ole toista sellaista "kissaa" kuin Nappi. Se kantoi koirien luita, ei kunnioittanut ketään eikä mitään, kerjäsi ruokaa eikä koskaan totellut kieltoja ettei ruokaa saa pölliä tiskipöydältä. Se osasi avata ovia, vetolaatikoita, kaappeja...Lisäksi se piti vedestä ja ui vähän väliä ämpäreissä, suihkussa, tiskialtaassa...
Nappi muutti Atelle hiirikissaksi kesällä 2009. Oikeastaan se hoisi Hiskin kanssa pihavahdin virkaa enemmän kuin hiirihommia. Todistettavasti se on syönyt yhden hiiren ja yhden linnun ja nekin sen jälkeen kun me Aten kanssa uhkailtiin että se saa kenkää koko hommasta jos ei tuo jotain näytille :). Pihalle ei kuitenkaan millään vieraalla elukalla ollut asiaa. Se ajoi ihan hulluna toisia kissoja pois tontilta, pitkälle metsään vaikka ne olivat sitä 3-4 kertaa suurempia. Nappi pisti neniin kaikkea vierasta mitä sen tontille uskaltautui. Yhtenäkin aamuna Ate haki sen metsästä jossa se miukui kiukkuisena. Se huuteli Atea vaan katsomaan kun pöllytti suurta kollikissaa. Nappi asui pihapiirissä ja sisällä, Ate rakensi sille vintille menevät rappuset ja aina me naurettiin kun se liukui niitä alas hassun näköisenä.
Vaikka Nappi oli vittumainenkin, sillä oli sen omia ihmisiä kohtaan suuri sydän. Atesta se tykkäsi erityisesti. Aten auton tullessa pihaan, Nappi juoksi aina täysiä vastaan. Tuukan ja Lassin kanssa se osasi leikkiä aina nätimmin eikä juuri koskaan raapinut tai tykännyt huonoa kun Tuukkakin sitä sylissä kuljetteli.
Napista on monta hauskaa tarinaa, monta juttua ja kauheasti muistoja. Uusia tarinoita ei enää tule koska tänä aamuna mun lähdettyä töihin Ate soitti ja kertoi, että postilaatikon edessä tiellä makaa musta kissa joka on kuollut. Joku oli ajanut Napin päälle. Olisi voinut edes pysähtyä ja miettiä, että eläin on ollut joillekin perheenjäsen ja tärkeä. Ate sanoi, että Nappi saa paikan pihamaalta Aten poismenneiden koirien vierestä. Hyvä puoli on, että Ate sanoi ettei se varmaankaan ollut kärsinyt vaan kuollut heti törmäykseen.
On niin ikävä...puuttuu se pieni, mutta niin suuri eläin joka kerjäsi aamuisin ruokaa, meni aina tiskipöydälle ja varasti ruoat vaikka ei olisi saanut, sai hulluja kilareita ja juoksi kömpelöä laukkaa ympäriinsä, luisteli alas vintiltä lautaa pitkin, pölli roskia ja leikki niillä, puski Hiskiä ja kehräsi sille, kiusasi Nismoa ja Nemoa, tuli ruokapöytään istumaan omalle tuolille ja katseli, odotti Lassin kanssa taksia, tuli Ate vastaan kun se tuli töistä...eli mun mukana kaikkine muuttoineen ja elämäntilanteineen. Nappi oli hieno kissa tai siis miuku, niinkuin Ate sanoi. Ate aina jutteli sille ja Nappi tykkäsi siitä kovasti.
Nuku rauhassa, vaikka et koskaan osannutkaan olla paikallaan.
Nappi oli kipeä. Sillä oli korvapunkkeja ja maha ihan sekaisin. Arka se ei ollut vaan tuli heti tekemään uteliaana tuttavuutta vaikka ei kunnossa ollutkaan. Vein sen pieneläinklinikalle ja kahden antibioottikuurin jälkeen sen masu rauhottui ja se alkoi tervehtyä. Napista tuli veikeä, vilkas ja vähän vittumainenkin kissa. Se keksi kaiken maailman kolttoset ja pöllytti Nismoa ja Nemoa ihan 6-0. Silti se iltaisin tuli sänkyyn, kehräsi ja petsi itselleen pedin mun mahan päälle. Muuttojen myötä Nappikin aina vaihtoi asuinpaikkaa eikä se ollut siitä moksiskaan, päinvastoin, aina uteliaana tutkimassa että mihis sitä nyt ollaan tultu. Gruotilassa se alkoi osoittaa merkkejä siitä, että ulos on päästävä ja kaksi kertaa se karkasi ikkunasta. Nismo ja minä perustimme etsintäpartion kahdestaan ja molemmilla kerroilla etsittiin Nappi takaisin kotiin.
Tunnusmerkkeinä tälle pienelle paholaiselle oli muuten aivan kiiltävän musta turkki, mutta rinnassa 6 valkoista karvaa ja keltaiset silmät. Myös ulospäin harottavat pikkuvarpaat kuuluivat Napin erikoisuuksiin. Sen hienoin ja samalla myös ärsyttävin piirre oli sen suuri luonne. Ei ole toista sellaista "kissaa" kuin Nappi. Se kantoi koirien luita, ei kunnioittanut ketään eikä mitään, kerjäsi ruokaa eikä koskaan totellut kieltoja ettei ruokaa saa pölliä tiskipöydältä. Se osasi avata ovia, vetolaatikoita, kaappeja...Lisäksi se piti vedestä ja ui vähän väliä ämpäreissä, suihkussa, tiskialtaassa...
Nappi muutti Atelle hiirikissaksi kesällä 2009. Oikeastaan se hoisi Hiskin kanssa pihavahdin virkaa enemmän kuin hiirihommia. Todistettavasti se on syönyt yhden hiiren ja yhden linnun ja nekin sen jälkeen kun me Aten kanssa uhkailtiin että se saa kenkää koko hommasta jos ei tuo jotain näytille :). Pihalle ei kuitenkaan millään vieraalla elukalla ollut asiaa. Se ajoi ihan hulluna toisia kissoja pois tontilta, pitkälle metsään vaikka ne olivat sitä 3-4 kertaa suurempia. Nappi pisti neniin kaikkea vierasta mitä sen tontille uskaltautui. Yhtenäkin aamuna Ate haki sen metsästä jossa se miukui kiukkuisena. Se huuteli Atea vaan katsomaan kun pöllytti suurta kollikissaa. Nappi asui pihapiirissä ja sisällä, Ate rakensi sille vintille menevät rappuset ja aina me naurettiin kun se liukui niitä alas hassun näköisenä.
Vaikka Nappi oli vittumainenkin, sillä oli sen omia ihmisiä kohtaan suuri sydän. Atesta se tykkäsi erityisesti. Aten auton tullessa pihaan, Nappi juoksi aina täysiä vastaan. Tuukan ja Lassin kanssa se osasi leikkiä aina nätimmin eikä juuri koskaan raapinut tai tykännyt huonoa kun Tuukkakin sitä sylissä kuljetteli.
Napista on monta hauskaa tarinaa, monta juttua ja kauheasti muistoja. Uusia tarinoita ei enää tule koska tänä aamuna mun lähdettyä töihin Ate soitti ja kertoi, että postilaatikon edessä tiellä makaa musta kissa joka on kuollut. Joku oli ajanut Napin päälle. Olisi voinut edes pysähtyä ja miettiä, että eläin on ollut joillekin perheenjäsen ja tärkeä. Ate sanoi, että Nappi saa paikan pihamaalta Aten poismenneiden koirien vierestä. Hyvä puoli on, että Ate sanoi ettei se varmaankaan ollut kärsinyt vaan kuollut heti törmäykseen.
On niin ikävä...puuttuu se pieni, mutta niin suuri eläin joka kerjäsi aamuisin ruokaa, meni aina tiskipöydälle ja varasti ruoat vaikka ei olisi saanut, sai hulluja kilareita ja juoksi kömpelöä laukkaa ympäriinsä, luisteli alas vintiltä lautaa pitkin, pölli roskia ja leikki niillä, puski Hiskiä ja kehräsi sille, kiusasi Nismoa ja Nemoa, tuli ruokapöytään istumaan omalle tuolille ja katseli, odotti Lassin kanssa taksia, tuli Ate vastaan kun se tuli töistä...eli mun mukana kaikkine muuttoineen ja elämäntilanteineen. Nappi oli hieno kissa tai siis miuku, niinkuin Ate sanoi. Ate aina jutteli sille ja Nappi tykkäsi siitä kovasti.
Nuku rauhassa, vaikka et koskaan osannutkaan olla paikallaan.
17.11.2009
Kisat lähestyy!!!!
Mulla iskee oikeasti kohta paniikki...kisakirjeet tulivat eilen.....kisat on sunnuntaina...kaksi starttia, kaksi koiraa...APUA!!!
Nemo on treenannut hallintaa rata-alueella, keppejä ja korkeampia hyppyjä. Olen tarkoituksella tehnyt sillä lyhyttä, kuumuutta nostavaa treeniä ja katson mihin se kantaa sunnuntaina, olisiko siinä niin paljon vauhtia kuin niin pienestä koirasta irti saa :) !
Nemon ja Hiskin välissä on mukavat 5 tuntia aikaa odotella ja miettiä, miettiä ja miettiä....noh, rata jää ainakin mieleen ja saan mietittyä loppuun asti ohjauksen Hiskillä. Mun täytyy osata muuntautua ja olla ison koiran ohjaaja Nemon jälkeen. Chihuahua ja hovawart kun ei ihan samanlaisista raoista mahdu. Nemoa täytyy ohjata kannustaen eikä sitä saa jättää taakse, edetä liikaa muuten "imu" kärsii ja samoin vauhti. Hiski taas tarvitsee tilaa ja irrotusta sekä käskytystä, ei kannustamista..muuten se menee överiksi.
Hiskillä alkaa tänään keinu ja rengas treeni. Pituuttakin voisi kokeilla..Keinu on aika heikoissa kantimissa, mutta äkkiäkös sen opettaa ;)
Ollaan Hiskin kanssa treenattu keppejä, irtoamista, pitkiä suoria, putken pimeää kulmaa, kiertämistä, käsiohjausta....kuljetusta...valsseja, jaakotusta, perjättöjä, niistoja..mä oon kokeillu sen kanssa varmaan miljoonaa asiaa ja ollaan alettu puhua samaa kieltä ja irtoavuutta alkaa löytyä. Irtoamisen johdosta myös karkailua esteille on havaittavissa eli tarkkana saa olla. Putken pimeä kulma on sille vaikea jos lähestymiskulma on sellainen että joutuu hakemaan täysin itsenäisesti..tarvitsee kauheasti toistoja että luottaa etenemiseen. Toisaalta, tuore agility koira ja silti tosi hyvin menee :). Hiski on kyllä kestävä treenaaja. Kepeillä se väsyy nopeasti, mutta muuten sen keskittymiskyvyn ja vireen kannalta on ihan sama treenaako 15 min ja reilu 30 min putkeen. Hauskaa meillä kyllä Hiskin kanssa on ollut :D .
Ate ei pääse mukaan kisoihin :(....mä varmaan hengitän siis pussiin viimisen tunnin ennen Hiskin starttia...kunhan vaan muistan että se on iso koira...iso koira...
Huomenna Ruttu tokoilee ja Nismokin voisi samalla tokoilla :) ! Sen päälle agilitya sitten Nemolla ja Hiskillä.
Meillä oli hauska viikonloppu. Pitkästä aikaa ei ollut mitään menoa buukattuna, ei kisoja tai näyttelyitä..kävin kyllä treenaamassa, mutta en kaukana enkä ollut pitkään. Pojat, Ate, mä ja Hiski oltiin sunnuntaina rämpimässä metsässä ja pelloilla. Hyvät naurut tuli kääpiönheitosta ja Hiskin hölmöilyistä :D . Tuntui hyvältä olla ja vaan olla.
Hiippikset (Nismo & Nemo) saivat Saijalta, eli Aten siskolta, uudet lelut kun Saija miehensä Tommin kanssa oli kyläilemässä vkonloppuna. Niistä sitten riittikin iloa ja riemua :D !!!
Ruttua on ikävä, mutta samalla olo on helpottunut, sen on nyt parempi viettää arki perheessä ja treenata ja myllätä minun kanssa <3
Nemo on treenannut hallintaa rata-alueella, keppejä ja korkeampia hyppyjä. Olen tarkoituksella tehnyt sillä lyhyttä, kuumuutta nostavaa treeniä ja katson mihin se kantaa sunnuntaina, olisiko siinä niin paljon vauhtia kuin niin pienestä koirasta irti saa :) !
Nemon ja Hiskin välissä on mukavat 5 tuntia aikaa odotella ja miettiä, miettiä ja miettiä....noh, rata jää ainakin mieleen ja saan mietittyä loppuun asti ohjauksen Hiskillä. Mun täytyy osata muuntautua ja olla ison koiran ohjaaja Nemon jälkeen. Chihuahua ja hovawart kun ei ihan samanlaisista raoista mahdu. Nemoa täytyy ohjata kannustaen eikä sitä saa jättää taakse, edetä liikaa muuten "imu" kärsii ja samoin vauhti. Hiski taas tarvitsee tilaa ja irrotusta sekä käskytystä, ei kannustamista..muuten se menee överiksi.
Hiskillä alkaa tänään keinu ja rengas treeni. Pituuttakin voisi kokeilla..Keinu on aika heikoissa kantimissa, mutta äkkiäkös sen opettaa ;)
Ollaan Hiskin kanssa treenattu keppejä, irtoamista, pitkiä suoria, putken pimeää kulmaa, kiertämistä, käsiohjausta....kuljetusta...valsseja, jaakotusta, perjättöjä, niistoja..mä oon kokeillu sen kanssa varmaan miljoonaa asiaa ja ollaan alettu puhua samaa kieltä ja irtoavuutta alkaa löytyä. Irtoamisen johdosta myös karkailua esteille on havaittavissa eli tarkkana saa olla. Putken pimeä kulma on sille vaikea jos lähestymiskulma on sellainen että joutuu hakemaan täysin itsenäisesti..tarvitsee kauheasti toistoja että luottaa etenemiseen. Toisaalta, tuore agility koira ja silti tosi hyvin menee :). Hiski on kyllä kestävä treenaaja. Kepeillä se väsyy nopeasti, mutta muuten sen keskittymiskyvyn ja vireen kannalta on ihan sama treenaako 15 min ja reilu 30 min putkeen. Hauskaa meillä kyllä Hiskin kanssa on ollut :D .
Ate ei pääse mukaan kisoihin :(....mä varmaan hengitän siis pussiin viimisen tunnin ennen Hiskin starttia...kunhan vaan muistan että se on iso koira...iso koira...
Huomenna Ruttu tokoilee ja Nismokin voisi samalla tokoilla :) ! Sen päälle agilitya sitten Nemolla ja Hiskillä.
Meillä oli hauska viikonloppu. Pitkästä aikaa ei ollut mitään menoa buukattuna, ei kisoja tai näyttelyitä..kävin kyllä treenaamassa, mutta en kaukana enkä ollut pitkään. Pojat, Ate, mä ja Hiski oltiin sunnuntaina rämpimässä metsässä ja pelloilla. Hyvät naurut tuli kääpiönheitosta ja Hiskin hölmöilyistä :D . Tuntui hyvältä olla ja vaan olla.
Hiippikset (Nismo & Nemo) saivat Saijalta, eli Aten siskolta, uudet lelut kun Saija miehensä Tommin kanssa oli kyläilemässä vkonloppuna. Niistä sitten riittikin iloa ja riemua :D !!!
Ruttua on ikävä, mutta samalla olo on helpottunut, sen on nyt parempi viettää arki perheessä ja treenata ja myllätä minun kanssa <3
12.11.2009
Matelijalla + kirpuilla tokoa ja Hiskillä agia
Arvatkaas miten saan mielenkiintoisen automatkan? Laittaa Minukkiin Lassin,Tuukan,Mikin (eli 3 lasta) , minut rattiin ja Rutun vielä takapenkille :D ! Ruttu oli sitä mieltä että JES, tänne takapenkille tuli mulle kauheasti kavereita!! Onneksi matkaa ei ollut kuin n. 5km mutta kyllä nauratti...
Mä kävin eilen hakemassa putteyskärokotteen kun tuon epilepsian takia kuulun riskiryhmään. Ei joutunut älyttömän kauaa jonottaa eikä oireet rokotteesta ihan ylitse pääsemättömiä ole ollut. Käsi on pirun kipeä ja ei sitä voi normisti liikutella. Päätä särkee ja niskat on jäykkänä, samoin nivelet ja muutkin lihakset. Muutoin olo vaikuttaa ihan normaalilta :). Ahdistaa kun Ate ei saa rokotetta kuin ihan viimisten joukossa. Pojat saa ne kahden viikon päästä jo onneksi. Mä oon kyllä pohtinut jo suunnitelmaa että mitäs jos Ate tulee kauhean kipeäksi että saa pojat eskariin/kouluun, Hiskin hoidettua ja hoivattua myös Atea jos se sairastuu. Jos pojat tulee kipeäksi, niin sitten teen vaan etätöitä. Noh, tulee jos tulee, ei siihen oikein voi sen suuremmin vaikuttaa. Toivottavasti kaikki pysyy terveenä!
Vaikka käsi on kipeä ja pääkin on/oli kipeä jne niin eihän sitä treenejä voi jättää väliin ;). Ate veti eilen todella hyvät treenit. Puhuttiin yleisesti kisatilanteesta, asenteesta, ohjaajan vaikutuksesta koiraan ja testattiin miten eri tavalla koira käyttäytyy jos ohjaaja tosiaan on rauhallinen. Meillä on Rutun kanssa yleensä aika hektistä ja hulvatonta kentällä joten teki todella hyvää. Ruttu kyllä ens alkuun katsoi mua sen näköisenä että "ootko sä mamma kipeä tai jotain" kun en käskyttänytkään kimeästi ja liikkunut rivakasti. Eilen 90% Rutun perusasennoista oli suoria, JEE! Seuraamiseen olin alun nuuskimisen jälkeen taas todella tyytyväinen, ei enää tule liian eteen eikä tuupi eteen vaikka tiivis onkin. Oli todella kivaa jakaa kokemuksia kisatilanteista, jännittämisestä jne...tuli taas sellainen olo, että ei tosiaan yle yksin ongelmiensa ja panikoinnin kanssa. Mä oon alustavasti miettinyt maaliskuun lopulle KKK-Halliin Kirkkonummelle Rutun ekaa virallista TOKO kisaa. Tuomarina on Harri Laisi. Kati ja Pimu vähän puhuivat että tulisivat samaan kun ehdotin...Ate ja Hiskikin voisivat tulla, koska myös AVO luokka on samaan aikaan! Toisaalta se on niin pitkän ajan päässä että ei sitä vielä kannata lukkoon alkaa lyömään, mutta noin niinkun ajatuksena :). Meillä oli eilen Rutun kanssa juttuhetki iltasella. Se alkaa olla jo tosi hyvä kuuntelija. Ennen ei voinut kuvitellakaan että menisi lattialle/maahan kyykkyyn ja pyytäisi sen rapsutettavaksi. Se meni siitä niin pöljäksi että hyppi niskaan, tunki naamaan jne...nykyään se tulee jo nätisti juttelemaan, istuu selkä muhun päin, vilkuilee välillä mua ja muun ajan se tarkkailee ympäristöä, ihan kuin minun turvaani vahtien. Sitten kun siltä kysyy jotain, vastaus on nopea nuolaisu ja heiluva häntä. Rutulle siis käy aina kaikki asiat :) ! Komeakin siitä on tullut, vaikka rumaturvaksi sitä aina sanonkin. Lihasta on alkanut tosi lyhyen ajan sisällä löytymään ja rintakehä on levinnyt. Silti se on niin kakara, niin höntti Ruttu :) . Aamulla mulla oli naurussa pitelemistä kun se löysi ison, kaatuneen puunrungon mikä oli ontto sisältä. Ensin se haki mut paikalle sen näköisenä että "kato minkä aarteen mä löysin" ! Kiersi runkoa, heilutti häntää, meni leikkiasentoon, tuli taas mun luo...Sitten se keksi mennä sisälle sinne puunronkoon. Kauhea rapina kuului ja kyllä sillä oli sitten hauskaa! Sinkoili välillä pois sieltä, kurvasi mun luo ja eiku takaisin puunrungon sisään :D ! Miten pienestä asiasta voi tullakin niin onnelliseksi.
Nismo & Nemo eivät eilen olleetkaan agimestareita vaan saivat vaihtelun vuoksi tokota! Nismo otti perusasentoja, paikallaoloa, luoksetuloa ja seuraamista ja Nemo samaa ilman perusasentoja.
Nismo oli vähän ylivirittynyt ja haukkui seuratessa ihan hemmetisti. Sillä on muutoin kyllä niin hemmetin kaunis askel, täpäkkä pikku kirppu ja seuraamiskohta juuri oikea. Atelle puhuin haukkumisesta ja se tietysti keksikin siihen ratkaisun, niillä eväillä eteenpäin :). En meinaan halua sen työskentelykykyä kuitenkaan lannistaa. Nismo menee jo seuratessa tosi virtaviivaisia ja kauniita käänöksiä. Käsiapua annan jonkin verran mutta koko ajan pienevissä määrin. Luoksetulossa jäi hienosti istumaan ja tuli kutsuttaessa suoraan eteen. Nismon kanssa on hauska tehdä kun meillä menee yksiin. Se vaan on sellainen on/off tyyppi. On päiviä kun se kattoo mua ilmeellä "joo, seuraa ite vaan" ja päiviä kun se on niin tekemisen hakuinen..meillä tulee ole varmaan ikuisesti olemaan tällainen puoliriitaisa suhde Mimmun kanssa siis :)
Nemo oli taas niin Nemo. Ahne, innokas, reipas, taitava ja iloinen. Pieni häntä huiski vaan menemään kun se puuhasteli :). Treenattiin tokon omaisesti agin lähtöä. Eli seurautin "lähtöön", jätin istumaan ja otin luoksetulon siitä. Kävin myös pari kertaa palkkaamassa lähtöön ja vapautin. Toimi siis hyvin. Oli kiva mieli kun kaikki koirat oli halukkaita saamaan sen oman huomionsa ja oman treeninsä :)
Mua alkaa pelottaa Hiskin agikisat. Starttiin on aikaa 9 päivää. IIIIKK! Sanoin eilen Atellekin, että onneksi Nemon vuoro on ensin. Se tuo tiettyä rauhallisuutta varmaan muhun itseenikin. Treenattiin Hiskin kanssa eilen etäisyyksiä ja ohajusta kauempaa muutenkin. Ensin pujoteltiin, taas pujoteltiin ja vielä pujoteltiin :). Sekä niin että mä peruutin ja käännyin matkalla että myös niin että olin koko ajan oikeinpäin ja vedin vain sisään. Peruutettaessa huomattavasti nopeampi, varmuutta varmuutta. Otin kolme hyppyä jotka olivat suorassa linjassa ja siten että juoksin itse aika kaukana esteistä. Haki hyvin ja eteni itsenäisesti!!! Olin niin iloinen. Otin myös käännöksiä koska hyppyvälit oli tarkoituksella pitkiä eli kolme hyppyä peräkkäin, U -käännös ja kaksi hyppyä takaisin päin ja palkka. Tällaista pyöritystä eri hyppymäärien kanssa. Etäisyyden sain pidettyä hyvin eikä sitä tarvinnut käännöksienkään jälkeen töniä hypyille vaan haki taas hyvin. Kuumeni pyörityksestä jonkin verran ja käytinkin taas koko treenein ajan heitettävää palkkaa, muuten napsii käsiä kuumetessa. Tällä viikolla täytyy vielä ottaa lisää keppejä, ohjausta hypyillä eri kulmista ja rengas. Ensi viikko sitten täytyy keskittyä pidempiin radan pätkiin, kontakteihin ja erityisesti keinuun. En halua edes kuvitella miten paniikissa olen ensi viikon sunnuntai aamuna...apua....
Kaikki koirat treenasivat siis suurinpiirtein mallikkaasti ja kaikista jäi hyvä mieli :D ! Eikä se ilo siihen loppunut, Ate oli myös oma ihana itsensä ja lapsetkin olivat hyvällä tuulella :). Patsy & Jaanakin piipahtivat iltakahveella ja käden jomotusta lukuunottamatta eilen taas halasin Atea nukkumaan mennessä onnellinen hymy kasvoilla!
Mä kävin eilen hakemassa putteyskärokotteen kun tuon epilepsian takia kuulun riskiryhmään. Ei joutunut älyttömän kauaa jonottaa eikä oireet rokotteesta ihan ylitse pääsemättömiä ole ollut. Käsi on pirun kipeä ja ei sitä voi normisti liikutella. Päätä särkee ja niskat on jäykkänä, samoin nivelet ja muutkin lihakset. Muutoin olo vaikuttaa ihan normaalilta :). Ahdistaa kun Ate ei saa rokotetta kuin ihan viimisten joukossa. Pojat saa ne kahden viikon päästä jo onneksi. Mä oon kyllä pohtinut jo suunnitelmaa että mitäs jos Ate tulee kauhean kipeäksi että saa pojat eskariin/kouluun, Hiskin hoidettua ja hoivattua myös Atea jos se sairastuu. Jos pojat tulee kipeäksi, niin sitten teen vaan etätöitä. Noh, tulee jos tulee, ei siihen oikein voi sen suuremmin vaikuttaa. Toivottavasti kaikki pysyy terveenä!
Vaikka käsi on kipeä ja pääkin on/oli kipeä jne niin eihän sitä treenejä voi jättää väliin ;). Ate veti eilen todella hyvät treenit. Puhuttiin yleisesti kisatilanteesta, asenteesta, ohjaajan vaikutuksesta koiraan ja testattiin miten eri tavalla koira käyttäytyy jos ohjaaja tosiaan on rauhallinen. Meillä on Rutun kanssa yleensä aika hektistä ja hulvatonta kentällä joten teki todella hyvää. Ruttu kyllä ens alkuun katsoi mua sen näköisenä että "ootko sä mamma kipeä tai jotain" kun en käskyttänytkään kimeästi ja liikkunut rivakasti. Eilen 90% Rutun perusasennoista oli suoria, JEE! Seuraamiseen olin alun nuuskimisen jälkeen taas todella tyytyväinen, ei enää tule liian eteen eikä tuupi eteen vaikka tiivis onkin. Oli todella kivaa jakaa kokemuksia kisatilanteista, jännittämisestä jne...tuli taas sellainen olo, että ei tosiaan yle yksin ongelmiensa ja panikoinnin kanssa. Mä oon alustavasti miettinyt maaliskuun lopulle KKK-Halliin Kirkkonummelle Rutun ekaa virallista TOKO kisaa. Tuomarina on Harri Laisi. Kati ja Pimu vähän puhuivat että tulisivat samaan kun ehdotin...Ate ja Hiskikin voisivat tulla, koska myös AVO luokka on samaan aikaan! Toisaalta se on niin pitkän ajan päässä että ei sitä vielä kannata lukkoon alkaa lyömään, mutta noin niinkun ajatuksena :). Meillä oli eilen Rutun kanssa juttuhetki iltasella. Se alkaa olla jo tosi hyvä kuuntelija. Ennen ei voinut kuvitellakaan että menisi lattialle/maahan kyykkyyn ja pyytäisi sen rapsutettavaksi. Se meni siitä niin pöljäksi että hyppi niskaan, tunki naamaan jne...nykyään se tulee jo nätisti juttelemaan, istuu selkä muhun päin, vilkuilee välillä mua ja muun ajan se tarkkailee ympäristöä, ihan kuin minun turvaani vahtien. Sitten kun siltä kysyy jotain, vastaus on nopea nuolaisu ja heiluva häntä. Rutulle siis käy aina kaikki asiat :) ! Komeakin siitä on tullut, vaikka rumaturvaksi sitä aina sanonkin. Lihasta on alkanut tosi lyhyen ajan sisällä löytymään ja rintakehä on levinnyt. Silti se on niin kakara, niin höntti Ruttu :) . Aamulla mulla oli naurussa pitelemistä kun se löysi ison, kaatuneen puunrungon mikä oli ontto sisältä. Ensin se haki mut paikalle sen näköisenä että "kato minkä aarteen mä löysin" ! Kiersi runkoa, heilutti häntää, meni leikkiasentoon, tuli taas mun luo...Sitten se keksi mennä sisälle sinne puunronkoon. Kauhea rapina kuului ja kyllä sillä oli sitten hauskaa! Sinkoili välillä pois sieltä, kurvasi mun luo ja eiku takaisin puunrungon sisään :D ! Miten pienestä asiasta voi tullakin niin onnelliseksi.
Nismo & Nemo eivät eilen olleetkaan agimestareita vaan saivat vaihtelun vuoksi tokota! Nismo otti perusasentoja, paikallaoloa, luoksetuloa ja seuraamista ja Nemo samaa ilman perusasentoja.
Nismo oli vähän ylivirittynyt ja haukkui seuratessa ihan hemmetisti. Sillä on muutoin kyllä niin hemmetin kaunis askel, täpäkkä pikku kirppu ja seuraamiskohta juuri oikea. Atelle puhuin haukkumisesta ja se tietysti keksikin siihen ratkaisun, niillä eväillä eteenpäin :). En meinaan halua sen työskentelykykyä kuitenkaan lannistaa. Nismo menee jo seuratessa tosi virtaviivaisia ja kauniita käänöksiä. Käsiapua annan jonkin verran mutta koko ajan pienevissä määrin. Luoksetulossa jäi hienosti istumaan ja tuli kutsuttaessa suoraan eteen. Nismon kanssa on hauska tehdä kun meillä menee yksiin. Se vaan on sellainen on/off tyyppi. On päiviä kun se kattoo mua ilmeellä "joo, seuraa ite vaan" ja päiviä kun se on niin tekemisen hakuinen..meillä tulee ole varmaan ikuisesti olemaan tällainen puoliriitaisa suhde Mimmun kanssa siis :)
Nemo oli taas niin Nemo. Ahne, innokas, reipas, taitava ja iloinen. Pieni häntä huiski vaan menemään kun se puuhasteli :). Treenattiin tokon omaisesti agin lähtöä. Eli seurautin "lähtöön", jätin istumaan ja otin luoksetulon siitä. Kävin myös pari kertaa palkkaamassa lähtöön ja vapautin. Toimi siis hyvin. Oli kiva mieli kun kaikki koirat oli halukkaita saamaan sen oman huomionsa ja oman treeninsä :)
Mua alkaa pelottaa Hiskin agikisat. Starttiin on aikaa 9 päivää. IIIIKK! Sanoin eilen Atellekin, että onneksi Nemon vuoro on ensin. Se tuo tiettyä rauhallisuutta varmaan muhun itseenikin. Treenattiin Hiskin kanssa eilen etäisyyksiä ja ohajusta kauempaa muutenkin. Ensin pujoteltiin, taas pujoteltiin ja vielä pujoteltiin :). Sekä niin että mä peruutin ja käännyin matkalla että myös niin että olin koko ajan oikeinpäin ja vedin vain sisään. Peruutettaessa huomattavasti nopeampi, varmuutta varmuutta. Otin kolme hyppyä jotka olivat suorassa linjassa ja siten että juoksin itse aika kaukana esteistä. Haki hyvin ja eteni itsenäisesti!!! Olin niin iloinen. Otin myös käännöksiä koska hyppyvälit oli tarkoituksella pitkiä eli kolme hyppyä peräkkäin, U -käännös ja kaksi hyppyä takaisin päin ja palkka. Tällaista pyöritystä eri hyppymäärien kanssa. Etäisyyden sain pidettyä hyvin eikä sitä tarvinnut käännöksienkään jälkeen töniä hypyille vaan haki taas hyvin. Kuumeni pyörityksestä jonkin verran ja käytinkin taas koko treenein ajan heitettävää palkkaa, muuten napsii käsiä kuumetessa. Tällä viikolla täytyy vielä ottaa lisää keppejä, ohjausta hypyillä eri kulmista ja rengas. Ensi viikko sitten täytyy keskittyä pidempiin radan pätkiin, kontakteihin ja erityisesti keinuun. En halua edes kuvitella miten paniikissa olen ensi viikon sunnuntai aamuna...apua....
Kaikki koirat treenasivat siis suurinpiirtein mallikkaasti ja kaikista jäi hyvä mieli :D ! Eikä se ilo siihen loppunut, Ate oli myös oma ihana itsensä ja lapsetkin olivat hyvällä tuulella :). Patsy & Jaanakin piipahtivat iltakahveella ja käden jomotusta lukuunottamatta eilen taas halasin Atea nukkumaan mennessä onnellinen hymy kasvoilla!
11.11.2009
Viikonloppu rajan takana
Perjantaina me lähdettiin matkaan ja mä jouduin ajamaan! Helsinki vielä meni, mutta se laivaan ajaminen...onneksi Ate istui vieressä ja rauhoitteli, muuten mä oisin saanu kyllä jonkun hyperventilaatiokohtauksen. Matkalle oli mukava lähteä kun molemmat on niin samantyyppisiä tietyissä asioissa; matkatavarat olivat hyvissä ajoin katottuna, liput monta kertaa tarkistettuna, samoin passit ja Hiskin kaikki paperit, näyttelylaput ja aikaa oltiin varattu niin, että JOS on ruuhkaa niin silti ehditään hyvin. Mä en siis koskaan ollu ajanu autoa laivaan ja vaikka siellä opastettiin niin silti olin ihan paniikissa. Onneksi ongelmitta kuitenkin säilyttiin eikä mun tarvinnu turvautua paperipussiin eikä Aten korvatulppiin ;). Hiski oli kyllä hassu ja pälyili ihmeissään että mikäs homma tää oikein on, mutta reippaasti käyttäytyi!
Matka Tallinna - Tarto ei sitten ollut mikään erityinen helmi. On joskus noloa jos liikenteessä perässä ajaa 3-4 kiukustunutta autoilijaa, mutta mites noloa onkaan kun on itse jonon etummaisena ja perässä on monen sadan metrin jono autoja ?! Keli oli siis todella huono, valoton suurimmaksi osaksi ja vieras tie joka oli liukas + luminen...ei hyvä yhdistelmä. Aten uusi tuttavuus Underberg piti kuitenkin tunnelmaa yllä Aten irvistelyjen takia sekä muutkin meidän todella järkevät jutut :) . Yritettiin matkalla arvuutella mahdetaanko päästä ennen puoltayötä nukkumaan. Normaalisti Tartoon ajaa kuulemma sen 2 - 2,5 h mutta meillä kesti sitten n. 3,5 h. Kiitos navigaattorin, Tarton keskustassa ei mennyt ylimääräistä aikaa hotellin etsimiseen. Mä kyllä vieläkin mutisen itekseni, koska meillähän piti olla sviitti Tartossa...noh, olihan se sviitti muihin huoneisiin verrattuna mutta ei todellakaan esim Suomessa olisi voinut puhua sviittinä, ei todellakaan. Siisti se oli, oli "olohuone" tila, parisänky, kylpyamme jne mutta ei se kyllä sviitti ollut...mrr...noh, matka kuitenkin oli ilmainen joten ei niin kauheasti tartte mutista kuitenkaan ;). Hiski oli käsittääkseni elämänsä ekaa kertaa hississä ja sen mielestä se oli ihan pienen paniikin paikka ekalla kerralla. Tässäkin tuli opittua miten hyödykästä se koiran kouluttaminen on: ekaksi vaan yritettiin kävellä hissiin ja Hiski päätti että MIN EN muuten tollaseen koppiin tuu joten otettin tottis avuksi. Ate hissiin ja käsky "SIVU" ja siihenhän se Hiski reippaasti ponkaisi, nätisti sivulle ;). Hotellista muuten sen verran vielä, että oli avaimenperällä sitten kokoa...painoi varmaan kilon! Tai ainakin niin paljon että Ate näytti toispuoleiselta kun avain oli sen takin taskussa :D !
Lauantaina yhteisen aamulenkin, puliukon pelästyttämisen (hyvä Hiski!) ja aamupalan jälkeen me suunnattiin keskelle täydellistä kaaosta! Kaikki voi kuvitella miltä näyttää paikallisen messukeskuksen pienet tuplaovet kun sieltä tunkee n.1000 omistajaa koirineen/koiralaumoineen SAMAAN AIKAAN! Mä tein myös taidonnäytteen, haarat kirjaimellisesti räjäyttävän jalkavenytyksen kun Hiski lähtikin siinä rytäkässä naapurikoiraa vähän vaan kurkkaamaan ja piha oli liukas. Tupu ja Maarit olivat myös samaan paikkaan tulossa ja neuvoivat onneksi kikan jolla päästiin ohi ryysiksen, huh! Ryysistä lukuunottamatta mä olin ihan onnessani, miten kivaa olikaan päästä näin isoon näyttelyyn!! Kehät eivät olleet kovin suuria ja mä mielessä kauhistelinkin, että miten tuossa saa mitään liikkeitä katsottua. Lisäksi matto näytti liukkaalta. Muutkin hoffi-ihmiset alkoivat kerääntyä siihen ja tuli reissun aikana kaksi uutta tuttavuuttakin; Jenni & Maiju , oikein kivaa seuraa!
Hetken odottelun jälkeen oli Hiskin & Aten vuoro. Mä huomasin ennen kehää, että itse hermostuneena harjailin Hiskin turkkia enkä tiennyt toivotanko onnea vai en..Ateakin selvästi jännitti joten olin hiljaa vaan. Voi että miten komeita ne oli molemmat siellä kehässä, oli ilo katsella. Tuomari katsoi, mietti, sihteeri kirjoitti, näytti että juoskaa ympäri ja edestakaisin, taas katsoi...aika tuntui ihan kauhean pitkältä!
Sitten se Aten ilme kun sille ojennettiin kaksi ruusuketta: SERT & CACIB. Se ilme jäi kyllä mieleen, miten hämillään ja onnellinen :). Mä olin itsekin ihan fiiliksissä ja onnittelin kauheasti kumpaakin ja pompin kaulassa ja niskassa ja ja ja...Mulle jää usein yksittäisiä asioita mieleen. Tuosta hetkestä se oli se Aten ilme mikä piirtyi tosi syvälle muistiin sen ilmeen viereen kun niille ojennettiin TK1 lätkä :) !!! <3 Myöhemmissä kehissä samalle päivälle Hiski pokkasi vielä VSP ruusukkeen. JEE!!!! On ne niin komeita...on ne niin parhaita!
Onnea tätä kautta vielä kaikille muillekkin, Tupulle, Maaritille, Maijulle ja Jennille koirineen! Hienosti meni!!!
Näyttelyn jälkeen meille jäikin aikaa palloilla siellä sun täällä. Ekaksi me käytiin moikkaamassa Hannaa joka opiskelee Tartossa eläinlääkäriksi.Hanna vei meijät syömään kun mehän tietty oltiin ihan turisteina koko mestassa vaikka Ate puhuikin omista "hoodeista" ;). Ruoka ei kyllä maksa siellä yhtään mitään! Käytiin pizzalla + limulla ihan italialaisessa ja loppusumma oli n. 5 € / nokka. Tsekattiin samalla reissulla Hannan talo, iso ruokakauppa ja eikun päikkäreille! Iltasella treffattiin sitten muu hoffiporukka ja vietettiin iltaa tyypilliseen tapaan (mä en kyllä oikein tiedä onko kaikki hoffinomistajat yhtä hassuja, tuntuu olevan :D) eli nauraa räkättäen, ruoan ja juoman merkeissä. Oli hauskaa, tuntui siltä että kuului juuri nimenomaan sinne. Oli hyvä olla Aten ja niiden kanssa.
Sunnuntaina kehä oli arvioitu n. klo 13 - 14 alkavaksi, mutta eihän me mitään osattu nukkua vaan lenkillä oltiin jo ajoissa ja pakkailtiin kamat nippuun. Yhteiset lenkit oli kyllä hauskoja...milloin Hiski säpsähti roskista kohtalokkain seurauksin, säikäytti jonkun joka yritti tulla pummimaan jotain tai milloin ravasi hulluna paskapaikkaa kaupungista metsästäen :D ! Näyttelypaikalla ei ollut ihan niin suurta tunkua kuin lauantaina mutta ei kyllä todella väljääkään. Saatiin kuitenkin häkille paikka kehän vierestä ja töllisteltiin siinä kahvin ja hihityksen merkeissä kääpiöpinserit, pinserit, labbikset...oltiin siis ajoissa :). Mua jännitti Aten ja Hiskin puolesta taas ihan yhtä paljon ja yritin antaa niille tilaa rauhoittua ennen kehään menoa ja menin kauemmas kuvaamaan. Kehä oli vähän isompi mutta liikkeisiin taas huono. Hiski hösötti, pussasi tuomaria ja taisi sitä vähän kädestäkin kuljettaa ja mä koko ajan toivoin että se tajuaisi olla paikallaan ja rauhallisesti iiiihan hetken :D ! Voi sitä onnen, ilon ja fiilareittien määrää kun näin että käteen ojennettiin taas kaksi ruusuketta: SERT & CACIB!!!!!!! TÄYDELLISTÄ!!! Olin niin onnellinen Aten ja Hiskin puolesta!!! Saatiin kaikki mitä Tartosta tultiin hakemaankin :), JES!
Hienon näyttelyviikonlopun kruunasi se, että me saatiin Aten muutaman yrityksen jälkeen vaihdettua vielä laivaliputkin sunnuntai illalle! Päästiin vielä siis sunnuntaina takaisin Suomeen! Kyllä reissussa oli hauskaa ja ihanaa, mutta kiva oli päästä takaisinkin :) ! Ajokeli takaisin Tallinnaan oli moitteeton ja löydettiin hyvin perille satamaankin. Jännitettiin kyllä lipuntarkastukseen asti sitä, että varmasti meille on liput ja uskallettiin huokaista vsta kun auto oli laivassa.
Vaikka väsytti sunnuntaina niin kyllä myös nauratti. Reissu oli mitä onnistunein ja ihanin!
KIITOS..
.. Tupulle, Maaritille, Maijulle ja Jennille matkaseurasta, nauruista ja kaikesta!
.. Hannalle joka opasti meitä Taron "hoodeilla" ;)
.. Hiskille hyvistä hihityksistä, turvasta ja komeasta itsestäsi jolla saatiin hyvät tulokset
.. PomPomille joka esitteli taidokkaasti röhpossuaan
.. Atelle, parempaa matkaseuraa ei voi löytää, missä tahansa on ihanaa ja ihan parasta, kunhan olet mukana <3 KIITOS! Nauroinkin niin paljon että maha tuli kipeäksi :)
Omia koiria oli kova ikävä reissussa, mutta pääsin vasta maanantaina niitä katsomaan ja hakemaan halittavaksi. Bea oli pärjännyt niiden kanssa esimerkillisen hienosti!! Hyvin olivat hoidettuja ja hellittyjä :). Tuliaiseksi kirput saivat pienen norsun ja Nemo sai kurkkarin kisoja varten. Norsusta ei kauan iloa riittänyt kun se meni kirppujen kahdenkeskisessä vetoleikissä kahtia. Ne oli kyllä niin suloisia kun ajoin pihaan, tunnistivat Minukin äänen ja tulivat aivan ätysiä syliin hännät huimasti viuhtoen ja putsasivat naaman,korvat,nenän...ja kuiskivat juttuja :) !!! Ruttu ei myöskään meinannut taas raitapaidassaan pysyä, niin iloinen se oli. Tuhisi, koohkasi, pomppi ilmaan ja VINKUI :D! Hassu poika...Ruttu sai tuliaseksi vinkuvan alligaattorin ja kuivattua maksaa sekä pehmeän peiton. Alligaattori kesti vinkuvana n. tunnin kuten arvelinkin :) ! Ruttu oli niin liikuttava kun se rauhoittui lopulta hieman, katsoi suoraan mua silmiin, heilutti häntää, tuhisi ja painoi pään syliin. Ihana Ruttu!
Matka Tallinna - Tarto ei sitten ollut mikään erityinen helmi. On joskus noloa jos liikenteessä perässä ajaa 3-4 kiukustunutta autoilijaa, mutta mites noloa onkaan kun on itse jonon etummaisena ja perässä on monen sadan metrin jono autoja ?! Keli oli siis todella huono, valoton suurimmaksi osaksi ja vieras tie joka oli liukas + luminen...ei hyvä yhdistelmä. Aten uusi tuttavuus Underberg piti kuitenkin tunnelmaa yllä Aten irvistelyjen takia sekä muutkin meidän todella järkevät jutut :) . Yritettiin matkalla arvuutella mahdetaanko päästä ennen puoltayötä nukkumaan. Normaalisti Tartoon ajaa kuulemma sen 2 - 2,5 h mutta meillä kesti sitten n. 3,5 h. Kiitos navigaattorin, Tarton keskustassa ei mennyt ylimääräistä aikaa hotellin etsimiseen. Mä kyllä vieläkin mutisen itekseni, koska meillähän piti olla sviitti Tartossa...noh, olihan se sviitti muihin huoneisiin verrattuna mutta ei todellakaan esim Suomessa olisi voinut puhua sviittinä, ei todellakaan. Siisti se oli, oli "olohuone" tila, parisänky, kylpyamme jne mutta ei se kyllä sviitti ollut...mrr...noh, matka kuitenkin oli ilmainen joten ei niin kauheasti tartte mutista kuitenkaan ;). Hiski oli käsittääkseni elämänsä ekaa kertaa hississä ja sen mielestä se oli ihan pienen paniikin paikka ekalla kerralla. Tässäkin tuli opittua miten hyödykästä se koiran kouluttaminen on: ekaksi vaan yritettiin kävellä hissiin ja Hiski päätti että MIN EN muuten tollaseen koppiin tuu joten otettin tottis avuksi. Ate hissiin ja käsky "SIVU" ja siihenhän se Hiski reippaasti ponkaisi, nätisti sivulle ;). Hotellista muuten sen verran vielä, että oli avaimenperällä sitten kokoa...painoi varmaan kilon! Tai ainakin niin paljon että Ate näytti toispuoleiselta kun avain oli sen takin taskussa :D !
Lauantaina yhteisen aamulenkin, puliukon pelästyttämisen (hyvä Hiski!) ja aamupalan jälkeen me suunnattiin keskelle täydellistä kaaosta! Kaikki voi kuvitella miltä näyttää paikallisen messukeskuksen pienet tuplaovet kun sieltä tunkee n.1000 omistajaa koirineen/koiralaumoineen SAMAAN AIKAAN! Mä tein myös taidonnäytteen, haarat kirjaimellisesti räjäyttävän jalkavenytyksen kun Hiski lähtikin siinä rytäkässä naapurikoiraa vähän vaan kurkkaamaan ja piha oli liukas. Tupu ja Maarit olivat myös samaan paikkaan tulossa ja neuvoivat onneksi kikan jolla päästiin ohi ryysiksen, huh! Ryysistä lukuunottamatta mä olin ihan onnessani, miten kivaa olikaan päästä näin isoon näyttelyyn!! Kehät eivät olleet kovin suuria ja mä mielessä kauhistelinkin, että miten tuossa saa mitään liikkeitä katsottua. Lisäksi matto näytti liukkaalta. Muutkin hoffi-ihmiset alkoivat kerääntyä siihen ja tuli reissun aikana kaksi uutta tuttavuuttakin; Jenni & Maiju , oikein kivaa seuraa!
Hetken odottelun jälkeen oli Hiskin & Aten vuoro. Mä huomasin ennen kehää, että itse hermostuneena harjailin Hiskin turkkia enkä tiennyt toivotanko onnea vai en..Ateakin selvästi jännitti joten olin hiljaa vaan. Voi että miten komeita ne oli molemmat siellä kehässä, oli ilo katsella. Tuomari katsoi, mietti, sihteeri kirjoitti, näytti että juoskaa ympäri ja edestakaisin, taas katsoi...aika tuntui ihan kauhean pitkältä!
Sitten se Aten ilme kun sille ojennettiin kaksi ruusuketta: SERT & CACIB. Se ilme jäi kyllä mieleen, miten hämillään ja onnellinen :). Mä olin itsekin ihan fiiliksissä ja onnittelin kauheasti kumpaakin ja pompin kaulassa ja niskassa ja ja ja...Mulle jää usein yksittäisiä asioita mieleen. Tuosta hetkestä se oli se Aten ilme mikä piirtyi tosi syvälle muistiin sen ilmeen viereen kun niille ojennettiin TK1 lätkä :) !!! <3 Myöhemmissä kehissä samalle päivälle Hiski pokkasi vielä VSP ruusukkeen. JEE!!!! On ne niin komeita...on ne niin parhaita!
Onnea tätä kautta vielä kaikille muillekkin, Tupulle, Maaritille, Maijulle ja Jennille koirineen! Hienosti meni!!!
Näyttelyn jälkeen meille jäikin aikaa palloilla siellä sun täällä. Ekaksi me käytiin moikkaamassa Hannaa joka opiskelee Tartossa eläinlääkäriksi.Hanna vei meijät syömään kun mehän tietty oltiin ihan turisteina koko mestassa vaikka Ate puhuikin omista "hoodeista" ;). Ruoka ei kyllä maksa siellä yhtään mitään! Käytiin pizzalla + limulla ihan italialaisessa ja loppusumma oli n. 5 € / nokka. Tsekattiin samalla reissulla Hannan talo, iso ruokakauppa ja eikun päikkäreille! Iltasella treffattiin sitten muu hoffiporukka ja vietettiin iltaa tyypilliseen tapaan (mä en kyllä oikein tiedä onko kaikki hoffinomistajat yhtä hassuja, tuntuu olevan :D) eli nauraa räkättäen, ruoan ja juoman merkeissä. Oli hauskaa, tuntui siltä että kuului juuri nimenomaan sinne. Oli hyvä olla Aten ja niiden kanssa.
Sunnuntaina kehä oli arvioitu n. klo 13 - 14 alkavaksi, mutta eihän me mitään osattu nukkua vaan lenkillä oltiin jo ajoissa ja pakkailtiin kamat nippuun. Yhteiset lenkit oli kyllä hauskoja...milloin Hiski säpsähti roskista kohtalokkain seurauksin, säikäytti jonkun joka yritti tulla pummimaan jotain tai milloin ravasi hulluna paskapaikkaa kaupungista metsästäen :D ! Näyttelypaikalla ei ollut ihan niin suurta tunkua kuin lauantaina mutta ei kyllä todella väljääkään. Saatiin kuitenkin häkille paikka kehän vierestä ja töllisteltiin siinä kahvin ja hihityksen merkeissä kääpiöpinserit, pinserit, labbikset...oltiin siis ajoissa :). Mua jännitti Aten ja Hiskin puolesta taas ihan yhtä paljon ja yritin antaa niille tilaa rauhoittua ennen kehään menoa ja menin kauemmas kuvaamaan. Kehä oli vähän isompi mutta liikkeisiin taas huono. Hiski hösötti, pussasi tuomaria ja taisi sitä vähän kädestäkin kuljettaa ja mä koko ajan toivoin että se tajuaisi olla paikallaan ja rauhallisesti iiiihan hetken :D ! Voi sitä onnen, ilon ja fiilareittien määrää kun näin että käteen ojennettiin taas kaksi ruusuketta: SERT & CACIB!!!!!!! TÄYDELLISTÄ!!! Olin niin onnellinen Aten ja Hiskin puolesta!!! Saatiin kaikki mitä Tartosta tultiin hakemaankin :), JES!
Hienon näyttelyviikonlopun kruunasi se, että me saatiin Aten muutaman yrityksen jälkeen vaihdettua vielä laivaliputkin sunnuntai illalle! Päästiin vielä siis sunnuntaina takaisin Suomeen! Kyllä reissussa oli hauskaa ja ihanaa, mutta kiva oli päästä takaisinkin :) ! Ajokeli takaisin Tallinnaan oli moitteeton ja löydettiin hyvin perille satamaankin. Jännitettiin kyllä lipuntarkastukseen asti sitä, että varmasti meille on liput ja uskallettiin huokaista vsta kun auto oli laivassa.
Vaikka väsytti sunnuntaina niin kyllä myös nauratti. Reissu oli mitä onnistunein ja ihanin!
KIITOS..
.. Tupulle, Maaritille, Maijulle ja Jennille matkaseurasta, nauruista ja kaikesta!
.. Hannalle joka opasti meitä Taron "hoodeilla" ;)
.. Hiskille hyvistä hihityksistä, turvasta ja komeasta itsestäsi jolla saatiin hyvät tulokset
.. PomPomille joka esitteli taidokkaasti röhpossuaan
.. Atelle, parempaa matkaseuraa ei voi löytää, missä tahansa on ihanaa ja ihan parasta, kunhan olet mukana <3 KIITOS! Nauroinkin niin paljon että maha tuli kipeäksi :)
Omia koiria oli kova ikävä reissussa, mutta pääsin vasta maanantaina niitä katsomaan ja hakemaan halittavaksi. Bea oli pärjännyt niiden kanssa esimerkillisen hienosti!! Hyvin olivat hoidettuja ja hellittyjä :). Tuliaiseksi kirput saivat pienen norsun ja Nemo sai kurkkarin kisoja varten. Norsusta ei kauan iloa riittänyt kun se meni kirppujen kahdenkeskisessä vetoleikissä kahtia. Ne oli kyllä niin suloisia kun ajoin pihaan, tunnistivat Minukin äänen ja tulivat aivan ätysiä syliin hännät huimasti viuhtoen ja putsasivat naaman,korvat,nenän...ja kuiskivat juttuja :) !!! Ruttu ei myöskään meinannut taas raitapaidassaan pysyä, niin iloinen se oli. Tuhisi, koohkasi, pomppi ilmaan ja VINKUI :D! Hassu poika...Ruttu sai tuliaseksi vinkuvan alligaattorin ja kuivattua maksaa sekä pehmeän peiton. Alligaattori kesti vinkuvana n. tunnin kuten arvelinkin :) ! Ruttu oli niin liikuttava kun se rauhoittui lopulta hieman, katsoi suoraan mua silmiin, heilutti häntää, tuhisi ja painoi pään syliin. Ihana Ruttu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)